Helmikuiset 2020

Mulla on maha jatkuvasti aika kova ja en ainakaan erota mitään kovettumista kun supistaa, tulee vaan epämukava olo. Ei oo tehny kipeetä ollenkaan, semmosia kiristäviä aaltoja vaan. Ja sit maha on vielä kovempi jos vauva on ihan pinnassa selkänsä kans, se kiristää kans mut vaan paikallisesti :)

Mua ahdistaa ihan koko ajan taas ja kaikki :cry: En halua vielä synnyttää, mutten jaksais olla raskaanakaan. Ahdistaa oma ahdistus ja tulee huono omatunto kun on pahaolla koko ajan.
Tsemppiä tuon ahdistuksen kanssa, se on inhottavaa :unsure: Mua ei varsinaisesti ahdista mutta on joku ihan ihmeellinen kestoketutus päällä, oon kauheen negatiivinen ja passiivinen. Harmittaa tämä kärttyily kun kuitenkin järjellä ajateltuna tiedän ettei ole mitään syytä olla ärsyyntynyt. Johtuiskohan hormoneista tai sitten vaan jännittää tuleva ja se purkautuu näin (n)

Mulla oli aiemmin kipeitä supistuksia satunnaisesti mutta nyt ei ole ollut. Eikä liiemmin harjoitussupistuksiakaan. Maha on usein kans pinkeä kun vauva työntää peppua ja selkää "nahan läpi". Neuvolalääkäri oli ja painoarvio 36+3 oli n. 2,7kg. Keskikäyrällä mutta vissiin siron puoleinen, laskettuna päivänä painoarvio olisi n. 3,5kg. Ei siis tarvi ainakaan painon takia käynnistellä etukäteen. Paikat oli vähän pehmenneet mutta ymmärsin että aikalailla ennallaan on kohdunsuu. Muutenkin tosi vahva tunne että vauvaa odotellaan vielä hetki, olen jopa vähän valmistautunut siihen että 41+5 aletaan käynnistelemään jos ei itsekseen tule. Harmittaa jos se siihen menee mutta minkäs näille voi. Tämäkin tässä kohtaa ihan turha huolenaihe vielä mutta kun on oltava niin negatiivinen kaikessa :LOL: Mulla on sairaalakassi pakkaamatta ja kaikki viimeistelyt tekemättä kun päässä pyörii vaan että miksi niitä vielä laittelisi kun kuitenkin viitisen viikkoa saatan vielä odotella. Aivan kun niitä ei voisi jo valmiiksi laittaa vaikka sitten vähän kestäisikin vauvan tulossa :D Nyt jos kävisikin niin että tulisikin aikasempi lähtö niin oltaisiin ihmeissään kun kaikki levällään.
 
Tsemppiä tuon ahdistuksen kanssa, se on inhottavaa :unsure: Mua ei varsinaisesti ahdista mutta on joku ihan ihmeellinen kestoketutus päällä, oon kauheen negatiivinen ja passiivinen. Harmittaa tämä kärttyily kun kuitenkin järjellä ajateltuna tiedän ettei ole mitään syytä olla ärsyyntynyt. Johtuiskohan hormoneista tai sitten vaan jännittää tuleva ja se purkautuu näin (n)

Mulla oli aiemmin kipeitä supistuksia satunnaisesti mutta nyt ei ole ollut. Eikä liiemmin harjoitussupistuksiakaan. Maha on usein kans pinkeä kun vauva työntää peppua ja selkää "nahan läpi". Neuvolalääkäri oli ja painoarvio 36+3 oli n. 2,7kg. Keskikäyrällä mutta vissiin siron puoleinen, laskettuna päivänä painoarvio olisi n. 3,5kg. Ei siis tarvi ainakaan painon takia käynnistellä etukäteen. Paikat oli vähän pehmenneet mutta ymmärsin että aikalailla ennallaan on kohdunsuu. Muutenkin tosi vahva tunne että vauvaa odotellaan vielä hetki, olen jopa vähän valmistautunut siihen että 41+5 aletaan käynnistelemään jos ei itsekseen tule. Harmittaa jos se siihen menee mutta minkäs näille voi. Tämäkin tässä kohtaa ihan turha huolenaihe vielä mutta kun on oltava niin negatiivinen kaikessa :LOL: Mulla on sairaalakassi pakkaamatta ja kaikki viimeistelyt tekemättä kun päässä pyörii vaan että miksi niitä vielä laittelisi kun kuitenkin viitisen viikkoa saatan vielä odotella. Aivan kun niitä ei voisi jo valmiiksi laittaa vaikka sitten vähän kestäisikin vauvan tulossa :D Nyt jos kävisikin niin että tulisikin aikasempi lähtö niin oltaisiin ihmeissään kun kaikki levällään.
Samoja fiiliksiä täällä. Eka viikko äitiysvapaata meni kivoissa fiiliksissä, kun kotona oli puuhaa, ompelujuttuja, ruoanlaittoa, siivousta, mutta nyt alkaa kaikki olla tehtynä ja mä olen kuoleman tylsistynyt. Olo on vähän kuin kylmällä kivellä, et edes auringonpaiste ei oikeen hetkauta, mikään ei tunnu oikeen miltään. Lasi viiniä kyllä kelpaisi mutta odotellaan.... :D

Sairaalakassin taisin pakata viime viikolla myös. Pakkasin itselle vaihtovaatteita, sukkia, alushousuja, siteitä, hammasharjat + tahnan meille molemmille, "palautusjuomia" (joita kätilö itseasiassa suositteli synnytyksestä selviämiseen), siis ei energiajuomia vaan sellaisia missä on proteiinia ja hiilaria urheilusuorituksesta palautumiseen, sitten pakkasin oman shampoon+suihkusaippuan, vauvalle vaatekerraston, muutaman vaipan, pari korviketta, puhtaat tuttipullot..hmm mitäs muuta! Tietysti äitiyskortti odottaa kassissa valmiina ettei unohdu kun lähdön aika on. Jos noilla selviäisi! :D Vielä pitää ostaa jotain pikkuevästä/purtavaa kassiin mukaan, koska nälkä tulee kuitenkin, ainakin miehelle jos ei minulle.

Mietityttää ehkä eniten, että oonko valinnut oikeat vaatteet vauvalle mukaan, onko tarpeeksi lämpimät kotiinpaluulle.. Otin kaikkea kahta eri kokoa, sukat, hanskat, hatun, kaukalopussilla toivottavasti selviää autokyydistä ja viileästä ulkoilmasta. Se äp:n talvihaalari on aivan liian iso vastasyntyneelle, mutta kaukalopussin pitäis olla tosi lämmin. Ja eihän täällä etelässä ole edes pakkasta että sinänsä ei onneks ole liian kylmä.
 
Täällä alkaa raskaus lähentyä loppuaan kun vauvan isoon koon takia annettiin käynnistyspäivä ensi viikon keskiviikolle. Apua, jännittää kyllä hulluna ja mietityttää, että kauankohan sitä häädetään ulos ja miten sitä voisi itse edesauttaa :)
 
Paljon onnea pikkuisesta @Matkallamamaksi ! <3 meillä on laskettuun aikaan enää viikko ja tässä on viikko mennyt valvoessa iltaisin supistusten kanssa mutta aina ne vaan tyssää johonkin... Vatsa on laskeutunut ja liikkuminen niin hankalaa että odotan jo malttamattomana synnytystä, jännitys ja pelot on jossain taka-alalla, Toivottavasti ne ei iske sitten tosipaikan tullen :rolleyes: vauvan kokoarvio on meillä pysytellyt keskikäyrällä mutta toivoisin ettei menisi enää kovin kauaa tässä odotellessa...
 
Onnittelit @Matkallamamaksi! Mietinkin että kun alkoi olla niin hiljaista täällä että jollakin on varmaan alkanut jo tapahtua ;)

meillä on laskettuun aikaan enää viikko ja tässä on viikko mennyt valvoessa iltaisin supistusten kanssa mutta aina ne vaan tyssää johonkin... Vatsa on laskeutunut ja liikkuminen niin hankalaa että odotan jo malttamattomana synnytystä, jännitys ja pelot on jossain taka-alalla, Toivottavasti ne ei iske sitten tosipaikan tullen :rolleyes: vauvan kokoarvio on meillä pysytellyt keskikäyrällä mutta toivoisin ettei menisi enää kovin kauaa tässä odotellessa...
Täällä samat fiilikset, tosin laskettuun aikaan vielä 2 viikkoa mutta saisi syntyä vaikka nyt. Enää ei kivut mietitytä koska haluaisi vaan että tää raskaana olo päättyisi. Vauva myllää vatsassa ihan hirveesti vaikka ei siellä enää tilaa ole, eli tekee tosi kipeää. Rakkoa painelee päällä ja jalat kylkiluissa.. supistuksiakin tulee ja menee, kipuakin on välillä. kyllä se kohta sieltä ulos tulee, näin ainaki haluan uskoa :D
 
  • Tykkää
Reactions: Inkeriini_55
Täälläkin ollaan jo päästy vauvaan tutustumaan parin päivän ajan :love: Pieni päätti syntyä Runebergin päivän aamuna. Synnytys oli yllättävän nopea, tosin aika raskas. Vauvalla oli kuitenkin kaikki hyvin koko ajan mikä on tietysti tärkeintä. Imetyksen kanssa on vähän ongelmaa ja se masentaa :( Muuten olo on onnellinen ja pieni mies just kaikkea sitä mitä kuvittelinkin eli maailman ihanin ja söpöin :D Katsotaan jos huomenna pääsisi jo kotiutumaan ja harjoittelemaan arkea vauvan kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: Inkeriini_55
Meillä myös pieni prinsessa kainalossa ja ollaan oltu pari päivää kotonakin :love: Syntymäpäivä 8.2. meni siis 4päivää yli lasketun, synnytys täällä myös yllättävän helppo ja nopea (jos niin voi sanoa siitä helvetillisestä kivusta huolimatta). Sain pari tikkiä mut oma olo myös nyt todella hyvä, oon onnellisuuskuplassa<3 imetys jännittää mua myös, onneks typyn paino oli kotiutuessa 3600g nii saan rauhassa nostatella omaa maitoa, tänää tissit ollut kipeät ja vähä kuumeinen olo mutta ei kuumetta joten ehkä se tulee sieltä, vielä en oo nähny pisaroita mut tyttö on tyytyväinen imettyään ja tekee päivisin muutakin kun vaa nukkuu :) tsemppiä imetykseen, muistakaa että parhaiten maito nousee kun halitaan sitä pientä paljon ja koitetaan olla stressaamatta turhia :love: henkilökohtaisesti mulla on keittiön kaapissa yks korviketetra et jos tulee paniikki nii aion kyl tarjota sitä rauhoittaakseni omaa mieltä, ei se vauva siitä rikki mene. Oma pyrkimys on kuitenkin nyt täysimetys ja sillä ollaan menty ekat päivät :)
 
Onnea teille jo kotiin päässeille! :)

täällä meni vedet 36h sitten ja supistuksia tullut ihan luonnostaan ja kivut lisääntynyt mutta on niin epäsäännöllisiä yhä. Eilen illalla olisi pitänyt alunperin käynnistää, sairaalassa on oltu yö ja tarkkailtu etenemistä (ja nukuttu lääkkeiden avulla). Vain vähän paikat auenneet. Supistukset ei vaan tahdo edetä tiheämmiksi ja voimakkaammiksi että aukenisi lisää. Turhauttavaa mutta kohta lienee pakko käynnistää kun vesien menosta on jo kauan aikaa.
 
vierailija
Onnea kaikille synnyttäneille ja tsemppiä vielä odottaville! <3

@Päppyrä Käynnistys kesti meillä 3vrk ja neljännen aamuna neiti syntyi. Kolme päivää pötköttelin käyrillä vessa- ja syöntireissuja lukuunottamatta. Vauvan pienuuden vuoksi haluttiin seurata miten hän reagoi supistuksiin. Synnytystä käynnistettiin oksitosiinitipan ja ballongin avulla. Oli omalla kohdallani tosi kivulias prosessi. Vedet meni lopulta puolenyön aikaan ja neiti syntyi noin 9h myöhemmin. Ponnistusvaihe oli haasteellinen ja pitkittyi muutaman tunnin mittaiseksi. Omat supistukset hiipui ja otettiin oksitosiinitippa käyttöön niiden voimistamiseksi. Pieni ei meinannut päästä ulos ja alkoi joutua ahdinkoon, niin jouduttiin myös episiotomia tekemään. Neiti syntyi pienempänä kuin oli arvioitu (noin 2300grammaisena) ja häntä piti hetkinen virvotella syntymän jälkeen. Ei siis ollut mahdollisuutta saada häntä heti rinnalle. Onneksi muuttui nopeasti virkeämmäksi, ja sain hänet kuitenkin vierihoitoon eikä tarvinnut jäädä vauvalaan. Vauvalla oli vähän verensokereissa heittelyä ja pienuuden vuoksi oli myös aika uninen alkuun, joten syömisen kanssa oli haasteita. Laittoivat hänet sairaalassa heti lisämaidolle ja pulloruokintaan. Alkuun kun ei jaksanut imeä rinnalla ja maidon nousussakin meni useita päiviä. Kyllä kuulkaa kriiseilin ja tuskailin ja itkin, kun imetyksen aloittamistaival oli niin kuoppainen. Mutta nyt täällä ollaan 3,5vk ja täysimetyksellä ollaan menty jo parisen viikkoa, ja hyvin painoa karttunut. <3 Nyt neiti painaa jo yli 2800g.
 
Tuo edellinen viesti lähti näköjään vierailijana kirjautumatta. Minä siis sen kirjoitin.
Joo, voin vain vahvistaa että käynnistyksellä saa kyllä aikaan melkoisen hlvetin.. :eek: meillä käynnistettiin tipalla klo 10 ja tyttö ulkona 17:30. Oksitoniinitippa oli käytössä kokoajan ja annosta lisättiin pikkuhiljaa. Supistukset alkoi rajusti heti 2-3 min välein. Kaikki kipulääkkeet ja puudutukset käytiin läpi ja homma eteni niin nopeasti ettei mikään auttanut. Vasta epiduraali neljän tunnin supistelun jälkeen laukaisi kivut. Ponnistusvaiheessa sama, ei pää meinannut mahtua koska oli vähän vinottain ja joutuivat leikkaamaan aukkoa isommaksi. Kaiken kamaluuden jälkeen tikkien laitto vei tunnin ja mä pyörryin vessaan. Elossa ollaan kuitenkin ja tyttö on pitkä 52cm ja 3,2kg
 
Joo, voin vain vahvistaa että käynnistyksellä saa kyllä aikaan melkoisen hlvetin.. meillä käynnistettiin tipalla klo 10 ja tyttö ulkona 17:30. Oksitoniinitippa oli käytössä kokoajan ja annosta lisättiin pikkuhiljaa. Supistukset alkoi rajusti heti 2-3 min välein. Kaikki kipulääkkeet ja puudutukset käytiin läpi ja homma eteni niin nopeasti ettei mikään auttanut. Vasta epiduraali neljän tunnin supistelun jälkeen laukaisi kivut. Ponnistusvaiheessa sama, ei pää meinannut mahtua koska oli vähän vinottain ja joutuivat leikkaamaan aukkoa isommaksi. Kaiken kamaluuden jälkeen tikkien laitto vei tunnin ja mä pyörryin vessaan. Elossa ollaan kuitenkin ja tyttö on pitkä 52cm ja 3,2kg
Mulla ballonki aiheutti vielä pahemmat tuskat kuin oksitosiini. Se oli jotain sanoin kuvaamattoman tuskaista. Itse päädyin myös monenlaisiin kivunlievitysmenetelmiin ja heitin romukoppaan haaveeni lääkkeettömästä kivunlievityksestä.

Miten teillä muilla on imetys lähtenyt etenemään? Täällä on imuotteen kanssa vaikeuksia, kun vauva supistaa otteensa pieneksi vaikka mitä tekisin. Tai sitten ei edes avaa suutaan isolle vaikka miten päin yritetään. Mietin johtuisiko se siitä että maitoa tuntuu tulevan aikalailla paineella.. Mutta ei auta vaikka käsin vähän tyhjentelisi ensin. Kaikki konstit on kokeiltu, mitä on keksitty. Tuntuu kuitenkin saavan sieltä tuollakin otteella syödäkseen, kun paino tähän asti noussut hyvin. Kuinka usein ja pitkiä aikoja teillä vauvat viihtyy rinnalla? Ja kuinka pitkästi siitä ajasta on aktiivista syömistä? Kuinka paljon tulee yöheräämisiä?
 
vierailija
Täällä myös oltu nyt viikko kotona, arkeen opetellaan ja totutaan. Synnytys meni hyvin, ei jäänyt traumoja. Yllätyksenä tuli tää alakulo, menossa selkeästi baby blues. Odottelen et olot helpottaisi!
 
Täällä myös oltu kotona kohta yli viikko. Synnytys meni hyvin ja ei jäänyt mitään traumoja. Nyt opetellaan arkea ja koitetaan päästä er
Täällä myös oltu nyt viikko kotona, arkeen opetellaan ja totutaan. Synnytys meni hyvin, ei jäänyt traumoja. Yllätyksenä tuli tää alakulo, menossa selkeästi baby blues. Odottelen et olot helpottaisi!
Hupsis lähti vierailijana :D
 
vierailija
Täällä myös oltu kotona kohta yli viikko. Synnytys meni hyvin ja ei jäänyt mitään traumoja. Nyt opetellaan arkea ja koitetaan päästä er


Hupsis lähti vierailijana
Mukava kuulla että ainakin osalla on mennyt synnytys hyvin :) omalta osalta näin vielä painajaisia, aina silmiä sulkiessa palasi muistikuvat pahimmista hetkistä, mutta päivä päivältä unohtuu onneksi. Nyt eniten rasittaa tikit, toivon todella että paranevat nopeasti, sillä istuminen on yhä viikon jälkeen melkolailla no-go.. Siihen päälle mukavat pidätysongelmat. Muistakaa alkaa treenata lantionpohjaa hetimmiten! Vähemmän vaivoja myöhemmin :)

Täällä tyttö menee pulloruokinnalla ja oikeen hyvin syö pullosta. Isi pääsee myös syöttöhommiin, jaettu taakka helpottaa myös tätä palautumista.
 
Mulla ballonki aiheutti vielä pahemmat tuskat kuin oksitosiini. Se oli jotain sanoin kuvaamattoman tuskaista. Itse päädyin myös monenlaisiin kivunlievitysmenetelmiin ja heitin romukoppaan haaveeni lääkkeettömästä kivunlievityksestä.

Miten teillä muilla on imetys lähtenyt etenemään? Täällä on imuotteen kanssa vaikeuksia, kun vauva supistaa otteensa pieneksi vaikka mitä tekisin. Tai sitten ei edes avaa suutaan isolle vaikka miten päin yritetään. Mietin johtuisiko se siitä että maitoa tuntuu tulevan aikalailla paineella.. Mutta ei auta vaikka käsin vähän tyhjentelisi ensin. Kaikki konstit on kokeiltu, mitä on keksitty. Tuntuu kuitenkin saavan sieltä tuollakin otteella syödäkseen, kun paino tähän asti noussut hyvin. Kuinka usein ja pitkiä aikoja teillä vauvat viihtyy rinnalla? Ja kuinka pitkästi siitä ajasta on aktiivista syömistä? Kuinka paljon tulee yöheräämisiä?
Mulla maidonnousu kesti aika kauan, olikohan 5päivää että kunnolla alkoi tulla ja neidin paino putosi sitten sen verran että lisäruokaa piti tarjota pullosta. Nyt oon saanut pumpattuakin ja oma "tehdas" hyvin käynnissä, huomenna puntarille neuvolaan ja aloitetaan lisämaidon alasajo :) imuote oli meilläkin hakusessa mutta kätilö neuvoi että kannattaa ensin painella pingottunutta rintaa vähän ja sitten etusormella ja peukalolla litistää nännipihasta, litteä tissi uppoo syvemmälle suuhun ja imuote suurenee, meillä tämä toimi! Lisämaidon takia imetysvälit tiheni vähän, onneksi saan öisin yhden 3-4h pätkän, muut on sit lyhyempiä... Tää syö tehokkaasti, kestää vaan 15-45min
 
Meillä mennään kokonaan pulloruokinnalla. Imetys epäonnistu mun kohdalla kokonaan. Pojalla kireä kielijänne ja imuote oli niin kivulias että imetys oli alusta loppuun pelkkää tuskaa. Maitokaan ei sitten loppujen lopuksi noussut, johtui varmaan stressistä ja siitä kun mieli oli niin maassa. Enkä ehkä yrittänytkään tarpeeksi. Eli nyt mennään korvikkeella.

Mulla oli ensimmäiset 2 viikkoa tosi vahva baby blues, en ollut yhtään varautunut sellaseen. Epäilin jo synnytyksen jälkeistä masennustakin kun kaikki itketti ja ahdisti. Sitten se vaan yhtäkkiä helpotti ja nyt on alkanut olemaan jo suht normaali olo. Pystyy jo nauttimaan tästä vauva-arjestakin vaikka väsymys kyllä painaa välillä :)

Mites muilla vauvan jo saaneilla on lähtenyt arki sujumaan?
 
Ainiin ja meillä yöt menee yleensä niin että poika herää 1-3 tunnin välein syömään. Itse syömishetkihän ei kestä kauhean pitkään koska pulloruokinta mutta välillä jää sitten valveille muuten vaan. Parhaimmat yöt on sellaisia että herätään 3 tunnin välein syömään ja nukahdetaan samantien uudelleen, niiden jälkeen on aina tosi hyvä olo aamulla. Huonommat yöt on sitten huonompia mutta onneksi on noita helpompiakin!
 
  • Tykkää
Reactions: Inkeriini_55
Ainiin ja meillä yöt menee yleensä niin että poika herää 1-3 tunnin välein syömään. Itse syömishetkihän ei kestä kauhean pitkään koska pulloruokinta mutta välillä jää sitten valveille muuten vaan. Parhaimmat yöt on sellaisia että herätään 3 tunnin välein syömään ja nukahdetaan samantien uudelleen, niiden jälkeen on aina tosi hyvä olo aamulla. Huonommat yöt on sitten huonompia mutta onneksi on noita helpompiakin!
Melko samanlaista täällä. Tyttö nukkuu noin 4 tunnin pätkät yöllä, yleensä herätään 2 kertaa syöttämään. Välillä syö enemmän ja välillä vähemmän. Nukahtaa vaihtelevasti taas unille. Nyt on alkanut ”vaatia” syliä nukahtamiseen mutta yritetään että nukahtaisi itse sänkyynsä. Jostain syystä hän ei tosiaan syö öisin niin paljoa, mutta sitten aamupäivällä syödään senkin edestä. Korviketta menee lähemmäs 700ml päivässä, ja ikää 15 pvää.. ahne tyttö mutta ruokahalun määrä on niin vauvakohtaista, toiset vaan syö enemmän.

Ilmavaivat vaivaa meillä jonkun verran, joinakin päivinä ei ongelmaa ja toisinaan hirveää itkua. Kaikki keinot käytössä että nielisi mahdollisimman vähän ilmaa, mutta sen enempää ei voikaan sitten tehdä. Kamala tietysti kuunnella kun toista sattuu vatsaan :(
 
Melko samanlaista täällä. Tyttö nukkuu noin 4 tunnin pätkät yöllä, yleensä herätään 2 kertaa syöttämään. Välillä syö enemmän ja välillä vähemmän. Nukahtaa vaihtelevasti taas unille. Nyt on alkanut ”vaatia” syliä nukahtamiseen mutta yritetään että nukahtaisi itse sänkyynsä. Jostain syystä hän ei tosiaan syö öisin niin paljoa, mutta sitten aamupäivällä syödään senkin edestä. Korviketta menee lähemmäs 700ml päivässä, ja ikää 15 pvää.. ahne tyttö mutta ruokahalun määrä on niin vauvakohtaista, toiset vaan syö enemmän.

Ilmavaivat vaivaa meillä jonkun verran, joinakin päivinä ei ongelmaa ja toisinaan hirveää itkua. Kaikki keinot käytössä että nielisi mahdollisimman vähän ilmaa, mutta sen enempää ei voikaan sitten tehdä. Kamala tietysti kuunnella kun toista sattuu vatsaan :(
Meillä myös ilmavaivoja, tuli sekä pulloruokinnasta että rinnallaolosta ja on kyllä ikävä kun ei oikein pysty auttamaan toista... Pidin sit häntä vaan ruoan päälle enemmän pystyasennossa ja vatsallaan ja toivoin et ilmat tulis pihalle ennen kuin uni tulee.. Pierut ja kakat tuli täällä aluksi huudon kanssa mutta nyt neiti on alkanut oppia punnertamaan ne ulos vaivattomammin. D tipat lisäsi myös meillä mahavaivoja pariksi viikoksi, mutta nyt alkaa olla taas parempi :)
mites teillä sujunut D vitamiinin antaminen ja onko heti löytynyt sopiva korvike? Me kokeiltiin paria merkkiä mutta NAN sopi parhaiten.
 
Viimeksi muokattu:
En oo täällä kerennyt käydä yhtään nyt vauvan syntymän jälkeen. Vauva syntyi kuukausi sitten. Käynnistys aloitettiin rv 38+0 tableteilla suun kautta ja ne ei tehneet mitään harjoitussupistuksia kummempaa, 38+2 sain alakautta yhden cyton ja sit meni vedet ja supistelut alkoi lupaavasti koventua ja tihentyä. Illalla ne kuitenkin loppui/muuttui. 1,5vrk sen jälkeen supisteli 3-5 kertaa tunnissa kipeästi ja pitkästi vaan supistukset ei tehneet mitään ja olin siis käynnistysosastolla. 38+3 iltana sanoin, että jos ei seuraavana päivänä aleta oikeasti vauhdittaan synnytystä niin halua sektion sillä en jaksa niitä epäsäännöllisiä ja pirullisen kipeitä tehottomia supistuksia enää. Illalla sain osastolla kipulääkkeitä ja rauhottavaa nukkumiseen maksimit, mutta jos klo 3 yöllä olo oli tosi tuskainen ja sanoin yökätilölle etten pärjää enää kipujen kanssa. Hän meni soittamaan lääkärille, että annetaanko loppu yöksi supistuksen estolääkettä ja aamulla uusi suunnitelma vai mitä tehdään. Lääkäri sanoi, että synnytyssaliin ja ilokaasua saamaa. Saliin pääsin niin salissa ollut kätilö oli sitä mieltä, että ei ilokaasua vaan epiduraali ja oksitosiini, että saadaan synnytys käyntiin ja etenemään ja mää saan levätä kun saan kunnon puudutteen. Epi taidettiin laittaa la-su yönä noin klo 5-6 ja siitä sitten hetken päästä oksitosiini.
Vauvan sykkeet oli liian tasaiset ja liian vähän vaihtelua niin varmuudeks mua pidettiin syömättä ja juomatta eli sektiovalmius. Jossain vaiheessa mulla alkoi myös nousta kuume ja tulehdusarvot kun vesien menosta oli jo yli 1,5vrk ja sen takia sitten supistukset huononi ja sektiovalmius jatkui. Vauva alkoi myös väsyä supistuksiin jo ja tietyissä asenoissa vauvan sykkeet laski tosi alas ja korjaantui hitaasti eli jännitystä oli. Kivunlievitys toimi täydellisesti ja epiduraalilla ja ilokaasulla mentiin. Klo 6-12 aukesin 4sentistä 8senttiin ja siihen tyssäsi sitten. Klo 14 kätilö sanoi, että ei voi luvata alatiesynnytystä mulle vaikka auki jo 9cm kun tulehdusarvot nousi ja vauvan sykkeissä häikkää välillä. Ymmärsin sen toki, mutta samalla alkoi pelottaan ihan todella paljon.
Kätilö vaihtui sitten iltavuorolaiseen noin klo 15 ja sain vielä annoksen epiä kun edelleen junnattiin 9sentissä ja se loppu kanava ei meinannut millään mennä sivuun. Nukuin vielä tunnin ja sitten alkoi tulla tunne, että haluaisin pikkuhiljaa ponnistaa. 16.15 kätilö tuli saliin ja sanoin, että alkaa pikkuhiljaa oleen tunne, että pitäisi ponnistaa. Siinä sain alkaa sitten omaan tahtiin kokeilla ponnistamista muutaman kerran kunnes vauvan sykkeet alkoi droppailla taas ja tehtiin päätös imukupista. Pian olikin sali täynnä kätilöitä ja lääkäri ja valmistelut aloitettiin. Mulle pistettiin siinä vielä pudentaalipuudutus (en tiedä kuka sen päätöksen teki, varmaan kätilö ja hyvä niin. Itse olin tosi peloissani ja itkin vaan). Välilihakin puudutettiin ja eppari leikattiin. Itse imukuppia en muista, että olisi sattunut. Pään syntyminen tottakai sattui ja samalla kun imukupilla revittiin väkisin ulos niin vauva repi tullessaan 3.asteen repeämät. Vauvalla oli vähän keskivertoa isompi pää ja hän syntyi avosuisessa tarjonnassa napanuora kaulan ympäri.
Moni asia siis vaikeutti synnytystä, teki siitä pitkän, kipeän ja rankan. Menetin melkein kaksi litraa verta ja synnytyksen jälkeen en päässyt suihkuun kun oksetti ja pyörrytti.
Mua ommeltiin kasaan pitkälle yli tunti ja se teki todella kipeää puudutuksista huolimatta. Ilokaasun sain sitten vielä siihen tikkausvaiheeseen kun se kesti ja kesti. Onneksi repeämien laajuus huomattiin salissa ja korjattiin heti. Olin todella kipeä ja huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen ja pyörryin vierihoito-osastolla kun piti vessassa käydä. Lopulta kahden veripussin jälkeen vuorokausi synnytyksestä pääsin jalkeille ja hoitamaan vauvaa. Siihen asti osaston kätilöt oli hoitanut vauvaa ja tuonut hänet välillä vaan mun viereen.

