Haaveena vauva 2020

Harmi kuulla, kun on ihan vaan aidosti halunnut tulla mukaan kirjoittelemaan ja haaveilemaan. Meillä nyt meni niin, ettei yritystä voitu aloittaa vielä kierron alusta ja enpä tiedä, mitä sanottavaa olisi sitä ennen tänne ollut. Mutta ymmärrän kyllä hyvin senkin, että tällaisia ajatuksia voi tulla. Eniten lähinnä harmittaa se, että ei missään nimessä ole ollut tarkoitus mitenkään leijua tai pahoittaa kenenkään mieltä. Ei sitä, kukaan tiedä, milloin tärppää. Eli on sekin outoa, jos ei voi tulla kirjoittelemaan ennen kuin tietää, ettei varmasti ole tärpännyt. Mutta juu, tämä olkoon viimeinen viestini tähän ryhmään. Paljon plussatuulia ja tsemppiä kaikille jatkoon :love:
Hyvä näkökulma kyllä tämäkin (y)
 
Täällä kaikki käy läpi niin erilaisia tunteita :love: Toiset ovat herkempiä ja toiset ei. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. Vaikka harmittaa, että itsellä ei tärppää ja menossa yk7, niin osaan silti myös sen harmituksen keskellä iloita muiden plussista ja kääntää katseen eteenpäin siinä toivossa, että kyllä se vauva meillekin vielä tulee :love: Ja jos ei tule, niin se on sitten tarkoitettu niin. Haluan uskoa, että meillä kestää (en halua uskoa vielä, ettemme ikinä saisi yhteistä lasta) sen takia, että minulla ollut pidemmän aikaa kauhea työstressi ja ensi kesän talon rakennus mielenpäällä myös koko ajan, koska ei sitä sopivaa talopohjaa meinaa millään muodostua. Pitää mennä vain päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa parasta :)

Plussanneille onnea :barefoot::love:

@Nessu87 Minunkaan miehelläni ei ole yhtään omaa lasta ja kyllä harmittaa, jos en sitä hänelle voi antaa. Toki eihän tässä vaiheessa voi vielä edes tietää voiko mieheni edes lasta saada, koska tutkimuksissa ei ole käynyt. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Aika näyttää!
 
  • Tykkää
Reactions: Nessu87 ja Minic
Onko muita jotka ovat ovulaation aikoihin kiukkuisia? Nyt kp 12 ja tikku alkaa tummia ja veetutuskäyrä tapissa. Edellispäivänä itkin ilosta kun hyvä kaveri sai plussan ja tänään sekin on veetuttanut ihan hitosti :D:D:devil: kivoja nämä hormonit:oops::cautious:
 
Heissan kaikille :)

Tulin ihan pikaisesti pyrähtämään täällä ja kysymään neuvoa/mielipidettä. Mehän siis yritimme TJOTtailemalla reilun vuoden, kunnes mies perääntyi tästä ajatuksesta. Kävin kuitenkin itse lääkärissä omien menkkakiertohäiriöiden vuoksi ja sain labratulokset. Lääkäriin odotan nyt soittoaikaa, mutta varmaan enemmän saan irti teistä haaveilijat.

Kävin labroissa kp 8 ja tulokset on seuraavat:
FSH 5.6
LH 3.4
PRL 122 (viitearvot 102-496)

Muoks. Kävin katsomassa Omakannasta käynnin kohdalta ja sinne ko.lääkäri oli kommentoinut, että "arvot viiterajoissa". Eli voidaanko nyt päätellä, että vuoden yrittämisen tuloksettomuus johtunee jo iästä (34v.) tai miehestä? Jos siis arvot on viiterajoissa niin tätä ei katsota vielä ongelmaksi, kun lasta ei vuoden jälkeen tullut ja sitä ei tutkita enää sen tarkemmin.
 
Viimeksi muokattu:
Testasin aamulla, mutta en päässyt miestä yllättämään. En tiedä miksi näillä päivillä muuta odotinkaan kuin negaa, varsinkaan kun ei edes herkkä testi ollut. CB plus siis kyseessä. Esikoisestakin plussasin jopa herkällä testillä vasta joskus dpo13 ihan hailakasti, vaikka oireita oli ollut jo lähemmäs viikon. Nytkin oireet jatkuu, aaltoillen kyllä. Eli toivoa ei ole menetetty, vaikka toki pieni nykäisy kohti maan pintaa.

Mun mielestä kaikki saa tulla tänne jännäilemään. Itsekin kirjoitan aktiivisemmin piinaillessa, kun asia on enemmän mielessä. Ja jos joku on jo jonkin aikaa lukenut ketjua, niin aktiivisesti kirjoittavat voivat tuntua jo "vanhoilta tutuilta" vaikkei keskusteluun olisi osallistunutkaan, ja siksi haluaa jakaa oman jännityksen ketjuun, vaikka sitten vasta viime metreillä. Toki eri asia tulla kertomaan vasta plussan jälkeen, ehkä. Joka tapauksessa tämmöinen anonyymi paikka on ihana väylä purkaa ajatuksia aiheesta, josta ei välttämättä viitsi tutuille puhua.
 
Dpo15, kp32/26-33 (yleisin kierto 30 pv), yk12.

Ja uskomatonta mutta totta: Tänään isänpäivänä tein positiivisen raskaustestin. Apteekin oman ja viiva aivan selkeä punainen, lähes yhtä vahva kuin kontrolliviiva.

Oltiin viikonloppu hotellissa jossa myös pieni kylpylä. Siteet ja tampoonit mukana. Koko ajan oli olo että nyt ne kuukautiset alkaa. Mut ei mitään vuotoa ole tullut. Aamuisin huonoa oloa, myös iltaisin vähän. Viime viikolla parina päivänä töissä kahvitauolla nousi oksennus kurkkuun. Tosi väsynyt olin myös töissä viime viikon lopun. Viikonloppuna en hotellissa voinut ajatella edes viinilasillisen juomista ja jotenkin ällötti. Olen tähän asti juonut normaalisti vaikka yritys ollut päällä.

Isoin oire ehkä kuitenkin paleleminen. Kylpylässä istuin pääosin kuumassa porealtaassa ja saunassa.

Oisin tehnyt testin vasta huomenna tai ti kun kuukautiset varmasti myöhässä mutta päätin tehdä lopulta tänään, kun ajattelin että jos sattuisikin olemaan plussa mihin siis en ole uskonut oireista huolimatta, niin oishan se hienoa kertoa se miehelle isänpäivänä.

Nyt vaan suuri toive ja rukous että pysyy matkassa. Pitänee ottaa rennosti oikeasti nyt.

Mulla isoin muutos aiempaan viime kuukausina on ollut tietty sisäinen rauha ja sen hyväksyminen että tässä nyt vaan meillä kestää eikä se lopulta ole maailmanloppu jos kestää. Ja olen suunnannut ajatukset hoitojen alkuun ja joulun odottamiseen ja käynyt läpi elämääni ja sitä miten lopulta minulla on juuri nytkin kaikki mahdolliset syyt olla onnellinen vaikkei saataisi miehen kanssa yhteistä lasta. Toinen muutos on että söin rautakuurin nestemäistä rautaa. En tiiä auttoiko se. Oikeastaan kaikki muut vitamiinit ja muut sun muut oon unohtanut kun oon kokenut et vaan stressaan niiden ottamista. Tässä kierrossa talletteluja oli kolmesti vain, dpo-2, dpo0 ja dpo1. Sekin on vähentänyt stressiä minulla kun ei oo väkisin yritetty enää niin montaa kertaa joka kierrossa. Meillä siis käytössä ollut koti-inssi joka on kyllä syönyt seksin nautintoa välillä.

Tämä siis minun kokemus asiasta.
Hurjasti onnea, ihana isänpäivälahja miehelle <3
 
Testasin aamulla, mutta en päässyt miestä yllättämään. En tiedä miksi näillä päivillä muuta odotinkaan kuin negaa, varsinkaan kun ei edes herkkä testi ollut. CB plus siis kyseessä. Esikoisestakin plussasin jopa herkällä testillä vasta joskus dpo13 ihan hailakasti, vaikka oireita oli ollut jo lähemmäs viikon. Nytkin oireet jatkuu, aaltoillen kyllä. Eli toivoa ei ole menetetty, vaikka toki pieni nykäisy kohti maan pintaa.

Mun mielestä kaikki saa tulla tänne jännäilemään. Itsekin kirjoitan aktiivisemmin piinaillessa, kun asia on enemmän mielessä. Ja jos joku on jo jonkin aikaa lukenut ketjua, niin aktiivisesti kirjoittavat voivat tuntua jo "vanhoilta tutuilta" vaikkei keskusteluun olisi osallistunutkaan, ja siksi haluaa jakaa oman jännityksen ketjuun, vaikka sitten vasta viime metreillä. Toki eri asia tulla kertomaan vasta plussan jälkeen, ehkä. Joka tapauksessa tämmöinen anonyymi paikka on ihana väylä purkaa ajatuksia aiheesta, josta ei välttämättä viitsi tutuille puhua.

Pahoittelut negasta! :oops: Toivottavasti muuttuis vielä plussaksi!

Peukku tuolle että kyllä tänne ihan jokainen on tervetullut tilanteesta huolimatta. Vaikka olisikin juuri plussannut niin se on silti edelleen haaveena vauva 2020 ja täältähän voi saada tsemppiä muilta ja tarvittaessa vertaistukea jos sattuisikin se pahin. Ymmärrän kyllä että joillakin se aiheuttaa piston kun muut plussailee, mutta ei se silti ole syy töykeydelle. Senkun skrollaa eteenpäin (y) Plussatuulia kaikille:love:
 
Täällä taustalla seurailevana muiden plussat tuntuvat lohdulliselta ja luovat toivoa. Ja niin kuin joku mainitsi, koskaan ei voi kukaan tietää, miten nopeasti tärppää. Meillä esikoista yritettiin pitkälti yli toista vuotta, kun taas toinen lapsi sai alkunsa melkein ajatuksen voimasta. Nyt siis kolmas haaveissa. Ja tälläkin kertaa raskautuminen on tapahtunut ”helposti”, mutta raskaus on päättynyt nyt kahdesti peräkkäin kesken. Itsellä se suurin jännitys alkaakin vasta siitä plussasta.

Toivottavasti täällä riittää jatkossakin tilaa kaikille haaveilijoille. <3
 
Täällä taustalla seurailevana muiden plussat tuntuvat lohdulliselta ja luovat toivoa. Ja niin kuin joku mainitsi, koskaan ei voi kukaan tietää, miten nopeasti tärppää. Meillä esikoista yritettiin pitkälti yli toista vuotta, kun taas toinen lapsi sai alkunsa melkein ajatuksen voimasta. Nyt siis kolmas haaveissa. Ja tälläkin kertaa raskautuminen on tapahtunut ”helposti”, mutta raskaus on päättynyt nyt kahdesti peräkkäin kesken. Itsellä se suurin jännitys alkaakin vasta siitä plussasta.

Toivottavasti täällä riittää jatkossakin tilaa kaikille haaveilijoille. <3
Olipa hyvä kun toit tämän näkökulmankin esille! Minä itse odotan ja toivon eniten sitä ovulaatiota, koska se on se suurin haaste minulle. Eli omassa päässäni ajattelen sitä lottovoittona, vaikka PCOS taitaa altistaa keskenmenoille myös.

Kyllähän se pahalta tuntuu kun jokin vieras nimimerkki tulee kertomaan juurikin vain siitä plussastaan, mutta sitten rullaan vain eteenpäin. Sit se näkyy siinä että jätän kommentoinnin vähemmälle ja ehkä käyn sitä keskustelua sitten muiden aiheiden alla. Sehän on puhtaasti mun oma ongelmani, vaikkei ollut mun päätös kärsiä lapsettomuudesta mutta ei sitä plussaakaan usein tilauksesta saada siihen testiin. Nää on näitä
 
Itsekin välillä mietin että mitä tänne uskaltaa kirjoittaa ettei kukaan pahoita mieltään. Eli onko mulla oikeus haaveilla ja pettyä negakierroissa kun kahden äiti jo kuitenkin olen. Mutta täytyy toisaalta olla joku paikka mihin tuntojaan purkaa vaikka lapsia olisikin, kun se vauvan kaipuu on niin valtava. Käsittääkseni esikoisen haaveilijoille on sitten myös ihan oma ryhmä, jossa voi vielä paremmin jakaa ajatuksia juuri samassa tilanteessa olevien kanssa. Niin olen nyt sitten uskaltanut tänne tuntojani purkaa. Itse oon saanut täältä paljon vertaistukea ja koitan toki olla samoin myös muille tukena. Tuntuu että täällä mua ymmäretään paremmin kuin edes kukaan läheisistäni, samassa veneessä kun tavalla tai toisella kuitenkin täällä ollaan ❤

Mutta joo silti tuntuu että välillä ois hyvä käydä täällä vähän harvemmin ja ottaa asiaan etäisyyttä kun nyt tää vauvahomma on kyllä mulla ihan liikaa mielessä. Toivon että plussa vielä joskus tulee mut jos ei niin ehkä meidänkin kohdalla niin on sitten vain tarkoitettu.

Onnea @Liisa85 ja mahtavaa @kukapakuka, onnea paljon :love:
 
Viimeksi muokattu:
Vielä ajatuksena sellainen, että vaikka tulisi heti raskaaksi, on uusi elämä aina hyvin hauras. Niin hauras, että mistään ei ole takeita ennen kuin elävä vauva on sylissä. Plussa on tietysti todellisempi haave kuin pelkkä toive plussasta ja ihan hirveää, että toiset joutuu plussaa toivomaan vuosia, mutta itse olen kuulemieni tarinoiden ja omien keskenmenojen myötä varma, että jos plussan vielä saan, niin koen henk.koht. olevani vielä kaukana onnellisesta lopusta. Mutta siis näin meillä kaikilla on omat erilaiset ajatukset ja tilanteet, toivon kaikille tasapuolisesti että vauvahaave toteutuu ❤
 
  • Tykkää
Reactions: Liisa85 ja Minic
Dpo15, kp32/26-33 (yleisin kierto 30 pv), yk12.

Ja uskomatonta mutta totta: Tänään isänpäivänä tein positiivisen raskaustestin. Apteekin oman ja viiva aivan selkeä punainen, lähes yhtä vahva kuin kontrolliviiva.

Oltiin viikonloppu hotellissa jossa myös pieni kylpylä. Siteet ja tampoonit mukana. Koko ajan oli olo että nyt ne kuukautiset alkaa. Mut ei mitään vuotoa ole tullut. Aamuisin huonoa oloa, myös iltaisin vähän. Viime viikolla parina päivänä töissä kahvitauolla nousi oksennus kurkkuun. Tosi väsynyt olin myös töissä viime viikon lopun. Viikonloppuna en hotellissa voinut ajatella edes viinilasillisen juomista ja jotenkin ällötti. Olen tähän asti juonut normaalisti vaikka yritys ollut päällä.

Isoin oire ehkä kuitenkin paleleminen. Kylpylässä istuin pääosin kuumassa porealtaassa ja saunassa.

Oisin tehnyt testin vasta huomenna tai ti kun kuukautiset varmasti myöhässä mutta päätin tehdä lopulta tänään, kun ajattelin että jos sattuisikin olemaan plussa mihin siis en ole uskonut oireista huolimatta, niin oishan se hienoa kertoa se miehelle isänpäivänä.

Nyt vaan suuri toive ja rukous että pysyy matkassa. Pitänee ottaa rennosti oikeasti nyt.

Mulla isoin muutos aiempaan viime kuukausina on ollut tietty sisäinen rauha ja sen hyväksyminen että tässä nyt vaan meillä kestää eikä se lopulta ole maailmanloppu jos kestää. Ja olen suunnannut ajatukset hoitojen alkuun ja joulun odottamiseen ja käynyt läpi elämääni ja sitä miten lopulta minulla on juuri nytkin kaikki mahdolliset syyt olla onnellinen vaikkei saataisi miehen kanssa yhteistä lasta. Toinen muutos on että söin rautakuurin nestemäistä rautaa. En tiiä auttoiko se. Oikeastaan kaikki muut vitamiinit ja muut sun muut oon unohtanut kun oon kokenut et vaan stressaan niiden ottamista. Tässä kierrossa talletteluja oli kolmesti vain, dpo-2, dpo0 ja dpo1. Sekin on vähentänyt stressiä minulla kun ei oo väkisin yritetty enää niin montaa kertaa joka kierrossa. Meillä siis käytössä ollut koti-inssi joka on kyllä syönyt seksin nautintoa välillä.

Tämä siis minun kokemus asiasta.
Onnea! :love:
 
Mulla ihan samanlaiset ajatukset! Minkä ikäiset lapset teillä on?
2 ja 5v. Katsoin että sulla ihan sama tilanne:) minkäikäisiä teillä on? Itsehän olen kuumeillut jo parisen vuotta tätä kolmatta varmaan jokaikinen päivä ja pitkät keskustelut käytiin ennenkuin myöntävä vastaus kolmannen yrittämiseen tuli. Että siinä mielessä täytyisi olla myös onnellinen siitä, että ollaan edetty yritykseen asti:) jos ei vauvaa tule niin ollaan ainakin yritetty.

Onnittelut plussanneille!:love:
 
2 ja 5v. Katsoin että sulla ihan sama tilanne:) minkäikäisiä teillä on? Itsehän olen kuumeillut jo parisen vuotta tätä kolmatta varmaan jokaikinen päivä ja pitkät keskustelut käytiin ennenkuin myöntävä vastaus kolmannen yrittämiseen tuli. Että siinä mielessä täytyisi olla myös onnellinen siitä, että ollaan edetty yritykseen asti:) jos ei vauvaa tule niin ollaan ainakin yritetty.

Onnittelut plussanneille!:love:
Lapset jo 9- ja 6-vuotiaat. Mä oon kuumeillu ja yrittäny suostutella miestä jo yli pari vuotta. Yritystä nyt siis vasta 8kk mut tuntuu jo ikuisuudelta kun odotin niin monta vuotta tätä et voidaan edes yrittää. Välillä mietin et oisko saatu vauva helpommin jos mies ois suostunut aiemmin... Mut turhaa jossitella... ei välttämättä ois onnistunut siltikään yhtään helpommin. Eli juurikin näin, olen tavallaan jo tosi onnellinen tästä pelkästä yrityksestä, ei sitten tarvitse kiikkustuolissa pohtia oisko kuitenkin pitäny yrittää. Ja myös kiitollinen miehelleni et olis valmis toteuttamaan mun haaveen vaikkei se hänen oma toive alunperin ollukkaan. Aika näyttää miten käy. Mut toivon parasta kaikille ❤
 
Hei! Mäkin aattelin tänne kirjoittaa! Mä siis 32v, ja meillä lapset syntyneet vuonna 2016 ja 2018. Oon jo pidempään haaveillut kolmannesta lapsesta, mutta mies ei oo vielä samoilla linjoilla. Miettii taloudellista tilannetta yms, oon siis ite ollut kotona esikoisen syntymästä lähtien, joten onhan se tietty tärkeä pointti. Vaan ei auta mun vauvakuumeiluun, tuntuu kuin meidän joukosta puuttuisi vielä joku <3
Onko teillä muilla ollut tällaista, joilla kolmas tai useampi haaveissa, että mies ei oo heti samoilla linjoilla? Kauanko meni että oli?

Ikionnellinen olen meidän kahdesta pienestä, he ovat rakkainta maailmassa<3 se tunne kolmannesta vain on kova <3
 
Minäkin voisin tulla myös tälle puolelle juttelemaan: harvakseltaan olenkin jo esikoista toivovien keskustelussa käynyt kirjoittelemassa. :)

Meillä on nyt miehen kanssa puoli vuotta yritystä takana, yk7 menossa. Alun optimismi on hyvinkin jo karissut ja ollaan huomattu, että eipä tämä lapsi-projekti niin yksinkertainen ja helppo olekaan. Tänään erityisesti harmitus/suretus/suuttumus päällä, kun kierto näyttää noudattavan samaa kaavaa kuin aiemmatkin kierrot. Lauantaina pitäis alkaa menkat (nyt dpo 9) ja aina näin 6-7 päivää ennen kuukautisia mulla tulee kohtuullinen määrä ruskeaa/veristä vuotoa. En tiedä, eikä gyne tiedä, mistä vuodosta on kyse, mutta joka kuukausi sama juttu tämän yrityksen aikana. Kokemuksesta tiedän, että parin päivän sisällä vuoto loppuu ja toiveet taas nousee. Ja sitten alkaa menkat. :(

Mutta siis näillä iloisen keveillä fiiliksillä liityn keskusteluun. :LOL::whistle:
 
vierailija
Minäkin voisin tulla myös tälle puolelle juttelemaan: harvakseltaan olenkin jo esikoista toivovien keskustelussa käynyt kirjoittelemassa. :)

Meillä on nyt miehen kanssa puoli vuotta yritystä takana, yk7 menossa. Alun optimismi on hyvinkin jo karissut ja ollaan huomattu, että eipä tämä lapsi-projekti niin yksinkertainen ja helppo olekaan. Tänään erityisesti harmitus/suretus/suuttumus päällä, kun kierto näyttää noudattavan samaa kaavaa kuin aiemmatkin kierrot. Lauantaina pitäis alkaa menkat (nyt dpo 9) ja aina näin 6-7 päivää ennen kuukautisia mulla tulee kohtuullinen määrä ruskeaa/veristä vuotoa. En tiedä, eikä gyne tiedä, mistä vuodosta on kyse, mutta joka kuukausi sama juttu tämän yrityksen aikana. Kokemuksesta tiedän, että parin päivän sisällä vuoto loppuu ja toiveet taas nousee. Ja sitten alkaa menkat. :(

Mutta siis näillä iloisen keveillä fiiliksillä liityn keskusteluun. :LOL::whistle:
Toivottavasti pian tärppäis Töppönen!
 
Oho, multa lähtikin jo viesti, vaikken ollut vielä kirjautunut! Mutta siis minä se olin, joka sanoi ton ylemmän, että toivottavasti pian tärppäis Töppönen, pidetään peukkuja, että tästä kierrosta(y):love:
Varmasti rankkaa, kun ei tiiä mistä se vuoto johtuu, eikä gynekään :unsure:
 
Mä päätin, että jos tästä kierrosta en plussaa, ensi kierrossa jätän ovistikut kaappiin. Mä nimittäin stressaan noista ihan liikaa. :unsure: Lauantaina tuli lähes plussa, mutta viivat ei kuitenkaan ihan samanvahvuisia. Eilen sit oli jo haaleampi ja nyt äsken tein, niin ei juuri ollenkaan ollut enää toista viivaa, haaleana näkyi. Eli voiko lauantaina olla ovis ollut, vaikka se ei ihan ohjeiden mukainen plussa ollutkaan (n) jotenkin nyt ei kauhean vahva fiilis ole tästä kierrosta, vaikka talleteltu on joka toinen päivä viikon verran.
 
huomenta.
En oo ehtinyt linjoille eilen. Soori!
Yritän nyt päivittää tälle päivälle; katsotaan miten onnistuu.

Onnittelut @kukapakuka !:love:
 
TOIVEENA VAUVA 2020

Jos haluat listalle, ilmoitathan tietosi punaisella!

11.11.2019

Nimi ★ Kiertopäivä ★


Hipposka.......................kp 82/30
Daana.......................... kp 59/23
FaBuu...........................kp 56/28
Mape19........................ kp 61/25
Vauvameille...................kp xx/28-35
Amadecasa...................kp 35/34-55
Haavejuttu....................kp 31/29
Hope91.........................kp 29/32-37
Tiukuliina89.................. kp 25/31
Marrrsipaani..................kp 24/28
Veevavi..........................kp 22/26-28
Tingeli...........................kp 20/34-36
taikinatonttu...................kp 20/28
nieve30..........................kp 19/30
Pampula3......................kp 18/22-26
Keltasirkku.................... kp 18/28-32
Minic..............................kp 18/28
Snanniska......................kp 16/28
rosemarie.......................kp 15/xx
Unimaa..........................kp 15/27
nessu87.........................kp 13/28
tupsahus........................kp 12/xx
W.we..............................kp 9/25
vauvahaaveilija2396......kp 9/28-30
Helmiina1978................kp 7/29
Marilainen.....................kp 7/28
HMami..........................kp 7/28
Mirella92.......................kp 7/34
Kasikuus.......................kp 5/28-31
Jjenn.............................kp 5/30-31
Pikkuhaave....................kp 4/xx
Ilona Eloisa...................kp 3/30
Koodikissa.....................kp 1/24
mimmi92........................kp 1/30


★★★★★★★★★★★★★★★★★★

Piinailijat:


Mom_89.......................dpo 16
Elllla.............................dpo 14
Haavejuttu...................dpo 13
Amadecasa.................dpo 11
Tiukuliina89.................dpo 10
Marrrsipaani................dpo 9


★★★★★★★★★★★★★★
 
Viimeksi muokattu:
@Mape19 en tiedä miten sun koopeet on tolleen mut jotain on sattunut. :whistle:

Muutenkin voi olla jäänyt ilmoitukset huomaamatta? Soori.

Olisko joku joka vois jatkaa päivittämistä?
 

Yhteistyössä