Hoitavatko isovanhemmat?

  • Viestiketjun aloittaja enttententten
  • Ensimmäinen viesti
hoitaa, asun anoppini kans samassa talossa, silloin ku appeni vielä eli, niin hän tuumasi että joutaavat katsoa, kun pojanpoika on tärkeä suvussa ja heillekkin :heart: ja kun appeni menehtyi niin anoppi tuumas et ei jaksais elää jos ei saisi pojanpoikaa hoitaa.
 
Vanhempani hoitavat aina tarvittaessa lapsiamme. Tosin pyydän vain hoitoapua, kun on tosi tarvis (esim. lääkäri,virastossa asiointi, yksi lapsi sairaalassa jne...). No,joo...kerran pari vuodessa hurvitellaan miehen kanssa poissa kotoa, joten silloin pyydän myös äidin apuun...
Appiukko kuollut muutama vuosi sitten, mutta silloin ennen vanhaan, kun appi oli vielä hengissä lapset yöpiyvät myös siellä joskus ( ei meillä ollut hoitotarvista, mutta lapset halusivat itse mennä ja isovanhemmista lasten vierailu oli piristävää (siinä uskossa olen!)). Anoppi on lupautunut pitämään lapsia, jos tarvitaan apua, mutta hänellä on sen verran ikää ja sairautta, ettei ole lapsia jätetty yökylään. Hätätapauksessa kyllä saadaan ja voidaan jättää lapset muös hänelle hoitoon.
Itse ajattelen asiaa lasteni kannalta; lapsille on suuri rikkaus olla isovanhempien hoiteissa silloin tällöin, ajatelkaa niitä kaikkia juttuja, mitä isovanhemmat kertovat, millaista oli elämä vanhaanaikaan..
Itselläni on rikkaat muistot mummoni kertomuksista entisajan elämästä. Ja mikä viisaus ja elämänkokemus vanhemmisas ihmisissä piilee...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
eivät hoida.
vaikka asuvat lähellä.
vaikka hoitavat miehen sisarusten lapsia päivittäin.
vaikka olen pyytänyt silloin kun apua olisin tarvinnut.
enkä minä kerjää....jäävätpähän itse paitsi mun suloisten muksujen seurasta.... :LOL:
Vähän samallalailla meilläpäin. Miehen veljen lasta paapotaan vaan ei meillä saa lapsi yhtä paljon huomioo. Jos joskus pyytää että saiskos meidän lapsi tulla viikonloppuna niin yleensä vastaus on ei kun on koko viikon vahtinut toista lapsenlastaan..
 
7v ja 4v ovat miehen vanhemmilla 1-2 kertaa vuodessa yötä. Toki saisivat mennä useamminkin, jos mummo ja pappa pyytäisivät. Minun äiti ottaa lapset kuukauden tai kahden välein koko viikonlopuksi. Meillä itsellämme ei ole sen suurempaa hoidontarvetta, joten lasten yökyläilyt lähtevät ainan isovanhempien pyynnöstä.

Vauva ei ole ollut yökylässä. Menee vasta sitten kun itse niin haluaa. Sitä ennen jos tulisi tilanne, että yöhoitoa tarvitsisimme, niin pyytäisimme mummon kotiimme hoitamaan.
 
asuva mumma hoitaa..., mutta 200 metrin päässä oleva mamma ei.
Siit ei ole kuulunu viimeks ku heinäkuussa ja sitä ennen äitienpäivänä.
Sillonkin kännissä ku apina ja alko haukkumaan ja vittuilemaan kaikille.
 
ja siitä on kuultu viimeks maaliskuussa.
No huhtikuussa tuli synttärikortit tytöille..., ei muuta..., ei kerinny synttäreille kun oli lauantai niiiiiii---iiin kiireinen päivä ja vaikka sanoin, että voi tulla koska vaan..., niin ei.
Mutta mitäpä ne lapsenlapsistaan välittäis..., kun omatkin otettiin huostaan aikoinaan.
300 kilsan päässä asunut pappa kuoli 2 vuotta sitten
 
Mun vanhemmat hoitaa meidän pikkumiestä (6kk) silloin tällöin, ehkä noin kerran kuussa n. 3-4 tuntia et ehitään miehen kaa kahdestaa vaikka syömään tai leffaan. Toinen mummikin hoitais varmasti mielellään mutta asuu hirmuisen kaukana :(
 
Mun äiti hoitaa paljon, vaikka onkin porukan sairain (monisairas). Miehen vanhemmat niin alkuun lupaili hoitaa,mut aika hiljaiselta on näyttäny... Ja huom. tämä poika on minun vanhemmille 3. lapsenlapsi kun miehen vanhemmille ensimmäinen. Ei paljon apuja näkynyt kun jäin yksin 2,5kk ikäisen kanssa kun mies lähti kursseille. Lupailivat auttaa viikoilla. Kertaakaan eivät edes kysyneet olisinko tarvinnut kaupasta jotain tms. Oma äiti kyllä jaksoi kysellä joka päivä kuulumiset (sairastan itsekin epilepsiaa, johon ei ole voitu vielä lääkkeitä aloittaa).. En vain aina haluais omia vanhempiani rasittaa ja miehen vanhemmat on 10 vuotta nuorempia....
 
Ei hoida omat vanhempani (sairaalloiset), eivätkä appivanhemmat (terveet ja menevät).
Eivät hoida:
- vaikka asuvat lähellä.
- vaikka veisin sinne hoitoon, jos eivät halua meille.
- vaikka miehen sisaruksin lapsia hoitavat viikonloppuinakin, meidän lapsia ei kaitse tuntiakaan.
- vaikka apua pyydettiin kun menin uutta vauvaa synnyttämään.
- vaikka maksaisin heille kelpokorvauksen ajasta.
- vaikka tekisin ison vastapalveluksen

Mutta mitäpä tuosta, heiltä se on poissa, ei minulta tai lapsilta. Lapset eivät halua edes mummoloihin enää niin usein kuin ennen juuri siitä syystä, että mummo aina kertoilee mitä kaikkea ovat tehneet serkkulasten kanssa kun ovat olleet yötä. Ja vaikka lapsi kysyy, miksei itse pääse mummolaan yöksi, mummo ei vastaa... että kiva anoppi minulla :kieh:
 
minun vanhemmat ei hoida. isä ei ole koskaan hoitanut. eihän se ole mahdollista kun ei sen hermot kestä ja sit pitää kumminkin aina juoda mielummin. äitini suuttuu jos kysyn että hoitaisko mun lapsia. hänen mielestä yh:lla ei saa olla omaa aikaa. kuten hän aikoinaan sanoi:" pitääkö niitä kakaroita hankkia jos ei niitä jaksa hoitaa". eli jaksettava on, ilman yhtä ainoaa hengähdystaukoa.
 
Meillä minun äitini tulee hoitamaan, jos harrastuksiltaan ehtii. Ja se on minusta ihan OK, pitäähän mummulla omakin elämä olla :) Useamman kerran vuodessa kuitenkin käy, vaikka matkaa on yli sata kilometriä. Isäni kyllä leikkii lasten kanssa, jos viedään ne mummolaan, mutta meille ei tule muuten kuin pikaisesti esim. synttäreille. Anoppi on muutaman kerran hoitanut (ja raahannut vastahakoisen appiukon väkisin mukaan), mutta tullessamme takaisin on toinen tai molemmat odottaneet ulkovaatteet päällä, että milloin pääsee kotiin (siis appivanhemmat, ei lapset, eikä olla oltu pidempään kuin sovittiin). Ei tee mieli pyytää enää uudestaan jos ei ole pakko. Muutenkin tekevät homman mahdollisimman vaikeaksi, esim. haluavat että lapset kuskataan mökille parin sadan kilometrin päähän, niin sitten kyllä voivat hoitaa. Olisi kai kaikille mukavampaa, että suoraan sanoisivat etteivät halua, eihän se mikään isovanhemman velvollisuus ole.
Ja meilläkin isommat lapset jo osaavat kysellä, että miksi serkut pääsevät mummolaan yökyläänkin, mutta meidän lapset ei koskaan kuin pariksi tunniksi.
 
ei hoida, millään tavalla. Täytyy vaan hyväksyä se ettei meidän lapsilla ole isovanhempia jotka olisi kiinnostuneita lastenlasten seurasta. Ei päiväkyläilyjä, ei yökyläilyjä. Ollaan "tarjottu" mahdollisuutta mutta he eivät tartu niihin. Ei kaikki isovanhemmat vain ole sellaisia mitä useimmilla ilmeisesti kai on.
 
Meillä vasta vauvan yritykset menossa ja mieheni vanhemmat ovat jo suoraan sanoneet,että he eivät auta ollenkaan,vaan elävät omaa elämäänsä.Oma äitini olisi ollut ihana mummi,mutta ehti kuolla pois,että meillä ei ole lapselle isovanhenpia apuna ollenkaan,kun saamme vauvan.
 
minä itse olen 1 tytön mummi ja meillä on "sopimus" tyttäreni kanssa että kerran kuukaudessa hän saa pitää "vapaaillan" ja minttu tulee meille. myös lapsen isänäiti pitää joskus mutta harvemmin. meille tämä systeemi on tosi hyvä :heart:
 

Yhteistyössä