Huoh! Askartelua lasten kanssa

Miten voikin verenpaine nousta lasten kanssa askarrellessa. Äsken askarreltiin rairuoho-purkit maitopurkeista. Koululainen teki monta kertaa omasta mielestään väärin, sai hirveitä kilareita ja itki hysteerisenä kun ei onnistu, liimaili koristeet ja tarrat väärin päin. Autoin ja lohdutin minkä kerkesin. Keskimmäinen oli ainut joka askarteli iloisena ja hyvin onnistui, häntäkin piti auttaa välillä. Nuorin sotki ja sääti, piirsi tusseilla mattoon ja vaatteisiin, puristeli liimaa joka paikkaan ja meinasi leikata housunsa kun silmä vältti. Onko muilla näin rasittavaa? Onneks ei tarvii askarrella kun pari kertaa vuodessa.

 

Miksi on pakko askarrella?ja onko pakko askarrella kaikkien kanssa yhtäaikaa?

 

Vanhin ja keskimmäinen haluaa aina samaan aikaan samoja asioita, nuorin nyt tulee aina siihen säätämään. Joo ois pitänyt odottaa että nuorin on päiväunilla mut myöhäistä nyt. Itse tykkään askarrella, mutta lasten kanssa se vaan on niin raivostuttavaa kun niillä ei oo malttia ja heti menee hermo ja tulee itku jos ei onnistu. Ihmettelen miten se aina päikyssä ja koulussa onnistuu koko ryhmän kanssa niin ettei kukaan vedä kilareita.

 

Työn kautta olen vetänyt aikuisten askartelupajoja, eikä lastesi käytös mitenkään poikennut aikuisten käytöksestä. Erona vain se, etteivät aikuiset näytä tunteitaan niin selkeästi.

Sulta vain jäi kaikkea vastustava ihmistyyppi pois, joka yleensä naama yrmällään vastustaa koko pajaa ja pilaa muiden ilmapiiriä tuhisemalla booooooooooring.

Koska saan hommasta rahaa, on myös pakko pärjätä kaikkien kanssa. Yleensä auttaa, ettei koeteta suorittaa mitään. Minulla on aina vähän huonosti tehty esimerkki osallistujille, niin se kannustaa tekemään vielä parempia kuin minulla

 

Mä en askartele lasten kanssa kuin hyvin, hyvin harvoin, koska en jaksa katsoa sitä sotkemista ja kränäämistä menettämättä hermojani. Askartelun kuuluisi olla kivaa puuhailua, eikä sitä että äiti huutaa pää punaisena, joten emme sitten askartele. Vanhin askartelee eskarissa ja pienemmät kerhossa. Se saa riittää.

 

Mä askartelen tosi paljon 4v tyttösen kanssa, se on aina mukava yhteinen hetki ja askarreltavaakin löytyy pari kertaa viikossa. Me tosin ollaan askarreltu siitä asti kun tyttö osasi saada jäljen paperiin kynällä/maalilla ja hommassa on alusta asti ollut selkeät säännöt. Ikinä ei ole hermostunut kun itse olen mukana "ajan kanssa ".. valmiiksi turhautuneena en lähtisi edes yrittämään. Nykyään mukana säätää myös 8kk konttaava neito, ja lattialla me kaikki ollaan tavaroinemme. Tänään katseli 8kk vieressä kun 4v askrteli korit joihin istutettiin ruohot kasvamaan puolelle suvulle viemisiksi ..jos sun lapset ei vaan ole kiinnostuneita askartelusta? tai jos yrittäisit antaa jokaiselle oman hetken?

 

Tuttu tunne Me askarreltiin viikonlopulla sellaisesta valmiista pakkauksesta supersankarin viitta. Lapsia vaan kaksi, mutta liimaa joka paikassa, hirveä huuto, kun en ehtinyt auttaa molempia samaan aikaan, toista ärsyttää, kun toinen matkii jne. Loppujen lopuksi olivat todella tyytyväisiä lopputulokseen ja siihen, että oltiin tehty ne yhdessä. Ei toki ole pakko askarrella, mutta mä luulen, että se on lapsille tärkeää ja juuri siksi se aikaansaa myös itkua ja rähinää, joskus Jälkikäteen aikuinen muistaa rähinät ja lapsi muistaa, miten tehtiin yhdessä ja oli kivaa.

 

Minä oon sit vissiin superhuono äiti kun lykään lapsille askartelu tarvikkeet kouraan ja sanon et olkaa hyvä. Toki autan jos kysytään.

 

Joo tiedän että on tärkeetä yhdessä oloa ja siks joskus jaksankin askarrella. Omassa mielessä on vaan joku vaaleanpunainen haavekuva missä kaikki iloisina askartelee ja hyvin onnistuu ilman turhia sotkuja. askartelu tosin menee luontevammin kun lapset saavat itse ideoida ja omassa rauhassa toteuttaa joten jatkossa en koko porukan kanssa rupea siihen hommaan. Mullakin menee loppu päivä nyt mieltä rauhoitellessa.

 

Minä oon sit vissiin superhuono äiti kun lykään lapsille askartelu tarvikkeet kouraan ja sanon et olkaa hyvä. Toki autan jos kysytään.

Ja sotkusta viis. Ihan sama vaikka on silppua ja sotkua sit huone täynnä..

 

Jos teen jotain suunniteltua otan siihen vaan yhdennlapsen kerrallaan. Muuten saavat leikkailla ja liimailla mitä tykkäävät

 

Meillä lapset askartelevat ihan omatoimisesti.

 

Minä oon sit vissiin superhuono äiti kun lykään lapsille askartelu tarvikkeet kouraan ja sanon et olkaa hyvä. Toki autan jos kysytään.

Mä teen toisinaan samoin ja askartelevat ihan kohtuu mukavasti keskenäänkin, mutta selkeesti se ei ole samanlaista yhdessä tekemistä, eikä siitä jää ihan niin pitkäaikaiset muistot kuin noista yhteisistä tuokioista, joihin siis saattaa kuulua myös pettymyksiä, uudelleen yrittämistä, korjaamista, itkemistä sun muuta. Lapselle taitaa askartelussa olla erityistä se, että onko mukana äiti. Ei se, että on sakset ja liimaa

 

Taisi olla tuskartelua.

 

Minusta aikuisten ei kuulu askarrella, eli jos lapset haluavat askarrella niin askarrelkoot sitten keskenään. Minä ainakin olen lapsesta asti inhonnut yli kaiken askartelua enkä ole lastenkaan kanssa koskaan askartele.