Emv:
Synnytyksestä jäi TODELLA POSITIIVISET kokemukset!
Ei todellakaan ollut niin kauheeta mitä olin kuvitellut...Sen takia alkoikin ärsyttää kun on olemassa ihmisiä jotka sanoo "oota vaa ku meet synnyttää, ne kivut on yhtä tuskaa"..
Mielestäni mua ei oikeestaan sattunu ne supistukset, oli vaa kauhee painontunne ja joka supistuksessa helpotti ku laitto jalat ristiin ja ponnisti
Kätilöt oli tosi kannustavia ja oli todella mukavaa synnyttää kun ne kehu mua kovasti kuinka oppikirjan mukaisesti osasin synnyttää
Ponnistusvaihekin kesti vaan 10min ensisynnyttäjäksi
Mulla alko supistelut keskiviikkona klo 6:00 ja siin sit päivän ajan otin aikaa..
Illalla klo 18:00 alkoi supistukset olee jo jonkin verran kivuliaampia ja tuli 5min välein..
Päätettii miehen kaa että ennempää ei sairaalalle lähdetä ennen ku Suomen peli oltais katottu..
no onneks suomi voitti nii voitiin lähtee hyvin mielin matkaan (tässä vaiheessa tosi kivuliaita supistuksia)...
Klo 00:25 kirjauduttiin sairaalaan, tutkittiin paikat, huoh, olin yhdelle sormelle auki... :kieh:
Saatiin huone miehen kanssa et päästäs nukkuu mut eipä niissä kivuissa pystyny nukkuu...
Sain jonkun kivunlievityksen joka alko p:llä..en muista nimeä.. Klo 5:00 heräsin puoliunesta vielä kovempiin kipuihin ja lähdin pyytämään kivunlievitystä lisää..tehtii sisätutkimus ja olin edelleen yhdelle sormelle auki..meinasin pyrähtää itkuun ku olin jo tuskissani ilman mitään lääkkeitä ja olin vasta iiiihan alussa...sit menin ammeeseen mut en pystyny olee puolta tuntii pidempään ku alkoi heikottamaan ja oksensin kaikki ulos ja tuli kauhea tuska hiki...
Ainoastaan kylmä ilma autto siin tilanteessa supistuksen tullessa...
Klo 7:30 kätilöt tuli tutkii tilanteen nii olin 3-4cm auki ja sain luvan alkaa valmistautuu synnytyssaliin siirtymistä..olin niin taivaissa jo sillon ku sain tietää että jes kohta se on ohi..
Vähän epäilin että uskallanko ottaa ilokaasua mut onneks kätilöt suositteli ja siitä oli todella suuri apu...aika kuluikin siitä lähtien siivillä...Epiduraalin sain ja sit jossai vaiheessa mulla meni vedetkin...Kysyin viel kätilöltä että kusinko mä housuun vai oliks se lapsivettä
Jossai vaiheessa olin 9cm auki ja kätilöt sano että soita sitten kelloa kun on tarve ponnistaa toooosi paljon..ei varmaa menny 5minuuttiikaa ku hälyytin ne paikalle että nyt mä haluun tän lapsen pois ja olinkin täysin auki ja sain luvan ponnistaa..
Ilman leikkauksia selvittiin ja todella pienet repeämät tuli ja iha yhdellä/parilla tikillä selvisin...
10min siin sit meni nii poju oli maailmassa :heart: :heart: :heart:
Siin sit oli vähä pää pökkyrässä..Ihmeen pirtsakka olin silti..
Ainoa negatiivinen asia oli koko reissussa huonekaveri! En saanu yhtään nukutuks kun hänen poitsu itki koko ajan ja sit jos se oli lastenhuoneessa nii sit se äippä kuorsas..
Sit sen luona ramppas tyyliin tunnin välein hänen kavereitaan..yritäppä siin sit imettää tissit paljaana ku en ollu kerenny verhoo vetää eteen...
Mut kaikki ne ärsytykset unohtu samointein ku pääsin omaan kotiin :heart:
En voi sanoo muuta ku että mul on kyl maailman kiltein lapsi, ei tosissaankaa turhia kitise..
Eikä se oikeestaa itkekään...ainoastaan önisee
Mut tämmönen reissu mulla..tässä harjoitellaan toisiimme tutustumista.. :heart:
Aika nopeasti sitä alkaa jo tuntee oman lapsensa mitä se on milloinkin vailla
Mutta....RAKASTAN! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
-Tiude & Poju 15pv-