Harmittaa suuresti, kun lapsen isovanhemmat eivät hyväksy sitä, että

lapsella on käytössä lääkitys ( ADHD - lääke ) ja sen takia laitan lapsen mummolaan reissuun ilman lääkettä.

Nyt tosin on ollut pitempi aika, että lapsi on edes tuolla yökylässä ollut. Mutta nyt mummu keksi, että jos lapsi tulisi yökylään. Kyllähän se meille tietysti sopi, mutta mietin silti heidän jaksamistaan.

Tovi sitten kun soittelin mummulle, niin hän sanoi, että päivä on mennyt hienosti ja kyllä lapsi niin hyvin heitä uskoo / tottelee. Mutta kuitenkin kuului koko ajan taustalta lapsen kovaääninen puhe ja meteli - hän oli taas aivan hirveän levottoman tuntuisella tuulella. Ei ollut kyllä yhtään hääviä mummulaan soittaa, kun ei tahtonut mitään kuulla mummun puheesta. Jos he vain hyväksyisivät lapsen lääkkeen, niin heilläkin voisi taatusti olla rauhallisempia päiviä lapsen kanssa, vaikka mummu niin vakuuttaa, että heillä menee hienosti ja lapsi tottelee heitä.

Mutta mummu (äitini) on vain joskus kauttarantain sanonut, että tuollaiset lääkitykset ovat siksi, että vanhemmat pääsevät helpommalla lapsen kanssa tai se toinen tarina miten hänen joku tuttavaperhe ei halunnut lääkettä lapselleen, kun ei lapsella ollut vaikeuksia kotona, vaan koulussa hän oli sähläri.

Noh tuon kun kuulin niin ajattelin, että enpä puhu sitten lapsen lääkkeestä heille yhtään mitään ja lapsi saa mennä mummolaan ilman lääkettä.

 

jo eivät hyväksy lääkettä, eivät kyllä hyväksy diagnoosiakaan ja sitä kautta eivät lasta. En omaani semmoiseen paikkaan laittaisi. Mullakin on adhd-lapsi, jolla on lääkitys.

 

Älkää syöttäkö lapsillenne noita huumeita. Ne isovanhemmat nimenomaan hyväksyy lapsen juuri sellaisena kuin lapsi on, ja ovat sitä mieltä, että häntä ei tarvitse huumata. Sinä ensimmäinen vastaaja taas et hyväksy lastasi juuri sellaisena, kuin hän on. Liian monelle syötetään noita mömmöjä. Niin monessa ihmisessä ei voi olla vikaa, vaan vika on tässä yhteiskunnassa. Toivottavasti alatte rakastamaan lastanne omana itsenään.

 

[QUOTE="Vieras";28332870]Älkää syöttäkö lapsillenne noita huumeita. Ne isovanhemmat nimenomaan hyväksyy lapsen juuri sellaisena kuin lapsi on, ja ovat sitä mieltä, että häntä ei tarvitse huumata. Sinä ensimmäinen vastaaja taas et hyväksy lastasi juuri sellaisena, kuin hän on. Liian monelle syötetään noita mömmöjä. Niin monessa ihmisessä ei voi olla vikaa, vaan vika on tässä yhteiskunnassa. Toivottavasti alatte rakastamaan lastanne omana itsenään.[/QUOTE]

Joskus tekis mieli... no antaa olla. :/

 

Nykyään tuntuu olevan joka toisella tämä kyseinen diagnoosi.... Missä vika?
Kasvatuksessa? Siinä ettei lapset saa olla eloisia? Vanhemmat eivät jaksa? Lapsilla ei tarpeeksi aktiviteetteja?

 

En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta isovanhemmat eivät siis edes tiedä lääkkeestä? Kuinka voivat olla hyväksymättä jos eivät tiedä? On eri asia kauhistella/päivitellä muiden asioita kun oman lapsen/lapsenlapsen asioita..

 

[QUOTE="Vieras";28332893]Nykyään tuntuu olevan joka toisella tämä kyseinen diagnoosi.... Missä vika?
Kasvatuksessa? Siinä ettei lapset saa olla eloisia? Vanhemmat eivät jaksa? Lapsilla ei tarpeeksi aktiviteetteja?[/QUOTE]

Vika on siinä, että nykyään pitää diagnosoida kaikki. Vaikka kuinka muka saa olla yksilöllinen, tosiasiassa pitää mahtua samaan kapeaan muottiin tai muuten on lääkkeet ja terapia päällä.

