Haaveena vauva 2020

Isot onnittelut kaikille plussanneille! :love:

Täällä koettiin aamulla suuri hämmennys, kun huvikseen tehtyyn r-testiin ilmestyi hailura viiva hetkeksi, mutta se katosi yhtä nopeasti kuin oli näkynytkin testiajan sisällä. Tässä kierrossa ei ainakaan tikkujen mukaan ollut edes ovista, mutta ei annettu sen estää peiton heilutteluja. Menkkojen pitäisi flon mukaan alkaa 2 pv päästä, mutta todellisesta kierrosta ei kyllä ole nyt mitään hajua.

Sain ensi kuulle ajan perhesuunnitteluneuvolaan. Yritän saada jotakin ovista tukevaa nappia seuraavaksi, kun ei noista teroista "ollut mihinkään". Välitiputtelut se lopetti, mutta ei kierroista tullut niiden avulla tasaisia ja ovista en ole tikkuun saanut sitten heinäkuun.

Täällä oli puhetta siitä, että ikävän työn puolesta toivottiin pakoa äippälomalle. Mulla on vähän sama homma. Tai tämä nykyinen sijaisuuteni on kesäkuulle asti, josta hyvällä tuurilla olisin suoraan päässyt äitiyslomalle, mutta nyt tilanne on vähän hölmö, kun minulla voisi olla ehkä mahdollisuus sijaisuuden jälkeen jatkaa vakkarina, mutta kuka vakinaistaa ihmisen, joka olisi jäämässä äitiyslomalle? Voihan toki olla, että vuoden päästä kirjoittelen täällä edelleen vakkarina ja mietin miten turhia nämäkin ajatukset olivat. :rolleyes:
 
  • Tykkää
Reactions: Mirella92
vierailija
@hemuliina90 Olen kanssa miettinyt tuota stressin vaikutusta.. Mulla tässä kierrossa ihan älytön stressi. Töissä ihan hirveetä (muutenkin henkisesti todella raskas työ) ja stressasin enemmän kuin varmaan viimeiseen pariin vuoteen. Silti.. nyt se ensimmäinen plussa ikinä paukahti tästä kierrosta.. Tiedä sitten..

@Hypsy Me ollaan kunnallisella lapsettomuushoidoissa. Saatiin lähete helmikuussa, ensikäynti oli toukokuussa.. Eli täälläpäin kolmisen kuukautta joutui odottelemaan. Sitten tietysti iskikin jo heti melkein kesäsulut ja hoidot jäi tauolle ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan.
 
Onnea plussasta @Karpalo88 !

Jotenkin vaikka oon jo suunnilleen toivoni menettänyt koko touhuun on täällä tullut taas pari kertaa päivässä lueskeltua. Vaikka huonosti välillä kirjoittelen tänne niin se täytyy kyllä sanoa, että on tää vertaistuki ja porukka ketä täällä on niin ihan henkireikä itselleni! Ihan vertaansa vailla, aina tietää, että oli tilanne mikä hyvänsä niin täällä on muitakin samassa tilanteessa nyt tai joskus ollut.

Itse olen onneksi säästynyt vauvauutisilta lähipiirissä, vain yhdellä ystävällä on lapsia ja hekin lähestyy jo kouluikää. Muut on sitten enemmän niillä linjoilla, että ei lapsia, kuten mun sisko myös. Välillä tuntuu olevan jotenkin niin negatiivinen ilmapiiri ylipäätään miten lapsiin suhtaudutaan (ei siis täällä vaan yleisesti), että voi olla, että en ihan heti edes suurimmalle osalle kavereista kerro sitten kun se plussa tulee. Ehkä siinä kohtaa sitten kun ollaan päästy vähän turvallisemmille viikoille ja alkaa vatsa näkyä tulee kerrottua.

