Holy Mary

Sain sähköpostia Marilta. ”Oli tosi kiva nähdä silloin loppukesällä pitkästä aikaa! Et ole muuttunut yhtään...tai ehkä nyt vähän...vakuuttavammaksi. Johtuisiko niistä muutamista harmaista hiuksista ohimolla?

Olin ajatellut, että törmäisimme samoissa merkeissä vastakin, mutta alkaa näyttää, että seuraavaa tapaamista ei ikinä tule. Vaihdoin työpaikkaakin, en ole enää samassa virassa, eli emme näe edes seuraavassa seminaarissa.

Lapset lähtevät tänään isälleen, joka tulee hakemaan heidät työpäivän jälkeen, ja ajattelin lähteä itse kaupungille glögilasillselle ja katsomaan jouluvaloja. Lähtisitkö mukaani iltakävelylle?”

”Moi, Mari!

Oli tosiaankin kiva nähdä. Harmitti vietävästi, ettemme ehtineet päivittää kuulumisia, olisi ollut kyllä kiva istua alas hetkeksi kanssasi. Periaatteessa minulla olisi tänään vapaa ilta, mutta olen varannut yhden kaverin bänditreeniksen itselleni täksi illaksi.

Olen vasta liittynyt vanhuuden päivien virkistykseksi kuoroon, ja tämä on minulle aika haastavaa hommaa. Tuhat minulle uutta biisiä, jotka pitää osata konserttiin mennessä ulkoa, ja omat stemmani ovat vielä aivan hukassa. En oikein saa kotona treenattua, eikä minulla ole kotona pianoakaan, ja tämä ystävänpalvelus kaveriltani lainata omaa treenihuonettaan tuli minulle taivaan lahjana. En osaa edes pianoa soittaa, mutta yksisormijärjestelmälä löydän nuotit, kun aikaa on, ja nyt olen päättänyt, että aikaa on koko ilta, vaikka aamuyölle saakka. Kävisikö joku toinen ilta?

P.S. Minulla EI OLE harmaita hiuksia!”

Puhelin soi hetken päästä sen jälkeen, kun olin saanut viestini lähetettyä. Luurista kuului hunajainen ääni, ihana Mari. Hän kikatti harmaille hiuksilleni ja väitti pystyvänsä osoittamaan ne minulle, jos suostun katsomaan itseäni peilistä. Tyttöjen löpinöitä. Mutta seuraava tarjous olikin houkuttelevampi. Mari kertoi asuvansa isossa omakotitalossa, joka oli jäänyt erossa hänelle ja lapsille. Olin aina tiennyt hänet hyväksi laulajaksi, mutta nyt hän kertoi olevansa myös kaiken maailman tutkinnot suorittanut pianisti, ja että hänellä on kotonaan komea, upeaääninen konserttiflyygeli. Hän sanoi, että coachaisi minua stemmoissani suurella ilolla, hän kaipasi kuulemma elämäänsä lisää musiikkia, joka oli jäänyt yksinhuoltajan arjessa paitsioon hänen elämässään.

Tiesin ettei pitäisi. Sovin, että menen hänen luokseen suoraan työpäiväni jälkeen nuottikansioineni.

Mari avasi oven. Takaa kuului lasten huutoa ja juoksuaskelten töminää. ”Lapset jäivät sittenkin sinulle?” ”Äh, ei. Timppa hakee ne kyllä. Oli kuulemma venähtänyt duunipäivä, mutta kyllä se tulee, varmaan puolen tunnin päästä.

Kävin ostamassa kotiin glögiä, kun emme päässeetkään kaupungille glögille. Maistuuko?”

Maistuihan se, mikä ettei. Mari esitteli lapsensa, suloinen tyttö ja murrosikäänsä äksyilevä poika. Poika kätteli minut ja painui huoneesensa pelaamaan videopeliä. Tyttö istui viereeni sohvalle ja alkoi esitellä lelujaan. Jututin tyttöä, ja hän oli yhtä suloinen kuin äitinsäkin, kikatteli ja selitti kaiken maailman asioitaan niin, etten meinannut saada suunvuoroa. Mari istui flyygelin taakse. Hän kertoi, että häntä jännitti. Ihmettelin, mikä jännitti, hän oli aina niin itsevarman, vapautuneen avoimen oloinen. Hän kertoi aikovansa soittaa hieman Debussya, ja ettei hän ollut esiintynyt vuosiin kenellekään. Lisäksi hän sanoi kokevansa itsensä ilmaisemisen pianolla intiimimmäksi kuin juuri mikään, se meni hänelle aivan ihon alle. Hän sanoi, että hän koki sen lähes intiimimmäksi kuin seksin, jos hän esiintyi näin yksittäiselle ihmiselle. ”Seksi, sä sanoi seksi, äiti, kikatti tyttö.” Kuittasin tytölle, että kyse oli vain sivulauseesta (vaikkei ollutkaan), ja ihmettelin, että enhän minä ollut ainoana yleisönä, vaan hänen tyttärensä istui vierelläni. Mari kääri hihansa kevyesti ja alkoi soittaa.

Ja miten hän soittikaan! Se oli taivaallisen kaunista. Mari hengitti musiikkia, hän ei soittanut, hän oli yhtä flyygelinsä kanssa ja antoi flyygelin soida ihanasti. Hänen tyttärensäkin hiljentyi kuuntelemaan vieressäni ja painoi päänsä vasten minua, otin hänet kainalooni. ”Äiti, sä soitat ihanasti.” Todellakin. Niin hän soitti.

Ovikello keskeytti konsertin. Jee! Isi tuli! Tytär juoksi avaamaan oven. Mari huusi pojalleen ja komensi tämän ottamaan kummankin lapsen laukut mukaansa ja lähtemään isänsä mukaan. Isä otti lapset mukaansa, Mari jutteli ovella miehensä kanssa, ja miehensä loi kylmän katseen minua kohti. Hän pusutteli tyttärensä ja hyvästeli poikansa ja pani oven kiinni. Hän jäi seisomaan tuulikaapin eteen surullisen näköisenä. ”Se katsoi minua kuin jotain huoraa, että hän nyt huolehtii lapsista, niin äiti pääsee toteuttamaan itseään rakastajansa kanssa. Mä niin näin sen, ei tarvinnut sanoa mitään.” Menin hänen luokseen ja halasin häntä.

Hän liimautui syleilyyni, painoi päänsä vasten rintaani, puristi minua tiukasti. Silitin hänen kastanjanruskeita hiuksiaan. Hän ei päästänyt irti, minusta tuntui, että hän itki hiljaa. Seisoimme paikallamme, jatkoin hänen silittämistään. Hän nosti päänsä ylös ja pyyhkäisi kämmensyrjällään poskeltaan kyyneleen. Hän katsoi minua silmiin surumielisesti. Kauniit, ruskeat silmät, surullinen hymy. Pyyhkäisin kyyneleen hänen toiseltakin poskeltaan. Hän kietoi kätensä pääni taa ja kurkotti kohti minua, sulki silmänsä. Vastasin hänen suudelmaansa tusin jotenkin todella syvää kiintymystä, lämpöä, miltei rakkautta.

Hän otti kädestäni kiinni ja talutti minut sanaakaan sanomatta makuhuoneeseensa. Hän kaatoi minut vuoteelleen ja kiipesi päälleni suutelemaan minua. ”Olen kuin viritetty pommi. Käsittele minua varovasti. En ole ollut kenenkään kanssa ainakaan vuoteen.” Lupasin käsitellä häntä hellästi. Aloin avata hänen paitansa nappeja.

Paidan alta paljastuivat seksikkäät, pitsireunaiset liivit, jotka verhosivat hänen täydelliset rintansa. Olin haljeta himosta. Mari alkoi napittaa paitaani auki hitaasti, häen silmänsä kiiluivat halusta. ”Edetään hitaasti, jooko?” En sanonut mitään. Avasin hänen liivinsä ja aloin hyväillä huulillani hänen rintojaan.

Kaadoin hänet alleni. Nipistelin hellästi hänen sojottavia nännejään. Suutelin häntä suulle ahnaasti. Kielemme kohtasivat toisensa, katsoimme toisiamme silmiin aivan läheltä, emme sanoneet sanaakaan. Käänsin hänet kyljelleen ja tunnustelin hänen pyöreitä, jumpan muovaamia pakaroitaan farkkujen läpi. ”Onko kukaan sanonut, että sinulla on täydelliset muodot?” Hän punastui ja naurahti. ”Kaikkihan sitä sanoo...no ei tosissaan. Ei tasan ole täydelliset, fucking far from it!” Avasin hänen farkkunsa ja kuiskasin hänen korvaansa: ”fucking close...or close to fucking...olet täydellinen.” Hän huokasi tyytyväisenä, riisuin hitaasti hänen farkkunsa.

Alta paljastuivat pitsialushousut, samaa seksikästä sarjaa kuin liivit. Jätin ne hänen päälleen ja keskityin taas maistelemaan hänen täyteläisiä huuliaan. Annoin käsieni vaellella hänen vartalollaan. Hän oli silmät kiinni ja huokaili pidättynyttä himoaan. Pujotin varovasti hänen pikkuhousunsa pois hänen yltään. Riisuin itseni. Hän otti päiväpeiton pois, heitti sen nurkkaan ja piilotti alastoman vartalonsa ujosti peiton alle.

Raotinpeittoa jalkopäästä ja ryömin suutelemaan hänen vatsaansa. Samalla annoin käsieni hivellä hänen reisiään, liu’utin kättäni polvitaipeista kohti hänen pyhintään, hitaasti ja hellästi tunnustellen. Käteni kosketti kuin varkain muutaman kerran hänen kuumaa syliään, ja hän työnsi lantiotaan kättäni vasten, mutta en ottanut sitä vielä käsittelyyni. Käänsin hänet kyljelleen ja kiilasin toisen jalkani hänen jalkojensa väliin. Asetin erektiossa olevan penikseni painamaan hänen alavatsaansa. Leivoin hänen rintojaan käsilläni. Suutelimme.

Hän käänsi minut selälleni. Hän nousi polvilleen päälleni, otti peiton hartioilleen ja taittoi sen kulmat näennäisen siveellisesti rintojaan peittämän. Hän näytti minulle sormi huulilaan: hysss, ja kuiskasi aivan hiljaa, että älä sano mitään. Tein työtä käskettyä, ja annoin häen asetella rauhassa kullini hänen lämpimän ja kostean pesänsä portille. Hän piti toisella kädellään kiinni kullistani ja liikutteli lantiotaan hiljalleen niin, että tunsin hänen liukkaan himonsa, mutta piti minua vielä portilla. Silmät suljettuina hän nautti tilanteesta, aloin jo hiukan nostella omaa lantiotani päästäkseni sisään. Hän avasi silmänsä ja katsoi minua posket hehkuen. Hän imaisi minut sisäänsä ja aloitti hitaan ja nautinnollisen ratsastuksen.

Autoin häntä käsilläni kannatellen, taisinpa vähän antaa vauhtiakin. Luiskahdin muutaman kerran ulos vauhdissa, mutta tilanne ei karannut käsistä, vaan Mari otti sen hetkessä hallintaansa ja imaisi minut takaisin sisäänsä.

Vaihdoimme kylkiasentoon, levitin hänen jalkojaan, työnnyin niin pohjaan kuin saatoin. Kiristin vauhtia, ja varoitin, että laukeamiseni lähestyy. Hän ei vastannut mitään, mutta kääntyi katsomaan, kun jyystin. Äkkiä hän pyysi: voisitko laueta rinnoilleni, tahtoisin nähdä, miten mahla roiskuu, tuntea sen ihollani. Ei hetkeäkään liian myöhään, vetäydyin hänestä ja roiskin spermaani kohti hänen rintojaan, osa osui, mutta osan saivat petivaatteetkin.

Hän levitti keskittyneen näköisenä spermaani rinnoilleen omilla käsillään, ihailin hänen rintojensa kiiltävää liukkautta. Hän käpertyi kainalooni, makasimme peiton päällä hikisinä, hän painoi kosteat rintansa kylkeäni vasten ja kehräsi.

”Tämä oli ihanaa. Sopisiko uusinta laulutreenien päätteeksi?” Vastasin: ”Jos treenit menevät hyvin, mikä ettei.” Treenit menivät erittäin hyvin.