Huhtikuiset 2018 helmi-huhtikuussa

@Korallikala juu, me oltiin siellä juur hiljattain kyllä sinne kannatti mennä, paljon oli sellaista mitä tiesi jo etukäteen mutta paljon tuli myös uutta tietoa. Ja tärkeintä oli se, että näki ne tilat ja kerrottiin ihan peruskäytännötkin alkaen parkkipaikoista valmennuksen pitänyt kätilö oli tosi asiantunteva ja selvästi pitää työstään, mulle jäi tosi turvallinen olo koko paikasta. Siellä oli muutenkin tosi rauhallista ja ilmapiiri oli kiireetön pienen sairaalan hyviä puolia kyllä.

 

Maanantai. Aivan harvinaisen takkuinen maanantai. Pidin perjantaina etäpäivän (ja tein vain 2,5 h töitä kotona ) ja nyt tällaisen muka pidemmän vapaan jälkeen on ihan tuskaa palata tänne töihin tylsistymään. Mulla on päivittäin ehkä just tuon 2,5 h verran tekemistä, mutta yritän kuitenkin roikkua paikalla ihan normaalit 7,5 h päivät, ettei saldot pauku kovasti miinukselle. Ai tuska miten tylsää. Aamukammassa vielä 12 piikkiä, tuntuu että aika hidastuu nyt loppua kohti ihan hirveästi eikä noi aamut lopu ikinä.

Viikonloppu oli varsin puuhapainotteinen. Meidän toinen koira oli perjantaina operaatiossa, ja taatakseni sille täydellisen toipumisrauhan sain nuoremman kaverille hoitoon ainakin viikoksi. Käytiin viemässä koira lauantaina ja samalla heitettiin vähän pidemmän kaavan mukaan reissu Ikeassa. Sunnuntai menikin sitten siinä, että kokosin pari lipastoa ja pari kirjahyllyä, tyhjensin makuuhuoneesta kaikki vanhat säilytyskalusteet ja ladoin tavarat uusiin, kun mies sai kalusteet vaihdettua päikseen. Vielä jäi paljon läpi käytävää kyllä, olin illalla jo niin kipeä, etten jaksanut raakata tavaroita vaan tungin vaan kaiken paikoilleen. No, nyt on ainakin melkein kaikki makuuhuoneen kalusteet paikoillaan, ehtiihän niitä tavaroita tässä vielä monta viikkoa käydä läpi ja tehdä vauvan vaatteille ja tavaroille tilaa. Kivut suurimmalta osin katosi nukkuessa, pientä jomotusta on vielä häpyluussa, mutta siihen nyt alkaa olla jo niin tottunut, ettei se töissä mitään haittaa. Melkein toivon että haittaisi, en jaksa enää käydä täällä. Voihan tylsyys.

 

Aikalailla samat fiilikset täällä kuin sulla @Korallikala ... Kuten mainitsin, meillä on täällä tää remppa menossa ja eilen äiti haki poitsut mummolaan yöksi ja me jäätiin tänne tätä kotia laittamaan. Sepä kostautui sitten melkoisena jalkasärkynä ja taisi huipentua juuri ennen sänkyyn menoa yhteen supistukseen. Laitoin työkavereille viestiä että nyt ei pysty ja soitin neuvolaan aamulla. Lääkäri huomenna ja kartoitetaan miten nyt tehdään. Esimies oli myös ymmärtäväinen, onneksi näin. Hirveä brainstorm on menossa että mitä minä sille lääkärille huomenna sanon... sinnittelenkö vai olenko itselleni ja vauvalleni armollinen. Niin, kyllähän tuo viimeisempi vaihtoehto kuulostaa "hiukan" paremmalta. Mutta leviääkö mulla pää kotiin ennen huhtikuuta.... ääh... Työ on kuitenkin ihanaa ja olen kiintynyt sekä työkavereihin että asiakkaisiin kovasti.
Havahduin myös siihen tosiasiaan että turha varmaan verrata tätä raskautta edellisiin kun edellisissä ei ollut kahta alle kouluikäistä ikiliikkujaa (+ kahta nelijalkaista varjoa jotka seuraa = hoitaa minua koko ajan... ) kotona PLUS työtä PLUS remonttia jne jne.

Tälläisiä ajatuksia tähän maanantaihin.... näillä mennään.

 

Täällä elää näköjään muitakin keskellä remonttikaaosta en tosin halua valittaa, sillä tämä voittaa tuhatkertaisesti rempasta evakossa asumisen. Olisi ollut vain aika paljon muutakin rästihommaa suunniteltuna tähän väliin ennen vauvan tuloa kuin roinan tunkeminen takaisin kaappiin, kaappien kokoaminen, rempasta kadonneiden tavaroiden metsästys, elämä ilman pesu- ja pyykkikonetta, ja loputon kauppojen kiertely kun puuttuu sitä tätä ja tuota esimerkiksi gradun viimeistely taitaa jäädä haaveeksi. Tsemppiä kaikille remonttiin!

Yhtäkkiä tajusin, että ensi vklp pitäisi vielä olla vauvakutsutkin, mutta saa nähdä, onko energiaa järjestää kovin ihmeellisiä kemuja. Onneksi kaverit ymmärtää, jos ei nyt ihan ole sävy sävyyn ilmapallot ja paperipillit

Ja se perkeleen radi. Arvot on ihan päin helvettiä. Seuraavaksi sitten diabeteshoitajalle. Vauva on kuitenkin aktiivinen, minulla vointi hyvä ja painonnousu on ollut todella maltillista, että eiköhän tästäkin selvitä

29+3

 

Tsemppiä remontin keskellä oleville!

Eilen koottiin pinnis makkariin ja siirrettiin omaa sänkyä, että saatiin järjestys hyväksi. Lisäksi pesin pari äp-peittoa ja ompelin pinniksen reunapehmusteen valmiiksi. Jätin vielä laittamatta paikoilleen, en halua että pölyyntyy. Vielä viimeistelyä odottaa verhot pinniksen päälle, pari vaunuverhoa sekä tilkkupeitto. Valmiina on jo unipesä ja äp-makuupussin päällystys.
Kiva kun on edes jotain tekemistä tässä "odotellessa". Nyt siis olen sairauslomalla äitiysloman alkuun ja kotosalla muutoinkin koko odotusaika mennyt.

Synnytys on alkanut jo mielessä pyörimään ja paljon muistoja ja ajatuksia oon käyny läpi viimepäivinä. Jotenkin toivoisin, että 5vk päästä (35+5) kontr. uä:ssä lääkärin kanssa voisin esittää toiveita tulevan suhteen. Haluaisin synnyttää mieluummin 38+ viikolla kuin mennä yli 40+ ihan pelkästään vauvan koon vuoksi. Itse jännitän kovasti tällä kertaa isokokoisen vauvan puskemista ulos liian isoilla viikoilla.
Edelliset syntyneet 39+0 (3650g spontaani vesien meno) ja 38+6 (4320g käynnistys). Kuopus käynnistettiin ison koon vuoksi, olin siinä raskaudessa jo 35+ viikolta auki 3cm ja kanava hävinneenä eli paikat oli valmiina hyvissä ajoin. Vastaavaa toivoisin nytkin. Nähtäväksi jää miten asiat menee...

Lellu ja Kyllikki 30+5

 

Heippa pitkästä aikaa! On jostain syystä kirjoittelu jäänyt vaikka välillä tätä ketjua tuleekin lueskeltua..
Kohta 2kk olen kotosalla ollut kun ei tosiaan töissä käynti ole onnistunut enää ja kovasti odotan että vauva syntyisi niin olisi enemmän tekemistä, isommat lapset kun leikkivät (=riitelevät) niin paljon keskenään ja onhan tuossa isommalla lapsella eskarikin 4h/päivä.
Vauvan kamppeita olen laittanut valmiiksi ja pessyt kestovaippoja, harsoja sun muuta ja kohta puoliin vaatteetkin voisi kaivaa varastosta pesuun.. oli muuten ihanaa taas pitkästä aikaa hypistellä niitä minikokoisia ihania samalla kun tarkistin mitä olen säilyttänyt kevätsiivoustakin aloittelin jo, niin ei tarvitse enää myöhemmin sitä tuskailla.
Vauva pyörii ja möyrii ihan mahdottomasti, tuntuu että kohta varmaan tulee pylly tai jalka navasta läpi närästystäkin on vähän jatkuvasti, olisikohan samaa kuin isosiskollaan eli tukkaa kovasti päässä.. meidänkin mukula yrittää dopplerin alta karkailla neuvolassa, th vain nauroi että onpa vilkas kaveri kun harvemmin enää 32 viikolla vauva pääsee tuolla tavoin karkuun
En millään malttaisi odottaa synnytystä, niin kipeää kuin se varmasti tekeekin mutta olisi raskaus jo ohi ja vauva sylissä

Paperikirahvi90 rv 33+0

 

@Bluebelle Laitat ne kaverisi järkkäämään ne vauvakutsut niin johan on helpompaa! Älä ainakaan niistä stressaa ja voihan ne pitää vaikka nyyttärimeiningillä.

@Lellu83 Minäkin pyörittelin jo synnytysasioita mielessä (ihan kuin se jotenkin jouduttaisi tätä hommaa.. ) ja toivon tosiaan että neiti päättäisi tulla ulos vaikka ihan jo kun raskaus on täysiaikainen. Jotenkin on fiilis (kun tätä palleroa katsoo) että saattaa melkoinen michelin-martta tuolla kasvaa ja ihan riittäisi kuitenkin se alle 4kg.

Tää odottaa myös tooosi tosi tosi kovasti jo vauvaa syliin saapuvaksi. Ystävät sai vauvan 5.päivä ja tuntuu että omaan la:aan on vielä taas se kuuluisa ikuisuus. Ihan kuin mä toistaisin hieman itseäni.... Tämä raskaus ei ole ollut todellakaan ihan läpihuutojuttu ja nyt tuntuu että kun kipuja alkaa tulla niin aika vaan matelee hitaammin. Kyllähän sen kestää, tietysti, mutta ikävä on ns.normaalia toimintakuntoa.

 

@Jullapulla mulla ei varsinaisesti ole mitään ”kaveriporukkaa”, vaan paljon yksittäisiä kavereita, niin koen helpommaksi, ettei tartte toisilleen vieraiden ihmisten alkaa sovitella yhteen juttuja. Sanotaanko vaikka näin, että tuli vähän huonoja kokemuksia omista polttareista, taisi kaaso olla aika raivona siinä säädön keskellä kaikki tarkoittaa hyvää, mutta ei oo aina helppoa jos on todella eri näkemykset siitä, mitä järjestelyn kohde haluaa häistä on vielä sen verran vähän aikaa, että päätin säästää kaason (ja siis tulevan kummitädin) hermoja et tehdään kiva kahvittelu vaan yhdessä ilman mitään sen suurempia yllätyksiä. Paikalle tulee vaan muutama tosi hyvä kaveri, niin heitä ei onneksi pikku remppakaaos haittaa vaippakakun ympärillä

Täällä myös kivut haittaa jo olemista ja alkaa vähän hormonitkin heitellä - vuoroin raivostuttaa ja itkettää. ymmärrän kyllä, miksi ihmiset eroaa helposti näihin aikoihin. en ole varmaan ikinä ollut näin pitkään näin väsynyt ja stressaantunut ja jossain vaiheessa se kupla vaan alkaa puhjeta kaatuen tietysti parisuhteeseen. Yleensä kun sillä toisella osapuolella on ne omat stressin aiheet vielä päälle.

 

Mulla on taas tänään sellainen olo, että tämä lapsi tulee maailmaan jo tänään, mutta ei perinteistä reittiä vaan porautuu tuosta navan yläpuolelta ihon läpi. Iho on aivan kosketusarka ja tuntuu, että kaikki kudokset kohta vain repeää tuon päättäväisesti punkeavan pepun tieltä. Mutta muuten on oikeastaan hyvä fiilis, ei närästä eikä ahdista muuten samalla tavalla kuin kuluneina päivinä.

Mua alkaa jo vähän jännittää onko mulla vauvakutsuja lainkaan. Kyselin mieheltä, tietääkö se, ja sanoi että häneltä oli kysytty että ketä sinne haluaisin, ja hän oli fiksuna miehenä vastannut että ei tiedä, luulee etten edes odota sellaisia. Luulee väärin! Olen kyllä pettynyt, jos mitään ei ole. Ei sillä että vielä olisi kiire, kavereiden vauvakutsut on mielestäni olleet vasta, kun ovat jo äitiyslomalla, ja siihenhän nyt on vielä ikuisuudelta tuntuva kaksi viikkoa. Mutta toivottavasti nyt jotain on suunnitteilla.

 

@Korallikala voi ei, miehet varmasti kutsut ovat suunnitteilla jos niistä kerran on mieheltäkin kysytty. Ehkä mies vaan kiusasi sua ja vastasi oikeasti jotain muuta. Ja vaikka ei olisi vastannut, niin eiköhän kaverit tajua kuitenkin järjestää jotain

 

@Bluebelle Toivotaan niin! Yritin kyllä kovasti vakuuttaa miestä, että kertoisi edes ajankohdan, jos tietää. Vaikka odotan kutsuja kovasti, niin inhoan sellaisia äkillisiä yllätyksiä. Mulla oli polttarit vuosi sitten ja oikeasti tunsin hetken raivoa, kun mun viikonloppusuunnitelmat meni pilalle kun kaasot oli yhtäkkiä oven takana. Vaikka tosi mukava viikonloppu sekin oli, mutta olen kai vähän kontrollifriikki tällaisissa, kun suututti hetken kun kaikki mun hyvät suunnitelmat jäi. Toisaalta meillä on niin pieni asunto, että meillä niitä tuskin järjestetään, joten ehkä saan vähän vihiä sitten jos joku pyytää mua kylään tai muuten mukaansa jonnekin.

 

Musta tuntuu myös että vatsa on pinkeä ku mikä. Kiristää ja tuntuu inhottavalta kun muksu möyrii vaan. Vähän alkaa olemaan kömpelö olo. Vatsa tosiaan kasvaa suoraan eteenpäin, niin sekin varmaan vaikuttaa.

Mites teillä tulevat isovanhemmat?
Meillä nimittäin molemmat haikailee ulkomaille siinä huhtikuussa
Mun vanhemmista nyt tiesinkin, että pääsiäisenä lähtevät reissuun ja monesti ovat sitä kyllä pohtineet ja kyselleet että "uskaltaisikohan sitä lähteä" ja "pitäisikö sitä vaan olla kotona" ja "kuinkahan jos tarvitsette sitten apua". Olen sanonut heille, että senkun menevät, eivät ole reissussa kuin sen viikon vain.
Nyt miehen vanhemmat ovat haikailemassa ulkomaille kuun puolenvälin jälkeen. Heillekin sanoin että senkus menette. (petaan tässä itselleni rauhallista vauvakupla-aikaa...).

Mies nyt vaan heittelee noita worst-case-scenarioita, jossa olen lähes toimintakyvytön synnytyksen jälkeen eikä sitten ole ketään auttamassa päivisin kun mies on töissä jne.

Synnytystoivelistaakin jo kirjoittelin sairaalaa varten.
Varmaan pitää miehen kanssa myös käydä ajatuksia läpi kunnolla lähinnä tuosta vauva-ajasta, kun ollaan kotona. Jotenkin pelkään että nuo isovanhemmat viihtyisivät täällä vaikka joka päivä. Mä taas tykkään olla omissa oloissa oman perheen kanssa ilman häiriöitä ihan muutenkin...

 

Joo, liikkeet ei aina tunnu enää kovin kivoilta. Mä sain tänään niin kovaa puskemista tuolta taas osakseni, että ihan älähdin ääneen kun yhtäkkiä sattui niin kovasti. Oli pakko varovasti painaa neidin pyllyä kädellä alemmas, ja onneksi hetken elämöityään vaihtoikin vähän asentoa. Supistuksia se kyllä aiheutti, pari tuli heti, ja nyt on tullut muutama pitkin iltaa. Alkaa pelottaa viimeiset viikot, toivottavasti tuollaiset kivuliaat puskemiset ei kovasti lisäänny.

Me ei olla nähty kummankaan vanhempia hetkeen, ei vain ole jaksanut. Mun äiti juuri tänään kyseli milloin voisivat tulla kylään, kai ne on tänne pyydettävä vaikkei kamalasti huvittaisi. Mietin, että kehtaisiko toivoa saavansa olla synnärillä ihan rauhassa, vai onko kovinkin suuri loukkaus jos sanottaisiin että kerrotaan sitten, kun ollaan kotiuduttu ja valmiina vieraisiin. Tuntuu jotenkin niin hölmöltä ajatukselta maata sairaalavaatteissa sängyssä, kuitenkin tissitkin paljaana, ja ovesta ravaisi porukkaa sitä ihmettelemään. Täällä on vielä nykyään niin, ettei synnärillä ole mitään vierailuaikoja tai sääntöjä, vaan kuka tahansa saa tulla käymään jos haluaa, melkein milloin haluaa. Kontrollifriikki sisälläni nostaa päätään, ärsyttävää jos ei yhtään tiedä millä hetkellä joku aikoo paukata käymään. Toki sama se on kotonakin, mutta kotona ei ole pakko avata ovea. Mä myös tykkään olla paljon omassa rauhassa, en halua tänne mitään kansanvaellusta. Harmi vaan että etenkin miehen sukulaisia asuu paljon tässä lähellä ja ne on muutenkin sitä mallia, etteivät kysy saako tulla kylään, vaan tulevat vain. En tykkää.

 

Täällä myös alkaa ihan tosissaan sattua vauvan liikkeet ja punkeamiset. Yöt ovat todella rauhattomia kun vauva painaa rakkoa ja koko ajan saa olla juoksemassa vessassa. Samaa on siis myös päivällä. Jännä vaan kun välillä ei ole tuota ongelmaa ollenkaan, sitten vauva varmaan muuttaa asentoa ja saa olla 20 min välein tiristämässä kahvikupillisen. Kaikki yhtään pitempi kävrly alkaa lähes heti supistelemaan ja muutenkin on kyllä todella voipunut olo. Onneksi ei tarvitse olla töissä pariin viikkoon. En kyllä tiedä, että miten jaksan sen viimeisen pätkän vielä loman jälkeen

Meilläkin mies alkoi heti puhua, että mun pitää antaa hänen äidin tulla tänne siivoamaan ja auttelemaan kun vauva tulee, mutta minusta ei tunnu ajatus kovin mukavalta. Tulkoon käymään ja katsomaan vauvaa, mutta kyllä minä oman kotini osaan siivota itsekin.

@Korallikala mulla on ihan sama homma, että en halua mitään yllärivieraita joka väliin synnärille tai edes ekoilla viikoilla kotiin.

En millään tavalla paheksu julki-imettämistä, mutta aion itse imettää vauvaa kyllä ihan ilman yleisöä ja sitä olisi kiva harjoitella ihan rauhassa ja omaan tahtiin. Meidän suvussa on sen verran omituista sakkia osa, että tuostakin joku varmasti saa aikaan ongelman. Siis sekä siitä, ettei synnärille tartte tulla pyytämättä ja yllättäen, että siitä, ettei kaikki välttämättä halua vetää tissiä tiskiin suunnilleen K-marketin kassalla.

 

Täällä myös maha kiristää ja puristaa, etenkin tosta ylhäältä. Vauva potkii tiettyihin aikoihin päivästä välillä niin kipeästi, että vihlaisee johonkin rakon tienoille ja pitää pysähtyä hyvä kuitenkin että jumppailee, on ollut aika rauhallinen tyyppi kokoajan ja aiheuttanut välillä päänvaivaakin hiljaiselollaan. Onneksi on kotidoppler ja viimeviikolla ultrassa napavirtaukset ym oli on ihan kunnossa

@Korallikala mä olen kieltänyt kaikilta synnärille tulemisen äiti vähän siitä järkyttyi, mutta ymmärsi kun sanoin että se on mun lepopaikka sillon ja halutaan tutustua vauvaan ensin itse rauhassa. Etenkin jos mulle tehdään sektio. Ilmoitin myös, että jos heti ekoina parina viikkona tahtoo kylään niin tuo sitten mukanaan jotain ruokaa ja keittää itse omat kahvinsa todellakin aion levätä ekat pariviikkoa, sitten voidaan alkaa esittelemään vauvaa ollaan myös mielellään keskenämme kotona muutenkin, meillä ei sukulaisia ihan hirveästi käy yleensä, vaan me heillä

 

Mä taas haluaisin että porukka tulisi käymään synnärillä täälläpäin on onneksi tiukat vierailuajat ja rajattu ketä saa tulla niin ei koko ajan lapa porukkaa vaan ne lähimmät kävisi sallittuna aikana. Kotona haluan sitten pesiä rauhassa ja opetella imetystä ilman että joku on naama kiinni tississä, antamassa (yleensä turhia) neuvoja tai ihmettelemässä miksi haluan imettää rauhassa enkä koko suvun edessä lyödä meloneja tiskiin. Aiemmin ei ole toiveitani kuunneltu vaan joka tapauksessa tungettu käymään jatkuvasti mutta tällä kertaa aion olla tiukempi.

Ahdistaa jo valmiiksi tämä imetyskyttäys. Joka vauvan kanssa se on vähän omanlaista ja vaatii totuttelua ja opettelua, enkä tod kaipaa varsinkaan äitiäni tai anoppiani sitä kommentoimaan. En myöskään ole niin vapautunut että haluaisin imettää kaikkien nähden esikoisen kanssa mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja lopetin imetyksen kk jälkeen kun tuo kyttääminen ahdisti ja ei muutenkaan kiinnostanut vaikka hienosti sujuikin. Sitäkös sitten tivattiin että miksen imetä, ihan kuin se kenellekään kuuluisi.

Olipa taas vuodatus näitä asioita kun tulee hormoneissa murehdittua jo etukäteen.

 

Jos nyt oikein käsitin ja oikein muistan, niin meidän osastolla saavat isät+sisarukset olla paikalla 8-19 ja isovanhempien vierailuaika on 18-19.00. Toivon kyllä, että isovanhemmat ymmärtävät pysyä sieltä poissa. Omille vanhemmille on niin helppo sanoa suoraan, että älkää nyt ainakaan tulko käymään, mutta miehen vanhemmille pitää sitten olla jo vähän korrektimpi, joka tarkoittaa, että kun sanoo nätisti niin ei se aina mene sitten niin justiinsa perille se pointti.

Minäkään en halua imettää enkä harjoitella imettämistä kaikenkansan nähden (mukaan lukien uudet isovanhemmat) joten jos eivät ymmärrä lähteä, niin häivyn makuuhuoneeseen "imettämään" ja pysyn siellä kunnes vieraat ovat lähteneet (siis jos eivät vihjailuista ja pyynnöistä ota vaarin).

Mua kyllä tuo osastoaika arvelluttaa, kun en ole koskaan sairaalassa ollut ja sitten jos huoneessa on pari muutakin tuoretta äitiä + heidän seuralaisiaan niin mä en tykkää yhtään.

 

Täällä alkaa kans olo tuntua melko tukalalta. Maha on tosi ylhäällä ja pikkunen potkii paljon kylkiluihin. Tällä viikolla myös liitoskivut lisääntyny, erityisesti SI-nivel vaivaa ja aiheuttaa säteilykipua. Harjoitussupparit lisääntyny kans ja melkeinpä aina kun enemmän kumartelee niin supistaa.. Ehkä näiden lisääntyneiden oireiden myötä muös synnytystä ruvennu enemmän miettimään. Vähän väliä tulee googleteltua lähestyvän synnytyksen merkkejä jne. Jotenki odotan jo synnytystä, oli se sen verran erityinen kokemus. Ei osaa jännittää ollenkaan.

Muutenkin aika rauhallisin mielin tässä menny viikot. Kai tämä jotaki pesänrakennusviettiä on, kun käytiin ostamassa tapetteja, että nyt on pakko saada jotain uutta. Onneksi mies on lomalla sitten kun minäki jään, niin hän aiko hoitaa tapetoinnin. Ite vois alottaa kevätsiivousten tekemistä . Tj8 enää töissä!

Rapsu_ 32+5

 

Onko täällä muuten muita jotka on toivoneet perhehuonetta? meillä se on yksi ykköstoiveista, en tiedä miten hormonimyrskyissäni selviäisin ilman miestäni siinä vierellä ajatus vieraasta huonekaverista ei ole ihan se mukavin, mutta jos joku hyvä tyyppi sattuisi niin ehkei sekään ihan hirveää olisi.. Kai

En ymmärrä mikä tarve ihmisillä on puuttua esim imettämiseen, eihän se ole kenenkään muun asia. Meillä onneksi saa näissä asioissa olla ihan rauhassa, uskon että on todella raskasta kuunnella kyselyjä ja "syyttelyä" omista ratkaisuistaan :/ tarvii vaan pitää pää kovana, vaikka sukulaisia vastaan se on kyllä välillä tosi haastavaa ja on vaikeaa olla loukkaamatta jotakuta vahingossa.

 

Meillä on vasta parin viikon päästä synnytysvalmennus, niin en niin tiedä tarkemmin huoneista ja muista. Paitsi sen, että meille ei kyllä taida perhehuone sopia, ei voida sitoutua siihen kun mies ei välttämättä voi olla töistä pois kokonaisia päiviä ja meillä on koiratkin, jotka pitää jonkun hoitaa. Mutta onneksi asutaan tässä parin kilometrin päässä sairaalalta, niin ei ainakaan matkoihin mene turhaan aikaa. Jään kuitenkin pian yksin kotiin vauvan ja koirien kanssa, niin toisaalta hyvä alusta asti opetella sitä itsenäistä olemista myös.

Tänään lähdin kesken päivän töistä pois kun supisteli jatkuvalla syötöllä, eikä meinannut millään rauhoittua, vaikka vaan rauhaksiin istuin. Kotiin kun pääsin niin onneksi hellitti, ja myöhemmin iltapäivällä jaksoin mennä metsään koiran kanssa eikä tullut mitään oireita. Tuntuu että toisinaan vauvan möyrintä ja potkutkin aiheuttaa supistuksia. Työkaverille nauroin että on se toisaalta hyvä, että edes kohtu tekee omia jumppaliikkeitään ja valmistautuu synnytykseen, kun muuten on koko akka päässyt aika rapakuntoon.

Huomasin eilen, että mulle on tullut tosi vaalea linea negra navasta ylöspäin, ihan tässä parin päivän aikana. Alkaa olla masu aika kirjava, navan alapuolella taas on raskausarpia poikineen. Ne on hauskasti aika symmetrisiä, tasaisesti on maha kasvanut vaikka usein tuntuu, että vauva viihtyy voimakkaammin oikealla ja vatsa on välillä ihan vinossa.

 

@Korallikala joo siellä taisi olla puhetta, että jos haluaa perhehuoneen niin pitää sitoutua olemaan paikalla koko sairaalassaolon ajan. Me asutaan n. Tunnin ajomatkan päässä Hämeenlinnasta, niin sen puolesta on omana toiveena perhehuone saada teillä on mukavan lähellä sairaala, paljon kivempi järjestellä tuo sairaalassaoloaikakin

Mulla on ilmestynyt myös tuo linea negra tässä viimeisen viikon sisään raskausarvilta olen toistaiseksi välttynyt, mutta kyllä tämä kiristely vähän taitaa ennustaa että niitä olisi tuloillaan..

 

Mulla on ollut hyvin hentoinen linea negra jo pitemmän aikaa. Se on hyvin hyvin haalea.
Mutta pahin järkytys oli tänään se, kun pyykkejä laittaessani alavatsa kutisi ja sitä piti vähän raapia ja se iho tuntuikin vähän hassulle, että piti ihan peilillä katsoa niin jumankauta mulla on raskausarpia
Enkä tiedä kauanko ne on siellä ollu kun en nää sinne
Ei nyt mitään pahoja, mutta vähän jotain kuitenkin. Muualla vatsassahan ei ole mitään sellaista ja oon jo aatellu, että ei varmaan tulekaan.

 

Mulla on aiemmissa raskauksissa arpia tullut vasta muutaman viimeisen viikon aikana, saa nähdä tuleeko tällä kertaa kun maha on jotenkin eri muotoinen.. alempana ja enemmän työntyy eteenpäin.

Onko muilla kuuma? Tuntuu että varsinkin öisin hikoilen kuin sika vaikka nukkuisin pelkät alkkarit jalassa ilman peittoa. Normaalisti mulla on talvisin aina villasukat jalassa ja joku viltti päällä sohvalla kölliessä, nyt ei kestä edes ajatusta mistään sellaisesta ekassa raskaudessa muistan olleeni kuumissani loppuvaiheessa, mutta silloin elettiinkin heinä-elokuuta.

 

@paperikirahvi90 todellakin on poikkeuksellisen kuuma! Tai oikeastaan ei palele ollenkaan, vaikka yleensä talvisin olen ihan jäässä. Varmaan tuo lisääntynyt verimäärä vaikuttaa - tai sit tää on vain alkusoittoa sille, että kaikki äidit on superihmisiä, jotka ei tartte unta, ruokaa eikä villasukkia

Vauvakutsut järjestetty ja johan oli kivaa tänään kelpaa kyllä halailla vähän miestäkin, on nyt viime aikoina jäänyt hellyys vähemmälle rempan ynnä muiden stressinaiheiden vuoksi.

 

En mä nyt sanoisi että poikkeuksellisen kuuma, mutta totaalisena vilukissana (noin yleensä) niin nyt kyllä tarkenee! Mikä on ihan mukavaa talvella.

Mulla oli eilen koti-ilta. Yksin. Vain minä ja Netflix. Ja levyllinen suklaata. Ja pieni karkkipussi. Ja sauna. Ja alkoholiton sidukka.
Nyt vähän sokerit huitelee
Ei saisi. Vaikka muuten ne on kyllä pysyneet ihan hyvissä rajoissa, mutta tuollainen mättöilta ei oikein sovi...