Haaveilen kyllä jo siitä, miten ensimmäisenä soitan siskolle kunnon itkupuhelun varmasti, että nyt tuli plussa, sen jälkeen sitten äidille sama homma tai ehkä molemmille samaan aikaan. Sitten varmaan pitää anopille kertoa ja sen jälkeen sille yhdelle lapselliselle ystävälle haluan kertoa, koska ollaan tunnettu lapsesta asti ja hän myös mulle kertoi hyvin aikaisessa vaiheessa. Olen siis kaikki raskaustestit tehnyt niin, että on miehen kanssa yhdessä odotettu tulosta ja samalla linjalla varmasti jatketaan. Nyt oli ensimmäinen kierto kun en tehnyt ollenkaan raskaustestiä, tuntui ihan turhalta kun niin normaalit menkat kuitenkin.

Onko teillä läheisiä ihmisiä, joille kertomisesta erityisesti haaveilette, vai onko enemmän niin, että haluatte ensin pitää ihan vain teidän kahden salaisuutena?
 
Jotkut teistä ovat varmaankin kunnallisella puolella lapsettomuushoidoissa? Kauankohan sellaisiin kestää päästä? Meillä on nyt vuoden päivät "yrittämistä" takana ja itselläni tosiaan monirakkulaiset munasarjat ja miehellä on saattaneet syöpähoidot aikanaan vaikuttaa siittiöiden tuotantoon ja siitä syystä häneltä on ennen hoitoja pakastettu siittiöitä. Perusteita siis hoitoihin olisi roppakaupalla, mutta mietin vain, että olisiko kuitenkin fiksumpaa lähteä maksamaan itsensä kipeäksi yksityiselle, kun hoidot luultavasti etenisivät huomattavasti nopeammin. Toki se riippuu varmaan paljon asuinpaikastakin miten tuo julkinen puoli toimii. o_O
Itse ajattelisin, että koska teillä on noin selkeät indikaatiot, miksi lähteä ensin yksityiselle maksamaan jo olemassa olevasta tiedosta? Voittehan teettää perusjutut kunnallisella ja jos tuntuu, että sitten hommat etenevät liian verkkaisesti, siirtyä yksityiselle.
 
  • Tykkää
Reactions: Helmiina1978
Hmm.. Mulla meni rennosti se pari kiertoo ja niinku sillon sanoin, että kohta se stressii varmaan pukkaa tämänkin asian kanssa, niin niin on kyllä käynyt (nyt menossa yk4, varsinaista "yritystä" yk2). Oon lähipäivinä miettiny samaa, koska tällänen asia jota ei voi hallita nii laittaa mun stressitasot uusiin ulottuvuuksiin, vaikka alussa ollaan yritystä, tiedän. Mutta olen lasta toivonut vuosia (joka ehkä vaikuttaa siihen että tunteet kuumenee heti alussa).

Meen to gynelle, ja toivon, että se vähän rauhoittais mua. Tai luulen, että tarviin fakta tietoo ja lisäks sitä, että tiiän mihin ja milloin olen yhteydessä taas lääkäriin/gyneen, jos mitään ei kuulu. Ajattelen jos sellanen tietyn etapin laittaminen auttais rentoutumaan. Vähän sama kun joillain on käynyt lapsettomuushoitojen kanssa; tullut raskaaksi juuri kun on ajan varannut hoitoihin.

Mul on kans stressaava työ ja muu kuormitus tämän lapsi asian kanssa ei oo hyvä yhtälö. Oon miettiny liikunnan lisäämistä, mutta kaamos väsyttää. Jotain joogaa vois kans kokeilla. Voisin gyneltä kysyä tähän jotain käytännön vinkkejä, jos sillä olis antaa :) Tuosta stressin vaikuttamisesta raskauteen on kuullu niin montaa eri kantaa. Tiiän, että se voi vaikuttaa halukkuuteen ja siihen, että menkat jää välistä tms. Mutten sitten muusta oikee tiiä(n)
 
@Keltasirkku- Minä haaveilen äidille ja isälle kertomisesta ja tietenkin appivanhemmille :love: ... Mutta aiomme kertoa "kaikille" vasta pikku hiljaa viikkojen 12 jälkeen (vanhemmat ja siskot), jotta olisi ns. turvallisilla vesillä.
Parhaalle ystävälle, joka mua on tässä kannustanut yrityksen alusta asti miltei päivittäin, ni saa tietää heti, kun plussa testiin pärähtää :ROFLMAO:
 
Hmm.. Mulla meni rennosti se pari kiertoo ja niinku sillon sanoin, että kohta se stressii varmaan pukkaa tämänkin asian kanssa, niin niin on kyllä käynyt (nyt menossa yk4, varsinaista "yritystä" yk2). Oon lähipäivinä miettiny samaa, koska tällänen asia jota ei voi hallita nii laittaa mun stressitasot uusiin ulottuvuuksiin, vaikka alussa ollaan yritystä, tiedän. Mutta olen lasta toivonut vuosia (joka ehkä vaikuttaa siihen että tunteet kuumenee heti alussa).

Meen to gynelle, ja toivon, että se vähän rauhoittais mua. Tai luulen, että tarviin fakta tietoo ja lisäks sitä, että tiiän mihin ja milloin olen yhteydessä taas lääkäriin/gyneen, jos mitään ei kuulu. Ajattelen jos sellanen tietyn etapin laittaminen auttais rentoutumaan. Vähän sama kun joillain on käynyt lapsettomuushoitojen kanssa; tullut raskaaksi juuri kun on ajan varannut hoitoihin.

Mul on kans stressaava työ ja muu kuormitus tämän lapsi asian kanssa ei oo hyvä yhtälö. Oon miettiny liikunnan lisäämistä, mutta kaamos väsyttää. Jotain joogaa vois kans kokeilla. Voisin gyneltä kysyä tähän jotain käytännön vinkkejä, jos sillä olis antaa :) Tuosta stressin vaikuttamisesta raskauteen on kuullu niin montaa eri kantaa. Tiiän, että se voi vaikuttaa halukkuuteen ja siihen, että menkat jää välistä tms. Mutten sitten muusta oikee tiiä(n)
Jaathan täälläkin, jos gyneltä saat vinkkejä! ;)
Ja olen itse ihan samanlainen tuon stressin suhteen: tykkään etenkin ahdistua ja stressata asioista joihin en voi vaikuttaa :ROFLMAO:
Minä taas oon miettinyt päinvastaista, että pitäisikö vähentää liikuntaa, kun tuntuu että sekin on pakkopulla tässä muutenkin kiireessä ja stressissä. Saisi sen ajan edes palautua, kun ei kiirehtisi sitten päivän päälle rehkimään. Sitäkin olen miettinyt, että voiko vaikuttaa plussaamismahdollisuuksiin, jos kroppa ihan kierroksilla treeninkin suhteen, eikä ehdi palautua... Varmasti tekisi parempaa nyt kevyesti lenkkeillä ja kävellä raittiissa ilmassa, kun repiä salilla menemään tai juosta tuntitolkulla...

@rosemarie onpa mukava kuulla, että ei ainakaan välttämättä krooninen stressi siis estä plussaamista!(y)
 
Jotkut teistä ovat varmaankin kunnallisella puolella lapsettomuushoidoissa? Kauankohan sellaisiin kestää päästä? Meillä on nyt vuoden päivät "yrittämistä" takana ja itselläni tosiaan monirakkulaiset munasarjat ja miehellä on saattaneet syöpähoidot aikanaan vaikuttaa siittiöiden tuotantoon ja siitä syystä häneltä on ennen hoitoja pakastettu siittiöitä. Perusteita siis hoitoihin olisi roppakaupalla, mutta mietin vain, että olisiko kuitenkin fiksumpaa lähteä maksamaan itsensä kipeäksi yksityiselle, kun hoidot luultavasti etenisivät huomattavasti nopeammin. Toki se riippuu varmaan paljon asuinpaikastakin miten tuo julkinen puoli toimii. o_O
Tuu hei munkaan tonne lapsettomuus-puolen PCOS ja raskautiminen ryhmään. Meillä o yritystä alkanut 09/18 ja mennään parin viikon päästä ensikäynnille lapsettomuuspolille. Jonot taitaa vaihdella kunnittain, kuten käytännötkin.
 
