Helmikuiset 2020

Muhkupallero
Mulla on maha jatkuvasti aika kova ja en ainakaan erota mitään kovettumista kun supistaa, tulee vaan epämukava olo. Ei oo tehny kipeetä ollenkaan, semmosia kiristäviä aaltoja vaan. Ja sit maha on vielä kovempi jos vauva on ihan pinnassa selkänsä kans, se kiristää kans mut vaan paikallisesti :)

Mua ahdistaa ihan koko ajan taas ja kaikki :cry: En halua vielä synnyttää, mutten jaksais olla raskaanakaan. Ahdistaa oma ahdistus ja tulee huono omatunto kun on pahaolla koko ajan.
Tsemppiä tuon ahdistuksen kanssa, se on inhottavaa :unsure: Mua ei varsinaisesti ahdista mutta on joku ihan ihmeellinen kestoketutus päällä, oon kauheen negatiivinen ja passiivinen. Harmittaa tämä kärttyily kun kuitenkin järjellä ajateltuna tiedän ettei ole mitään syytä olla ärsyyntynyt. Johtuiskohan hormoneista tai sitten vaan jännittää tuleva ja se purkautuu näin (n)

Mulla oli aiemmin kipeitä supistuksia satunnaisesti mutta nyt ei ole ollut. Eikä liiemmin harjoitussupistuksiakaan. Maha on usein kans pinkeä kun vauva työntää peppua ja selkää "nahan läpi". Neuvolalääkäri oli ja painoarvio 36+3 oli n. 2,7kg. Keskikäyrällä mutta vissiin siron puoleinen, laskettuna päivänä painoarvio olisi n. 3,5kg. Ei siis tarvi ainakaan painon takia käynnistellä etukäteen. Paikat oli vähän pehmenneet mutta ymmärsin että aikalailla ennallaan on kohdunsuu. Muutenkin tosi vahva tunne että vauvaa odotellaan vielä hetki, olen jopa vähän valmistautunut siihen että 41+5 aletaan käynnistelemään jos ei itsekseen tule. Harmittaa jos se siihen menee mutta minkäs näille voi. Tämäkin tässä kohtaa ihan turha huolenaihe vielä mutta kun on oltava niin negatiivinen kaikessa :LOL: Mulla on sairaalakassi pakkaamatta ja kaikki viimeistelyt tekemättä kun päässä pyörii vaan että miksi niitä vielä laittelisi kun kuitenkin viitisen viikkoa saatan vielä odotella. Aivan kun niitä ei voisi jo valmiiksi laittaa vaikka sitten vähän kestäisikin vauvan tulossa :D Nyt jos kävisikin niin että tulisikin aikasempi lähtö niin oltaisiin ihmeissään kun kaikki levällään.
 
Emeranth
Tsemppiä tuon ahdistuksen kanssa, se on inhottavaa :unsure: Mua ei varsinaisesti ahdista mutta on joku ihan ihmeellinen kestoketutus päällä, oon kauheen negatiivinen ja passiivinen. Harmittaa tämä kärttyily kun kuitenkin järjellä ajateltuna tiedän ettei ole mitään syytä olla ärsyyntynyt. Johtuiskohan hormoneista tai sitten vaan jännittää tuleva ja se purkautuu näin (n)

Mulla oli aiemmin kipeitä supistuksia satunnaisesti mutta nyt ei ole ollut. Eikä liiemmin harjoitussupistuksiakaan. Maha on usein kans pinkeä kun vauva työntää peppua ja selkää "nahan läpi". Neuvolalääkäri oli ja painoarvio 36+3 oli n. 2,7kg. Keskikäyrällä mutta vissiin siron puoleinen, laskettuna päivänä painoarvio olisi n. 3,5kg. Ei siis tarvi ainakaan painon takia käynnistellä etukäteen. Paikat oli vähän pehmenneet mutta ymmärsin että aikalailla ennallaan on kohdunsuu. Muutenkin tosi vahva tunne että vauvaa odotellaan vielä hetki, olen jopa vähän valmistautunut siihen että 41+5 aletaan käynnistelemään jos ei itsekseen tule. Harmittaa jos se siihen menee mutta minkäs näille voi. Tämäkin tässä kohtaa ihan turha huolenaihe vielä mutta kun on oltava niin negatiivinen kaikessa :LOL: Mulla on sairaalakassi pakkaamatta ja kaikki viimeistelyt tekemättä kun päässä pyörii vaan että miksi niitä vielä laittelisi kun kuitenkin viitisen viikkoa saatan vielä odotella. Aivan kun niitä ei voisi jo valmiiksi laittaa vaikka sitten vähän kestäisikin vauvan tulossa :D Nyt jos kävisikin niin että tulisikin aikasempi lähtö niin oltaisiin ihmeissään kun kaikki levällään.
Samoja fiiliksiä täällä. Eka viikko äitiysvapaata meni kivoissa fiiliksissä, kun kotona oli puuhaa, ompelujuttuja, ruoanlaittoa, siivousta, mutta nyt alkaa kaikki olla tehtynä ja mä olen kuoleman tylsistynyt. Olo on vähän kuin kylmällä kivellä, et edes auringonpaiste ei oikeen hetkauta, mikään ei tunnu oikeen miltään. Lasi viiniä kyllä kelpaisi mutta odotellaan.... :D