Toipuminen repeämistä on mennyt paremmin kun olen uskaltanut toivoa. Särkylääkkeitä söin ekan 1,5viikkoa ja sen jälkeen enää satunnaisesti. Istumaan pystyin tyynyn päällä 3vrk synnytyksestä ja ilman tyynyä 1,5viikon kuluttua. Seksiäkin harrastettiin jo 4viikkoa synnytyksestä kun jälkivuoto oli loppunut jo viikkoa aiemmin. Seksikään ei sattunut, arpialue tosin vielä melko tunnoton, että saa nähdä alkaako seksi sattumaan kun tunto palautuu.

Alkuun ajattelin, että en synnytä enää ikinä ja, että tuo oli melkein hirvein mahdollinen synnytys. Nyt kun aikaa kulunut pystyn ajatteleen, että se synnytys oli kuitenkin ihan ookoo vaikka moni asia meni vaikeimman kautta. On myös sellanen tunne, että mun on saatava synnyttää alateitse joskus uudelleen.
 
En oo täällä kerennyt käydä yhtään nyt vauvan syntymän jälkeen. Vauva syntyi kuukausi sitten. Käynnistys aloitettiin rv 38+0 tableteilla suun kautta ja ne ei tehneet mitään harjoitussupistuksia kummempaa, 38+2 sain alakautta yhden cyton ja sit meni vedet ja supistelut alkoi lupaavasti koventua ja tihentyä. Illalla ne kuitenkin loppui/muuttui. 1,5vrk sen jälkeen supisteli 3-5 kertaa tunnissa kipeästi ja pitkästi vaan supistukset ei tehneet mitään ja olin siis käynnistysosastolla. 38+3 iltana sanoin, että jos ei seuraavana päivänä aleta oikeasti vauhdittaan synnytystä niin halua sektion sillä en jaksa niitä epäsäännöllisiä ja pirullisen kipeitä tehottomia supistuksia enää. Illalla sain osastolla kipulääkkeitä ja rauhottavaa nukkumiseen maksimit, mutta jos klo 3 yöllä olo oli tosi tuskainen ja sanoin yökätilölle etten pärjää enää kipujen kanssa. Hän meni soittamaan lääkärille, että annetaanko loppu yöksi supistuksen estolääkettä ja aamulla uusi suunnitelma vai mitä tehdään. Lääkäri sanoi, että synnytyssaliin ja ilokaasua saamaa. Saliin pääsin niin salissa ollut kätilö oli sitä mieltä, että ei ilokaasua vaan epiduraali ja oksitosiini, että saadaan synnytys käyntiin ja etenemään ja mää saan levätä kun saan kunnon puudutteen. Epi taidettiin laittaa la-su yönä noin klo 5-6 ja siitä sitten hetken päästä oksitosiini.
Vauvan sykkeet oli liian tasaiset ja liian vähän vaihtelua niin varmuudeks mua pidettiin syömättä ja juomatta eli sektiovalmius. Jossain vaiheessa mulla alkoi myös nousta kuume ja tulehdusarvot kun vesien menosta oli jo yli 1,5vrk ja sen takia sitten supistukset huononi ja sektiovalmius jatkui. Vauva alkoi myös väsyä supistuksiin jo ja tietyissä asenoissa vauvan sykkeet laski tosi alas ja korjaantui hitaasti eli jännitystä oli. Kivunlievitys toimi täydellisesti ja epiduraalilla ja ilokaasulla mentiin. Klo 6-12 aukesin 4sentistä 8senttiin ja siihen tyssäsi sitten. Klo 14 kätilö sanoi, että ei voi luvata alatiesynnytystä mulle vaikka auki jo 9cm kun tulehdusarvot nousi ja vauvan sykkeissä häikkää välillä. Ymmärsin sen toki, mutta samalla alkoi pelottaan ihan todella paljon.
Kätilö vaihtui sitten iltavuorolaiseen noin klo 15 ja sain vielä annoksen epiä kun edelleen junnattiin 9sentissä ja se loppu kanava ei meinannut millään mennä sivuun. Nukuin vielä tunnin ja sitten alkoi tulla tunne, että haluaisin pikkuhiljaa ponnistaa. 16.15 kätilö tuli saliin ja sanoin, että alkaa pikkuhiljaa oleen tunne, että pitäisi ponnistaa. Siinä sain alkaa sitten omaan tahtiin kokeilla ponnistamista muutaman kerran kunnes vauvan sykkeet alkoi droppailla taas ja tehtiin päätös imukupista. Pian olikin sali täynnä kätilöitä ja lääkäri ja valmistelut aloitettiin. Mulle pistettiin siinä vielä pudentaalipuudutus (en tiedä kuka sen päätöksen teki, varmaan kätilö ja hyvä niin. Itse olin tosi peloissani ja itkin vaan). Välilihakin puudutettiin ja eppari leikattiin. Itse imukuppia en muista, että olisi sattunut. Pään syntyminen tottakai sattui ja samalla kun imukupilla revittiin väkisin ulos niin vauva repi tullessaan 3.asteen repeämät. Vauvalla oli vähän keskivertoa isompi pää ja hän syntyi avosuisessa tarjonnassa napanuora kaulan ympäri.
Moni asia siis vaikeutti synnytystä, teki siitä pitkän, kipeän ja rankan. Menetin melkein kaksi litraa verta ja synnytyksen jälkeen en päässyt suihkuun kun oksetti ja pyörrytti.
Mua ommeltiin kasaan pitkälle yli tunti ja se teki todella kipeää puudutuksista huolimatta. Ilokaasun sain sitten vielä siihen tikkausvaiheeseen kun se kesti ja kesti. Onneksi repeämien laajuus huomattiin salissa ja korjattiin heti. Olin todella kipeä ja huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen ja pyörryin vierihoito-osastolla kun piti vessassa käydä. Lopulta kahden veripussin jälkeen vuorokausi synnytyksestä pääsin jalkeille ja hoitamaan vauvaa. Siihen asti osaston kätilöt oli hoitanut vauvaa ja tuonut hänet välillä vaan mun viereen.

Toipuminen repeämistä on mennyt paremmin kun olen uskaltanut toivoa. Särkylääkkeitä söin ekan 1,5viikkoa ja sen jälkeen enää satunnaisesti. Istumaan pystyin tyynyn päällä 3vrk synnytyksestä ja ilman tyynyä 1,5viikon kuluttua. Seksiäkin harrastettiin jo 4viikkoa synnytyksestä kun jälkivuoto oli loppunut jo viikkoa aiemmin. Seksikään ei sattunut, arpialue tosin vielä melko tunnoton, että saa nähdä alkaako seksi sattumaan kun tunto palautuu.

Alkuun ajattelin, että en synnytä enää ikinä ja, että tuo oli melkein hirvein mahdollinen synnytys. Nyt kun aikaa kulunut pystyn ajatteleen, että se synnytys oli kuitenkin ihan ookoo vaikka moni asia meni vaikeimman kautta. On myös sellanen tunne, että mun on saatava synnyttää alateitse joskus uudelleen.
Kuulostaa tosi paljon mun kokemuksilta noin vaikea synnytys, tosin mulla kesti käynnistyksestä kaikkiaan 8h et tyttö oli ulkona eli rajusti vauhdilla pihalle kaikkien kipulääkkeiden saattelemana ja eppari ainakin 10 tikillä. Kiva kuulla että seksikin onnistuu jo, meinaa oon vielä itse arkaillut haavan kanssa, se on liki umpeutunut kokonaan nyt vajaat 3 viikkoa synnytyksestä. sanoi et anna mennä vaan, en saa kuulemma haavaa enää auki jollei kovin rajua seksiä harrasteta :D

@Inkeriini_55 meillä on ollut arlan luomukorvike mutta kokeillaan nyt nutrilon omneo 1 jauhetta, sillä saa vähän paksumman maidon kuulemma ja tulisi sopia hyvin vatsaongelmiin. Katsotaan miten käy! Vähän koliikintapaista itkua meillä on välillä mutta ei onneksi kovin paha vielä..

ehkä positiivisinta tässä on se miten oma olo on kohentunut nopeasti sen ekan 2 viikon levon jälkeen. Pääsee vihdoin kävelylenkille ulos ilman pelkoa et lirahtaa housuun. Lihaskuntoakin oon alottanut treenaamaan välttäen painetta vatsan alueelle. Erkauma ei tunnu kovin suurelta itse tunnustellen joten pahimmat pelkoni eivät käyneet toteen onneksi. Kyl tää elämä vielä tästä voittaa..kohta pääsee kaupungillekin pienen kanssa rentoutumaan :)
 
Viimeksi muokattu: