Helmikuiset 2019

Moikka!

Täällä tehtiin eka plussatesti jo 26.5, sen jälkeen tehty kuus muuta (plussa)testiä, kun en meinannut ensin uskoa todeksi tätä. Viimeisin testi clear bluen digi joka nyt näytti +3 vkoa, kun 26.pvä näytti 1-2vkoa. Pakko siis alkaa sisäistämään uusi asia.
Ollaan oltu miesystävän kanssa vasta pari kuukautta yhdessä, ei olla käytetty ehkäisyä eli ollaan otettu tietoinen riski vauvasta, molemmat kuitenkin tosi lapsirakkaita, joten tämä uutinen tässä vaiheessa oli aika mieluinen ja molemmat kuitenkin halunnut aina lapsen/lapsia. Laskeskelin menkoista lasketun ajan olevan 4.2

24 / LA 4.2 / TYKS / esikoinen
 
  • Tykkää
Reactions: Lallastiina
Täällä ois kanssa helmikuinen. :) Oon 36-vuotias esikoista odottava. Kuudennesta yk:sta tärppäsi. Tän viikon tiistaina plussasin ekan kerran, liuskatestiin (oisko ollu mammaksi.fi testejä) tuli haalea viiva, juuri ja juuri erottuva. Torstaina samainen testi oli jo hieman tummenpi, muttei lähelläkään kontrolliviivan tummuutta.
Tänään testasin vielä kertalleen liuskatestillä, alkaa olla jo suht ok. Varmuuksi tein myös apteekin oman testin ja sen tulkinnnasssa ei ollut epäselvyyksiä. Kaksi lähes yhtä tummaa viivaa.

Tiistaista saakka olo on ollut sekava, tunteet heittelee. Pelottaa, ei uskota miehen kanssa tätä todeksi yms. Tämä lapsi on todella haluttu ja suunniteltu, mutta näitä omia tuntemuksia oon ihmetellyt...:unsure: Sanokaa, että nää tunteet on normaaleja?

En koskaan nuorempana olisi ollut valmis äidiksi, vasta muutama vuosi sitten ajatus alko tuntumaan omalta. Työtilanteeni takia, vasta tämän vuoden alussa kävimme yrittämään. Oon koko ajan tiedostanut ikäni, ei tässä mitään nuorukaisia enää olla. Viimeiset vuodet menossa lasten saantia ajatellen...

Laskettu aika on omien laskelmien mukaan ( menkat, ovispvä) 11.2 :love:

Iinanen / 36 / 11.2 / ensimmäinen
 
  • Tykkää
Reactions: Matilda.
Hei! Varovaisesti ilmoittaudun mukaan helmikuiset ryhmään :) Eilen illalla testattu haamu ja hetki sitten digillä "raskaana 1-2" :love: Tänään dpo 12, joka on normaali luteaalivaiheeni.

Ensimmäistä odotetaan ja aikamoinen jännitys päällä. @Iinanen Käyn samaa itse läpi tällä hetkellä. Eilisestä pakokauhusta toivuttu, mutta tunteet vaihtelee onnesta paniikkiin. Olen odottanut tätä monta vuotta mutta nyt tämä tapahtui jotenkin odottamatta :LOL: Yritän ajatella, että tämä on ihan normaalia jännitystä. Onhan kyseessä iso muutos. Paljon on käytännön asioita järjestettävänä loppuvuodelle (asunto, työt) jos sinne asti päästään.

Lilia88 / 29 v. / la 17.2 / ?? / Ensimmäinen
 
  • Tykkää
Reactions: Scoc ja Lallastiina
Unohdin kirjoittaa, että Fb ryhmä kiinnostaa. Mutta jos pari päivää otan tässä vielä hissukseen.

@lilia88 Ihanaa, että on joku muukin joka panikoi välillä. Luulin jo melkein, että mie oon outo :LOL: Ensin yritetään oikein kunnolla joka yk, ja sitten joka kerta pettymys ku menkat alkaakin. Sitten ku saakin sen plussan, niin onkin välillä niin paniikissa et hirvittää.
Mutta joo, koko elämähän tässä muuttuu, jos kaikki menee hyvin. Muutos se tuppaa aina pelottamaan. Ainaki itseäni, oon jotenkin sellainen ihminen et tykkään tutusta ja turvallisesta.

Meillä tietää muutama ihminen lähipiiristä tän asian, oli luonnollista kertoa heille kun tiesivät myös että yritetään. Kyllä tässä tukea tarvitaan, kävi kuinka hyvänsä. (y)
 
Minä oon myös 36v ja ikä jännittää. Edellisestä synnytyksestä on tovi aikaa, joten kaikki jännittää. Neuvolaan jo soittelin viimeviikolla. Minähän raskauduin yk1 ja yhdestä talletuksesta joten tuntuu, et tää todella on tarkoitettu meille. Meillä on ollu raskaita menetyksiä viimeisen 5 v aikana nii ehkä tää on merkki, et joskus elämä menee ihan hyvinkin. Toivon siis, että tää pysyy mukana.. Nyt menossa 5 + 4, la 6.2. Onko muilla ruokahalu kohonnut. Mulla on tunne, et ku saan hyvää ruokaa nii en pysty lopettaan syömistä ollenkaa! Siis iha hirvee ruokahalu!!
 
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa ja onnea uusille!

Mulla on jotenkin ollut tosi huono olo, ehkä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Kai tääkin kuuluu asiaan, mut tuntuu et koko asia pelottaa niin paljon että olo on vaan levoton. Migreeni on tehnyt paluun, oli siis pari viikkoa päänsärky poissa. Lääkärilltä sain ohjeen et panadolia buranaa voi ottaa. Eivät kunnolla auta mulla, täytyy toivoa et tää on väliaikaista.
Ehkä sitä enemmänkin just kaipais tukea terveydenhuollosta, lääkäri tosiaan laittoi vain viestin kun terkkariin soitin asiasta. Neuvolakin on vasta 5.7.
 
  • Tykkää
Reactions: Norppa19
Miekin sairastan migreeniä, joka kk on ollut kuukautismigreeni, johon täsmät ei oo kunnolla auttanut, 2-3 päivää kestänyt Tän lisäksi normaaleja kohtauksia 0-2 krt kuukaudessa. Jos saan täsmät otettua ajoissa, selviän jotenkin. Jos en, kohtaus kestää noin 12h. Voimakas pahoinvointi, kova jyskyttävä kipu, äänet, valot yms.

Lääkkeinä ollut sumatriptaani ja miranax ( tän puolen vuoden yrityksen ajan oon syönyt niitä tosi vähän, kun luin että voivat vaikuttaa ovikseen). Panadol ja sumatripaani lähinnä mennyt.

No tällä viikolla kohtaus iski pe-la yönä,yritin ensin 1g Panadol, ei auttanut. Pahoinvointi ja oksennus alkoi hiipiä. Googlettelin aamuyönä sit vauvapalstat läpi saako sumatriptaania ottaa alkuraskaudessa. Kokemukset oli 50-50, puolesta ja vastaan. Päätin sit ottaa yhden 50mg tabletin, ja sain kohtauksen menemään ohi. Vähä mietityttää tuliko toimittua oikein. Miun kohtaukset on välillä niin rankkoja, et joudun sairaalaan färkkilän tippaan. Pelottaa tää raskausaika, toki menkkanigreeni jää pois mutta mites muut kohtaukset..

Nyt alkavalla viikolla pitää soittaa neuvolaan, ja kertoa sinne myös nämä huolet. Sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, joten siihenkin pitää saada nyt kontrollit.
 
Onnea ja tervetuloa uudet odottajat <3 FB ryhmään voi liittyä laittamalla YV minulle, oma nimi ja vähän tuntomerkkiä profiilikuvastasi. Lisään sinut sitten kaveriksi ja tätä kautta pääset salaiseen ryhmään. Minut voi halutessaan poistaa kavereista tämän jälkeen, en siitä loukkaannu sillä kaveriksi lisääminen on vain välttämätöntä mikäli haluaa salaiseen ryhmään.

Tarrasukkia ja voimia jokaisen tulevaan viikkoon :) :)
 
Hei,

ja onnea kaikille plussanneille :love:

Uskaltaudun viimein liittyä tähän keskusteluun:
kyan / 30 / la 3.2.2019 / NKL / ensimmäinen

Kierto hieman epäsäännöllinen 28-33 vrk. Plussasin 31.5. kp 32. Liuskatesti ei jättänyt mitään epäselväksi :ROFLMAO: Tein seuraavana päivänä digin ja se näytti "Raskaana 2-3". Viikkoja laskurin mukaan tällä hetkellä 6+0. Ajattelin tehdä vielä yhden digin ensi viikolla ja toivottavasti tulisi se "Raskaana 3+". Varasin alkuraskauden ultran juhannusviikolle. Ensimmäinen neuvola kesäkuun lopussa ja np-ultra heinäkuun lopussa.

Jännittää hieman, koska pahoinvointia ei ole ollut ja ruokakin maistuu normaalisti (kenties tavallista enemmän tosin). Kahviin ehkä tullut hieman hassua sivumakua, mutta maistuu edelleen hyvin. Rintojen aristusta, satunnaista menkkajomotusta ja väsymystä on tällä hetkellä. Melkein toivon, että tulisi huono olo, koska "niin kuuluu olla" :LOL:
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä uskallan ilmoittautua tänne jo mukaan.

Sain perjantaina dpo 11 herkkään testiin yllättäen plussan, ja tänään viiva oli jo tasavahva kontrolliviivan kanssa ja lämmötkin hyppäsi 0.1 astetta ylöspäin, kun yleensä tällä dpo-päivämäärällä se laskee saman verran.

Eli kai se on uskottava, että jos vaan kaikki menee hyvin, niin meidän esikoinen syntyy helmikuussa :love::love:

On kyllä todella hämmentynyt ja epäuskoinen olo. Tämä oli yk8 meille, ja tässä kuussa meillä oli käytössä greippimehun lisäksi vadelmanlehtitee ja pre-seed, jonka uskoin olevan se ratkaiseva tekijä, koska aiemmin en ole saanut ikinä mitään viivan näköistäkään testiin. Mutta silti, oli ihan varma että testi on negatiivinen, koska ei minulla ollut juuri mitään oireita alavatsan satunnaisia nippailuja lukuunottamatta. Plussan jälkeen on kyllä alavatsalla ollut sellainen lämmin paine koko ajan.

Minut voi siis lisätä listaan:
rust / LA 18.2. / 33 v / ensimmäinen lapsi
 
  • Tykkää
Reactions: Scoc ja Lallastiina
Tervetuloa ja onnea uusille :love:!

Mä varmaan kävin ne suurimmat panikoinnit läpi jo ekassa raskaudessa (tm). Tällä kertaa en oikein osaa ottaa tätä tosissani vielä, ehkä sitten jos saadaan syke näkyviin ar-ultrassa niin iskee se "apua mihin olen ruvennut" -paniikki :rolleyes:.

Mä en tässä kierrossa juonut greippimehua vaikka yleensä juon, oli kaupasta loppu. Sen sijaan otin raudansaannin tarkkailuun. On myös miehen kanssa otettu Maca- ja Q10-kapseleita pidemmän aikaa. Ovusitol-valmistetta (myo-inositolia) olenkin käyttänyt ekasta plussakierrosta asti.

Eka oireentapainen tänään, rinnoissa vähäsen turvotusta. Muuten ei niin mitään.
 
Testiin tuli tänään alkuiltapäivästä plussa. Vähän hailakka, mutta jotenkin mulla on nyt vahvasti sellainen olo, että olen oikeasti raskaana. Taustalla on kaksi tuulimunaraskautta, sitten kaksi ihan normaalisti sujunutta raskautta (2012 ja 2013) ja sen jälkeen kohdunulkoinen raskaus vuoden takaa. Kolmannen lapsen kuitenkin haluan, ja miehellekin olen näemmä saanut vuosien mittaan tartutettua vauvakuumeen. Pari päivää on ollut pahoinvoiva olo, mikä on minulle ihan uutta. Aiemmista raskauksista en tällaista muista, molemmista taisin kertaalleen oksentaa. Jotenkin mulla on sellainen olo, että meidän perheeseen tulee nyt vielä hännänhuipuksi Peppi Pitkätossu.

Pähkäilen liittyisinkö fb-ryhmään. Paljonko siellä on porukkaa nyt? Salainenhan se taitaa olla.
 
@Iinanen sinulle minun piti kommentoida, että kannattaa tutustua Irene Naakan kirjaan Hullu kuin äidiksi tullut. Itse olen äänikirjoina jostain syystä viime aikoina kuunnellut paljon raskaus- ja vauva-aikaa käsittelevää viime vuosien kirjallisuutta. Naakan kirjasta tykkäsin kovasti jotenkin sen inhimillisyyden takia. Blogiakin hän kai kirjoittaa, mutta siihen en ole tutustunut.

Claire Elisabeth / 33 / LA 17.2. / 3. lapsi
 
Ehkäpä minäkin uskallan liittyä tähän helmikuisiin. Plussasin haalean viivan kp 23 päivävirtsasta ja sitten kp 26/28 digitestillä tuli raskaana 2-3 (hassua kun ei ollu menkatkaan vielä myöhässä) . Maaliskuussa leikattiin toinen munanjohdin kohdun ulkoisen raskauden takia joten vähän varovaisesti ollaan tässä liikkeellä vaikka tiesin oireista jo kauan ennen plussausta nyt tärpänneen. Nyt siis 4+4 menossa. Alavatsakipuja on ollu jo monta viikkoa kylmänväreitä ja rinnat tuntuu oudoilta. 4+1 tuli ruskeaa vuotoa/tuhrua joka säikäytti vähän mutta saatto johtua edellisillan petipuuhista. Nyt vaan tässä sitten yritetään pitää pää viileenä ja keskittyä muihinkin asioihin kun TÄHÄN raskauteen joka täyttää mun aivonystyrät täysin. Minulla kaksi lasta ennestään 8 ja 6 vuotiaat edellisestä suhteesta ja tämä olisi nyt minun ja kumppanini ensimmäinen yhteinen lapsi. Ollaan oltu yhdessä 3 ja1/2 vuotta. Onnea kaikille plussanneille ja toivottavasti tässä roikutaan mukana loppuun asti.

Fb ryhmä kiinnostelee mutta odotan vielä hetken
Minä086 /31/La 13.2./3 lapsi
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Lallastiina
Onnea kaikille uusille odottajille. Aivan mahtavaa, että meitä alkaa olla näin suuri joukko. :)

Nyt täytyy myöntää että joku häikkä mulla on käynyt tuon listan päivittämisessä, ja musta tuntuu että jonkun tiedot on jäänyt välistä. (n)
Elikkä jos viitsitte käydä katsomassa, oletteko tuolla etusivunlistassa, ja jossette sieltä löydy niin laittaakaa uusiksi niin lisään hetimmiten.

Jee nyt voi jo sanoa että ensiviikolla on ensimmäinen neuvola ja ultra. Kului se aika sittenkin. :D Mun maha on kuin potkupallo jo nyt ja ihan aamusta saakka, ja toki pahenee iltaa kohti. Ihan järkyttävää. Voisi melkein jo nyt vaihtaa äitiyshousuihin, mutta oma pää ei anna vielä myöden. :ROFLMAO:
 
Täälläkin yksi helmikuun odottaja. Tänään 5+1. Viime viikolla kaikki testit näytti haaleaa viivaa, mutta tänään aamusta viiva oli jo tumma. :) Toinen lapsi olisi tulossa. Ensimmäinen on 7/14 syntynyt. Onnea kaikille plussanneille!

Avea80 / 37 / La 10.2. / Jorvi / 2. lapsi

Mua kiinnostaisi FB-ryhmä, eli laitan viestiä.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Lallastiina
Miten teillä muilla menee mielialojen kanssa? Mulla on ihan hirveeä vuoristorataa. Enemmän kuitenkin ahdistusta ja masentunutta oloa, en tiedä pitäiskö tästä olla miten huolissaan. Kerroin kyllä neuvolan ekaa aikaa varatessani, että on masennustaustaa. Ei kuitenkaan ohjattu lääkäriin tai mitään. Liikuntaa pitäis varmaan harrastaa enemmän mielialan kohentamiseksi, mutta raajat tuntuu olevan lyijyä ja uiminenkin meni pannaan VTI-epäilyn vuoksi.
 
Mieliala on mulla maassa. Olen omassa kuoressani ja kokoajan itkettää. Itsehän olen siis yksin tämän raskauden kanssa, tuleva isä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan. Uus työ alkoi, on aika raskas. Tuntuu että aiheutan päänvaivaa ihmisille enkä osaa olla aikuinen. Ja mitähän kaikki taaaaas sanoo tästä ja mitenhän tästä selviää, jaksanko...Pahoinvointi on voimakasta, hajut ottaa päähän ja pienikin poikkisana tuntuu maailmanlopulta.

Mutta osaan silti nauttiakin hetkittäin :) kyllä elämä kantaa ja pitää uskoa itseensä. Päivä kerrallaan ja pienokaista odottaen. Kaikki kyllä järjestyy.
 
Voimia, succubus <3
Toivottavasti tää vaihe on ohimenevä.
Mulla on sellainen olo, että kaikki on merkityksetöntä enkä ole varma, haluanko mä nyt oikeasti äidiksikään (esikoinen siis tulossa). Näitä keloja on vaikea sanoa ääneen, mutta toisaalta turha niistä on vaietakaan. Lapsen isä on kyllä mukana, vaikka ei ehkä oikein tajua, millaista myllerrystä mun keho ja mieli käy lävitse. Tuntuu kyllä hyvältä saada täällä vertaiskokemuksia.
Oon kesälomalla ja päivät tuntuvat menevän ihan haahuillen, kun en oikein jaksa mitään.
 
Kolmannella kerralla mun mies ei edelleenkään tajua millanen mylly mun mielessä pyörii. Mutta mutta, se on sen verran edistyny että myöntää asian ja osaa kertoa miltä isän vinkkelistä homma näyttää. Eihän isä tätä voikaan tajuta kun ei naisetkaan tiedä ennen kun kohdalle osuu. Ihanaa ja kamalaa Koko ajan tuntuu erilaiselta.
 

Yhteistyössä