No ihan sillai jees. Näyttivät olohuoneen, missä isät voi keitellä kahvia ja juoda, ja sit mentiin yhteen synnytyshuoneeseen. Siellä kateltiin joku esitys tietokoneelta, kätilö seposti sen samalla. Synnytykseen lähtemisestä ja puudutuksista yms. Kertoi että vastasyntyneiden osasto on siinä "keskellä", missä niiden sydänkäyriä sitte tarkkaillaan ja sit mennään lapsivuodeosastolle yhessä. Ei mitenkään puhuttu siitäkään, että jos lasta ei heti saakaan rinnalle (siis jos vaikka tulee jotain yllättävääkin, en pelkästään tällaisia tapauksia tarkota), eikä mainittu muutenkaan mitään "erikoisuuksia". Sektiosta vähän puhuttiin ja imukupista, mutta niihinkin sanottiin, että tosi harvinaisia hätäsektiot. En kauheasti mitään uutta kokenu saavani irti tuosta, vaikka ensisynnyttäjä olenkin.
Ai ja ku sinne menee ni ovet on lukossa, pitää ovikelloa soittaa ilmeisesti.
Eli ei mun mielestä mitenkään niin HIRVEEn tarpeellinen käynti.. Sen verta helpotti, että nyt tiedän mihin pitää suunnistaa, en eksy (ollaan eksytty sinne äitipolille muutaman kerran..).
Mies suhtautuu ihan hyvin. Tää ei muutenkaan ole ihan suunniteltu lapsi, joten miehellä totutus siihen isyyteenkin.. Legolapseksi se tätä jossain vaiheessa sanoi, kun on tavallaan "kahdessa osassa". Hyvällä kuitenkin tarkotti.
Ei meillä kukaan oo mitenkään erityisesti ottanu, kauhistelleet aluks mutta ku on kerrottu että periaatteessa tästä selviää ilman lopullisia ongelmia, ni kaikki on ok. Mies ois varmaan kauhistunu just jos ois jotenkin aivoihin vaikuttanu.
Ite oon ollut kehitysvammaisten kanssa töissä (tai siis niiden parissa), eli mua ei sillai olis sekään niin hirveästi ehkä kauhistanut. Hyvä kuitenkin, että tähän ei liity mitään kromosomipoikkeamia tms, onhan se aina raskaampaa.
Välillä itseä vähän harmittaa, kun mulla on muutama ystävä myös raskaana ja synnyttämässä kevään aikana, ja ne tuppaa unohtamaan tämän erikoisuuden meillä. Aina puhuvat siihen malliin että saatais tämä paketti kotiin nopsaa yms yms. Mutta muistuttamisellahan siitä selviää sitten..