Sairaalakassin taisin pakata viime viikolla myös. Pakkasin itselle vaihtovaatteita, sukkia, alushousuja, siteitä, hammasharjat + tahnan meille molemmille, "palautusjuomia" (joita kätilö itseasiassa suositteli synnytyksestä selviämiseen), siis ei energiajuomia vaan sellaisia missä on proteiinia ja hiilaria urheilusuorituksesta palautumiseen, sitten pakkasin oman shampoon+suihkusaippuan, vauvalle vaatekerraston, muutaman vaipan, pari korviketta, puhtaat tuttipullot..hmm mitäs muuta! Tietysti äitiyskortti odottaa kassissa valmiina ettei unohdu kun lähdön aika on. Jos noilla selviäisi! :D Vielä pitää ostaa jotain pikkuevästä/purtavaa kassiin mukaan, koska nälkä tulee kuitenkin, ainakin miehelle jos ei minulle.

Mietityttää ehkä eniten, että oonko valinnut oikeat vaatteet vauvalle mukaan, onko tarpeeksi lämpimät kotiinpaluulle.. Otin kaikkea kahta eri kokoa, sukat, hanskat, hatun, kaukalopussilla toivottavasti selviää autokyydistä ja viileästä ulkoilmasta. Se äp:n talvihaalari on aivan liian iso vastasyntyneelle, mutta kaukalopussin pitäis olla tosi lämmin. Ja eihän täällä etelässä ole edes pakkasta että sinänsä ei onneks ole liian kylmä.
 
Päppyrä
Täällä alkaa raskaus lähentyä loppuaan kun vauvan isoon koon takia annettiin käynnistyspäivä ensi viikon keskiviikolle. Apua, jännittää kyllä hulluna ja mietityttää, että kauankohan sitä häädetään ulos ja miten sitä voisi itse edesauttaa :)
 
Matkallamamaksi
Täällä ollaan oltu synnärillä viikko. Puolet ajasta käynnistelyn vuoksi, puolet vauvan kanssa. <3 Katsotaan, koska kotiutuminen koittaa. Meidän helmikuisesta tuli tosiaan tammikuinen.
 
Inkeriini_55
Paljon onnea pikkuisesta @Matkallamamaksi ! <3 meillä on laskettuun aikaan enää viikko ja tässä on viikko mennyt valvoessa iltaisin supistusten kanssa mutta aina ne vaan tyssää johonkin... Vatsa on laskeutunut ja liikkuminen niin hankalaa että odotan jo malttamattomana synnytystä, jännitys ja pelot on jossain taka-alalla, Toivottavasti ne ei iske sitten tosipaikan tullen :rolleyes: vauvan kokoarvio on meillä pysytellyt keskikäyrällä mutta toivoisin ettei menisi enää kovin kauaa tässä odotellessa...
 
Emeranth
Onnittelit @Matkallamamaksi! Mietinkin että kun alkoi olla niin hiljaista täällä että jollakin on varmaan alkanut jo tapahtua ;)

meillä on laskettuun aikaan enää viikko ja tässä on viikko mennyt valvoessa iltaisin supistusten kanssa mutta aina ne vaan tyssää johonkin... Vatsa on laskeutunut ja liikkuminen niin hankalaa että odotan jo malttamattomana synnytystä, jännitys ja pelot on jossain taka-alalla, Toivottavasti ne ei iske sitten tosipaikan tullen :rolleyes: vauvan kokoarvio on meillä pysytellyt keskikäyrällä mutta toivoisin ettei menisi enää kovin kauaa tässä odotellessa...
Täällä samat fiilikset, tosin laskettuun aikaan vielä 2 viikkoa mutta saisi syntyä vaikka nyt. Enää ei kivut mietitytä koska haluaisi vaan että tää raskaana olo päättyisi. Vauva myllää vatsassa ihan hirveesti vaikka ei siellä enää tilaa ole, eli tekee tosi kipeää. Rakkoa painelee päällä ja jalat kylkiluissa.. supistuksiakin tulee ja menee, kipuakin on välillä. kyllä se kohta sieltä ulos tulee, näin ainaki haluan uskoa :D
 
  • Tykkää
Reactions: Inkeriini_55
Muhkupallero
Täälläkin ollaan jo päästy vauvaan tutustumaan parin päivän ajan :love: Pieni päätti syntyä Runebergin päivän aamuna. Synnytys oli yllättävän nopea, tosin aika raskas. Vauvalla oli kuitenkin kaikki hyvin koko ajan mikä on tietysti tärkeintä. Imetyksen kanssa on vähän ongelmaa ja se masentaa :( Muuten olo on onnellinen ja pieni mies just kaikkea sitä mitä kuvittelinkin eli maailman ihanin ja söpöin :D Katsotaan jos huomenna pääsisi jo kotiutumaan ja harjoittelemaan arkea vauvan kanssa.
 
Inkeriini_55
Meillä myös pieni prinsessa kainalossa ja ollaan oltu pari päivää kotonakin :love: Syntymäpäivä 8.2. meni siis 4päivää yli lasketun, synnytys täällä myös yllättävän helppo ja nopea (jos niin voi sanoa siitä helvetillisestä kivusta huolimatta). Sain pari tikkiä mut oma olo myös nyt todella hyvä, oon onnellisuuskuplassa<3 imetys jännittää mua myös, onneks typyn paino oli kotiutuessa 3600g nii saan rauhassa nostatella omaa maitoa, tänää tissit ollut kipeät ja vähä kuumeinen olo mutta ei kuumetta joten ehkä se tulee sieltä, vielä en oo nähny pisaroita mut tyttö on tyytyväinen imettyään ja tekee päivisin muutakin kun vaa nukkuu :) tsemppiä imetykseen, muistakaa että parhaiten maito nousee kun halitaan sitä pientä paljon ja koitetaan olla stressaamatta turhia :love: henkilökohtaisesti mulla on keittiön kaapissa yks korviketetra et jos tulee paniikki nii aion kyl tarjota sitä rauhoittaakseni omaa mieltä, ei se vauva siitä rikki mene. Oma pyrkimys on kuitenkin nyt täysimetys ja sillä ollaan menty ekat päivät :)
 
Emeranth
Onnea teille jo kotiin päässeille! :)

täällä meni vedet 36h sitten ja supistuksia tullut ihan luonnostaan ja kivut lisääntynyt mutta on niin epäsäännöllisiä yhä. Eilen illalla olisi pitänyt alunperin käynnistää, sairaalassa on oltu yö ja tarkkailtu etenemistä (ja nukuttu lääkkeiden avulla). Vain vähän paikat auenneet. Supistukset ei vaan tahdo edetä tiheämmiksi ja voimakkaammiksi että aukenisi lisää. Turhauttavaa mutta kohta lienee pakko käynnistää kun vesien menosta on jo kauan aikaa.
 
