Hei te, jotka ette ole viihtyneet kotiäitinä!

Täällä toinen samanmoinen! Olen nyt ollut reilu vuoden lapsen kanssa kotona. En voi sanoa, että olisin vihannut JOKA hetkeä, mutta minun juttuni tämä ei missään nimessä ole. Kunnioitan kyllä kotiäitejä tämän jälkeen vielä enemmän kuin aikaisemmin! Teette valtavan raskasta työtä! Mutta asiaan, olen huomannut luisuvani päivä päivältä syvemmälle toivottomuuteen ja synkkyyteen. Tuntuu että tämä on nyt tässä, elämä on ohi. Tiedän, että näin ei suinkaan ole, mutta koska en ole itse vielä kokenut sitä "elämä sittenkin voittaa" -vaihetta, niin tarvitsisin hieman rohkaisua. Miten te, jotka olette kokeneet kotiäitiyden samalla tavalla, olette selvinneet? Ovatko synkät ajatukset helpottaneet kun olette päässeet takaisin töihin?
 

Yhteistyössä