Ihan naurettavaa käytöstä kakaralta

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Poika menee 7,lk ja äitin pitää aamulla etsiä vaatteet ja katsoa että herra syö aamupalan ottaa lääkkeen ja lähtee ovesta ulos.

Alkaa niin palaa hermo tohon
 
vierailija
Kurkkaa peiliin, rauhoitu ja ole iloinen. Olet vain passannut poikasi hyvin ja
mitäs sitten :)

Aloita pienistä vastuun siirroista, vaatteet, aamupala, lääke (pistotarkastuksia, että varmasti ottaa) ja sitten omatoimisesti ulos ovesta. Kyllä se siitä pikku hiljaa, älä stressaa (y)
 
vierailija
No jos en kato että tekee tai tee itte. Niin toi istuu vielä tunteja tuijottamassa telkkarii eikä ymmärrä edes kelloo kattoo
Anna sitten myöhästyä. Kun koulusta tulee sanomista raahaat lapsen paikalle ja pistät hänet itse selittämään opettajalle.

Anna pojan oppi seurausten kautta mitä lorvinta tekee. Oletko kotona kaiket päivät? Jos niin poistu kouluunlähdön aikaan.
 
vierailija
Anna sitten myöhästyä. Kun koulusta tulee sanomista raahaat lapsen paikalle ja pistät hänet itse selittämään opettajalle.

Anna pojan oppi seurausten kautta mitä lorvinta tekee. Oletko kotona kaiket päivät? Jos niin poistu kouluunlähdön aikaan.
Ei taida toimia nykykoulussa. Koulu ei voi mitään, vaikka lapsi jäisi kotiin koko päiväksi. Pienempi paha siis, että äiti huolehtii kouluun menon ja yrittää pikkuhiljaa keksiä ratkaisua ja saada ottamaan vastuuta itsestään. Jos äiti jättää lapsen vastaamaan itsestään, niin voipi olla, ettei lapsi mene kohta kouluun lainkaan.

Itselläni on erityislapsi, jonka kanssa on ollut monenlaista vaikeutta. Olen vienyt väkisin päiväkotiin puolipuettuna, pukenut kouluun. Muutoin olen välttänyt turhaa huolehtimisesta, mutta pakolliset asiat on huolehdittu äidin toimesta, jos ei muuten ole onnistunut. Aina kaikki ei ole ymmärtäneet, miksi toimin tavallani. Nyt on lapsi aikuinen ja voin sanoa, että kaikki vaivannäkö on kannattanut.
 
vierailija
Ei taida toimia nykykoulussa. Koulu ei voi mitään, vaikka lapsi jäisi kotiin koko päiväksi. Pienempi paha siis, että äiti huolehtii kouluun menon ja yrittää pikkuhiljaa keksiä ratkaisua ja saada ottamaan vastuuta itsestään. Jos äiti jättää lapsen vastaamaan itsestään, niin voipi olla, ettei lapsi mene kohta kouluun lainkaan.

Itselläni on erityislapsi, jonka kanssa on ollut monenlaista vaikeutta. Olen vienyt väkisin päiväkotiin puolipuettuna, pukenut kouluun. Muutoin olen välttänyt turhaa huolehtimisesta, mutta pakolliset asiat on huolehdittu äidin toimesta, jos ei muuten ole onnistunut. Aina kaikki ei ole ymmärtäneet, miksi toimin tavallani. Nyt on lapsi aikuinen ja voin sanoa, että kaikki vaivannäkö on kannattanut.
Koulu voi tehdä ls-ilmoituksen.
 
vierailija
Hän kaipaa huomiota! Miehet on sellasia jo lapsena, että ne vaatii passaamista. Tytöt viihtyy enemmän sylissä ja halailee, siinä ne saa huomiota, mutta kun pojat ei viihdy lähikosketuksessa niin ne vaatii sillä passauttamisella sitä huomiota <3
Meilläkin pitää vahtia aamiaisen syönti (keitän aamuisin kattilallisen puuroa) ja lääkkeiden otto, pojat ei itse muista mutta tytöt muistaa jo pienenä ;)
 
vierailija
Älkää passatko niitä poikia.

Tytöiltä vaaditaan ja oletetaan täsmällisyyttä ja niin äidit heitä sitten kohtelee.

Pojat taas on poikia... tässäkin ketjussa joku tämä IDIOTISMIN toi esiin. Näin ajatteleva äiti passaa poikansa pilalle "koska pojat nyt vaan on poikia"

Tässä aiheessa olen sukupuolineutraalisuuden puolustaja. Ei tytön tartte olla särmä koska on tyttö. Ja poika ei saa passuuttaa itseää vaan koska on poika.

Näitä velttopöksyjä suojaavat äidit tekee karhunpalveluksen pojilleen. Niistä tulee just niitä miehiä jotka ei tikkua ristiin aikanaan omaan perheen kohdalla laita.

Ja ps. Nyt puhun lapsista joilla ei mitään lääketieteellistä diagnoosia ole.
 
äitipähyvinkinäiti
Lopeta passaus ja jos koulu ei myöhästelystä rankaise, rankaise sinä. Vaikeaa elämää pojallesi petaat jos et pistä ruotuun jo lapsesta pitäen. Mitä ennemmin asiat oppii, sen paremmin ne iän myötä taitaa. Se on suurinta rakkautta, että opetat lapsesi tavoille ja osaavaksi tyypiksi! Sellaisena hän pärjää ja voi valita oman tiensä olipa se sitten mitä vain.
 
vierailija
Sellainenhan on joka toisella lapsella nykyään. :rolleyes:
Ja jos mitään kivaa "kirjaindiagnoosia" ei ole, niin usein äiti keksii sellaisen omasta päästään (lapsella on sitten "ADHD-epäily" tms).
Diagnoosi tai ei, niin samat jutut on kuitenkin opittava. Tavalliselta lapselta oppimiseen menee ehkä muutama kymmenen kertaa, mutta erityislapsi vaatii muutaman sata tai tuhat kertaa. Paljon on niitäkin lapsia, jotka ovat jossain siinä välillä eli oppiminen vaatii enemmän lapselta ja opettajalta. Diagnoosista on se apu, että se auttaa jaksamaan, kun asiat ovat vaikeita.
 

Yhteistyössä