Olen 27-vuotias ja 6.viikolla raskaana. Harkitsen tulevan lapseni antamista adoptioon. Minulla on vakavaa masennusta ja paniikkihäiriötä. Tiedän, että en pystyisi yksinhuoltajana olemaan riittävän hyvä äiti lapselleni. Lapsen isä ei ole mukana kuvioissa eikä aio tunnustaa isyyttä. Aikaisemmin syntynyt lapseni on sijaisperheessä masennukseni takia.Onko päätökseni antaa lapsi adoptioon oikea? Aborttia en pystyisi tekemään missään olosuhteissa.
Harkitsen lapseni antamista adoptioon
- Viestiketjun aloittaja Äiti minäkin
- Ensimmäinen viesti
Ensiksikin onnea uudesta elämästä ja pahoittelut että joudut tekemään näin raskaita päätöksiä. Tosi ihanaa että olet päättänyt antaa lapsellesi mahdollisuuden elämään 
Jos sinusta vahvasti siltä tuntuu, ettet lasta voi tai halua pitää, niin sinuna luottaisin vaistooni. Mutta jos taas epäilet asiaa, niin sinullahan on aikaa tämä päätös tehdä ja kannattaa pyytää apua vaikka psyk. puolen asiantuntijoilta. Apua siis itsellesi että saat ajatukset asian suhteen selviksi ja tukea omalle päätöksellesi. Uskon kuitenkin että jos päätät lapsen pitää, saat niin halutessasi paljon apua lapsen hoitoon ja kasvatukseen kun vain rohkenet kysyä ja ottaa sitä pua vastaan.
Voimia Sinulle päätöksenteossa! Teet varmasti oikean päätöksen
Jos sinusta vahvasti siltä tuntuu, ettet lasta voi tai halua pitää, niin sinuna luottaisin vaistooni. Mutta jos taas epäilet asiaa, niin sinullahan on aikaa tämä päätös tehdä ja kannattaa pyytää apua vaikka psyk. puolen asiantuntijoilta. Apua siis itsellesi että saat ajatukset asian suhteen selviksi ja tukea omalle päätöksellesi. Uskon kuitenkin että jos päätät lapsen pitää, saat niin halutessasi paljon apua lapsen hoitoon ja kasvatukseen kun vain rohkenet kysyä ja ottaa sitä pua vastaan.
Voimia Sinulle päätöksenteossa! Teet varmasti oikean päätöksen
Kiitos. Olen asiaa paljon miettinyt ja monelta kannalta. Jotenkin on sellainen tunne, että tämän lapsen pitää saada syntyä vaikka en sitten pystyisikään häntä itse pitämään. Käyn säännöllisesti psykiatrian poliklinikalla kekusteluissa ja seuraava aika olisi huomenna. Otan siellä puheeksi myös tämän raskauden. Lapsen isä ei halua tunnustaa isyyttä eikä olla muutenkaan kanssani enää tekemisissä. Apua olen kyllä valmis ottamaan vastaan, sen verran olen oppinut poikani huostaanotosta.
. Olen asiaa paljon miettinyt ja monelta kannalta. Jotenkin on sellainen tunne, että tämän lapsen pitää saada syntyä vaikka en sitten pystyisikään häntä itse pitämään. Käyn säännöllisesti psykiatrian poliklinikalla kekusteluissa ja seuraava aika olisi huomenna. Otan siellä puheeksi myös tämän raskauden. Lapsen isä ei halua tunnustaa isyyttä eikä olla muutenkaan kanssani enää tekemisissä. Apua olen kyllä valmis ottamaan vastaan, sen verran olen oppinut poikani huostaanotosta.Olet todella ison päätöksen edessä. Voimia päätöksentekoon! Ruutisen neuvojen lisäksi ehdottaisin että otat yhteyttä oman kuntasi sosiaalitoimeen / adoptioneuvojiin. He osaavat kertoa sinulle adoptioprosessista ja muista vaihtoehdoista. Heillä on runsaasti kokemusta kotimaisesta adoptiosta: sekä adoptiolasta toivovista perheistä että lapsensa adoptioon luovuttavista naisista. Ehkä heidän tiedoistaan on apua päätöksenteossa.
Adoptioneuvojien kanssa keskustelu ei velvoita sinua mitenkään ja kuten Ruutinen sanoi, sinulla on vielä runsaasti aikaa miettiä päätöstäsi. Voit muuttaa mielesi vielä lapsen syntymän jälkeenkin.
Joka tapauksessa on hienoa, että annat lapsellesi mahdollisuuden elämään. Ja jos adoptioon päädyt, voit olla varma, että lapsesi saa hyvät ja huolehtivat vanhemmat jotka ovat ikionnellisia ja kiitollisia uudesta perheenjäsenestään.
Onnea matkaan - päädyitpä mihin ratkaisuun tahansa!
T. Adoptioäiti Jin
Adoptioneuvojien kanssa keskustelu ei velvoita sinua mitenkään ja kuten Ruutinen sanoi, sinulla on vielä runsaasti aikaa miettiä päätöstäsi. Voit muuttaa mielesi vielä lapsen syntymän jälkeenkin.
Joka tapauksessa on hienoa, että annat lapsellesi mahdollisuuden elämään. Ja jos adoptioon päädyt, voit olla varma, että lapsesi saa hyvät ja huolehtivat vanhemmat jotka ovat ikionnellisia ja kiitollisia uudesta perheenjäsenestään.
Onnea matkaan - päädyitpä mihin ratkaisuun tahansa!
T. Adoptioäiti Jin
Kiitos hyvistä neuvoista. Olen jutellut lapseni sijaisvanhempien kanssa ja he olisivat halukkaita adoptoimaan myös tämän syntyvän lapseni. Näin lapseni saisivat kasvaa samassa perheessä. Sijaisperheellä on lapseni lisäksi yksi adoptiolapsi ja he ovat käyneet PRIDE-kurssin. Meillä on keskenämme lämpimät ja hyvät välit. Otan lähiaikoina yhteyttä adoptioneuvontaan ja lapseni sos.työntekijään. Jos joku haluaa vaihtaa kanssani ajatuksia minulle voi laittaa postia. Olisi kiva myös kuulla mitä adoptiovanhemmat ajattelevat lapsen biologisista vanhemmista.
. Olen jutellut lapseni sijaisvanhempien kanssa ja he olisivat halukkaita adoptoimaan myös tämän syntyvän lapseni. Näin lapseni saisivat kasvaa samassa perheessä. Sijaisperheellä on lapseni lisäksi yksi adoptiolapsi ja he ovat käyneet PRIDE-kurssin. Meillä on keskenämme lämpimät ja hyvät välit. Otan lähiaikoina yhteyttä adoptioneuvontaan ja lapseni sos.työntekijään. Jos joku haluaa vaihtaa kanssani ajatuksia minulle voi laittaa postia. Olisi kiva myös kuulla mitä adoptiovanhemmat ajattelevat lapsen biologisista vanhemmista.Onpa mukava lukea tällainen fiksun ja rehellisen ihmisen ajatus. Vaikka aihe tietenkin on itsessään rankka. Olen vain yllättynyt, miten kaunis asenne sinulla on. Tsemppiä hirveästi, mihin ratkaisuun sitten päädytkin. Kuulostaa myös todella ihanalta sijaisperhesuhteelta, en tiennytkään että näin positiivista suhtautumista löytyy kun aina saa kaikenlaista kuulla.. Vaikutat hirveän fiksulta ja sydämelliseltä ihmiseltä. Onnea ja voimia sulle