Hoitoalalta pois...?

  • Viestiketjun aloittaja "Sairaanhoitaja"
  • Ensimmäinen viesti
"Sairaanhoitaja"
Onko täällä ketään alaa vaihtanutta sairaanhoitajaa?

Mä vihaan nykyään työtäni. Saan lähes joka työpäivä päälleni jotain eritettä, eilen mua yritettiin purra, potilaat ei tyydy mihinkään, narinaa, valittamista, taukoja ei ehdi pitää, sijaisia ei saa ottaa... Eilen aloin miettiä, miksi hitossa teen tällaista työtä? Miksi hoidan ihmisiä, jotka eivät hoitoa edes halua?

Tällä hetkellä meidän kodin lähialueilla ei ole edes mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa, koska ketään ei palkata, tehdään alimiehityksellä, aloitettiin yt:t jne. Mulla on olo et pitäkää tunkkinne!! :D en aio enää myydä itseäni ja elämääni tälle työlle.

(ja nyt joku sanoo et potilaiden käytös johtuu minusta, että olen niille töykeä. En ole, tiedän että olen pidetty hoitaja, ne potilaat kiittelee aina jotka jotain ymmärtävät. Eli kyse ei ole siitä...)

Mitä mä alan tehdä isona? Onko muita hoitajia paikalla joilla on mitta ihan täynnä?
 
Sh2
Sun teksti on kuin mun kynästä! Usein kuulee juttuja toisinpäin. Mä opiskelin sairaanhoitajaksi aikuispuolella ja siellä oli monia esim. kaupallisen alan ihmisiä, jotka halus hoitajiksi.

Mullakaan ei ole tässä lähialueella mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa. Alimiehityksellä mekin mennään. Mä mietin tässä erilaisia vaihtoehtoja. Seuraavat on käyny mielessä: IT-tradenomi, tykkään puuhastella tietokoneiden kanssa, toinen vaihtoehto voisi olla ihan erisuuntainen, terveystieteen maisteriksi opiskelu. Boisi päästä osastonhoitajaksi. Mikään ravintola-ala ei kiinnosta, mutta tutkin ahkerasti vaihtoehtoja.
 
"sipsi"
Mie olen aikanaan opiskellut sairaanhoitajasta hoitotyön opeksi, enkä ensimmäistä päivää ole sitä katunut :) En työtäni inhonnut, mutta tukiranka ja nivelet ei vaan olisi kestäneet.
 
"sipsi"
Hetken toimin osastonhoitajanakin terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen. Työvoimapula kun oli, niin kentälle "joutui" jatkuvasti paikkaamaan poissaoloja.
 
"Mine"
En tiiä oonko varsinaisesti alaa vaihtanut, mutta noin kymmenen vuotta sairaanhoitajan hommia tehtyäni hakeuduin lääke-edustajaksi. Siitä nyt kuusi vuotta aikaa ja alkaa kyllä kyrpiin jo nääkin hommat!
Täytyis varmaan harkita seuraavaksi kokonaan alan vaihtoa tai sitten vaan palata vaikka terveydenhoitajaksi johon myöskin siis pätevyys.
 
Sairaanhoitaja (ap)
"ihanaa" että löytyy kohtalotovereita! Minullakin on th pätevyys. Opinnoista on vaan jo jokunen aika ja täällä on vähän th paikkoja.

Lääke-edustajan työ mua itseasiassa kiinnostaisi. Millaisia työ on? Mitä kautta hait sinne? En jaksa googlettaa, sekin saattaisi jotain osata kertoa :)
 
Minä olen kylläkin vain lähihoitaja mutta olen tässä vaihtamassa alaa, yliopistossa kieliä opiskelen. Että jos sitten vaikka opettajaksi. Aion kyllä tehdä myös hoitoalan töitä mutta en halua koko aikaa vain niitä enää.
 
....
Mä oon miettiny kans samaa.

