Hoitoihin/tutkimuksiin ensikertalaisena alkuvuodesta 2011

Tervetuloa mukaan jakamaan iloa ja surua vauvakuumesta, tutkimuksista (ja tuloksista!?) ja toivosta saada oma pikkuinen käärö avuin tai ilman :heart:

***Kuumeilijat***

Nyppy 34v...........Esikoinen haaveissa....Yritysaikaa kulunut 2 vuotta
- Odottaa ekaan ivf:ään

Miipeli..................................................Yritystä 12/08 asti
- Ei vielä hoitoihin/tutkimuksiin.

Tunturihilla 23v...Esikoinen haaveissa.....Yritysvuosi 2/yk 10 -
- Lapsettomuuspolille kesäkuun alussa eka aika

Kapybara.............................................yk12

Babies 26v..........Esikoinen haaveissa.....Yritystä takana n.1,5v -
- Tutkimukset alussa

t84 27v.................................................Reilu 2v "kunnon" yritystä.
-Tutkimuksiin menossa

A-ML 24v............Esikoinen toiveissa.......Yritysaika 3v
- Tutkimukset

83yrittäjä 27v........................................Yritys aloitettu 4/2009
- Clomit, inssejä tulossa.

Hopeainen............................................Yritystä noin 2,5v - Tutkimukset, terolut, kilpirauhasen vajaatoiminta?

Viola30...........Toinen haaveissa (esikoinen10/09) kakkosta on yritetty 06/10 asti

tyty86 24v.......... Toinen haaveissa (tyttö 08/09)
- Tutkimukset menossa

Imoen 33v..........Toinen haaveissa (poika -97) Yritys aloitettu 9/2008 KM 10/09 ja 1/10.

h.o.p.e

:heart:***Plussanneet***:heart:

Thaikatti icsi

 

Moikka!
Täällä myöskin olisi tarkoitus nyt tammikuussa aloittaa hoidot. Kirjoittelinkin jo tonne toisen ketjun puolelle meidän tarinaa mutta tässä vielä lisää.. ja olisi tosiaan mukavaa kuulla miten muilla menee. Meillä takana yritystä kaks ja puol vuotta, viime kesänä keskenmeno ja sen jälkeen nyt joulukuussa todettiin, että vasemman puolen munajohdin on tukossa. Lääkärin suosituksesta oltaisiin nyt aloittelemassa tammikuussa hoidot (ivf) jos vaan saan itteni siihen kuntoon, että jaksaa edes suunnitella aloittelemista. Ollut melko rankka loppuvuosi ja tuntuu, että yhtään huonoa uutista ja pettymystä ei kestäisi.. toisaalta taas jossain takaraivossa on pientä intoakin hoitojen aloittamisen suhteen, jos sieltä sitten tulisi se paras mahdollinen uutinen.. mutta voimia ja halauksia kaikille uuteen vuoteen ja tulkaahan kertoilemaan kuulumisia!

 

Täälläpä olis toinen ensikertalainen. Minä 24 ja mies 28. Tutkimukset alkaa tammikuussa. Miehen simpat on jo valmiiks tutkittu toissa syksynä vaan 4% normaaleja. Omat kierrot on suht säännöllisiä ,joskin tätikipuilua muuloinki ku täti aikaa ja jonku kerran oon käynyt ihan tohtorilaki sitä ihmettelemässä, mut mitäpä ne muuta on tehneet ku pistäneet verikokeisiin toitottaen "oot varmaa raskaana". Kertaakaan en ole noista kerroista ollut. Mokomatkin turhan toivon herättäjät !!
Takana kaks keskenmenoa 8/05 rv.6 ja 11/05 rv.11 joista jälkimmäinen tuulimuna, joka ihan kaavittu pois Tätä viimesintä aktiivista yritystä on nyt jo 3/2008. Kirjoittelin myös tuohon toiseenki pinoon jotain. Ahdistaa ja jännittää jo valmiiksi mitä on edessä. Ollaan menos Väestöliitolle. -Ylihuomenna kaks viikkoa tukimusten alkuun jee!

 

kiva kun on muitakin. tai ei kiva sillä lailla, kun ei tätä toivoisi kellekään, mutta kokemuksia on aina hyvä vaihtaa.

On jotenkin helpottavaa vaihtaa kokemuksia toisten kanssa jotka ovat samassa vaiheessa menossa ja saada vertaistukea kun kaikki on niin uutta.

Meillä on tilanne se että esikoisen yritystä takana vuosi, pitkien kiertojen takia yk 8 kuitenkin vasta menossa. Tammikuun alussa on aika ihan tk-lääkärille joka samalla kertaa haastattelee sekä minut että miehen ja siten pääsemme sitten taysiin tutkimuksiin/hoitoihin mitä nyt ikinä tarvitaankaan.

Itselläni pco-tyyppiset munasarjat mutta ihan selkeä pco se ei kuitenkaan ole. Muutaman vuoden takainen sairastettu klamydia vähän huolettaa (sain sen exältä ja se ehti onneksi olla vaan pari kk). Se tutkittiin syksyllä yhdestä kierrosta että ovulaatio tapahtui. Kierrot heittelee 30-45 paikkeilla kesällä syötyjen 3kk terojen jälkeen, joten tasoittuneet ovat aiemmista jopa 100päivästä.

Tässä siis vielä viikon päivät ennen ekaa lääkäriä. Vuosi sitten pidin itsestään selvyytenä että jouluna 2010 on maha pystyssä. Mutta kun kaikki ei mene niin kuin suunnittelee...

isla79 meilläkin on ollut niin rankka loppuvuosi että vähän sen takia hurjistuttaa mitä tuleman pitää, lähipiirissä on syöpäpotilas ja nyt on syöpä levinnyt jo vaikka minne ja loppua kohti kai mennään. toisaalta sitten on sellainen olo että kannattaahan tätä yrittää, mikäs sen paremmin hoitaa kuoleman keskellä kuin uusi elämä.

yritin tosiaan etsiä ketju tästä aiheesta mutta monella oli jo niin tarkat suunnitelmat asian suhteen ja itse kun ei oikein tiedä vielä koko pyörityksestä mitään.

Voimia kanssasisaret teille!! =)

 

Hei kaikille!

Kivaa kun tälläisen ensikertalaispinon laitoit pystyyn tunturihilla!

Meillä 1.IVF/ICSI vko 8, viikon päästä mennään suunnittelukäynnille. Yritystä takana 2 vuotta, miehellä huonot siittiöt ja minullakin pientä häikkää ovulaatioiden kanssa matkan varrella ollut. Nyt vihdoin ollaan vuodessa 2011 ja päästään julkisella tositoimiin! Ikää mulla 26 ja miehellä 28. Oon pitkään tutustunut asiaan ja tiedän suurinpiirtein mitä tuleman pitää. Jännitys ei vielä ole kunnolla iskenyt päälle, ehkä se tulee sitten lääkkeiden myötä..

Rankkoja kokemuksia ja ongelmia teillä tunturihilla, isla79 ja A-ML, yritetään tsempata toisiamme kohti sitä plussatestiä ja valmista vauvaa! On tosi ristiriitaista, kun toisaalta on innoissaan hoidoista ja onnistumisen mahdollisuudesta (meillä on ollut viime keväästä tiedossa että luomuplussa hyvin epätodennäköinen..), ja toisaalta yrittää muistuttaa itselleen ettei nuo hoidot mitään autuaaksitekeviä ole.. Huoh.

Viimeisen lääkkeettömän kierron kp 29, menkat alkaa viimeistään lauantaina.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!

 

Moikka,

täällä yksi ensikertalainen myös. Tai siis sellaiseksi koen itseni. Lapsettomuuspoliklinikan asiakkaita olemme olleet jo yli vuoden ja kaksi inseminaatiota on tehty, mutten niitä ole kokenut mitenkään "hoidoiksi" koska ne on tehty luonnollisiin kiertoihin ihan vaan ultran yhteydessä. Minulla ikää on 28 ja miehellä 34.

ja kiva juttu tunturihilla tämä ketju. Kirjoittelen muissakin ketjuissa, mutta ehkä sittenkin sitä enemmän kaipaa samassa tilanteessa olevia. Samoja asioita ihmetteleviä. Joten jos sallinette, liityn joukkoon.

Lapsettomuutta on takana 4 vuotta 7 kuukautta. Hassua ajatella, että olin 23-vuotias yrityksen aloittaessamme. Niin nämä vuodet vierii...
Yritys aloitettiin toukokuussa 2006 eikä tässä aikana ole ollut yhtäkään alkanutta raskautta. Minulla on pco:maiset munasarjat ja pitkät kierrot sekä ovuloimattomuus olleet vaivana. Nyt kierrot ovat viimeisen puolen vuoden aikana lyhentyneet 31-33 päivään ilmeisesti painonpudotuksen (-20 kg) ansiosta. Miehellä on alentunut siittiötiheys eikä laatukaan ole kauhean hyvä.

Perjantaina alkaa ensimmäinen hoito Subrecur -nenäsumutteella ja jatkuu 26.1 Menopurin pistämisellä (jos menkat ovat alkaneet). Aloituskäynti oli viikko sitten. Keräys ja alkionsiirto on suunniteltuna viikolle 6.

Aika hitaasti meidän osalta on kaikki edennyt. Ensimmäisen kerran hakeuduin lääkäriin puoli vuotta pillereiden lopetuksen jälkeen kun menkat olivat olleet vain kerran. Ensimmäisenä vuotena vuoto taisi tulla 5 kertaa. Seuraavana ehkä 7 ja tätä rataa jatkui. Välillä söin terolutia, toisinaan lugesteronia. Metformiiniä olen syönyt jo pidemmän aikaa ja nyt on meneillään vuoden kuuri. Clomifeniä olen tainnut syödä lähes 2 vuoden ajan yhteensä tässä aikana.
Nyt lopulta sitten alkaa asiat etenemään.

Minä toivottelen kaikille kovasti tsemppiä tulevaan!

 

tervetuloa vaan, jaetaan täällä nyt sitten tuntojamme, niin suruja kuin iloja, ja toivottavasti niitä iloja enemmän jatkossa en ehdi nyt oikeen kirjoitella enempää. jos joku haluaa laittaa tietoja tarkemmin meistä listauksen muodossa, saa sen tehdä. itse en taida osata :ashamed:

 

Täälläkin löytyy alkavana vuonna tutkimuksiin ja mahdollisiin hoitoihin menijä. Yritelty on puolisentoista vuotta ja viime vuoden loppupuolella hakeuduin sitten gynelle. Nyt pitäs kaiken maailman testit tehdä ja miettiä jatkoa. Olen myös vastikään alottanu itse asian tutkimisen ja googlettelun Kiva kun löyty tällänen palsta ja keskustelu jossa on samoja asioita kokevia ihmisiä

 

Babies tervetuloa! itse olen tehnyt sen "virheen" että jo 2-3kk yrittelyn jälkeen aloin etsiä tietoa ja lapsettomuusjuttuja katsoa (en edes ymmärrä miksi!!) nyt kun tuo vuoden rajapyykki on mennyt rikki niin tuntuu että onko tämä nyt rangaistus siitä kun tuli maalattua piruja seinille silloin. taikauskoa ainakin

meillä on huomenna se lääkäri niin ollaan ainakin vähän viisaampia sitten...tai sitten ei. lähetteen se laittaa etiäpäin, mutta jotain testijuttujakin olisi kai tarkoitus lähetteelle laittaa.. no mutta, palaampa siis kertoilemaan huomenna!

ja piti vielä sanoa iloksi että teillä on jo pitkä taival takana... miten olette jaksanut, onko ollut aaltoilevaa parisuhteessa tai onko tuo yritys unohtunutkin välillä? toivottavasti nyt sitten tärppää kun alkaa hoidot "kunnolla"

 

Meillä ensimmäinen yhteinen käynti tällä viikolla takana. YK 19.
Siemennesteanalyysissä suoraan etenevät alle 10% ja epämuodostuneet yli 90%.
Meille laitettiin lähetettä eteenpäin ja minulle tehdään munasarjojen aukiolotutkimus ja sitten kuulemma, jos on auki niin ensimmäisenä olisi inseminaatio.
Jännittää ihan hirveästi. Puhui, että kuitenkin ihan hyvät mahdollisuudet raskautua, jos minulla munajohtimet auki. Minulla vain on ollut Klamydia, minkä olen hoitanut nopeeta pois, mutta silti pelottaa onko se tehnyt tuhojaan..

 

Pänä tervetuloa mukaan. Sama homma, että jännittää ihan hirmuisesti ainakin tuo aukiolotutkimus, sehän taitaa olla ensimmäisten tutkimusten joukossa! Itselläkin ollut klamydia, joka hoidatettu pois parin kk:n päästä sen saamisesta. Tuntuisi pahalta jos nuoruuden töppäilyt veisi vauvahaaveet iäksi. Mutta eipäs maalata piruja seinille!!

Meillä siis oli tänään käynti tk-lääkärillä. Lähete saatiin tAYSiin ja menee kuulema n.2-3kk. Sitä ennen perus verikokeet minulta sekä papa, mieheltä siemennestenäyte. Onneksi on eka askel otettu, nyt vaan toiveet korkealle josko joskus sen nyytin syliin saisi!

 

Kiva kuulla miten itse kullakin on hommat alkaneet etenemään. Itse odotan jo kovasti sitä ensimmäistä aikaa. Nyt kaikille vaan kovasti voimia edes oleviin koitoksiin ja plussatuulia ! Enää 10 päivää ekaan käyntiin

 

A-ML Tsemppiä kovasti ekaan käyntiin! Itselläni kyllä tosiaan tuntui niinkuin olis kivi pudonnut sydämeltä, kun sai rattaat pyörimään. Nyt ei olla enää kysymyksien kanssa kotona, vaan oikeesti jonossa, vaikka tulis pitkäkin taival.

Tsemppiä tasaopuolisesti, ja hoitoja odotellessa se luomuplussakin voi tulla! :heart:

 

Moikka!

Mä voisin liittyä tähän porukkaan ihmettelemään mitä tulevaisuus tuo.
Meillä on yritystä takana n.1,5 vuotta (elokuusta 2009), ei yhtään tärppiä. Menkat on muutaman päivän tarkkuudella säännölliset ja ovulaatiotesteillä tulee plussia.
Käytiin syksyllä tk-lääkärillä, joka lähetti verikokeisiin. Ne oli melkeen ok, joten se laitto lähetteen tutkimuksiin ei-kiireellisenä. Saatiin aika vasta huhtikuulle! Nyt ei auta ku odottaa..

 

deliina tervetuloa mukaan vaan onpas pitkä jonotusaika kyllä! meillä sanoi ainakin täällä tampereella lääkäri, että hoitotakuun vuoksi tutkimuksiin on päästävä 4ssä kuukaudessa. mistä päin olette? luulisi että tuo on sitten joku valtakunnallinen juttu. mutta toisaalta kun tutkimuksiin on vähän pidempi aika niin luomuplussaankin on vielä hyvin mahkuja

 

tunturihilla Kiitos! Ollaan pk-seudulla ja kun ihmettelin pitkää jonoa, hoitaja sanoi että hoitotakuu on 6kk ja se meni just sen verran. Eka lähete oli laitettu marraskuussa, siihen ei oltu reagoitu, sitten tk-lääkäri oli laittanu toisen joulun aikaan ja heti sen perään tuli aika.
Ekalla kerralla mennään sinne yhdessä, saa nähdä millanen käynti se on.. Onko se juttelua ja sitä kartoitusta vai pitääkö varautuu jo johonki tutkimuksiin tai toimenpiteisiin? Tk-lääkäri teki sillon syksyllä ne kohdun ja munasarjojen painelut ja papa otettiin.

 

heippa taas! Tunturihilla No onhan tää tilanne vaikuttanut aika lailla parisuhteeseen.. Meillä mies ehdotti jo puol vuotta sitten, että pitäiskö mennä tutkimuksiin.. Itse en silloin suostunu uskomaan vielä että kummassakaan voi olla mitään vikaa.. Luulin lapsen tulevan kunhan vaan jaksaa yrittää : / Muutama kuukaus sitte päätettiin ns. lakata yrittämästä niin kovin. Omassa pienessä mielessäni mietin vaan että mitenköhän? Nyttekin pyörii mielessä että on suurinpiirtein ovulaatio aika ja ollaan molemmat kuumeessa.. Menee jälleen kerran hukkaan yks kuukausi..
Aika pitkään joudutte Deliina odottelemaan.. Itse onneks päästiin käymään heti alkajaisiksi yksityisellä ja nyt vaan odotellaan parantumista niin pääsee siemenneste analyysiin ja mulle ensin perus testit jonka jälkeen munatorvien avoimuustesti. Varaa ei kyllä yksityisellä ravaamiseen olis, yhdestä ultraääni kontrollistakin sai maksaa yli 100€. : /

 

Hei kaikille! Minäkin mielelläni tulisin ketjuun mukaan, vaikka olemme vasta hakeutumassa hoitoihin eikä aikaakaan ole vielä varattuna. Yritystä on meillä takana vasta puoli vuotta, mutta minulla on ilmeisesti erittäin epäsäännöllinen kierto (tai on ainakin taustalla, nähtävästi jatkuu nyt pillereiden lopettamisen jälkeen). Pillereitä söin melkein 5 vuotta ja sitä ennen kierto oli aina epäsäännöllinen parikymppiseksi saakka kunnes pillerit aloitin. Siksi olemme ajatelleet hakeutua tutkimuksiinjo aiemmin. Minä olen 24, mies 27. Pk-seudulta, mutta saatamme paluumuuttaa Tampereelle. Arvomme vähän hoitopaikkaakin siksi vielä.

Olen käynyt YTHS:llä tutkimuksissa, koska olen vielä opiskelija (tosin valmistun käytännössä ensi kuussa). Munasarjat monirakkulatyyppiset, mutta näillä tiedoin ei ole PCO. Ultrattu pariin otteeseen. Veriarvoja tutkittu vähän, kilpirauhanen ja prolaktiini ok. Näyttää vahvasti siltä, etten ovuloi ollenkaan. En ole saanut ovistesteihin kertaakaan plussaa. Olen syönyt yhden Terolut-kuurin (menkat käynnistettiin 3 kk pillereiden lopettamisesta, kun ei kuulunut muuten) ja se toimi kyllä, mutta vuoto oli aika olematon.

Olemme aika ajoissa liikenteessä, koska olen aina tiedostanut nuo hyvin epäsäännölliset menkkani. YTHS:llä meitä ei enää tutkita, koska heillä ei oikein ole resursseja sellaiseen. Meillä ei olisi liikoja rahaa yksityiselle, mutta koska lapsen kaipuumme on niin kova, olemme ajatelleet priorisoida pienistä tuloistamme ja marssia suoraan yksityiselle. Tai siis olemme pohtineet raaskimmeko ja sitä, että joutuisimmekohan jonottamaan kauan julkiselle. Deliinallakin noin pitkä odotusaika, niin vähän hirvittää...

 

Hei Pesukarhu_! Hyvä että olette ajoissa liikkeellä hoitojen kanssa, kun kerta viitteitä mahdollisista ongelmista on.. Itseä vähän harmittaa että tutkimuksiin lähdettiin vasta puolentoista vuoden yrityksen jälkeen, siellä selvisi miehen huonot simpat. Tuntuu että olisi säästynyt paljolta turhalta toivolta sen 1,5 vuoden aikana, jos olisi jo aiemmin mennyt tutkimuksiin ja tiedostanut tilanteen.

Vaikka menisittekin yksityiselle, niin sinuna pyytäisin lähetteen YTHS:ltä julkisellekin. Eihän siitä mitään haittaa ole, vaikka olisitte hoidossa yksityisellä ja jonossa julkisella. Me olemme juuri aloittelemassa ensimmäistä IVF-hoitoa julkisella puolella, ja lähetteen (TAYS) laitoin viime kesäkuussa. Toki he siellä arvioivat kiireellisyyden tapauskohtaisesti. Aluksi mekin käytiin tutkimuksissa yksityisellä, ja meinattiin aloittaa hoitojakin siellä. Tuntui kuitenkin niin kovilta ne hinnat, että päätettiin odottaa julkista, varsinkin kun sain tiedon ettei jono ole mitään 1,5 vuotta, niinkuin jostain olin lukenut. Mutta kaikki tietenkin tekee päätöksen oman tilanteensa mukaan Ärsyttävää näissä asioissa on kyllä (monen muun asian lisäksi) se, että ei ole mitään rahat takaisin -takuuta, jos ei tuloksia synny..

Kaikkea hyvää sulle ja tsemppiä tulevaan!

Ainiin: Yksi tapa voisi olla myös se, että käytte tutkimuksissa yksityisellä, jonne pääsee heti, ja sitten pyydätte sieltä varmuudenvuoksi lähetteen myös julkiselle puolelle. Minullahan ei julkisen puolen tutkimuksista ole kokemusta.. Tampereen AVA-klinikalla ei olleet hirveän kalliit alkututkimukset, ensikäynti+ultra, verikokeet minulta, miehen siemennestenäyte ja kaksi clomifen-kiertoa seurantaultrineen alle 400e muistaakseni.

 

Nyt on pakko kysellä teiltä jotka ei ole vielä hoidoissa olleet tai vasta hoidot alottaneilta(tai miksei myös muiltakin ).. Olen tässä kipeenä ollessa oikein pohtimalla pohtinut tätä viimeistä 1,5 vuotta(liikaa aikaa kaiketi ) Eli, onko teillä tullut tässä yrittämisen aikana raskauden oireita vaikka ette ole olleet paksuna? Mulla on viimesen vuoden aikana tasasin väliajoin ollu "aamupahoinvointia", tekee mieli ihan ihmeellisiä ruokayhdistelmiä ja sitte taas toisaalta etoo jotkut ihan normijutut, esim. kahvi..yms.
Ja toinen mikä ihmetyttää niin n. puol vuotta yrittämisen jälkeen, minusta tuli yhtäkkiä ihan huiman herkkä? Vähän nolottaa töissä kun saattaa tulla kyyneleet silmiin siitä hyvästä jos joku sanoo jotain Itkeminen saattaa alkaa myös siitä jos näkee telkkarissa porkkanan Oon tätä herkkyysjuttua ihmetelly jo pienen tovin mutta ei ole oikein ketään kenen kanssa jutella näistä..tai kellä ois omakohtasta kokemusta.. : /

 

Toivelintu, tuo jälkimmäisenä mainitsemasi menettelytapa saattaisi olla se millä lähtisimme tässä asiassa etenemään. Eli että menisimme yksityiselle aika piakkoin, niin saisimme "peruasasiat" tietää. Ja koska tosiaan meilläkään ei olisi noihin yksityisen "isompiin" hoitoihin ikinä varaa tässä elämäntilanteessa, niin menisi sitten julkiselle, jos tarvetta on. Tuota Ava-klinikkaa olemme itse asiassa ajatelleet. Sinne näyttäisi saavan aikoja nopeastikin ja tutkimusten hinnat ovat halvemmat kuin esim. Väestöliitossa täällä Helsingissä. Lisäksi Tre on meille tutumpi kaupunki kuin Hki, joten tuntuisi jotenkin "kotoisammalta" ja "turvallisemmalta" käydä hoidoissa siellä. Voi tietty olla vähän hassua reissata täältä sinne hoitoihin. Toisaalta, jos saisimme töitä alueelta niin toki muuttaisimme sinne heti.

Miten Clomit teillä toimivat? Entä mitä mieltä olet tuosta Avasta, palvelu ym.? Kun jotenkin pelkään sitä, että meille sanottaisiin yksityisellä vain sitä samaa, että odotelkaa ja katselkaa tilannetta. YTHS:lläkin käskettiin unohtaa koko juttu syksyyn (!, siihen on melkein vuosi) saakka, koska verikokeissakaan ei löytynyt mitään poikkeavaa. Ei kivasti sanottu, kun tiedän sen, ettei kroppani toimi normaalisti ja miten voisi unohtaa asian, jota miettii jatkuvasti päivittäin.

Aina toisinaan ajattelen, että ehkä meillä ongelmana on vain minun ovuloimattomuuteni, jota siis vahvasti epäilemme ja että Clomeilla tms. voisi tärpätäkin, niin sitten alan synkistellä ja varaudun pitkiin hoitoihin. Mieheni simppoja tosin ei ole vielä tutkittu, joten vähän jännittää mitä niistä saattaisi selvitä. Hän on aina elänyt superterveellisesti ja on elämänsä kunnossa muuten, mutta eihän noita asioita tunnetusti voi mistään tietää. Tuntuu vähän pahalta, että lähipiirissä syntyy ei-toivottuja lapsia ja lapsia täysin epäsuotuisiin olosuhteisiin (alkoholi- ja mielenterveysongelmia) tuosta noin vaan, sormia napsauttamalla.

Babies: Minä nyt olen luulosairas muutenkin kaikkien terveyteen liittyvien juttujen kanssa, joten kylläaina joskus kuvittelee ihan hassuja juttuja.

 

Kiitos tervetulotoivotuksista
Vaikka tässä jo ollaan hoidoissa ja selvästikin kärsitään lapsettomuudesta, niin käyn aika vähän täällä lapsettomuuspuolella. Siksi viestejä tulee harvakseltaan

tunturihilla kirjoitit kyllä Babiekselle, mutta kommentoin silti tuohon "pirujen maalailuun seinälle", sillä minulla on ollut alusta lähtien olo, ettemme onnistu. Alusta lähtien jokin on kaihertanut ja usko onnistumiseen on ollut jotenkin ihan hukassa. Nytkin huomaan ajattelevani vain sitä, miten selviän hoidon epäonnistumisen pettymyksestä ???!!! Tänään tajusin, että pitäisi ehkä miettiä mielummin sitä positiivisempaa lopputulosta.
Jotenkin syytän itseäni ja ajatuksiani siitä, etten ole tullut raskaaksi.

Kysyit minulta, miten olemme jaksaneet tämän taipaleen. Ja oikeastaan kun sitä miettii, niin hyvin olemme jaksaneet. Lapsettomuus on lähentänyt meitä ja toisaalta olemme saaneet rakentaa elämää tässä aivan rauhassa odotellessa. Minulle on löytynyt hyvä työpaikka ja asiat ovat loksahdelleet pikkuhiljaa paikalleen. Suhteemme on parantunut vuosien myötä kun alkuhuumat on eletty ja avioliitto perustettu syvän ystävyyden, uskollisen kumppanuuden ja tahdon rakastaa myötä- ja vastamäessä varaan. Kumpikin olemme kasvaneet ihmisinä ja näin taaksepäin katsoen, minusta tilanne on nyt paljon parempi kuin 4 tai 3 tai 2 vuotta sitten.
Jatkuva odottaminen on ollut kyllä raskasta, mutta monesti olen miettinyt, että ehkä sittenkin parasta että se sattui minulle ja miehelleni tässä ystävä- ja perhepiirissä. Me kestämme lapsettomuuden ehkä parhaiten ja selviämme siitä mistä meidän on selvittävä. Lapsettomuutta en toivoisi kenellekään.

Aukiolotutkimus ta minulle ei ole koskaan tehty. Minusta se on outoa. Kohdun tähystys on tehty kerran, mutta se onkin ainoa toimenpide koko aikana (inseminaatioiden lisäksi). Siitäkin on aikaa pari vuotta.

Tuosta jonotusajasta aloin miettimään, että taitaa meidät olla siunattu pitkällä pinnalla ja kärsivällisyydellä, koska olemme jonottaneet ensin 6kk terveyskeskuksesta naistentautien poliklinikalle- naistentautien poliklinikalta 6kk lapsettomuuspoliklinikalle- lapsettomuuspolilla 6kk IVF/ICSI-jonossa. Missään vaiheessa ei oikeastaan ole tullut mieleen kiirehtiä vaan se uutinen,e ttä olemme ICF-jonossa sai minut ihan kauhistumaan, että "NYTKO JO???". Koeputkihedelmöitykseen en olisi koskaan halunnut lähteä, mutta en viitsi siitä kieltäytyäkään, kun mahdollisuus sellaiseen on.

Babies Noista oireista ilman raskautta : Minusta on tullut tässä kuumeilun aikana hirveän herkkä. Itku tulee pienemmästäkin. Monesti laitan luulosairauden piikkiin. Etomista esiintyy toisinaan myös ja mitä vielä. Kyllä se mieli on tehnyt tepposet moneen kertaan.

Minä olen kokoajan toivonut ihmettä, luomuraskautta. Ja jostain kumman syystä kuvitellut vähän väliä, että se voisi olla mahdollista. Nytkin kuvittelen olevani raskaana (menossa dpo 11). Aina on tullut pettymys ja olen siihen pettymiseen niin kyllästynyt. Nämä viimeiset päivät ennen menkkoja ovat ne pahimmat. Kun toivoa vielä on, mutta on myös tieto, että toivo voidaan viedä hetkenä minä hyvänsä.

No, mutta se siitä synkistelystä. Toivottavasti tämä pinkka tyhjennetään heti ekasta yrittämästä ja päästään jatkamaan juttelua tuonne odottajien puolelle.
Paljon tsemppiä ja voimia ja jaksamista ja pitkää pinnaa kaikille teille


Muoks.
Tulipas mieleeni, että oletteko seuranneet tätä blogia? Impatient Female

Todella osuvia teoksia lapsettomuudesta... Suosittelen kurkkaamaan.

 

iloksi Ihania "kortteja" tuolla sivustolla .. Ja tunturihillalle vielä kiitos tästä ketjusta.. Kävin tuolla vauvakuume puolella ja sielläkin oli paljon mielenkiintosia ketjuja mutta ne on niin hiiirmu pitkiä ja kaikki jo "tuntee" toisensa.. En millään jaksa lukea montaa kymmentä sivua Ja pitihän sitä käydä kiduttamassa itteään lukemalla synnytystarinoita ja odottajien juttuja.. Jännittää kun viikon päästä taas tietää tän kierron kohtalon, hui :|

 

Pesukarhu_, Ava-klinikka oli mielestäni ihan myönteinen kokemus, vaikka uutiset sieltä eivät olleetkaan niin hyviä (miehen siemennestetutkimus tehtiin siellä, ja tulos järkytti, sillä olin kokoajan ajatellut vian olevan minussa..). Tutkimuksiin päästiin heti kun meille itselle ne sopivat, muutenkin ajanvaraus oli helppoa. Lääkärimme oli mukava, myös hyvin jämäkkä ja jotenkin realistinen, simppatulosten jälkeen sanoi heti, että luomuraskautuminen tuskin onnistuu. Ei kuitenkaan tuputtanut heti hoitoja, vaan ehdotti että odottelisimme kesän ja miettisimme rauhassa mihin suuntaan haluaisimme lähteä.

Clomifenia käytin kolme kuukautta, vaikka luomuna onnistuminen olikin epätodennäköistä. Käytin lääkettä lähinnä siksi, että omat kiertoni olivat olleet hyvin epäsäännöllisiä, ja ajateltiin hormoneilla niitä tasata (mikä myös onnistui, kolmen clomifen-kuukauden jälkeen tasaantunut kivasti), ja olisihan se helpottanut myös sellaisessa tilanteessa, jos joku siittiö olisikin saanut päähänsä etsiytyä paikalle. Söin siis clomeja kp 3-7, kävin ultrassa ja pistin irroituspiikin (pregnyl) lääkärin määräämänä päivänä. Täsmäseksiä harrastettiin myös lääkärin määritteleminä päivinä. Melko epäromanttista

Uskoisin että yksityisellä klinikalla teidät otetaan kyllä tutkimuksiin. Ja kannattaa kyllä ne simpatkin tutkia, varmuuden vuoksi. Oman käsitykseni mukaan jos teillä tosiaan kyse vain ovulaatio-ongelmista, niin clomeista voisi hyvinkin olla apua. Ja jos järeämpiin hoitoihin ei ole tarvetta, niin tuo AVA on mielestäni kelpo vaihtoehto. Esimerkiksi inseminaatio ei ole mitenkään järjettömän kallista, ja mielestäni hinta on kohtuullinen siitä että pääsee heti hoitoihin, toisin kuin julkisella puolella. Soita vaan rohkeasti AVAlle, minulle jäi ainakin siitä ensisoitosta (joka jännitti aivan kamalasti!) todella hyvä maku. Voit sitten pyytää lääkäriltä tutkimusten jälkeen lähetettä julkiselle puolelle, jos käy niin kurjasti että tarvitsisitte jotain inseminaatiota järeämpää hoitoa.

Babies ja iloksi, mä olen kanssa huomannut herkistyneeni tosi paljon yrityksen pitkittyessä. Menkkojen aikaan itku on ollut taattu jo varmaan vuoden. Nyt kun hoitoprosessi on lähtenyt käyntiin, olen tosi itkuherkkä ihan päivittäin, varsinkin jos puhun asiasta.. Eikä muhun ole pumpattu vielä edes yhtään hormooneja, saa nähdä mitkä padot sitten aukeaa! Tosin eihän se ihme ole että näin vaikeiden asioiden äärellä välillä itku tuleekin..

 

Babiesin kysymykseen täytyy vastata että kyllä :ashamed: "Oireita" on vähä joka kierros mm. pahoinvoitii, hajuherkkyyttä ja itkuherkkyytä. Nytkin tässä tätiä odotelles herää kysymys että josko..? Mies-parka on hermona mun kaa Se ei oo kovin toiveikas sen suhtee että saatais joskus se oma käärö ja mää taas oon täysin eri fiiliksissä asian suhteen.

Tsemppiä kaikille ja iiiisot :hug: