Huhtikuiset 2018 marras-tammikuussa

Tsemppiä @Lellu83, toivotaan pelkkiä hyviä uutisia.

@Linnn Mulla on painonnousu tähän mennessä varmaan samaa luokkaa, viikko sitten oli +6 kg ja nyt on painavampi olo kyllä taas. Mutta ihan terveen rajoissa taitaa mennä, joten ei murehdita siitä.

Musta tuntuu että masu on välillä tosi esillä ja välillä taas ei yhtään. Toisinaan tuntuukin ihan pinkeältä. Kiva kyllä että alkaa jo selvästi näkyä, ihanaa kun ekaa kertaa elämässä ei tarvitse yrittää piilotella vatsaläskejä vaan kaiken voi kantaa ylpeästi esillä. Olen nyt tällä viikolla alkanut töissäkin käyttää kireämpiä, vatsan paljastavia paitoja. Hauskaa miten huomaa että moni työkaveri on vaivihkaa katsovinaan, mutta kukaan ei sano mitään.

Parin viikon jatkuvan liitoskipuilun jälkeen on tosi hyvä ja oireeton fiilis. Toisinaan on ihan pientä kipua, mutta se on jo niin pientä etten meinaa edes huomata. Toivottavasti vointi jatkuu näin hyvänä, niin jaksan tehdä ja harrastaa. Olen tähän asti treenannut vai toista meidän koiraa (agilitya) ja nyt sain tammikuusta alkaen ryhmäpaikan toisellekin, toivon että pystyn itse treenaamaan mahd. pitkään molempien kanssa.

 

Ru:ssa kaikki hyvin mun unettomista öistä huolimatta pieni prinsessa siellä oli ja ainoa huomion arvoinen asia oli lisäistukka, josta en ollut ikinä kuullutkaan.. täysin vaaraton siis mutta kuitenkin huomioitava asia.

Onnellinen Lellu ja neiti 20+2

 

Voi poitsu ja pojan nimi. Olen noita poikien nimilistoja selaillut ja lueskellut läpi eikä yksikään nimi nappaa sitten yhtään. Tyttöjen nimiä mulla olisi ollut vaikka viidelle tyttölapselle, mutta ei yhtäkään pojan nimeä mielessä valmiina.
Että senkin takia ajoissa liikenteessä. Ehtii makustella nimeä ihan ajan kanssa.

 

@Sano Pirkka täällä sama nimien kanssa!! Mutta olen kyllä muutamaan ihan ok kivaan pojan nimeen nyt törmännyt, että eiköhän lopulta joku nimi löydy

 

@Sano Pirkka @Linnn Täällä sama mutta tytön kanssa. Pojan nimen tietäisin heti. Mulla oli jotain mielessä ensin, mutta nyt kun olen niin pohtinut niin ei, ei ne kyllä ole yhtään potentiaalisia vaihtoehtoja. Tosi moni nimi kaatuu siihen, että muodostaa mun mielestä typerän alkusoinnun sukunimen kanssa, tai on muuten vain liikaa samoja kirjaimia ja nimestä tulee jotenkin sellainen nönnönnnöö. Oon aina pitänyt myös kaksiosaisista nimistä ilman väliviivaa, tyyliin Nooralotta, mutta nyt tajusin senkin että meidän sukunimikin on aika pitkä, olisiko kiva joutua aina ahtamaan jossain lomakkeissa koko nimeä pieneen ruutuun.

No, onneksi on aikaa. Nimen keksiminen on mulle lemmikkejäkin hankkiessa ollut vaikeeta, eli on kyllä ihan paikallaan aloittaa nyt jo. Kolmannen etunimen tiedän jo, haluan että se on sama kuin edesmenneellä isoäidilläni. Mutta jotain siihen eteen pitäisi keksiä. Aiotaan kyllä mennä miehen kanssa pian hautausmaakävelylle, jos sieltä tulisi vastaan jotain helmiä.

 

Mulla on tytön nimi ollu mielessä jo useita vuosia, jos vain vielä sais miehenki innostumaan siitä. pojalle olisi ollu vaikeampaa keksiä mieluisaa.

 

Oletteko muut käyneet nyt raskausaikana hieronnassa? Mulla on äitiyshieronnan taitava hieroja edelleen etsimättä, mutta varasin keväälle pari osteopatia-aikaa. Meidän koiria on hoidatettu osteopaatilla "aina", urheilukoiria kun ovat, mutta en ole ennen itse ollut hoidettavana. Eilen sitten toisen koiran hoidon aikana tuli puhe raskaudesta ja meidän vakkariosteopaatti kertoi, että hoitaa koirien lisäksi myös äitiys- ja vauva-asiakkaita. Nyt on äitiysloman alkuun varattu ensimmäinen aika käsittelylle, noin kuukausi ennen laskettua aikaa. Toinen aika on sitten noin kuukausi lasketun ajan jälkeen, silloin hoidetaan paitsi koirat kisakautta silmällä pitäen, niin myös sekä minut synnytyksen jäljiltä että vauva.

Vauvojen kehohan hyvin pitkälti kyllä korjaa itse itsensä, mihin osteopatiakin pyrkii, poistamaan välittömät ongelmat niin, että kroppa voi aktiivisessa itse korjautua ja palautua tasapainoon. Mutta vauvoilla yleensä ei ole aikuiseen verrattavaa traumakuormaa takanaan, tietenkään, jolloin tilanne on lähtökohtaisesti parempi. Tästä huolimatta on musta ihan kiva ajatus katsoa hänenkin tilannetta heti silloin, jos jotain ongelmaa sattuukin olemaan. Äidillä taas voidaan vaikuttaa paitsi synnytyksessä tulleisiin kiputiloihin ja synnytyksestä palautumiseen, niin myös imettämiseen. Joku avustaja mun pitää vain ottaa mukaan tuolle reissulle, että selviän koko porukan kanssa.

Osteopaatti suositteli myös Facebookista ryhmiä Aktiivinen synnytys sekä Imetyksen tuki. Etenkin jälkimmäinen on kuulemma vertaansa vailla, siellä on maan parhaat asiantuntijat mukana keskusteluissa. Ilmeisesti imetysohjauksen taso perusterveydenhuollossa on tosi kirjavaa ja pitkälti hoitohenkilöiden oman kiinnostuksen varassa, joten kiva tietää, että on tuollainenkin taho josta apua voi saada. Täällä päin on mun tietääkseni kyllä imetystukiryhmiäkin, en ole vielä ehtinyt sellaisiin tarkemmin paneutua.

 

Olipahan outo keskustelu päivällä. Mulla on parin ystävän (molemmat olivat kaasojani) kanssa whatsapp-keskustelu, jossa puhe kääntyi jonkun mutkan kautta vauvakutsuihin. Tiedän että molemmat ovat sitä mieltä etteivät halua ikinä lapsia eivätkä ole muutenkaan innostuneita asiasta, ja niinpä seurasinkin pian keskustelua siitä, miten prcstä, ällöttäviä ja turhia sellaiset "hehkutus- ja lässytys-vauvajuhlat on". Öö, okei? Ihanko oli pakko tehdä tikusta asiaa ja päästä kertomaan tästä mulle? Toisessa kaveripiirissä on tapana järjestää tosi kivoja vauvakutsuja vuorotellen toisillemme, aion kyllä pitää huolen että vinkkaan, että jos ja kun mulle jotain keväällä järjestetään, niin näitä kahta ei sinne pyydetä. Vaikka toisaalta kyllähän he varmaan tulisivat kun tietävät että asia on mulle tärkeä, mutta en mä taida haluta paikalle ihmisiä, joiden tiedän pitävän koko asiaa ihan roskana ja epämiellyttävänä. Aikaistahan se on tällaisia vielä miettiä, mutta laitan kyllä asian korvan taa. Ei tää keskustelu vain sattumalta tullut esiin, se on varma.

Nyt on muutenkin jotenkin tosi vahva "good vibes only" -fiilis, en jaksa mitään negatiivista tai ärsyttävää tai mitään. Enkä oikeastaan mitään muutakaan. Haluaisin vain käpertyä kotiin peiton alle googlailemaan ja tutkimaan vauvajuttuja ja tehdä kaikkea mukavaa ja leppoisaa.

 

Kaste vai nimenantojuhla?
Kuka siitä päättää?
Saako lähisuku vaikuttaa asiaan ja kuinka paljon?

 

Kaste vai nimenantojuhla?
Kuka siitä päättää?
Saako lähisuku vaikuttaa asiaan ja kuinka paljon?

Meillä on kastettu aiemmatkin ja niin varmasti tämäkin. Aiemmat kastettu ja juhlat pidetty seurakuntasalissa, koska silloin oma koti ollut todella pieni kerrostalokämppä. Nyt omakotitalossa asuessa voisi harkita et ois kemut kotona. Nähtäväksi jää miten toimitaan.. toisaalta säästyisi siltä hermoja raastavalta siivoukselta ja ylimääräiseltä hössötykseltä kun menis vaan ns valmiille..

Mielestäni vanhemmat päättää itse, lähisuku voi sanoa oman mielipiteensä, mutta ei he ratkaisua tee.

 

Meilläkin kastetaan ja varmaan seurakuntatalossa, ellei ehditä tässä välillä ostaa taloa. Nykyiseen rivarikaksioon ei haluta ahtautua. Toisaalta kastejuhla kesällä kotona olisi kyllä kiva. Lähisuvulle asia ei mun mielestä kuulu lainkaan, toki saavat olla mitä mieltä ovat, mutta me vanhempina tehdään päätös ihan omien mielipiteidemme pohjalta eikä siihen vaikuta kenenkään muun tahto. En tosin suvun tuntien odota edes kommenttia suuntaan tai toiseen, päätettiin sitten kastaa tai olla kastamatta, ei siellä ketään tällaiset asiat siinä määrin kiinnosta. Tai ei esim. ole ketään vanhaa isomummoa, joka kiroaisi meidät ikuiseen kadotukseen jos ei kastettaisi.

 

Mä itse olen ateisti, ollut aina, vaikka sen kuuluisan tavan mukaan olin seurakunnan päiväkerhossa ja rippikoulunkin kävin. Kirkosta erosin joskus parikymppisenä. Mieskin on kirkosta eronnut.
Mutta rakas anoppi on sitä mieltä että tottakai lapsi kastetaan. Koska se nyt vaan kuuluu asiaan. Hän ei ole kasvotusten asiasta puhunut mutta miehelle tätä häpeää ja ahdistusta itkenyt.
Tällainen uskontoasia on sellainen muna vai kana -tyyppinen dilemma. Itse en katsomuksestani tingi. Eli pappia ei mun taloon kutsuta mistään syystä.
Mutta miten selittää tämä anopille?

 

Meilläkin miehen suku on sitä mieltä että pitäisi kastaa. Yhtään lapsista ei ole kastettu eikä kasteta, vähiten siksi että suku haluaa. Eikä sieltäkään ole halua kastaa uskon vuoksi vaan siksi koska heidän suvussa on vaan tapana ja se on sitten ainoa oikea tapa minusta aika inhottavaa puuttua tuollaiseen, kun tällaiset uskonnolliset ja elämänkatsomuksellisetkin asiat on kuitenkin niin henkilökohtaisia juttuja.
Me sanottiin anopille että ei kasteta ja piste. Yritti aikansa tingata ja jankuttaa mutta luovutti jossain vaiheessa. Mun sukua ei onneksi kiinnosta muu kuin lapsi itsessään, kastettu tai ei.

 

Nimenantojuhliakaan ei olla pidetty. Mulla on ollut pienen vauvan kanssa muutakin tekemistä kuin siivota, leipoa ja järjestellä, saati sitten stressata mitä vaatetta saa päälleen survottua. Ei siinä jos joku jaksaa ja haluaa, mutta minä en.

 

@Sano Pirkka meillä ei kasteta. Nimiäiset pidetään varmaan kotona, vaikka sinne ei vieraita mahdukaan Minusta lapsi voi liittyä itse kirkkoon ennen rippikoulua jos siltä tuntuu. En itse toivoisi, että lapsi osallistuisi koulussa evlut-uskonnonopetukseen ainakaan nykymuodossaan. Vaikuttaa kuitenkin ilmapiiri siltä, että opetussisältöjä ollaan tuon osalta muokkaamassa enemmän kohti elämänkatsomustiedon sisältöjä. Minusta se on hyvä. Voi niitä elämän suuria kysymyksiä pohdiskella ilman jotain tiettyä uskontokuntaakin.

Toki ymmärrän, että monessa perheessä halutaan vaalia myös perinteitä ja siirtää niitä myös lapselle.

 

Olen tietenkin aikoinaan miettinyt noita juhliin liittyviä ongelmakohtia läpi ja erityisesti sitä juhlan tuntua. Mielestäni nimenantojuhlasta saa ihan yhtä kauniin juhlan ilman pappiakin.
Meilläpäin on yksi kaunis vanha juhlatalo, jossa haluaisin juhlan pidettävän. Ohjelman runko olisi samanlainen, mitä kastejuhlassakin. (Tosin edellisen kerran olen ollut kastejuhlassa joku 10 vuotta sitten). Mutta suurinpiirtein näin:
- saliin istumaan
- pro seremonialta tilattu juhlapuhuja/ seremoniamestari aloittaa yhdessä kirjoitetulla puheella
- yhteislaulu tai muu vastaava
- anoppi tahtoo ehkä lausua runon (on esiintynyt aikaisemminkin)
- lapsen nimi ilmoitetaan ja toivotetaan tervetulleeksi sukuun, taustatietoa nimen valinnasta ym.
- siviilikummien valinta/ esittely
- serkkutytöt voisivat laulaa, esim. Lintu (elokuvasta belle ja sebastian)

Virallisen osuuden jälkeen siirrytään kahvittelemaan. Voileipäkakkua (kyllä), rieskarullia, suolaista piirakkaa, täytekakkua, leivonnaisia ym. Sitten olisi vain seurustelua, vauvan ihastelua, myös sukujen tutustumista jne.

Yleensähän tällaiset juhlat eivät kestä muutamaa tuntia kauempaa.

 

Mun mielestä @Sano Pirkka ajatukset juhlista kuulostaa kauniilta ja viihtyisiltä juhlilta. Tuo tilattu puhuja tuo varmasti juuri sitä kaivattua juhlallisuutta tilaisuuteen. Oikein hyvältä kuulostaa.

Mä oon nyt viikon aikana hullaantunut ihan vaunujutuista. Kaikki illat menee vain vaunuja googlaillessa. Nyt tosin tiedän mitkä haluan, jos vain käytettynä löydän. Kotiin koiralenkkivaunuiksi Britaxin Go Bigit, autoon matkarattaiksi luultavasti jotkut Baby Joggerin kevyimmistä malleista. Matkikset voisi varmaan ostaa joulun jälkeen alesta, mutta nuo kalliimmat on varmaan pakko löytää käytettynä. Jos noita ei löydy, kun ovat niin uutta mallia kuitenkin, niin sitten jotkut muut tukevat, rullaavat, isorenkaiset hyvällä jousituksella.

 

Hei,
täällä vielä yksi mattimyöhäisenä mukaan keskusteluun. Vihdoinkin sain tunnukset tehtyä ja toimimaan, vaikka lueskellut olen jo tovin.

Huhuilen vielä yksityisviestillä @Lellu83 'lle, josko mahtuisin vielä FB:n puolelle myös mukaan.

LA 17.4 / Teran / 33 / 1 / HUS

 

Pikainen hei täältä kaikille! Pahoinvointi on vienyt energiat tipotiehen, joten kirjoittelu on jäänyt. Täällä vauva jytää kovaa vauhtia masussa ja pahoinvoinnin ja huimauksen lisäksi ei ole ollut muita probleemia, rautalääkitys tosin aloitettiin. Perjantaina pitäisi taas selvitä toiseen kaupunkiin rakenneultraan. Jännittää kovasti, mutta toivottavasti kaikki on pienellä hyvin. Kaikille paljon terkkuja ja voikaa hyvin!

 

Taisi olla eka supistus tänään
Täysin satavarma en asiasta ole, mutta mikäpä muukaan se voisi olla? Vähän nipistelee myös. On ollut rankka viikko töissä, saanut kävellä ja kantaa ja juosta ja nostella. Ravintola-alan kiireisimpiä aikoja nämä pikkujoulut. Onneksi koittaa muutama vapaapäivä ja torstaina on neuvola.

Nyt olen kyllä miettinyt paljon tätä töissä jaksamista.

 

Kiva kuulla Ilonastakin välillä! Jaksamista pahoinvointiin!

Mä en enää töitä tee loppuraskauden aikana. Mun työnkuvaan kuuluu niin paljon sellaista mitä en pysty tekemään ilman että alkaa supistaa eikä kevyempiä töitäkään näissä hommissa ole. Viikon ajan on alavatsaa ja selkää särkenyt ja muutama kipeä supistuskin tullut. Ei mitään älyttömän kovia, mutta sen verran kuitenkin kipeitä että on pitänyt pysähtyä hetkeksi. pakko jossain vaiheessa ajatella itseäänkin vaikka töitä olisi tiedossa niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä.

 

Miten olet @paperikirahvi90 ajatellut nuo lomat ja saikut?
Mä tekisin tammikuussa viikon ja sitten olisi talviloma. Tämän jälkeen vielä viikko, sitten helmikuu sairaslomaa ja maaliskuussa olikohan ihan eka vai toka päivä, alkaisi äitiysloma. Laskettu aika on huhtikuun alussa.

 

Niin se vaan meni se ikuisuus ja nyt kuulumisia ru:sta: Kaikki mainiosti ja meille olisi kahden jätkän pätkän jatkoksi tulossa pieni neiti ensi keväänä! Joko raaskisi ostaa ensimmäiset pienet NEIDIN vaatteet. Muuta kampetta (mm. ne haluamani Emmaljungat löytyi tuttavalta erittäin siistit ja nätit) olenkin tässä hiljalleen jo keräillyt.

Meillä on muksut kastettu molemmat. Se on nimenomaan sellainen perinne ja se mummoni tekemä kastemekko on ollut jo niin monen lapsen päällä (itseni ja omat lapseni mukaanlukien) että jo se mekon näkeminen saa herkistymään. Tämäkin tulokas kastetaan, katsotaan ne kouluasiat sitten joskus vähän myöhemmin. Haltiakummi on kuopuksella ja heitä on pari lisää tulossa tälle vauvalle jos vaan suostuvat pyyntöön. Vanhemmathan sen päättää minkä lapselleen haluaa, kasteen vai nimenantojuhlan.

Kyllä olisi hieronnalle tarvetta tässä osoitteessa... hartiat niin jumissa että.

Tyttöjen nimiä on jo pari kivaa muistissa... josko ne taipuisi tuon isännänkin suuhun.

Hyvää ja kasvavaa vointia kaikille!

Jullapulla ja edelleen "V" 20+5

 

Flunssahan sieltä sitten iski
Yleensä olen tositosi harvoin kipeä, mutta sitten kun en hiljennä tahtia, niin kroppa laittaa hiljentämään. Nyt sitten vaan pötkötellään kissojen kanssa ja vahdataan Netflixiä, kun ei muuhun ole energiaa. Meneehän ne vapaapäivät näinkin...

Anoppi on edelleen sitä mieltä, että kastaa pitää. Huoh. Ihan kuin tässä ei olisi muuta mietittävää ja stressattavaa ihan muutenkin niin sitten toinen lykkää lusikkaansa soppaan johon sillä ei ole mitään asiaa. Mies on sitä mieltä, että ei kastettaisi. Mutta toki hänellä painaa vaakakupissa myös välit omaan äitiin ja hän miettii myöskin sitä, kiusataanko lasta sitten koulussa tämän kirkkoonkuulumattomuuden takia.

 

"Kelaneuvola" oli tänään, eipä siinä, äitiyspakkaus vaan tilaukseen. Siinä menee ilmeisesti se parisen viikkoa kun se tulee Matkahuoltoon, ajattelin kyllä odotella joulun ohi ja tilata vasta sitten.

Lidliin oli taas tullut vauvanvaatteita ja pitihän sieltä yksi setti bodyja käydä taas ostamassa. Mulla ei ole mitään hajua, millaisia vaatteita vauvalla olisi hyvä käyttää. Pitänee odottaa ja katsoa äitiyspakkauksen sisältö ja sitten jatkaa noita vaatehankintoja.

Olisi pitänyt kirjoittaa (aina pitäisi kirjoittaa!) muistiin asioita mitä kysyä neuvolassa. Edelleenkään ei ollut mitään puhetta sokerirasituksesta, vaikka nyt jo 24+0. Painonnousu on toki ollut maltillista (oman puntarin mukaan 4kg). Olen käsittänyt että siihen joutuu kaikki yli 25 -vuotiaat odottajat. Enemmän vain höpöteltiin kaikista valmennuksista ja tutustumiskäynneistä jne.