Miksi tehdä tätä työtä jossa olen joutunut henkisesti pahoinpidellyksi. Missä olen joutunut uhkailun kohteeksi. henkilökohtaisia rajojani on potilaiden ja omaisten puolesta rikottu. Olen katsonut haulikon piippua suoraan silmiin, pelännyt kuolevani.

14 vuoden uran aikana vain 3 potilasta on jälkeenpäin tullut kiittämään henkensä pelastamisesta.

silti en tiedä mitä muutakaan tekisin.

Ja mikä tästä on palkka? 2200e/kk + vuorotyölisät. Kannattaako???
 
"heidi"
Samat oli ajatukset viis vuotta sitten ja minä tein ratkaisun - otin ja irtisanouduin yhtenä päivänä kun mitta vaan tuli täyteen.Jatkuvia ylitöitä,kahden vuoron tekemistä peräkkäin,vapaapäiviltä töihin tuloa,työvuorojen vaihtoa... Kaikesta valittavia potilaita.Jos jonot on pitkiä,jos lääkäri on myöhässä - aina sai sairaanhoitaja paskat ja haukut niskaansa.Tein työni tunnollisesti,olin nuori ja nopea,hymyilin ja kestin kaiken.Sitten ensin tuli univaikeudet,sitten rytmihäiriöt.Olin ihan loppu.Itkin työterveydessä etten tiedä mikä minun on,mutta en vaan jaksa enää.Ohjeena oli levätä,mennä vaikka metsään kävelemään... Mies sanoi ettei kestä katsella kun en jaksa kotona mitään,mietin vaan miten jaksan seuraavat työpäivät.Sitten yhtenä päivänä vaan työvuoron jälkeen päätin että nyt riittää,minulla on vaan yksi elämä ja mua ei ajattele kukaan muu jos en itse ajattele itseäni.Menin osastonhoitajan luo ja pyysin irtisanoutumiskaavakkeen.Se tuli kaikille täytenä pommina.Silloin minua alettiin kehua miten loistava hoitaja olen,aina iloinen,hommat hallitseva,joustava jne.Ihmeteltiin enkö tykkääkkään työstäni.Sanoin että työstäni kyllä tykkään,mutta en jaksa enää näitä olosuhteita.En muuttanut mieltäni,lähdin pois vailla tietoa tulevaisuudesta ja ihmeellinen rauha ja vapaus valtasivat mieleni.Hetken hoidin kotona lapsiani (silloin 3ja 5-vuotiaita) ja mietin rauhassa elämääni ja tulevaisuuttani.Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa täysin toista alaa.Olen jo pitkällä opinnoissani ja olen tyytyväinen että uskalsin tehdä rohkean ratkaisuni.En lähtenyt ovet paukkuen ja minulla on edelleen ystäviä edellisessä työpaikassani.Olen jopa tehnyt siellä joitain keikkojakin.Meno on yhtä kamalaa,väki vaihtuu ,säästöpaineet kiristyy.Joka kerta sairaalan oven kiinni pannessani huokaisen helpotuksesta että se ei ole minun jatkuvaa elämääni.Katkera ja vihainen olen vain työpaikkani työterveyshuollolle jossa minua ei otettu tosissaan ollenkaan.Jos ihminen on ihan loppu niin homma ei hoidu sillä että käsketään metsään patikoimaan!! Olin harrastanut liikuntaa,en ollut ylipainoinen,söin ihan terveellisesti (lukuunottamatta sitä että töissä ei useinkaan pystynyt pitämään ruokataukoja).Minun jälkeeni on lähtenyt moni muukin hoitaja ja tulee lähtemään jos alalle ei saada riittävästi työvoimaa ja jos työolosuhteet eivät muutu inhimillisiksi.
 
Mä olen myös periaatteessa samassa tilanteessa. Siis, töissä en ole ollut seitsemään vuoteen, mutta en kaipaa työtäni pätkääkään, en todellakaan. Teoriassa paluu töihin olisi enemmin tai myöhemmin, mutta alanvaihto minuakin kiinnostaisi.
 
Lämmöllä, viola
Kauhen surulliselta kuulostaa lukea noita teidän tekstejänne. Olen myös sairaanhoitaja ja työskentelen keskussairaalassa. Kiireen tunnistan ja tuon, ettei taukoja oikein ehtisi pitää ja että sijaisia ei oteta, mutta koen, että potilaat ymmärtävät tilanteemme (yksikössämme hoidetaan potilaita 16->kuoleman väliltä), kiittävät ja ovat kärsivällisiä. Tietysti, jos kipu on leikautulla potilaalla kova, ei siinä hymyssä suin odotella eikä sellaista hoitaja odotutakkaan. Itse koen työni edelleen antoisana ja palkitsevana (joskaan en palkan suhteen), nautin työstäni ja edelleen lähes 20 työvuoden jälkeen koen oikeastaan joka päivä oppivani jotain uuttakin. On se varmaan työyksiköstäkin ja johdosta kiinni, omassa työpaikassani on mielestäni osaava ja ammattitaitoinen hoitotyön johto ja se tietysti näkyy sitten meille kentälläkin.
Jos te aikaisemmat sairaanhoitajat tätä vielä luette, haluaisin teille sanoa, että jos ette pidä työstänne, vaihtakaa alaa. Jos taas pidätte työstänne, mutta ette kestä vallitsevia työolosuhteita, lähtekää muuttamaan niitä. Kehittäkää, vaatikaa, miettikää, muuttakaa toimintatapojanne.. Kiirettä pystyy valjastamaan useinkin ihan yksinkertaisilla toimenpiteillä; työnjako, toimintamallien tarkastaminen ja priorisointi. Sopikaa yksikössänne, missä järjestyksessä töitä saa jättää tekemättä, jos kaikkea ei ehdi. Ja ruokatauko ei ole niiden pois jätettävien listalla :)
 
"Vieras"
Jokaiselle työntekijälle kuuluu ruokatauko.
Ota se aika itsellesi.
Huomioi et tsuko voi olla joskus vain 15min. Joten asennoidu. Syöt reippaasti annoksesi ja nautit siitä.
Ja taas työhön.
Kerro asiakkaallesi rehellisesti et käyt syömässä, palaan luoksesi 20 min kuluttua
 
"vieras"
[QUOTE="Vieras";29111692]Jokaiselle työntekijälle kuuluu ruokatauko.
Ota se aika itsellesi.
Huomioi et tsuko voi olla joskus vain 15min. Joten asennoidu. Syöt reippaasti annoksesi ja nautit siitä.
Ja taas työhön.
Kerro asiakkaallesi rehellisesti et käyt syömässä, palaan luoksesi 20 min kuluttua[/QUOTE]

Tuota olen kokeillut - ei auta. Se kello soi koko sen ruokatauon ajan ja sitten kun menee auttamaan saa hirveän saarnan että kyllä kesti jne. Meillä on meno välillä kuin lastentarhassa - epäkiitollisia vanhuksia ja omaisia. Todella harvat kiittävät mistään.
 
"viola"
[QUOTE="vieras";29111704]Tuota olen kokeillut - ei auta. Se kello soi koko sen ruokatauon ajan ja sitten kun menee auttamaan saa hirveän saarnan että kyllä kesti jne. Meillä on meno välillä kuin lastentarhassa - epäkiitollisia vanhuksia ja omaisia. Todella harvat kiittävät mistään.[/QUOTE]

Meillä on sellainen työnjako, että kaksi hoitajaa vuorossaan muodostaa tiimin ja jakaa potilaat keskenään. Yhtäaikaa ei käydä tauoilla vaan tuurataan toinen toistamme, näin tauot saadaan pidettyä ja samoin jos toinen on jossain tuomassa/viemässä potilasta, niin toinen vastaa kelloihin.
 
"xXx"
[QUOTE="Vieras";29111692]Jokaiselle työntekijälle kuuluu ruokatauko.
Ota se aika itsellesi.
Huomioi et tsuko voi olla joskus vain 15min. Joten asennoidu. Syöt reippaasti annoksesi ja nautit siitä.
Ja taas työhön.
Kerro asiakkaallesi rehellisesti et käyt syömässä, palaan luoksesi 20 min kuluttua[/QUOTE]

Ei taida olla sulla mitään käsitystä hoitoalasta? Sanotaanko oksentavalle että oota nyt kun mä syön? Jätetään kaatuneet lattialle?
Työskentelen kotihoidossa ja ruoka-tauot jää usein pitämättä. Tulee turvahälytyksiä joihin mennään HETI, tämä sotkee koko päivän ja seuraaville asiakkaille on jo mentävä. Jos yksikin päivän asiakas on oletettua huonommassa kunnossa ja tarvitaan enemmän käyntejä/ ambulanssia niin se oli sit siinä. Aikataulu on niin tiukka ja henkilöstö äärimmilleen vedetty. Sitten kun ensin autettuasi sydänkohtauksen saanutta, menet myöhässä seuraavan kohteeseen, kuuntelet vartin saarnan omaisilta kuinka heidän muoriltaan ei saa olla myöhässä. Haukkuvat, huorittelevat. Että joo, alanvaihto mutta minne?
 
[QUOTE="viola";29111706]Meillä on sellainen työnjako, että kaksi hoitajaa vuorossaan muodostaa tiimin ja jakaa potilaat keskenään. Yhtäaikaa ei käydä tauoilla vaan tuurataan toinen toistamme, näin tauot saadaan pidettyä ja samoin jos toinen on jossain tuomassa/viemässä potilasta, niin toinen vastaa kelloihin.[/QUOTE]


Näinhän sen kuuluisi mennä. Osastoahan ei saa jättää "yksin" potilasturvallisuuden vuoksi.
 
burnoutin partaalla
Täällä taas yksi sh ilmoittautuu, joka olisi voinut kirjoittaa ap:n viestin. Just tuollaista tää on, yt:t niskassa, alimiehityksellä ja vielä pitäisi jostain kiristää. Tehdään sitten lisää töitä vieläkin vajaammalla henkilömäärällä.
Olen itse nyt siinä pisteessä, että töissä ollessani voin fyysisesti pahoin, on rytmihäiriöitä, päätä särkee, öisin herään jyskyttävään päänsärkyyn kun puren hampaitani yhteen ja jännitän niskahartiaseutua. Kotona en jaksa tehdä yhtään mitään, jokaikinen töihinlähtö tuntuu vaikeammalta, töissä nieleskelen kyyneleitä ja puren hammasta. Olen ihan loppu.

Ja sille, joka sanoi että kehittäkään työtänne. Hah. Arvaa olenko yrittänyt? Arvaa oliko sillä mitään merkitystä? Aivan kuin olisi tuulimyllyjä vastaan taistellut. "Aina on tehty näin". Ketään ei kiinnosta, osastonhoitajaa kaikken vähiten. Kehitä siinä sitten jotain. Ainoa, mikä muuttui tuon uurastuksen seurauksena oli se, että mun oma motivaatio tähän työhön katosi täysin.

Etsin siis koko ajan jotain muuta työtä, en vain tiedä mitä. En haluaisi tehdä enää ollenkaan kliinistä hoitotyötä, mutta toisaalta olisi mukavaa jos voisi jotenkin hyödyntää ammattitaitoaan.

Vakuutusyhtiöt/Kela taitaa olla yhtä huonoja vaihtoehtoja molemmat, saa vain kiukkuisia puheluita ihmisiltä ja paskaa niskaansa sielläkin. It-alaa olen itsekin miettinyt, mutta sitä varten pitäisi lähteä koulunpenkille enkä tiedä olisiko se sittenkään mun juttuni. Osastonhoitajaksi en halua, en välttämättä kyllä opettajaksikaan. Onkohan tiiminvetäjä-sairaanhoitajana mukavaa olla? Vai yhtä kauheaa kuin rivityöntekijänäkin? Mutta toisaalta taas vanhustyö on niin huonossa jamassa, että en tiedä kävisikö se henkisesti liian rankaksi kun ei vaan pystyisi resurssipulan takia tekemään parastaan?