  • Tykkää
Reactions: Hypsy
@W.we ku normisti mulla ollu tarkat toki sillon tällön saattanu päivän tai 2 myöhästyy mut silleen normisti on tullu ajallaan.. Mut nyt aloin kattoo vanhoi merkintöjä niin kevääl ollu 2sti et oli jopa 2vko myöhäs... Mutta tuo oli tosi stressistä aikaa itellä niin johtui siitä.

Joskus nuorempana kans oli yks vuos et kierto heitteli miten sattu, sillon sain terolutit... Nyt en saanu vaik pyysin lekurilt niit. Joo no ei oo pitkään heitelly mut ei jaksais että jatkuis tälleen ettei sit tiiä millon alkaa ja nillon ei, sit alan ressaan sitä ja niin edelleen:LOL::cautious:
 
Onnea plussasta @Karpalo88 !

Jotenkin vaikka oon jo suunnilleen toivoni menettänyt koko touhuun on täällä tullut taas pari kertaa päivässä lueskeltua. Vaikka huonosti välillä kirjoittelen tänne niin se täytyy kyllä sanoa, että on tää vertaistuki ja porukka ketä täällä on niin ihan henkireikä itselleni! Ihan vertaansa vailla, aina tietää, että oli tilanne mikä hyvänsä niin täällä on muitakin samassa tilanteessa nyt tai joskus ollut.

Itse olen onneksi säästynyt vauvauutisilta lähipiirissä, vain yhdellä ystävällä on lapsia ja hekin lähestyy jo kouluikää. Muut on sitten enemmän niillä linjoilla, että ei lapsia, kuten mun sisko myös. Välillä tuntuu olevan jotenkin niin negatiivinen ilmapiiri ylipäätään miten lapsiin suhtaudutaan (ei siis täällä vaan yleisesti), että voi olla, että en ihan heti edes suurimmalle osalle kavereista kerro sitten kun se plussa tulee. Ehkä siinä kohtaa sitten kun ollaan päästy vähän turvallisemmille viikoille ja alkaa vatsa näkyä tulee kerrottua.

Haaveilen kyllä jo siitä, miten ensimmäisenä soitan siskolle kunnon itkupuhelun varmasti, että nyt tuli plussa, sen jälkeen sitten äidille sama homma tai ehkä molemmille samaan aikaan. Sitten varmaan pitää anopille kertoa ja sen jälkeen sille yhdelle lapselliselle ystävälle haluan kertoa, koska ollaan tunnettu lapsesta asti ja hän myös mulle kertoi hyvin aikaisessa vaiheessa. Olen siis kaikki raskaustestit tehnyt niin, että on miehen kanssa yhdessä odotettu tulosta ja samalla linjalla varmasti jatketaan. Nyt oli ensimmäinen kierto kun en tehnyt ollenkaan raskaustestiä, tuntui ihan turhalta kun niin normaalit menkat kuitenkin.

Onko teillä läheisiä ihmisiä, joille kertomisesta erityisesti haaveilette, vai onko enemmän niin, että haluatte ensin pitää ihan vain teidän kahden salaisuutena?
Mie oon kertonu yhdelle ainoalle ystävälle, mutta mies ei kenelekkään. Itse haluaisin kertoa vasta puolen välin jälkeen, mutta piilottelu saattaa olla vaikeaa. Eniten haluan kertoa omalle äidille. Valitettavasti miehen vanhemmat ei ole enää elossa.
 
  • Tykkää
Reactions: Keltasirkku-
@Keltasirkku- Meillä ei tästä plussasta vielä tiedä kukaan ja niin haluan sen pitääkin. Keskenmenon riski on kuitenkin suurentunut ja kun tätä on kohta 2 vuotta odottanut, niin en uskalla vielä kenellekään sanoa. Todennäköisesti jos varhaisultraan asti pieni pysyy matkassa ja siellä todettaisiin sydämen syke niin kertoisin omalle äidille.. Sitä kertomista myös odotan kaikista eniten.. Hän tietää meidän yrityksestä ja hoidoista.

@Hypsy Lähete saatiin yksityiseltä gyneltä. Olin käynyt sitä ennen kunnallisella, kun kierrot huiteli 40-100 päivässä ja takana olisi ollut vuosi yritystä. Totesivat siellä, että tuskin mitää vikaa on. Nuorena voi yrittää parikin vuotta ilman hoitoja. Yksityisellä sitten todettiin heti pcos+endometrioosi.
 
Onnea @Karpalo88 :love:

Itselleni heräsi sellainen kysymys tänään, kun täälläkin puhuttu stessistä paljon viime aikoina (ainakin @Kasikuus) ja itsekin taas niska limassa paahdoin töitä tänään, että miten te muut olette onnistuneet (vai oletteko) vähentämään elämästänne stressiä raskautumisen ja mahdollisesti sitten raskaudenkin helpottamiseksi? Itselläni rankka työ (henkisesti + kamala kiire) ja lisäksi ilta-aikaan vielä jatko-opiskelen kotona. Tuntuu, että stressi on jatkuvaa, töissä ja kotona, ja henkeä ei ehdi ottaa tai stressitasoja laskea, vaikka kuinka yrittäisi.

Minulla on ihana esimies ja joustava työpaikka siinä mielessä, että töitä varmaankin pystyisin jonkin verran vähentämään, mutta taloudellisen tilanteen takia en sitä mielellään tekisi :( kuinka paljon tuo stressi tosiasiassa vaikuttaa raskautumiseen? Pohdin tässä että ottaisin joululoman yhteyteen esim palkatonta, jotta pääsisi paremmin rentoutumaan, vaikka ei sekään taas optimaalista ole, mutta tämän perheenlisäyksen haluaisin tässä vaiheessa kuitenkin laittaa etusijalle...
Moi Hemuliina! Mä olen itse parhaillaan vaikean työuupumuksen takia sairauslomalla, ollut jo nelisen viikkoa. Teen niin ikään henkisesti hyvin raskasta työtä, jossa on liian niukat resurssit, ja iltaisin opiskelen (tosin nyt on menossa tauko ennen tammikuussa alkavaa kandiryhmää). Siihen vielä päälle kaksi lasta ja vähän-joka-paikassa-aktiivinen mies niin ei lopulta enää vaan jaksanut. Tein sen päätöksen, että irtisanouduin tosta nykyisestä työstä ja aloitan uudet työt maanantaina (se hyvä puoli, ettei tällä alalla työt lopu). Paljon oon nyt pohtinut sitä, miten oma pitkittynyt stressi ja ylivireystila vaikutti elokuussa alkaneeseen raskauteen, joka keskeytyi lokakuussa. Ja voihan olla että se vaikutti paljonkin, en tiedä. Nyt oon yrittänyt olla suuremmin ajattelematta kiertopäiviä ja ovulaatiota enkä aio testata ennen kuukautisten alkua, koska se on ainakin itselle vaan turhaa stressiä. On pitänyt aika paljon harhauttaa itseään muilla ajatuksilla ja tekemisillä, ettei vauva-asiat pyöri kokoajan mielessä niinkuin kkm:n jälkeen. Lisäksi vauvahaaveilun ulkopuolella alan rajaamaan työaikaani siihen 7 h 39 min/päivä edellisten jopa 10-11 tunnin päivien sijaan.

