Tervehdys!
En oikein tarkkaan tiedä itsekään tämän keskustelun tarkoitusta, mutta kait olen hakemassa täältä hieman neuvoa omien tunteideni setvimiseksi ja ennen kaikkea yritän selvittää, mitä päässäni oikein liikkuu ja ennen kaikkea miksi.
Tilanne on siis tämä.
Olen siis työssä käyvä, 26-vuotias vaimoaan todella rakastava perheenisä. Töissäni työskentelen paljon naispuolisten työkavereiden kanssa ja tämä on aivan arkipäivää, eikä siinä ole tullut vastaan mitään tunteilua kehenkään työkaveriini, miksipä olisi tullutkaan, kun onnellisessa parisuhteessa elän.
Tilanne on siis tämä. Olin parin kuukauden mittaisella työkomennuksella toisella paikkakunnalla. Uudessa työympäristössäni oli jälleen useampi naispuolinen työkaveri, aivan kuten muissakin tehtävissäni on ollut. Tulen aina työkavereideni kanssa hyvin toimeen, useimmat ovat noin 10-15 vuotta itseäni vanhempia ja kuten arvata saattaa, monet työkavereistani tykkäävät flirttailla nuoremman miespuolisen tökaverin kanssa aivan leikillään, koska kumpikin tietävät, että kyseessä on vain huumoria, eikä mitään sen vakavampaa, turvallista leikkisää huulenheittoa siis.
Nyt kuitenkin erään, uudessa työympäristössäni olevan 12-vuotta vanhemman naisen (myös perheellinen ja ilmeisen onnellinen sellainen) kanssa työt luistivat todella hyvin ja molemmat nautimme toistemme seurasta, huonosta huumorista ja jälleen ns. turvallisesta leikkisästä flirttailusta.
Tilanne kuitenkin meni siihen pisteeseen, että yhdessä yrityksemme tilaisuudessa, yhden jos toisenkin viinilasin juoneena, jatkoimme samaa huulen heittoa ihan totuttuun tapaan. Lopulta myös tanssimme ja halailimme ja flirttailu meni ehkä astetta vakavampaan suuntaan. Mitään sen vakavampaa ei kuitenkaan tapahtunut, mutta loppuillasta tämä nainen paljasti olevansa ihastunut minuun. Vastasin hänelle, että kyllähän me todella hyvin tullaan juttuun ja että hänen kanssaan on todella mukava olla tekemisissä ja että kieltämättä ikävä tulee, kun kahden päivän päästä joudun lähtemään takaisin kotiin.
Nyt muutama viikko kotiinpaluun jälkeen asia vaivaa edelleen mieltäni. Olenko myös ihastunut, kun minulla todella on häntä ikävä, onko kyse vain normaalista ikävästä mahtavaa työkaveria kohtaan vai olenko vain imarreltu, kun joku tällaisia asioita on minulle möläytellyt, vai mistä tässä nyt on oikein kyse? Miksi en vastaavaa myllerrystä ole saanut sisälläni aikaan koskaan aikaisemmin, vaikka ns. onnekkaana olen kuitenkin saanut samantyyppisiä vihjailuja oman ikäisiltäni hyvännäköisiltä naisilta, vaan todennut että, no can do, olen onnellisessa parisuhteessa jo.
Mukavaa, jos tällaisesta vuodatuksesta jotain keskustelua saisi vaikka aikaan, en tiedä mitä te tästä tarinastani kostutte, mutta pääsenpä johonkin edes avaamaan hieman tuntojani
En oikein tarkkaan tiedä itsekään tämän keskustelun tarkoitusta, mutta kait olen hakemassa täältä hieman neuvoa omien tunteideni setvimiseksi ja ennen kaikkea yritän selvittää, mitä päässäni oikein liikkuu ja ennen kaikkea miksi.
Tilanne on siis tämä.
Olen siis työssä käyvä, 26-vuotias vaimoaan todella rakastava perheenisä. Töissäni työskentelen paljon naispuolisten työkavereiden kanssa ja tämä on aivan arkipäivää, eikä siinä ole tullut vastaan mitään tunteilua kehenkään työkaveriini, miksipä olisi tullutkaan, kun onnellisessa parisuhteessa elän.
Tilanne on siis tämä. Olin parin kuukauden mittaisella työkomennuksella toisella paikkakunnalla. Uudessa työympäristössäni oli jälleen useampi naispuolinen työkaveri, aivan kuten muissakin tehtävissäni on ollut. Tulen aina työkavereideni kanssa hyvin toimeen, useimmat ovat noin 10-15 vuotta itseäni vanhempia ja kuten arvata saattaa, monet työkavereistani tykkäävät flirttailla nuoremman miespuolisen tökaverin kanssa aivan leikillään, koska kumpikin tietävät, että kyseessä on vain huumoria, eikä mitään sen vakavampaa, turvallista leikkisää huulenheittoa siis.
Nyt kuitenkin erään, uudessa työympäristössäni olevan 12-vuotta vanhemman naisen (myös perheellinen ja ilmeisen onnellinen sellainen) kanssa työt luistivat todella hyvin ja molemmat nautimme toistemme seurasta, huonosta huumorista ja jälleen ns. turvallisesta leikkisästä flirttailusta.
Tilanne kuitenkin meni siihen pisteeseen, että yhdessä yrityksemme tilaisuudessa, yhden jos toisenkin viinilasin juoneena, jatkoimme samaa huulen heittoa ihan totuttuun tapaan. Lopulta myös tanssimme ja halailimme ja flirttailu meni ehkä astetta vakavampaan suuntaan. Mitään sen vakavampaa ei kuitenkaan tapahtunut, mutta loppuillasta tämä nainen paljasti olevansa ihastunut minuun. Vastasin hänelle, että kyllähän me todella hyvin tullaan juttuun ja että hänen kanssaan on todella mukava olla tekemisissä ja että kieltämättä ikävä tulee, kun kahden päivän päästä joudun lähtemään takaisin kotiin.
Nyt muutama viikko kotiinpaluun jälkeen asia vaivaa edelleen mieltäni. Olenko myös ihastunut, kun minulla todella on häntä ikävä, onko kyse vain normaalista ikävästä mahtavaa työkaveria kohtaan vai olenko vain imarreltu, kun joku tällaisia asioita on minulle möläytellyt, vai mistä tässä nyt on oikein kyse? Miksi en vastaavaa myllerrystä ole saanut sisälläni aikaan koskaan aikaisemmin, vaikka ns. onnekkaana olen kuitenkin saanut samantyyppisiä vihjailuja oman ikäisiltäni hyvännäköisiltä naisilta, vaan todennut että, no can do, olen onnellisessa parisuhteessa jo.
Mukavaa, jos tällaisesta vuodatuksesta jotain keskustelua saisi vaikka aikaan, en tiedä mitä te tästä tarinastani kostutte, mutta pääsenpä johonkin edes avaamaan hieman tuntojani