Vaikeaa :( Ja ahdistaa, kun tiedän että mun ois ihan pakko PIAN löytää jotain muuta, koska mä pelkään että ihan kohta romahdan henkisesti nykyisessä työssäni enkä enää yksinkertaisesti jaksa.
 
sh
:wave: ilmottaudun uupuneiden sairaanhoitajien ketjuun :( tunnistan useita seikkoja edelllä kirjoitetuista teksteista. Ja sille joka kirjotti, että sanot vaan et meet tauolle joopa joo jostain kumman syystä omaiset ja potilaat eivät ymmärrä, että hoitaja tarvitsee taukoja jotta jaksaa. Jos syöt niin valitetaan, että siellä ne vaan perseellään istuu....
 
Ap sairaanhoitaja
Meitä on paljon :(

Olen itse ollut hoitoalalla 10vuotta. Silloinkin oli kiirettä, ja "tiukkaa", mutta ei likimainkaan sellaista kuin nyt! Tää ettei sijaisia/keikkalaisia oteta, on aivan kamalaa meille vakkareille. Meidän yksikössä ihmiset on tosi väsyneitä itse kukin. Hain vuosi sitten vaatekauppaan töihin, olisin päässyt. Jäin kuitenkin omaan työpaikkaan koska vaatekaupat palkka on paljon huonompi. Mutta... No, olisi pitänyt ottaa paikka vastaan, verotuskin jo paikkaa tätä tuloeroa.

Olen itse hakenut ongelmaan osastolla ratkaisuja. Osastonhoitaja on ihana, muta hänkin puun ja kuoren välissä, joka päivä ylitöissä jne. Meillä ei voi jättää toiselle sh omia tehtäviä ruokailun ajaksi, koska henkilöstömitoitus on niin pieni! Toinen sh ei ehdi potilaitteni luokse kun ei meinaa ehtiä hoitaa omiaankaan!

Teen tällä hetkellä lyhennettyä työaikaa. Se auttaa vähän tän jaksamisen kanssa, mutta....
 
"vieras"
Itse olen myös sh ja aika ajoin melkoisen kypsä työhän tk:n päivystyksessä. Jos ei "päästetä" lääkärille saa haukut, jos otetaan kaikki lääkärille ja jonot sen mukaiset saa haukut. Itseä on alkanut ärsyttämään kun lukee alan ammattilehtiä (Sairaanhoitaja, Tehy-lehti) ja niissä on haastateltu eri alojen hoitajia niin välillä tuntuu että niissä jutuissa hehkutetaan aina vaan niitä hyviä puolia. "Oi että on mukavaa kun saa työskennellä ihmisten auttamiseksi jne....." Samoin tuntuu itsestään selvältä että hoitoalalla ruokataukoja ei ehditä pitämään, se jotenkin nähdään positiivisessa valossa. Itse olen sitä mieltä että miksi ihmeessä hoitajien täytyy siihen oikeasti suostua että ruokatauko kuitataan viiden minuutin "pikalounaalla". Ymmärrän toki että esim osastoilla kelloihin pyritään vastaamaan mutta onko koko osaston henkilökunnan mentävä tauolle yhtä aikaa. Eikö niitä taukoja voisi rytmittää niin että osa porukasta on tauolla ja osa porukasta huolehtii osastosta, samoin esim kotipalvelussa eikö hoitajat voi mennä vuorotellen syömään ja silloin ei turvapuhelinhälyytyksiin vastaa se jonka vuoro on olla tauolla. Tottakai varmasti joskus tulee tilanteita että tauolle ei ehdi mutta pääsääntöisesti noista tauoista pitäisi pitää kiinni. Samoin esim puhelimen voi jättää jollekkin kolleegalle tauon ajaksi ja omaisille voi minusta hyvin sanoa että hoitaja on tauolla ja tulee hetken päästä kertomaan potilaan voinnista. Eli varmaan hoitajat itsekkin voisivat edes hieman vaikuttaa niihin omiin työskentelyolosuhteisiin.
 
sh
Oikein kun alkaa miettimään niin joo taukoja ei ehdi pitämään, eväät pitää olla sellaiset että voit jotakin nestemäistä kaataa nopeasti kurkkuun JOS ehtii, mitään pureskeltavaa ei kannata ottaa kun siinä menee liikaa aikaa. Pahimmillaan ei ehdi edes vessaan... yhdessä vaiheessa kärsin runsaista kuukautisista niin piti olla niin reilusti fylllinkiä housuissa supertamponin lisäksi ettei pääse falskaamaan työpäivän aikana :( murheellista kun oikein ajattelee...
 
uupunut sh
Mä olen töissä leikkaussalissa, joten meillä ei voi jättää potilasta hetkeksikään yksin. Meillä on vedetty miehitys niin tiukaksi, että ei ole ketään joka voisi tulla päästämään tauolle, syömään, vessaan jne. Ainoa mahdollisuus siihen on potilaiden vaihtojen välillä, ja vaihdotkin on vedetty niin lyhyiksi että potilaan kanssa on mentävä saliin heti kun siivous valmistuu. Eli sulla on noin viisi minuuttia aikaa kaataa jotain kurkkuusi/käydä vessassa. Että otapa siinä sitten itsellesi lakisääteinen kahdenkymmenen minuutin ruokatauko. (Ja itseasiassa tuo 20 minuuttia ruokailuun on oikeasti niin lyhyt aika, että työpaikkaruokalaan ei ehdi, ja jos on omat eväät, niitten pitää mieluiten olla jotain kylmää ettei aikaa mene mikrolle jonottamiseen ja mikrottamiseen. Naurettavaa.)
 
Hei vaan hoitsut! Älkää nyt ainakaan it-puolelle kouluttautuko, ala ei vedä ja kaikki muut paitsi koodaajaat kasvavana trendinä ulkoistetaan intialaisille alihankintayrityksille. Hyville koodaajille on kysyntää pelialalla.
Sh-tutkintoa voit hyödyntää kaupallisella alalla kuten markkinoinnissa. Käykää mieluummin kaupallisia opintoja. Yksityisellä puolella on myös jatkuvasti yt-neuvotteluita ja helpolla ei pääse sielläkään. Mm työaika on hmmm, joustava.
 
"Lähihoitaja"
[QUOTE="Sairaanhoitaja";29111087]Onko täällä ketään alaa vaihtanutta sairaanhoitajaa?

Mä vihaan nykyään työtäni. Saan lähes joka työpäivä päälleni jotain eritettä, eilen mua yritettiin purra, potilaat ei tyydy mihinkään, narinaa, valittamista, taukoja ei ehdi pitää, sijaisia ei saa ottaa... Eilen aloin miettiä, miksi hitossa teen tällaista työtä? Miksi hoidan ihmisiä, jotka eivät hoitoa edes halua?

Tällä hetkellä meidän kodin lähialueilla ei ole edes mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa, koska ketään ei palkata, tehdään alimiehityksellä, aloitettiin yt:t jne. Mulla on olo et pitäkää tunkkinne!! :D en aio enää myydä itseäni ja elämääni tälle työlle.

(ja nyt joku sanoo et potilaiden käytös johtuu minusta, että olen niille töykeä. En ole, tiedän että olen pidetty hoitaja, ne potilaat kiittelee aina jotka jotain ymmärtävät. Eli kyse ei ole siitä...)

Mitä mä alan tehdä isona? Onko muita hoitajia paikalla joilla on mitta ihan täynnä?[/QUOTE]

Samat sanat. Olen ihan poikki. Lainaa on joten en voi koulunpenkillekään lähteä. Olen jumissa :(
 

Yhteistyössä