ihan kamala pelko lapsen puolesta! auttakaa.

lapsi on vielä mahassa,kaikki on todettu olevan hyvin. pelkoni on vain se että jotain sattuu,etten yhtäkkiä enää tunne liikkeitä ja vauva olisi kuollut. nää tulee uniin asti,ihan kamalaa. kun vauva syntyy tulee kätkytkuoleman pelko. nää haittaa mun elämistä,varsinkin iltaisin. ennen ei ole ollut näin pahaa pelkoa,mutta koin ennen tätä odotusta keskenmenon joka oli tosi kova paikka,vaikka tapahtui hyvinkin alussa.

 

Mä olen myös ihan hysteerinen tän oman vauvani kanssa. Tänäänkin on ollut rauhallisempi päivä ja ihan hysteerisenä olen koittanut kuulustella liikkeitä. Ja kaikki kauheat jutut kohtukuolemista ja muista saa mut suorastaan paniikin partaalle.

Tuon pelon kanssa täytyy kai vaan koittaa oppia elämään, sillä yhä edelleen pelkään tosi paljon että 7-vuotiaalleni tapahtuu jotain. Monta kertaa just ennen nukkumaanmenoa mietin kaikkea kamalaa ja sitten pillitän silmät päästäni

Kai se vaan on niin että kun toista rakastaa aivan valtavasti, niin samalla pelkää menettävänsä sen. En mä tiedä.

Koitahan mennä päivä kerrallaan ja nauttia jokaisesta hyvästä päivästä :hug:

 

Varmaan ihan normaaleja odottavan äidin tuntemuksia :hug:
Mulla oli myös ennen "onnistunutta" raskautta yks km, ja jotenkin meni pitkä aika ennenkuin uskalsin kunnolla iloita tulevasta vauvasta. Toisaalta tiesin että kaikki on ok, mutta silti vielä rakenneultraankin mentäessä olin ihan paniikissa että jos jotain onkin pielessä.. Ja silti kaikki oli ihan kunnossa
Älä ressaa liikaa, hyvin se menee!

 

eiköhän tuo ole ihan normaalia.Mä ainakin pelkäsin mitä ihmeellisempiä juttuja. Olin varma että olin syönyt vahingossa maksaa jne jne...vauva kun synty,pelkäsin juuri kätkytkuolemaa niin paljon,että panin puhelimen herättämään minut tunnin välein tarkistaakseni lapseni.
Ihan kaikkea hullua,mitkä nyt kuullostaa ihan sairaan tyhmältä.Minkäs teet kun se lapsi on niin rakas,että sekoaa huolesta.

 

:hug:
minä pelkäsin niin hirveesti tän taaperoni kans raskausaikana ja hänen synnyttyä koska esikko syntyi kuolleena rv20+1, päivä kerrallaan mentiin ja täs sitä ollaan, poju nukahti syliin...

 

minäkin olen aina hysteerinen odotus aikana,mutta kuinka iso pelko sinulla on?Ahdistaako sinut?Mitä jos sulla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö,sekin aika yleinen vaiva odotus aikana?

 

Itse olen miettinyt sitä Ruotsin Engla tytön katoamista.Ja onhan niitä muitakin ollut.Että mitäs jos noin kävisi omalle kohdalle..Jossain uutisessa luki että silminnäkijä olisi nähnyt auton lähtevän seuraamaan pyöräilemässä ollutta tyttöa.

 

jos on kovin kova tuo pelko, ja ahdistaa, niin kannattaa kysyä, onko paikkakunnalla neuvolapsykologia, jonka kanssa voisi jutella asioista. Meillä oli tosi kiva sellainen, ja siitä oli paljon apua.

 

Mua pelotti raskausaikoina keskenmenot ja lasten syntymien jälkeen kärkykuolemat, edelleenkin pelkään, että jotain sattuu. Joskus näen kamalia unia, että jompikumpi jää auton alle tai jotain yhtä kamalaa. Tää on aivan kauheeta tää jatkuva pelko, mutta kyllä olen oppinut elämään sen kanssa. Ei näitä unia tule joka yö. Joskus ehkä on semmonen ahdistuskausi, jolloin kaikki pelottaa, mutta sitten tulee parempia kausia.
:hug:

 

musta tuntuu, että kun se pieni ihminen siellä sinun vatsassasi kasvaa ja kehittyy, olet ehkä odottanut häntä kauan, ehkä hän vain päätti tulla...on niin suuri ihme ettei sitä ymmärrä itse ei ymmärrä miten juuri minun lapseni selviäisi siitä kaikesta mitä voi vastaan tulla kun lapsi kasvaa ja kehittyy, koska välillä kaikki voi katketa hetkessä ja voi sattua niin paljon, että ihmismielen on vaikea sitä ymmärtää, minä muistan ainakin omasta odotuksestani kuinka huollissani olin joka päivä asiat tulivat uniini, kun olin raskaana valmistuin kehitysvammaisten hoitajaksi, joten kuvittele kuinka paljon siinä oli miettimistä, pelkäsin niin että tuli usein itku, ja minun nuppuni olikovin rauhallinen masu asukki yleensä, ei paljon potkiskellut ja sehän huoletti kun muiden vauvat olivat ties mitä jalkapalloilijoita....koko ajan vauhdissa, sitten syntyi terve kaunis tyttö. välillä tuo pelko raskaana ollessa, voi tarkoittaa myös osaltaan pelkoa kaikesta uudesta mitä vauva tuo tullessaan ja miten synnytys menee yms. ja mielestäni tuo pelko on hyvä, tavallaan se on sitä kypsyyttä ja äidiksi kasvamista...hyviä jaksamisia.oli pakko laittaa jotakin koska tuon tunteen muistan niin hyvin ja sen miltä se tuntui. koita nyt nauttia rakaudesta, huomista voi murehtia sitten vaikka huomenna jos se on niikseen... :hug:

 

musta on vaikeeta keskustella tästä neuvolassa. tuntuu etten voi avata suutani ja sanoo ääneen että pelkään että se kuolee. en ole puhunu edes miehelle,ainoastaan vaan kirjottanut ja rukoillut ettei mitään sattuisi. tässä on vielä 3 kuukautta aikaa synnytykseen.

 

musta on vaikeeta keskustella tästä neuvolassa. tuntuu etten voi avata suutani ja sanoo ääneen että pelkään että se kuolee. en ole puhunu edes miehelle,ainoastaan vaan kirjottanut ja rukoillut ettei mitään sattuisi. tässä on vielä 3 kuukautta aikaa synnytykseen.

Minulla on puhuminen auttanut ainakin jonkun verran.