Olemme pari, jossa miehellä ennestään reilu 3-vuotias tyttö ja minä olen lapseton. Olemme olleet pari suhteessa parisen vuotta. Yhdessä asumista takana reilun vuoden verran. Lapsi on meillä vuoroviikoin pidennetyn viikonlopun ja loma-aikoina yleensä 1,5viikkoa.
Alkuun kaikki meni hyvin. Pidin tytöstä ja elämästämme, kunnes totuus iskeytyi päin kasvoja. Olin kuullut syitä mieheltä heidän eroonsa ja samoiten heidän suvultaan. Tokihan tämä on heidän tarinansa. Ensin ajattelin että voiko kukaan olla semmoinen. Noh, olen nyt kokenut itse kuinka hankala hänen ex-avopuolisonsa on.
Hän manipuloi, estää, hallitsee. Mies ei uskalla tehdä asioille kovinkaan mitään juurikaan siitä syystä että nainen saattaa evää kokonaan näkemiset, ei anna lasta. Ei vastaa puheluihin, ei viesteihin, ei avaa ovea. Tämän jälkeen alkaa syyttämään miestä huonosta isyydestä, kuinka ei hoida hommaansa niinkuin pitää. Mies on ollyt yhteydessä lastenvalvojaan jopa poliisiin, siellä käsiä vain levitellään. Ei voi tehdä mitään. Naisen kanssa ei voi keskustella, koska hänen mielipiteensä ja sanansa ovat vain ne oikeat. Niimpä hän alkoi tekemään niin että suostui jokaikiseen pyyntöön mitä hänen exänsä pyysi, jotta exä pysyisi vain tyytyväisenä ja hän näkisi lasta. Päivän varoitus ajalla saattoi ottaa tytön hoiviinsa vaikka olimme sopineet yhdessä jotain. Elämä kun tässä tilanteessa pitää rakentaa niin että eletään lapsen oleiluilla täällä.
Lapsi oli meillä parhaimillaan kuukaudesta 2,5viikkoa, normaalisti siis kuukaudesta 9pvä. Meidän parisuhde alkoi kärsiä, molemmin puolin koska jatkuva stressi tästä söi meitä molempia. Ilmoitin erosta, etten jaksa sitä että meidän lomat ja ajat kun lapsi on täällä menee pilalle, koska exä mm. estää lähdöt esim mökille/sukulaisten luo. Kerran hän tuli kyttäämään joka päivä, että olemmeko kotona! Hänelle pitää joka ilta soittaa lapsen toimesta niin tottakai tuon ikäinen lapsi kertoo missä on tai no ensimmäinen kysymys on yleensä että missä lapsi on. Lapsi ei aina edes halua soittaa äidilleen, mutta jos ei soita niin pahimillaan sekin on johtanut siihen ettei mies näe lasta tai kuule hänestä. En ymmärrä miksi lapsi pitää pakottaa soittamaan äidilleen, jos lapsi sanoo ettei halua. Eikä lapsi tällöin edes puhu puhelimeen juuri mitään.
Miehen aneluista siis jäin kuitenkin, toivoen että asiat muuttuisivat. Ja jotenkin sisimmässäni toivon, että exän uusi avopuoliso saisi hänet muuttumaan, vielä sitä ei ainakaan ole tapahtunut, asuneet yhdessä puolisen vuotta.
Syynä miksi jäin on myös se että mies on puhunut minulle siitä kuinka haluaa minun kanssa perheen, lapsia. Haluaa olla minun kanssa aina ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain jotta suhteemme säilyy. Minäkin haluan, ikää kun alkaa olemaan jo sen verran että lapsen saaminen on jo hankalaa. Mutta pelkään ihan todella paljon kuinka tämä exän käytös vaikuttaa meihin, suhteeseemme ja ehkä tuleviin lapsiimme? Vaikutukset näkyy jo nyt. Hänen käytöksensä on saanut minutkin jo käyttäytymään todella lapsellisesti, en enää juurikaan pidä lapsesta ja vain ja ainoastaan sen exän oikkujen takia. Yritän kuitenkin lapsen ollessa täällä käyttäytyä kuin aikuinen, mutta tottakai lapsi vaistoaa negatiivisuuden.
Kysymys kuuluu että miksi ihmeessä hän tekee näin? Miksi hän tekee lapsen ja isän suhteesta näin hankalan? Voiko tämmöiselle tilanteelle tehdä jotain? Onko tässä mitään järkeä jäädä? Sydän sanoo että jää, järki että poistu. Säälin välillä miestäni todella paljon, se kuinka paha olo hänellä on olla kun lastaan ei näe.