vierailija
Onnea kaikille synnyttäneille ja tsemppiä vielä odottaville! <3

@Päppyrä Käynnistys kesti meillä 3vrk ja neljännen aamuna neiti syntyi. Kolme päivää pötköttelin käyrillä vessa- ja syöntireissuja lukuunottamatta. Vauvan pienuuden vuoksi haluttiin seurata miten hän reagoi supistuksiin. Synnytystä käynnistettiin oksitosiinitipan ja ballongin avulla. Oli omalla kohdallani tosi kivulias prosessi. Vedet meni lopulta puolenyön aikaan ja neiti syntyi noin 9h myöhemmin. Ponnistusvaihe oli haasteellinen ja pitkittyi muutaman tunnin mittaiseksi. Omat supistukset hiipui ja otettiin oksitosiinitippa käyttöön niiden voimistamiseksi. Pieni ei meinannut päästä ulos ja alkoi joutua ahdinkoon, niin jouduttiin myös episiotomia tekemään. Neiti syntyi pienempänä kuin oli arvioitu (noin 2300grammaisena) ja häntä piti hetkinen virvotella syntymän jälkeen. Ei siis ollut mahdollisuutta saada häntä heti rinnalle. Onneksi muuttui nopeasti virkeämmäksi, ja sain hänet kuitenkin vierihoitoon eikä tarvinnut jäädä vauvalaan. Vauvalla oli vähän verensokereissa heittelyä ja pienuuden vuoksi oli myös aika uninen alkuun, joten syömisen kanssa oli haasteita. Laittoivat hänet sairaalassa heti lisämaidolle ja pulloruokintaan. Alkuun kun ei jaksanut imeä rinnalla ja maidon nousussakin meni useita päiviä. Kyllä kuulkaa kriiseilin ja tuskailin ja itkin, kun imetyksen aloittamistaival oli niin kuoppainen. Mutta nyt täällä ollaan 3,5vk ja täysimetyksellä ollaan menty jo parisen viikkoa, ja hyvin painoa karttunut. <3 Nyt neiti painaa jo yli 2800g.
 
Emeranth
Tuo edellinen viesti lähti näköjään vierailijana kirjautumatta. Minä siis sen kirjoitin.
Joo, voin vain vahvistaa että käynnistyksellä saa kyllä aikaan melkoisen hlvetin.. :eek: meillä käynnistettiin tipalla klo 10 ja tyttö ulkona 17:30. Oksitoniinitippa oli käytössä kokoajan ja annosta lisättiin pikkuhiljaa. Supistukset alkoi rajusti heti 2-3 min välein. Kaikki kipulääkkeet ja puudutukset käytiin läpi ja homma eteni niin nopeasti ettei mikään auttanut. Vasta epiduraali neljän tunnin supistelun jälkeen laukaisi kivut. Ponnistusvaiheessa sama, ei pää meinannut mahtua koska oli vähän vinottain ja joutuivat leikkaamaan aukkoa isommaksi. Kaiken kamaluuden jälkeen tikkien laitto vei tunnin ja mä pyörryin vessaan. Elossa ollaan kuitenkin ja tyttö on pitkä 52cm ja 3,2kg
 
Matkallamamaksi
Joo, voin vain vahvistaa että käynnistyksellä saa kyllä aikaan melkoisen hlvetin.. meillä käynnistettiin tipalla klo 10 ja tyttö ulkona 17:30. Oksitoniinitippa oli käytössä kokoajan ja annosta lisättiin pikkuhiljaa. Supistukset alkoi rajusti heti 2-3 min välein. Kaikki kipulääkkeet ja puudutukset käytiin läpi ja homma eteni niin nopeasti ettei mikään auttanut. Vasta epiduraali neljän tunnin supistelun jälkeen laukaisi kivut. Ponnistusvaiheessa sama, ei pää meinannut mahtua koska oli vähän vinottain ja joutuivat leikkaamaan aukkoa isommaksi. Kaiken kamaluuden jälkeen tikkien laitto vei tunnin ja mä pyörryin vessaan. Elossa ollaan kuitenkin ja tyttö on pitkä 52cm ja 3,2kg
Mulla ballonki aiheutti vielä pahemmat tuskat kuin oksitosiini. Se oli jotain sanoin kuvaamattoman tuskaista. Itse päädyin myös monenlaisiin kivunlievitysmenetelmiin ja heitin romukoppaan haaveeni lääkkeettömästä kivunlievityksestä.

Miten teillä muilla on imetys lähtenyt etenemään? Täällä on imuotteen kanssa vaikeuksia, kun vauva supistaa otteensa pieneksi vaikka mitä tekisin. Tai sitten ei edes avaa suutaan isolle vaikka miten päin yritetään. Mietin johtuisiko se siitä että maitoa tuntuu tulevan aikalailla paineella.. Mutta ei auta vaikka käsin vähän tyhjentelisi ensin. Kaikki konstit on kokeiltu, mitä on keksitty. Tuntuu kuitenkin saavan sieltä tuollakin otteella syödäkseen, kun paino tähän asti noussut hyvin. Kuinka usein ja pitkiä aikoja teillä vauvat viihtyy rinnalla? Ja kuinka pitkästi siitä ajasta on aktiivista syömistä? Kuinka paljon tulee yöheräämisiä?