 

En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta isovanhemmat eivät siis edes tiedä lääkkeestä? Kuinka voivat olla hyväksymättä jos eivät tiedä? On eri asia kauhistella/päivitellä muiden asioita kun oman lapsen/lapsenlapsen asioita..

Sama tuli mieleen. Itse kyllä kertoisin lääkityksestä ja eiköhän sekin mummo joka periaatteessa ei hyväksy/ymmärrä noita lääkkeitä suostu sen tabletin lapselle antamaan. Ehkä siinä vierailun aikana alkaa ymmärtääkin lääkityksen tarkoituksen.

 

Toisalta mä ihmettelen että miksi tehdä asiasta ongelmaa jos mummo kuitenkin haluaa ottaa lapsen luokseen ja kokee pärjäävänsä vaikka ilman sitä lääkitystäkin?

Kertoisin silti siitä lääkityksestä ja sanoisin että se on lapsellekin helpompaa kuin ei ole liikaa yhtäaikaista tapahtumaa aivoissa. Sehän tuntuu pahimmillaan aika kaoottiselta elämä ilman tuota lääkitystä.

 

Että toisinaan kun susta tuntuu, että esim. mummo ei hyväksy lääkettä, jätät vaan antamatta sen. Eikö se ole sitten tarkoitettu säännöllisenä lääkityksenä, vai miten sen voi vaan jättää antamatta sitten yks kaks, eikö se vaikuta siihen lapseen ja sen olotilaan jollain lailla, jos kerta sille on määrätty, ...??

 

[QUOTE="Vieras";28332893]Nykyään tuntuu olevan joka toisella tämä kyseinen diagnoosi.... Missä vika?
Kasvatuksessa? Siinä ettei lapset saa olla eloisia? Vanhemmat eivät jaksa? Lapsilla ei tarpeeksi aktiviteetteja?[/QUOTE]

Eloisa, tai KOKOAJAN villisti ja mitään kuuntelematta suunnittelemattomasti ympäriinsä pomppiva lapsi on erittäin paljon eriasia! Miten kasvatat lasta joka ei kuuntele eikä tottele ohjeita tai unohtaa ne kolmessa minuutissa vain koska ei pysty keskittymään, vaan tekee mitä päähän juolahtaa eikä edes tajua tekevänsä väärin? Lapselle voi järjestää ohjattuja ja kiinnostavia aktiviteettja koko ajan, mutta siinä tosiaan vanhemmat/opettajat väsyvät.

En itse ole lääkityksen kannalla, mutta diagnoosin saaminen lapselle oli kyllä helpotus! Ja kyllä sen aika varhain lapsesta huomaa että kaikki ei ole normaalisti, ja viimeistään ekaluokan opettajan palautteesta saa sille vahvistusta.

 

Mä käsitin että kyllä se mummo tietää yleensä siitä lääkityksestä mutta ei vaan hyväksy sitä.
Mä varmaan tekisin niin, että kun olis lapsi ollut mummolassa ilman lääkettä, niin oikein laittaisin sen toiselle mummolakäynnille lääkittynä. Näkisivät eron käytöksessä . Jos ihmettelisivät miten rauhallinen lapsi oli toisella kerralla, niin kertoisin sitten syyn.

 

Mitäs jos isovanhemmat luottavat itseensä kasvattajina? Ehkä heitä ei häiritse lapsesi vilkkaus ja kovaäänisyys sen ajan kuin on heidän luonaan? Joten anna lapsellesi ja isovanhemmille oma tilaisuutensa tutustua toisiinsa. Juttele mieluummin lääkärin kanssa lääkkeistä ja jos lääkäri näkee riskin jättää lääke väliin vuorokaudeksi väliin on sinun tietenkin silloin puhuttava lapsesi edun nimissä isovanhemmille asiasta.

Olen vakaasti sitä mieltä, ettei adhd-lääkitys ole ihan kaikilla adhd- lapsilla paikallaan muutenkaan.

 

[QUOTE="tiina";28332880]Joskus tekis mieli... no antaa olla. :/[/QUOTE]

Jotkut aikuiset adhd:t osaa jo itse sanoa, että lääkkeitä on oikeastaan vain syötävä pysyäkseen mukana yhteiskunnan menossa. Ilman lääkkeitä on oikeasti monella aikuisella adhd:llakin mukavampi olla. Olo on paljon skarpimpi (omalla tavallaan), ja on iloisempi olo. Lääkkeet latistaa. Lapset ei valitettavasti tästä osaa niin hyvin kertoa, eikä sitä suuta tule tosiaan niin hyvin avattua, kun on lääkkeissä. Vaikka lapsi ymmärtäisikin avata suunsa, niin se ei valitettavasti tapahdu silloin, kun on vain päivän ilman, vaan se voi vaatia, että on pari viikkoa ilman. En todellakaan syöttäisi noita huumeita lapselleni.

 

Hyvä että lapsi saa välipäiviä edes isovanhempien luona, kun lapsen omat vanhemmat ei pärjää/kestä.

 

Musta isovanhemmat tekee oikein kun jättää lääkityksen pois. ADHD-lääkkeet tehoaa tutkimusten mukaan noin 2-3 vuotta ja sen jälkeen meno jatkuu entisellään jos ei ole käyty läpi ADHD-terapiaa (johon useimmat vanhemmat eivät lapsiaan laita eikä edes etsi vaihtoehtoja). Mulla itselläni on periytyvä adhd (vahvistettu diagnoosi löytyy itseltä sekä sisaruksiltani), toinen vanhempi on selkeä adhd ja isovanhempi myös. Enkä IKINÄ syöttäisi lapselleni noita lääkkeitä. Olen kokeillut Concertaa ja olo tuntui hyvin kummalliselta. Ikään kuin olisin ollut jollakin tapaa toinen ihminen, enemmän sellainen yhteiskunnan hyväksymä "normaali". Tuntui kuin olisi ollut huijari, koska kykenin olemaan "normaali ja hyväksytty" ainoastaan kun söin lääkkeitä. Sillä oli itsetuntoon hyvin pitkällisiä vaikutuksia.

ADHD-ihminen täytyy hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, koska silloin voi rakentaa elämäänsä sen kanssa että dopamiinit nyt välillä on vähän sekaisin. Ei saa vaatia itseltään asioita joihin ei pysty. Musta ammattilaisten tulisi opastaa vanhempia siinä kuinka ADHD:n kanssa selviää, eikä tunkea lasta täyteen amfetamiinijohdannaisia. Itse olen käynyt ADHD:n hoitoon tarkoitetun kognitiivisen terapian, joka auttoi. Lapsille kognitiivinen terapia ei samalla tavalla auta, mutta lapsille on erilaisia terapiamuotoja tarjolla.

 

[QUOTE="Vieras";28333259]Jotkut aikuiset adhd:t osaa jo itse sanoa, että lääkkeitä on oikeastaan vain syötävä pysyäkseen mukana yhteiskunnan menossa. Ilman lääkkeitä on oikeasti monella aikuisella adhd:llakin mukavampi olla. Olo on paljon skarpimpi (omalla tavallaan), ja on iloisempi olo. Lääkkeet latistaa.[/QUOTE]

No mä olen adhd-aikuinen ja mulla on todellakin paljon mukavampi olla lääkittynä. Ei ne lääkkeet mitään latista, paskapuhetta.

 

Meillä lapsi käy toimintaterapiassa ja lähinnä näin kouluaikana syötämme hälle tuota lääkettä. Loma-ajat pyrimme olemaan ilman lääkettä. Aluksihan meno on hieman päätöntä ja vallatonta, mutta kyllä se käyttäytyminen siitä tasaantuu ja lapsi käyttäytyy ihan mukavasti.

 

Selventäisitkö ap... siis oletko aikaisemmin kuitenkin maininnut lapsesi lääkityksestä, vai etkö ole siitä koskaan heille puhunut?

 

[QUOTE="Vieras";28333259]Jotkut aikuiset adhd:t osaa jo itse sanoa, että lääkkeitä on oikeastaan vain syötävä pysyäkseen mukana yhteiskunnan menossa. Ilman lääkkeitä on oikeasti monella aikuisella adhd:llakin mukavampi olla. Olo on paljon skarpimpi (omalla tavallaan), ja on iloisempi olo. Lääkkeet latistaa. Lapset ei valitettavasti tästä osaa niin hyvin kertoa, eikä sitä suuta tule tosiaan niin hyvin avattua, kun on lääkkeissä. Vaikka lapsi ymmärtäisikin avata suunsa, niin se ei valitettavasti tapahdu silloin, kun on vain päivän ilman, vaan se voi vaatia, että on pari viikkoa ilman. En todellakaan syöttäisi noita huumeita lapselleni.[/QUOTE]

Onpa jännä että olen itse ymmärtänyt asian juuri päinvastoin, monet lapset ja nuoret nimenomaan sanovat että on helpompi olla lääkkeen kanssa. Yhden pojan sanoin; "en ole sitten niin paniikissa koko ajan".
Ja mitä netipalstoilta voi lukea myös aikuiset ADHD diagnoisoidut saavat paljon apua lääkkeestä.

Et todellakaan syöttäisi noita lääkkeitä lapsellesi.. onko sinulla muuten adhd-lasta? Tai kuinka laaja kokemus sinulla on heistä?

 

Alkuperäinen: Hyvä, että lapsenne käy terapiassa! Silloin lääkkeet voivat hyvin tukeakin hommaa, kunhan ei vaan usko niiden lopullisesti "parantavan" lasta.

Muuten sellainen vinkki (jonka varmasti tiedätte jo): Itsestäni, sisaruksistani (ja heidän lapsistaan, joilla muutamilla vaikuttaa olevan adhd) sekä muista tuntemistani adhd-ihmisistä asian huomanneena uskaltaisin sanoa, että liikunta auttaa ERITTÄIN paljon oireisiin. Siis ei paria tuntia viikossa, vaan tuollainen 20h reipasta liikuntaa per viikko rauhoittaa kummasti. Liikunta nostaa adrenaliinitasoja, jotka taas kontrolloivat serotoniinin ja dopamiinin tasoja. Liikunta ei auta tarkkaavaisuuteen, mutta ylivilkkauteen paljonkin. Liikunnan ei tarvitse olla ohjattua, mutta ohjattu liikunta yleensä kehittää sosiaalisia taitoja. Hanki lapselle joku ei-kovin-teknisen yksilölajin harrastus. Joukkuelajeissa on liikaa yksityiskohtia, jotta niitä voisi muistaa (ja niissä pitää kuunnella ohjeita ja huomioida muut). Esim. yleisurheilu ja perinteiset lajit ovat loistavia, koska niissä on kova fyysinen rasitus mutta vähän "ohjeita". ADHD-lapset ovat kaiken lisäksi usein liikunnallisesti varsin taitavia, koska on pakko liikkua jatkuvasti. Joten sieltäki saa niitä onnistumisen ja osaamisen kokemuksia, kunhan tosin kyseessä ei ole liian monimutkainen laji.

 

vieras, en ole vanhemmilleni lapsen lääkityksestä koskaan mitään puhunut.

adhd-aikuinen, meilläkin lapsi pitää ulkona liikkumisesta ja hällä ei ole koskaan tekemätöntä hetkeä, hänellä on aina tekemistä. Sisällä hän tykkää rakennella monimutkaisia juttuja Legoilla. Meilläkin toimintaterapeutti sanoi mahd. harrastuksista, että ei esim; suosittele jalkapallon pelaamista, koska siinä on liikaa ohjeita ja muistettavaa lapselle.

 

Älkää syöttäkö lapsillenne noita huumeita. Ne isovanhemmat nimenomaan hyväksyy lapsen juuri sellaisena kuin lapsi on, ja ovat sitä mieltä, että häntä ei tarvitse huumata. Sinä ensimmäinen vastaaja taas et hyväksy lastasi juuri sellaisena, kuin hän on. Liian monelle syötetään noita mömmöjä. Niin monessa ihmisessä ei voi olla vikaa, vaan vika on tässä yhteiskunnassa. Toivottavasti alatte rakastamaan lastanne omana itsenään.

 

En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta isovanhemmat eivät siis edes tiedä lääkkeestä? Kuinka voivat olla hyväksymättä jos eivät tiedä? On eri asia kauhistella/päivitellä muiden asioita kun oman lapsen/lapsenlapsen asioita..

Ei valmistajat halua kaikkia edes pharmacaan

 

Meillä lapsi käy toimintaterapiassa ja lähinnä näin kouluaikana syötämme hälle tuota lääkettä. Loma-ajat pyrimme olemaan ilman lääkettä. Aluksihan meno on hieman päätöntä ja vallatonta, mutta kyllä se käyttäytyminen siitä tasaantuu ja lapsi käyttäytyy ihan mukavasti.

Siinä meni koko laspuus