Tsemppiä! Luulen ymmärtäväni aika hyvin, miltä susta tuntuu. :)
 
Täälläpä ollut paljon hyvää aktiivista keskustelua. Oon siis syksyn mittaan osallistunut hyvinkin aktiivisesti täällä keskusteluun, mut nyt pidin taas viikon verran taukoa täältä kun otin kovin raskaasti viime negakierron. Lähinnä siis yritin saada tätä jatkuvaa vauvasta haaveilua taka-alalle ja miettiä elämässä muitakin juttuja. Nyt taas parempi mieli kun uusi kierto vauhdissa. Yk 10 alkoi, tiedän ettei se ole hurjan pitkä aika vielä yrittää, mutta kovin pitkältä tuntuu jo. Tunteet tämän asian kanssa heittelee laidasta laitaan, välillä epätoivoa ja itkua, välillä positiivisempaa toiveikkuutta. Miehen mielestä kaikki on täydellistä näin, kahden lapsen vanhempina. Mutta itselle tämä monta vuotta kestänyt vauvahaave on liian iso unohdettavaksi vielä. Joten ylipuhun miehen joka kuukausi yrittämään :ROFLMAO: Nyt toinen kierto kun meillä on hormoonihoitoa apuna (letrot ja luget), vaikka todettua ongelmaa omassa hormoonitoiminnassa ei ole (yksityisellä käyn siis). Yritän kuitenkin ottaa tämän kierron vähän rennommin, joulukuussa luvassa lomaa ja muitakin kivoja juttuja, joten toivottavasti stressi myös tämän vauvahaaveilun kanssa sitä myöten hieman helpottaisi :rolleyes:

Kiva lukea teidän kuulumisia. Tervetuloa mukaan uudet, onnea plussanneet, tsemppiä piinailijoille :)
 
  • Tykkää
Reactions: Karpalo88
Hei kaikki,

Onnea plussanneille!:love:

Täällä palstalla on keskusteltu useista itsellekin läheisiä asioita. Meidän lähipiiristä kuuluu jatkuvasti vauvauutisia. Oikeastaan kaikki tietävät, että olen haaveillut lapsesta jo vuosia. Olen se joka on "aina" halunnut äidiksi ja ison perheen. Kaveriporukasta ja sisaruksista todennäköisin, joka ensimmäisenä perustaa perheen. No, nämä tittelit on jo ajat sitten menneet muille.

Yrityksestä olen kertonut vanhemmille, siskolle ja yllättävän monelle kaverillekin. Puhuminen helpottaa, mutta missään nimessä en kaikille voi asiasta puhua. Kavereista, jotka tietävät ongelmista, suurin osa on tänä aikana jättänyt ehkäisyn pois ja tullut raskaaksi. Myös vahinkoraskausuutisia olen kuullut. Kaikkien puolesta voin olla onnellinen, mutta kyllä joka kerta sisällä tuntuu suru ja kaipuu omaa lasta kohtaan. Uutisia kuullessa riippuu ihan päivästä, miten asian otan. Parhaimmillaan olen kuullut päivässä kahdet vauvauutiset kasvotusten ja illalla alkanut vuotamaan itse. Ympärilläni on siis jatkuvasti vauvoja ja lapsia. Toisaalta tuo lohtua kuulla, että joillakin onnistuu.

Me ollaan käyty yksityisellä, mut jos ivf osoittautuu ainoaksi vaihtoehdoksi, todennäköisesti julkiselle jonoon. Kaikki nämä vielä uusia juttuja. Kirjoittelen varmaankin hoidoistakin lisää, kun tiedämme enemmän. :alien:

Ja vielä halusin kommentoida sitä, että mulla on kans jo tiedossa paljon tapoja miten kertoa raskaudesta tietyille henkilöille. No näitäkin olen ehtinyt vuosia miettiä jo ennen yrityksen aloittamista, joten on pitkä lista ja muuttunutkin monesti, miten aion kertoa asiasta. :whistle:
 
Olipa tullut viestejä!

Joku kyseli hoidoista PCO:n kanssa: me saatiin yksityiseltä lähete julkiselle 6kk yrityksen aloittamisesta, siitä 1kk päästä käytiin ensikäynnillä, siitä 1kk päästä oli tutkimukset tehty ja pääsin aloittamaan ovulaation induktiohoidot.
 
Tein tylsyyksissäni ovistestin (nega, mutta ihan kohtuu vahva viiva), kun odottelen yhä näin neljän viikon jälkeen km-vuodon loppua ja menkkojen alkua. No huomasin kippoon kerätyssä virtsassa vaaleita hiutaleita! Sellaisia 1mm x 1mm kokoisia, eli tosi pieniä siis. Onko kellään muulla ollut tällaista, onko ihan normaalia vai onkohan mulla nyt joku tulehdus? (n) Pitäisikö kohtutulehduksen näkyä ultrassa? Kävin perjantaina gynellä ja siellä katsottiin vain, että raskausmateriaalia ei enää kohdussa näkynyt.
 
VAUVA 2020

Jos haluat listalle, ilmoitathan tietosi punaisella!

27.11.2019

Nimi ★ Kiertopäivä ★


Mape19........................ kp 77/25
Vauvameille...................kp xx/28-35
Hope91.........................kp 45/32-37
Snanniska......................kp 33/28
nessu87.........................kp 29/28
Hipposka.......................kp 29/30
tupsahus........................kp 28/xx
Ananas90......................kp 26/25-28
W.we..............................kp 25/25
vauvahaaveilija2396......kp 25/28-30
Helmiina1978................kp 23/29
Marilainen.....................kp 23/28
HMami..........................kp 23/28
Mirella92.......................kp 22/34
Elllla..............................kp 21/30
Kasikuus.......................kp 21/28-31
Jjenn.............................kp 21/30-31
Ninnanen.......................kp 20/24-30
Pikkuhaave....................kp 20/xx
Koodikissa.....................kp 17/24
Haavejuttu.....................kp 16/29
Amadecasa...................kp 16/34-55
Tiukuliina89.................. kp 15/31
hemuliina90...................kp 14/28
Marrrsipaani..................kp 13/28
Tingeli...........................kp 12/34-36
mimmi92........................kp 10/30
Masu90.........................kp 8/27-30
Nenskuli.........................kp 8/ ?
Keltasirkku.................... kp 7/28-32
taikinatonttu...................kp 2/28
Unimaa..........................kp 1/27

★★★★★★★★★★★★★★★★★★

Piinailijat:


Ananas90.....................dpo 12
Helmiina1978...............dpo 8
Ninnanen.....................dpo 5
pikkuhaave...................dpo 1


★★★★★★★★★★★★★★★★★★
 
Viimeksi muokattu:
Onnea @Karpalo88 :love:

Itselleni heräsi sellainen kysymys tänään, kun täälläkin puhuttu stessistä paljon viime aikoina (ainakin @Kasikuus) ja itsekin taas niska limassa paahdoin töitä tänään, että miten te muut olette onnistuneet (vai oletteko) vähentämään elämästänne stressiä raskautumisen ja mahdollisesti sitten raskaudenkin helpottamiseksi? Itselläni rankka työ (henkisesti + kamala kiire) ja lisäksi ilta-aikaan vielä jatko-opiskelen kotona. Tuntuu, että stressi on jatkuvaa, töissä ja kotona, ja henkeä ei ehdi ottaa tai stressitasoja laskea, vaikka kuinka yrittäisi.

Minulla on ihana esimies ja joustava työpaikka siinä mielessä, että töitä varmaankin pystyisin jonkin verran vähentämään, mutta taloudellisen tilanteen takia en sitä mielellään tekisi :( kuinka paljon tuo stressi tosiasiassa vaikuttaa raskautumiseen? Pohdin tässä että ottaisin joululoman yhteyteen esim palkatonta, jotta pääsisi paremmin rentoutumaan, vaikka ei sekään taas optimaalista ole, mutta tämän perheenlisäyksen haluaisin tässä vaiheessa kuitenkin laittaa etusijalle...
Riippuu todella paljon keneltä kysyy. Jotkut tutkimukset ovat sitä mieltä, että stressi hankaloittaa, mutta toiset tutkimukset/lääkärit eivät anna paljoakaan painoarvoa stressille, vika useimmiten löytyy jostain muusta. Käsittääkseni stressin tulisi olla todella kovaa, jotta pystyttäisiin yhdistämään stressi raskautumisongelmiin. Stressiähän on koko ajan enemmän tai vähemmän ja positiiviset asiat ja liikuntakin lisää elimistössä erilaisia stressireaktioita. Mutta ei varmasti ole yhtään huono idea lisätä vaikka työpäiviin pieniä hengähdystaukoja, rentoutumis- ja/tai hengitysharjoituksiakin.
 
Tein tylsyyksissäni ovistestin (nega, mutta ihan kohtuu vahva viiva), kun odottelen yhä näin neljän viikon jälkeen km-vuodon loppua ja menkkojen alkua. No huomasin kippoon kerätyssä virtsassa vaaleita hiutaleita! Sellaisia 1mm x 1mm kokoisia, eli tosi pieniä siis. Onko kellään muulla ollut tällaista, onko ihan normaalia vai onkohan mulla nyt joku tulehdus? (n) Pitäisikö kohtutulehduksen näkyä ultrassa? Kävin perjantaina gynellä ja siellä katsottiin vain, että raskausmateriaalia ei enää kohdussa näkynyt.
Mullakin on välillä ollu tollasia, viimeks viime viikolla huomasin. Ei oo merkki tulehduksesta, jotkut aineet vaan saostuu.:)
 
  • Tykkää
Reactions: Mohan
Moikka!
Pakko vielä kommentoida tota stressi asiaa.
Mulla on tosi korkea paineensietokyky. Viime talvena mun työpaikalla olot kävi kuitenkin sietämättömäksi ja vasta nyt kun oon lähtenyt sieltä joitain kuukausia sitten, ymmärrän miten järkyttävä stressi mulla on ollut. Edelleen "korjailen" sen aiheuttamia jälkiä pääni sisällä ja arjessa.
Mulle lääkäri sanoikin sillon että tolla stressimäärällä ei lasta tehdä. No kuinkas kävikään. Oon kohta 3kk ollu uudessa työssä jossa viihdyn ja jossa ihmiset on kaikin puolin ihania. Ja olen jo raskaana.:LOL:
Väkisinkin ajattelee että ehkä nää tosiaan on yhteydessä.
Mullakin on tosiaan koeaika vielä pari kk, yritän päästä sinne koeajan loppupuolelle ennen ku tää tieto tulee julkiseksi, mutta en pelkää yhtään että mä sen takia saisin lähteä. Oon hyvä mun työssä ja mielestäni oppinut nopeasti talon tavoille. Yhtäkään moitetta en oo myöskään saanut, niin en usko että ne uskaltaa mua irtisanoa. Siihenkin kuitenkin on tietty malli miten toimia.

Oikeestaan alunperin tulin ilmoittamaan, että varmaan mut uskaltaa jo siirtää plussanneisiin:love:
One stepit ei vahvistunut joten hain lisää pregcheckejä ja siihen tulikin sit testiviiva vahvana jo ennen kontrolliviivaa. Kuva otettu heti, tummempi vielä tuosta. Digiä säästän vielä viikon verran, et saisi sen 3+. Vinkkinä kaikille, heittäkää ne onestepit mäkeen. Mä en saanut viivanpaikkaa kyl ikinä, mut ei ne näköjään anna viivaakaan vaikka aihetta olis:LOL:

Iso kiitos kaikille vertaistuesta tän reilu vuoden aikana ja onnea yrityksiin! Kurkin kyllä vielä taustalla, kiinnostaa monen eteneminen:geek:
Minic (ja bebe 4+5)
 
  • Tykkää
Reactions: Karpalo88

Yhteistyössä