Alkuun kaikki meni hyvin. Pidin tytöstä ja elämästämme, kunnes totuus iskeytyi päin kasvoja. Olin kuullut syitä mieheltä heidän eroonsa ja samoiten heidän suvultaan. Tokihan tämä on heidän tarinansa. Ensin ajattelin että voiko kukaan olla semmoinen. Noh, olen nyt kokenut itse kuinka hankala hänen ex-avopuolisonsa on.
Hän manipuloi, estää, hallitsee. Mies ei uskalla tehdä asioille kovinkaan mitään juurikaan siitä syystä että nainen saattaa evää kokonaan näkemiset, ei anna lasta. Ei vastaa puheluihin, ei viesteihin, ei avaa ovea. Tämän jälkeen alkaa syyttämään miestä huonosta isyydestä, kuinka ei hoida hommaansa niinkuin pitää. Mies on ollyt yhteydessä lastenvalvojaan jopa poliisiin, siellä käsiä vain levitellään. Ei voi tehdä mitään. Naisen kanssa ei voi keskustella, koska hänen mielipiteensä ja sanansa ovat vain ne oikeat. Niimpä hän alkoi tekemään niin että suostui jokaikiseen pyyntöön mitä hänen exänsä pyysi, jotta exä pysyisi vain tyytyväisenä ja hän näkisi lasta. Päivän varoitus ajalla saattoi ottaa tytön hoiviinsa vaikka olimme sopineet yhdessä jotain. Elämä kun tässä tilanteessa pitää rakentaa niin että eletään lapsen oleiluilla täällä.
Lapsi oli meillä parhaimillaan kuukaudesta 2,5viikkoa, normaalisti siis kuukaudesta 9pvä. Meidän parisuhde alkoi kärsiä, molemmin puolin koska jatkuva stressi tästä söi meitä molempia. Ilmoitin erosta, etten jaksa sitä että meidän lomat ja ajat kun lapsi on täällä menee pilalle, koska exä mm. estää lähdöt esim mökille/sukulaisten luo. Kerran hän tuli kyttäämään joka päivä, että olemmeko kotona! Hänelle pitää joka ilta soittaa lapsen toimesta niin tottakai tuon ikäinen lapsi kertoo missä on tai no ensimmäinen kysymys on yleensä että missä lapsi on. Lapsi ei aina edes halua soittaa äidilleen, mutta jos ei soita niin pahimillaan sekin on johtanut siihen ettei mies näe lasta tai kuule hänestä. En ymmärrä miksi lapsi pitää pakottaa soittamaan äidilleen, jos lapsi sanoo ettei halua. Eikä lapsi tällöin edes puhu puhelimeen juuri mitään.
Miehen aneluista siis jäin kuitenkin, toivoen että asiat muuttuisivat. Ja jotenkin sisimmässäni toivon, että exän uusi avopuoliso saisi hänet muuttumaan, vielä sitä ei ainakaan ole tapahtunut, asuneet yhdessä puolisen vuotta.
Syynä miksi jäin on myös se että mies on puhunut minulle siitä kuinka haluaa minun kanssa perheen, lapsia. Haluaa olla minun kanssa aina ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain jotta suhteemme säilyy. Minäkin haluan, ikää kun alkaa olemaan jo sen verran että lapsen saaminen on jo hankalaa. Mutta pelkään ihan todella paljon kuinka tämä exän käytös vaikuttaa meihin, suhteeseemme ja ehkä tuleviin lapsiimme? Vaikutukset näkyy jo nyt. Hänen käytöksensä on saanut minutkin jo käyttäytymään todella lapsellisesti, en enää juurikaan pidä lapsesta ja vain ja ainoastaan sen exän oikkujen takia. Yritän kuitenkin lapsen ollessa täällä käyttäytyä kuin aikuinen, mutta tottakai lapsi vaistoaa negatiivisuuden.
Kysymys kuuluu että miksi ihmeessä hän tekee näin? Miksi hän tekee lapsen ja isän suhteesta näin hankalan? Voiko tämmöiselle tilanteelle tehdä jotain? Onko tässä mitään järkeä jäädä? Sydän sanoo että jää, järki että poistu. Säälin välillä miestäni todella paljon, se kuinka paha olo hänellä on olla kun lastaan ei näe.