Spermasta on pulaa
Sami Lotila
Spermanluovuttaminen on monelle miehelle niin stressaava hetki, että sydän tykyttää, henkeä ahdistaa ja pyörryttää.
– Ei siellä huoneessa tarvitse kiirehtiä vaan toimenpiteen saa hoitaa kaikessa rauhassa ajan kanssa, lupaa helsinkiläisen lääkäriasema Mehiläinen-Felicitasin erikoislaboratorionhoitaja Tiina Niinivuori.
Felicitasin ”miesten huone” on poikkeuksellisen suuri siksi, että tarvittaessa mukaan mahtuu kumppani.
Mukavan sohvan, miestenlehtien ja television ja dvd-filmien lisäksi huoneessa on nuottiteline.
– Lehden saa telineeseen ja kädet jäävät vapaiksi.
Vieläkin hienompi, mutta pienempi, miesten huone on lääkäriasema Fertinovassa Unioninkadulla. Täällä sohva on viettelevän punainen ja roskakori on tyhjä.
Nuottiteline on huoneessa paraatipaikalla, heti taulutelevision ja lehtien vieressä.
– Spermanlahjoittajia meillä on ollut vuosittain enää 5–10 sen jälkeen kun uusi laki tuli voimaan 2007, sanoo erikoislääkäri Marika Mikola.
Uuden lain mukaan sperman ja munasolujen lahjoittajat on rekisteröitävä ja hedelmöityshoidoilla syntynyt lapsi saa halutessaan täysi-ikäisinä tietää lahjoittajan henkilöllisyyden. Aiemmin suurin osa lahjoittajista halusi pysyä anonyymeinä.
Lain seurauksena spermapankkien varastot tyhjenivät – ja spermasta on Helsingissä yhä pula.
Luovutettuja sukusoluja tarvitaan, jos omaa tuotantoa ei ole tai hedelmöityshoidot parin omilla sukusoluilla ovat toistuvasti epäonnistuneet.
Fertinovassa käytetään vain tanskalaisen spermapankin siittiöitä. Felicitasilla on omakin pankki, mutta lahjoittajia on liian vähän.
– Meidänkin on tilattava spermaa säännöllisesti lisää Tanskasta. Hedelmöityshoitoja teemme 400–500 vuodessa.
Yhden luovuttajan spermalla voidaan hoitaa viittä saajaa, eli saada lapsia viiteen eri perheeseen.
Mikolan mukaan kaikilla miehillä luovutus ei onnistu vieraassa ympäristössä ja paineen alla, jolloin he voivat luovuttaa ne kotonaan ja tuoda mukanaan.
Suorituspaineita lisää sekin, että näytepurkki on pieni ja sitä on pidettävä kädessä.
Miehet saattavat haluta pakastuttaa siittiöitään siksikin, kun heillä on alkamassa jokin rankka lääkekuuri. Lain mukaan siittiöt ja munasolutkin on tuhottava, kun henkilö kuolee.
Myös Väestöliitossaspermanluovutus tapahtuu varta vasten sisustetussa, rauhallisessa huoneessa. Väestöliitto tekee vuodessa 1 800 hedelmöityshoitoa.
Spermanlahjoittajia Väestöliitollakin on Helsingissä vain parikymmentä per vuosi, mutta ylilääkäri Anne-Maria Suikkarin mukaan siitä huolimatta omaa spermaa riittää Helsingissä.
Turussa ja Oulussa Väestöliittokin joutuu osin turvautumaan ulkomaiseen spermaan.
– Helsingin spermapankissamme on riittävästi luovutettuja siittiöitä niitä tarvitsevia asiakkaitamme varten, useita satoja olkia eli annoksia.
Suikkarin mukaan Väestöliitollakin on siinä mielessä pula spermasta, että uusia luovuttajia tarvitaan jatkuvasti.
Lahjoittajille ei makseta
Spermanlahjoittajille maksetut rahapalkkiot ovat opiskelijoiden keskuudessa leviäviä kaupunkilegendoja. Todellisuudessa lahjoittajille maksetaan vain kulukorvaus.
Vain kolmasosa ehdokkaista kelpaa lahjoittajiksi. Vain harvan sperma kestää pakastuksen, vaikkei siinä sinänsä mitään vikaa olisikaan.
Ulkomaista spermaa suomalaiset spermapankit saattavat tarvita silloinkin, kun hedelmöityksen haluavalla voi olla erityistoiveita jonkin ominaisuuden kuten etnisen taustan suhteen.
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/144013-spermasta-on-pulaa
. Samoin niitä, jotka löytävät todellisen isänsä tai joskus äitinsä (munasolun lahjoitus anonyyminä).