Häiriintynyt kiintymyssuhde jos jättää pienen vauvan yöksi hoitoon?

Keskustelin pienen vauvan yön yli hoitoon jättämisestä ja lopulta nousi ajatus, onko vanhemman ja vauvan välinen kiintymyssuhde häiriintynyt jos äiti (ja isä) voi jättää vauvan yön yli hoitoon jollekin ulkopuoliselle?

Biologiselta kannalta imeväisen pitäisi pysyä tiukasti etenkin äidissään kiinni kunnes pärjää pidempiä aikoja ilman äidinmaitoa ja hän ymmärtää jo olevansa erillinen, itsellinen olento ja tuo symbioosi on alkanut purkautua.

Eikö tuon hoitoonjättämisen pitäisi tuntua ahdistavalta ja pahalta jo äidistäkin, miten ihmiset kykenee siihen?

Syyttelemättä kummemmin pohdimme vain asiaa. Ottakaa kantaa!

 

noo....itselle se ei sujunut kun pakkotilanteessa eli kun lapseni vastasyntyneenä oli sekä tehohoidossa että osastohoidossa, joten pakosta lapsi oli suurimman osan vuorokaudesta toisten hoidossa sen ajan.

ja kyllä se tuntui pahalta...ja omakin olotila helpotti kummasti kun sai lapsen kotiin ja pystyi olemaan läsnä 24/7.

silti mä en suoraan sanoisi että häiriintynyt kiintymyssuhde jos jättää yöksi hoitoon. Kyllä se tosiasia on,että vaikkapa vuorokaudet läpeensä huutavan koliikkivauvan vanhemmatkin tarvitsee joskus saada nukkua kunnolla, jotta jaksavat. Rakkaudesta lapseen sekä oman jaksamisen vuoksi voi jollekkin olla tarpeellista saada levätä joku yö ihan rauhassa..

 

ei mun mielestä mene noin Oman jaksamisen kannalta vauva on annettu hoitoon aika pienestä asti yöksi ja tottakai alussa jännitti mutten usko että lapselle se on niinkään vaikeaa kun saa silloin todella paljon huomiota ja ihmisen joka jaksaa hoitaa hommat 100prosenttisesti. parempi lapsellekin että tottuu olemaan poissakin ja tietää että äiti ja isi aina hakevat kuitenkin takaisin ja iloisempina ja hyvin levänneinä..

 

Mielestäni on juuri kyse häiriintyneestä kiintymyssuhteesta jos pystyy jättämään pienen vauvan yöksi hoitoon. Oli kyse sitten mummosta tai kenestä tahansa ns. vauvalle vanhemman mielestä tutusta hoitajasta. Vauvahan sitä ei todellakaan ymmärrä, että tässä olen nyt tutun mummon hoivissa joten ei hätää. Kyllä se vauva kaipaa yleensä ensisijaisesti äitiään ja jos niin ei ole, on kiintymyssuhteessa menty jotenkin pieleen.

 

Täytyy vielä jatkaa, että ihan käsittämättömälle mielestäni vaikuttaa myös tuollainen itselleen vakuuttelu että vauvan on hyvä olla erossa äidistä ja isästä että tottuu siihen?! Siis mitä ihmettä? En ymmärrä.

 

Minä en usko tuohon.
Sen sijaan uskon pikemminkin että suhde on häiriintynyt mikäli äiti kokee tarpeelliseksi "omia" lapsensa siten ettei salli tälle muita läheisiä ihmissuhteita.
Lapsen ei siis sallita syntyä perheeseen, sukuun, laumaan jne ja kuulua turvalliseen rakastavaa yhteisöön alusta alkaen vaan sen sijaan hänet onkin typistetty jonkun yhden ihmisen yksityiseksi leikkikaluksi.
Sellaisen lapsen asema on kovin turvaton; yhden ihmisen oikkujen armoilla.

 

[QUOTE="vieras";26129709]ei mun mielestä mene noin Oman jaksamisen kannalta vauva on annettu hoitoon aika pienestä asti yöksi ja tottakai alussa jännitti mutten usko että lapselle se on niinkään vaikeaa kun saa silloin todella paljon huomiota ja ihmisen joka jaksaa hoitaa hommat 100prosenttisesti. parempi lapsellekin että tottuu olemaan poissakin ja tietää että äiti ja isi aina hakevat kuitenkin takaisin ja iloisempina ja hyvin levänneinä..[/QUOTE]

Huomaa, että tämä kirjoittaja ei ole yhtään perehtynyt aiheeseen. Ja toimii sitten miten toimii, eli väärin.

 

Riippuu vähän ehkä miten pienestä lapsesta kyse, kuinka usein sitä hoitoon viemistä tapahtuu ja minkälaista kohtelua vauva saa kotona olessaan (onko hoito tarpeeksi tunnepitoista jne.). Eli kokeeko vauva että hänen tunteisiinsa ja tarpeisiinsa vastataan riittävästi ja johdonmukaisesti.

Huomattavaa toisaalta on, että lapsi luo kiintymyssuhteen myös muihin häntä hoitaviin aikuisiin, kuin omiin vanhempiinsa (ja jo yksikin turvallinen kiintymyssuhde suojaa lasta epäsuotuisan kehitysympäristön kielteisiltä vaikutuksilta). Toisaalta tällä suhteella on kai kuitenkin eniten merkitystä kun vanhemmat kuitenkin ovat ne pääsääntöiset hoitajat, ja näin ollen vaikuttavat suuresti mm. lapsen kokemukseen tunteiden ilmaisusta.

 

En minäkään ole sitä mieltä, että erossaolo olisi hyvästä lapselle, mutta jos syynä on se, että äiti on täysin uupunut vauvan hoidosta, on äidin saatava levätä, hoisipa sitä vauvaa joku muu sitten yöllä tai päivällä. Ja jos läpeensä uupunut äiti jättää lapsensa jollekin luotettavalle ihmiselle hoitoon ja lepää itse sen ajan pärjätäkseen jälleen jatkossa, on kyseessä viisas ja itsensä sekä lapsen parasta ajatteleva äiti, eikä sillä ole kyllä mitään tekemistä minkään kiintymyssuhteen kanssa.
Tämä on minun mielipiteeni sekä kolmen lapsen äitinä että terveydenhuollon ammattilaisena.

 

Minä en taas ymmärrä sitä miten vauvan yökylään antaminen parantaa merkittävästi lapsen suhdetta muihin ihmisiin? Eikö vauva voi viettää päivisin aikaa muidenkin ihmisten sylissä ja saada tätä kautta elämäänsä muitakin läheisiä ihmissuhteita? Miksi juuri yöksi täytyy antaa?

 

olen Mummeliisan kanssa samaa mieltä=)
Esikko oli pullovauva ja alusta asti paljon myös mummojen hoidossa..ja näyttää ihan tasapainoiselta nyt kohta 13-vuotiaana.
2.lapsi taas joutui vauvan sairaalaan ja oli siellä kauan,toki kävin ja olin pojan kanssa niin paljon kun pystyin,mutta joutui olemaan siellä yksin..ja tuokin 9-vuotias on ihan normaali nyt vaikka vauvana oli sairaalassa pitkän ajan ilman vanhempien läsnäoloa vieraitten hoitajien kanssa.
2.nuorempaa lasta imetin pitkään,mutta olivat silti yökylässä välillä ja nyt jo itse sinne hinkuvat..tai isovanhemmat soittaa että tuletteko niin aina oisivat menossa=)
ajattelen että on lapsille rikaus kun on paljon läheisiä ihmisiä ympärillä..hirvee shokki lapselle jos ekan kerran yökyläilee vaikka kouluiässä..kun on vauvasta asti ollut niin on tottunut.
Mutta vaikka ajattelen näin,niin jos ei halua laste yökylään laittaa niin ei se mikään pakko ole..itse koetaan olevamme miehen kanssa parempia vanhempia kun ei olla 24/7 lasten kanssa.
sanottakoon vielä että lapset on kotihoidossa..jos osivat päivät päiväkodisssa niin en enää viikonloppuna raaskisi hoitoon antaa,ainakaan usein=)

 

joo kirjoitin jo tuossa aiemmin että meillä on ollut lapsi pienestä mummolla ja viettäneet muutenkin aikaa keskenään, en todellakaan usko tuohon että vauvalle vain äiti on tärkeä ja muutenkin haluan että vauva saa muitakin ihmisiä elämänsä kuin vain meidät isänsä kanssa, mitä jos joudutaan vaikka sairaalaan ja lapsi täytyy saada hoitoon? meillä on 1 lapsi ja tekee hänelle todellakin hyvää käydä mummolassa ja leikkimässä tätiensä kanssa jotka ovat 1-3 vuotta vanhempia.

 

Täytyy vielä jatkaa, että ihan käsittämättömälle mielestäni vaikuttaa myös tuollainen itselleen vakuuttelu että vauvan on hyvä olla erossa äidistä ja isästä että tottuu siihen?! Siis mitä ihmettä? En ymmärrä.

Tähän tapaan itsekin ajattelen. Eri asia on juurikin koliikkivauva joka valvottaa, tai lapsi / vanhempi on sairaalassa ja on IHAN PAKKO olla erossa. Mutta että jotkut huvikseen tieten tahtoen haluaa opettaa puolustuskyvyttömän selviämään yksin.

Miksi vastasyntyneen tai edes alle vuotiaan pitää osata olla ilman vanhempiaan? Eikö sellainen lapsi varttuessaan tule saamaan muita läheisiä ihmissuhteita? Kummallinen ajattelutapa.

 

Minä en usko tuohon.
Sen sijaan uskon pikemminkin että suhde on häiriintynyt mikäli äiti kokee tarpeelliseksi "omia" lapsensa siten ettei salli tälle muita läheisiä ihmissuhteita.
Lapsen ei siis sallita syntyä perheeseen, sukuun, laumaan jne ja kuulua turvalliseen rakastavaa yhteisöön alusta alkaen vaan sen sijaan hänet onkin typistetty jonkun yhden ihmisen yksityiseksi leikkikaluksi.
Sellaisen lapsen asema on kovin turvaton; yhden ihmisen oikkujen armoilla.

Niin, muulla tavoinhan vauvaa ei voi tutustuttaa läheisiin ihmisiin, kuin jättämällä hänet jo pienestä pitäen yökylään?
Mun mielestä tuo nyt ei ole mitenkään verrattavissa siihen, että jos et jätä vauvaasi yökylään niin silloin omit vauvan?
Kultaista keskitietähän ei ole...
Huh taas tätkin kommenttia.

Mun lapsilla on kyllä paljon läheisiä ihmissuhteita siitä huolimatta, että ovat yökyläileet vasta lähempänä 1 vuoden ikää!

 

Minä en taas ymmärrä sitä miten vauvan yökylään antaminen parantaa merkittävästi lapsen suhdetta muihin ihmisiin? Eikö vauva voi viettää päivisin aikaa muidenkin ihmisten sylissä ja saada tätä kautta elämäänsä muitakin läheisiä ihmissuhteita? Miksi juuri yöksi täytyy antaa?

Näinpä!
Onhan tuo esim. mummeliisan mustavalkoinen ajattelutapa ihan järkyttävä tässä asiassa.

 

Minä en usko tuohon.
Sen sijaan uskon pikemminkin että suhde on häiriintynyt mikäli äiti kokee tarpeelliseksi "omia" lapsensa siten ettei salli tälle muita läheisiä ihmissuhteita.
Lapsen ei siis sallita syntyä perheeseen, sukuun, laumaan jne ja kuulua turvalliseen rakastavaa yhteisöön alusta alkaen vaan sen sijaan hänet onkin typistetty jonkun yhden ihmisen yksityiseksi leikkikaluksi.
Sellaisen lapsen asema on kovin turvaton; yhden ihmisen oikkujen armoilla.

Alle 1 vuotiaan ei tarvi vielä solmia ihmissuhteita keneenkään muuhun kuin perheeseensä, sen kerkeää tekemään monet kerrat myöhemminkin.
Ei muillakaan eläilajeilla ole tapana antaa imetyksessä olevaa poikasta lauman hoitoon.

 

Mielestäni pieni imeväinen kuuluu emon välittömään läheisyyteen ja läheisiä ihmissuhteita vauvaan on täysin mahdollista solmia ilman äidin ja vauvan erottamista yön yli. Isommalle lapselle on tärkeää huomata, että äiti tai isä palaa takaisin oltuaan hetken poissa näköpiiristä, mutta pienelle vauvalle sellaista ei ole tarpeen opettaa.

 

Vauva pystyy uusimpien tutkimuksien mukaan kylläkin muodostamaan hyvän kiintymyssuhteen äitiin, isään ja vielä kolmanteen perheen ulkopuoliseen hoitajaan. Eli jos vauva on alusta asti usein vaikkapa mummin kanssa tekemisissä niin ei ole kyllä mitään haittaa jättää vauva yöksikin mummin luo.

 

[QUOTE="vieras";26130232]Vauva pystyy uusimpien tutkimuksien mukaan kylläkin muodostamaan hyvän kiintymyssuhteen äitiin, isään ja vielä kolmanteen perheen ulkopuoliseen hoitajaan. Eli jos vauva on alusta asti usein vaikkapa mummin kanssa tekemisissä niin ei ole kyllä mitään haittaa jättää vauva yöksikin mummin luo.[/QUOTE]

Just näin!

 

Alle 1 vuotiaan ei tarvi vielä solmia ihmissuhteita keneenkään muuhun kuin perheeseensä, sen kerkeää tekemään monet kerrat myöhemminkin.
Ei muillakaan eläilajeilla ole tapana antaa imetyksessä olevaa poikasta lauman hoitoon.

Mutta ei siitä ihmissuhteiden solmimisesta haittaakaan ole.

 

No meillä on sit kaikilla ihan häiriintyneet suhteen kaikkiin..

Mä rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta tässä surkeassa maailmassa, antaisin kaiken heille jos voisin ja kantaisin heidän surunsa ja murheensa hartioillani aina..

Mutta, äitikin on joskus väsynyt ja tarvitsee hetken aikaa itselleen..

 

No meillä on sit kaikilla ihan häiriintyneet suhteen kaikkiin..

Juu, niin on meilläkin. Keskosvauva sairaalahoidossa, avioero, synnytyksen jälkeinen masennus. Näistä lähtökohdista vauva joutui heti alkuun olemaan paljon erossa vanhemmistaan. Sairaalasta päästyään tapasi isää ensin päiväseltään ilman äitiä, n. puolivuotiaana ensimmäiset yönylitapaamiset. Isovanhemmat hoisivat paljon äidin masennuttua vaikeasti. Nyt lähes 10 vuotta myöhemmin, oikein tasapainoiselta lapselta vaikuttaa ja rakastavia ihmisiä on ympärillä paljon.

 

[QUOTE="vieras";26130371]Juu, niin on meilläkin. Keskosvauva sairaalahoidossa, avioero, synnytyksen jälkeinen masennus. Näistä lähtökohdista vauva joutui heti alkuun olemaan paljon erossa vanhemmistaan. Sairaalasta päästyään tapasi isää ensin päiväseltään ilman äitiä, n. puolivuotiaana ensimmäiset yönylitapaamiset. Isovanhemmat hoisivat paljon äidin masennuttua vaikeasti. Nyt lähes 10 vuotta myöhemmin, oikein tasapainoiselta lapselta vaikuttaa ja rakastavia ihmisiä on ympärillä paljon.[/QUOTE]Välttämättä ei vielä tuossa iässä huomaa jos kiintymyssuhde on häiriintynyt. Voi tulla vasta ilmi parisuhteeseen mentäessä...

 

[QUOTE="vieras";26130401]Välttämättä ei vielä tuossa iässä huomaa jos kiintymyssuhde on häiriintynyt. Voi tulla vasta ilmi parisuhteeseen mentäessä...[/QUOTE]

Tämähän on tosi kätevää näin. Voi syyttää huonoksi äidiksi heti jos menee joku asia pieleen elämässä kun sehän voi hei johtua häiriintyneestä kiintymyssuhteesta vaikka koskaan ei mitään siihen viittaavaa ongelmaa ole ollut.

 

[QUOTE="vieras";26130401]Välttämättä ei vielä tuossa iässä huomaa jos kiintymyssuhde on häiriintynyt. Voi tulla vasta ilmi parisuhteeseen mentäessä...[/QUOTE]

Omista lapsistani vanhimmat alkavat lähestyä kolmeakymppiä eli pikkuhiljaa pitäisi niitä vaurioita kiintymyssuhteessa näkyä?
Samoin sanoisin, että pitäisi jo tähän mennessä näkyä myös minussa ja sisaruksissani - äitimme kun palasi aikoinaan takaisin töihin noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen?