Hiljainen adoptiopalsta?

No hei Johanna. Olitpa nopea... Täällähän siis on muitakin ihmisiä vielä hereillä.
Me olemme HKIn neuvonnassa ja sinne on ymmärtääkseni paljon pidemmät jonot kuin Pelalle. Me odotettiin soittoa yli vuosi, mutta Pelalla kai jonotellaan "vain" muutama kuukausi minun tietojen mukaan. Kyselin kyllä väliaikatilanteitakin hermostuksissani vähän väliä...No nyt se neuvonta on kuitenkin jo alkanut.
Neuvonnat ovat olleet aika lailla paljon "helpompia" tilaisuuksia kuin odotin (tosin ihan pari kertaa vasta käyty). Miehen kanssa yhdessä on käyty ja niin kai on kaikki kerrat tarkoitus tehdäkin. Kummaltakin haluavat tosin mielipiteet ja ajatukset kuulla, mikä tietysti on ymmärrettävää. Sosiaalityöntekijöitä voi olla myös useampi keskutelemassa tai ainakin näin meille kerrottiin, tähän mennessä on ollut vain yksi oikein mukava henkilö.
Ekalla kerralla minnua hermostutti, kun mies heittäytyi vitsikkääksi menomatkalla.. Oli ollut hyvin mietteliäs jonkun aikaa ja kysyin, että mitä hän aikoo sanoa tilaisuudessa. Mieheni sanoi nauraen, että hän kysyy, että eikö tämä olekaan se lomakohde-esittelytilaisuus... Heh, heh, kuinka vitsikäs... Vähän myöhemmin kun odottelimme odotushuoneessa vuoroamme mieheni totesi, että hän aikoo puhua totta ja suositteli samaa minulle??? Mitähän muuta hän oli kuvitellut minun puhuvan? No mutta minua hermostutti vielä enemmän... Kaikki sujui kuitenkin hyvin kun pääsimme keskustelemaan meidän neuvojan kanssa. Hän oli oikein mukava ja rentoutti tilanteen. Ja yllätys yllätys, hiljainen mieheni puhui melkein koko ajan, hyvä että suunvuoroa sain. Ekan kerran jälkeen ei ole juuri tarvinnut hermoilla. Hyvin "vaikeitakin" aiheitakinhan siellä käsitellään..
Palaillaan.
 
Olin jo menossa nukkumaan ja huomasin, etten sammuttanut vielä konetta...
Vielä tuosta neuvonnasta.... Viimeksi tuli niin hassu fiilis, kun sosiaalineuvoja kysyi, että kuinka selitämme tulevalle adoptiolapselle hänen taustansa ja kuinka kerromme ettei hän tullutkaan ÄIDIN MASSUSTA (siis minun massusta). Apua! Kyllä sen varmasti osaamme selostaa ja olemme miettineetkin, mutta jotenkin tuli kumma fiilis ja jotenkin koko asia konkretisoitui minulle. En osaa nyt yön tunteina sen tarkemmin selittää.. Mutta joku vieras ihminen sanoi minua äidiksi!!!
 
Midbrain, siis ymmärsinkö oikein, että tavallaan ilmoittauduitte jo "jonoon" neuvonnan aikana? Neuvottelitteko ensin eri palvelunantajien kanssa vaihtoehdoista vai miten te päädyitte juuri Thaimaaseen. Maavalinta on ongelmallista meille...
 
Moi!
Eri paikkakunnilla toimii tosiaan myös noita paikallisia adoptioryhmiä, joitten tapaamisiin ovat tervetulleita myös odottajat! Kannattaa ehdottomasti mennä mukaan - suosittelen!

Noi tapaamiset ja paikkakunnat löytyy ainakin Adoptioperheet ry:n nettisivuilta. Siellä on myös yhteystiedot järjestäjiin yleensä.
 
No hei ja kiitokset vinkeistä. Täytyypä aktivoitua. Meillä kohdemaavaihtoehto on vaihdellut reippaasti:Kolumbia, Venäjä, Kiina ja Etiopia. Thaimaa taitaa rajautua meillä pois, koska meillä ei ole lääketieteellistä lapsettomuustaustaa ja adoptio on ensisijainen vaihtoehto lapsen saamiselle. Ainakin näin lukee Interpedian nettisivuilla. Ikärajoituskin meille tulee eli sekin rajaa noita maita.
 
Meidän tyttäremme ja läheiset pikku kyselijät tietävät jo että lapsia saadaan joko suoraan äidin mahasta tai jos äidin mahassa ei siemen kasva niin sitten tarvitaan se toinen äiti, jonka mahassa siemen kasvaa. Lähipiirissä siis topakka 6v kyselijä, jolle asioita selvennetty.
Kovasti hän minua tenttasi, kysymyksiin kuului myös että mistä tietää onko juuri sen vauvan äiti. Entä jos vauva joutuukin vahingossa väärään perheeseen.
Kiperiä kysymyksiä :heart:
Minä tiesin lauantai aamuna n. klo 9 että vauva oli oikeassa sylissä. (Perjantaina näimme hänet ensimmäistä kertaa) Kumma kyllä sana Äiti tuli suusta ulos todella luontevasti.
Näin jälkikäteen odotusaikaa katsoen huomaa, että pohti ja kauhisteli asioita ihan turhaan. Asiat menee niin kun ne menee.
Tyttösellämme on "aarrelaatikko" jossa on kaikki hänen omaisuus jota hänellä oli mukana kun hän meille muutti. Synnytyssairaalan tytöt olivat täyttäneet vauvakirjaakin... Joten adoptio kulkee luontevasti mukanamme.
 
Adoptoitteko tyttärenne jo vauvana vaiko vähän vanhempana ja koska teillä on tullut ajankohtaiseksi puhua adoptiosta lapsen kanssa? Ja kenen aloitteesta? Uskon kyllä samoin kun sinä, että asioilla on taipumus mennä niinkuin ne menevät ja parempi elää sen mukaan.
 
Hei Esse! Toivotaan, että saatte kirjeenne pian ja päästään samassa tahdissa aloittelemaan prosessia. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia (vaikka yksityisviesteillä) prosessin kuluessa. Koskas te jätittekään paperit?
 
Tyttäremme tuli kotiin 2kk ikäisenä. Ehkä hieman oudosti kirjoitin tuon että hän tietää. Hän on vasta 1v3kk. (Uskon kyllä niin että vauvat ymmärtävät paljon aikaisemmin kaiken kun yleisesti luullaan)
En edes halua että joskus pitäisi miettiä milloin hän on tarpeeksi vanha tietämään. Hankala selittää... No yksi hellyys halaus lausahdus on tällainen "Onneksi juuri sinä tulit meidän tytöksi!!"
Olemme yhteydessä sijaisperheeseen jossa hän ensimmäiset kuukautensa asui. Joten sekään aika ei jää unohduksiin.
Sukulaiset, ystävät ja ehkäpä puoli kylää tietää että hänet on adoptoitu. Se asia vaan on.
 
Johanna72: Paperit jätettiin postin toimitettavaksi 5.2. eli aika tarkkaan kolme viikkoa sitten.
Voidaan ihan hyvin olla vaikka yksäreillä yhteydessä :)


Oliko täällä ketään muuta kotimaan adoptioprosessissa? Kun tuntuu, että kaikki tahtoo lapsen ulkomailta..
 
Juu postilla meitä muistettiin viime viikon maanantaina :heart: Reilun viikon päästä saapi soitella sinne!!! Se on vaan totuttava tähän ainaiseen odotukseen, mutta nyt tämä prosessi sentään lähtee käyntiin, niin on aina jotain mitä odottaa :)

Oih, teillä Johanna onkin jo neuvonta kiikarissa :flower:
 
Esse, millään ei jaksaisi taas odottaa kuukautta, mutta tähän on kai totuttava. Yritin, että josko voisimme tehdä niitä "kotiläksyjä" jo valmiiksi tuohon ekaan kertaan, mutta ei käynyt. Kerrohan sitten, että kuinka nopeasti te saatte ekan neuvonta-ajan. Kivaa, jos käydään tätä prosessia samassa tahdissa, niin voidaan vaihtaa ajatuksia. Vaikka sitten privana, niin ei muut hermostu tähän meidän kaksinpuheluun :whistle:
 

Yhteistyössä