Ikäero suhteessa

Meillä miehen kanssa ikäeroa 11 vuotta. Ei minua häiritse olla vanhemman kanssa ennemminkin, kun katselen oman ikäisten touhuja, niin onneksi olen löytänyt avoni.
Miestäni välillä vaivaa, että on vanhempi ja "odottaa" milloin löydän toisen, nuoremman.
Ainoa mistä meillä ollut haittaa on mieheni ex ja hänen kahden tytön äiti : )
Kai siitä mitä aiheuttanut joskus selviää, uskon niin.
Äitini, tätini ja hänen miehensä eivät oikein hyväksy miestäni. Minulla kuitenkin hyvä olla =)
Ollaan naureskeltu monet kerrat, että minun ollessa ekalla mies täytti 18 : )
Vähän eri jutut ollut

 

Lisäystä vielä:
Meilläkin mies ehtinyt rällästää sen mitä ollut tarvetta. Kyselee kyllä välillä, että mitä jos minulle tulee rällästystarve. Perhe lahtee mukaan =)
Minä kohta 27 ja mies täytti juuri 38 ja yhdessä 4,5 vuotta. Naimisiin suunnitelmissa mennä syksyllä -09 =) Odotan kovasti, että saan 20 vuoden kuluttuakin olla mieheni kanssa ja tehdä yhdessä asioita : )

Kasvatuksessa meillä on yhtä "tiukka" linja molemmilla =) Molemmat vaaditaan tytöiltä sekä pojaltamme aika paljon moneen heidän ikäiseen verrattuna.

En tiedä miten samat vaikeudet joita ollaan käyty läpi ratkeaisi ikäisensä kanssa. Riippuu suurimmalti osin ihmisestä mielestäni.

 

Tämä kuulostaa nyt vähältä noiden yli 10-25 vuoden ikäeroihin, mutta pistänpä korteni kuitenkin kekoon.
Meillä on avomieheni kanssa 7 vuotta ikäeroa, minä täytän 20, hän 27 tänä vuonna. Enää se ei kuulosta niin hurjalta, mutta tavatessamme olin 17. Vanhempani ymmärsivät, koska aikaisempi suhteeni oli vanhemman miehen kanssa. Avomieheni kavereilta saattoi tulla selän takana kommentteja ikäerosta, mutta meitä ne eivät kiinnostaneet!
Itse en koskaan ole miettinyt ikäeroa oikeastaan missään mielessä, ei siitä mulle ole ollut haittaa eikä hyötyä. Tietenkin nuoremman osapuolen täytyy ymmärtää, että toisella on sitä elämää vähän enemmän takana.
On hauskaa muistella alkuaikoja, kun meistä kumpikaan ei muutamaan ensimmäiseen kuukauteen tiennyt, minkä ikäinen toinen oli. Minä kuvittelin avomieheni parikymppiseksi, hän taas minut varmaan ylikin kaksikymppiseksi

 

Meillä on miehen kanssa ikäeroa 8v. Itse olen 23 ja mies 31.yhdessä oloa kestänyt 3v. Olen aina etsinyt itseäni vanhempaa miestä, sillä en tunnu olevan omaikäisten kanssa ollenkaan samalla aaltopiutuudella. Nyt varsinkin kun jo suunnittelemme talonrakennusta ja ensimmäistä lasta, olemme henkisten ikiemme puolesta hyvinkin samlla tasolla. Jos mies olisi samanikäinen kuin minä, olisinko jo tässä elämäntilanteessa? Tuskin... Arjessa ikäero ei näy mitenkään. Ainut asia on että minä vielä opiskelen, kun mies taas ollut jo kymmenkunta vuotta työelämässä. Molemmat ollaan rauhallisia kotiihmisiä, niin ei menohalutkaan ole erilaiset.

Me emme ole kohdanneet minkäänlaista ihmettelyä ikiemme suhteen, vanhemmatkin ovat suhtautuneet tosi hyvin. Moni ehkä luulee minua vanhemmaksi ja miestä päinvastoin nuoremmaksi. joten siinä se tasoittuu.

 

meil mies on 31v. ja ite oon 23v. musta sopiva ikäero,ei sitä meil kamalasti huomata,mies niin nuorekas pitkätukka
en kyl osais kovin nuorien poikien kans varmasti seurustellakaan,
vanhempi mies on mun makuun

 

Ikäeroa meillä on vain 4v.Mieheni on ulkomaalainen ja kun aloitimme seurustelun se oli monelle läheiselleni järkytys.Pian kaikki huomasivat kuinka hyvän miehen olin löytänyt ja hyväksyivät meidät.Olemme olleet nyt yhdessä 2,5v ja toinen vauvamme syntyy n.6vkon päästä.Kulttuuriero ei paljon näy elämässämme.

 

Meillä on ikäeroa 22vuotta, minä 21, mies 43. Ikäero herättää ainakin mussa kaikenlaisia tunteita laidasta laitaan. Joskus harmittaa, että miksi sitä piti niin paljon vanhempi mies valita, kun huonoja puolia ikäerosta löytyy, mutta sitten kun menee hyvin, on kivaa eikä ikäeroa ajattele. Mutta kyllä se meillä näkyy. Mies kun on elänyt parikymmentä vuotta yksin, on aika tavalla ehtinyt rakentaa omat rutiininsa ja tuntuu, että pitäisi vain itse kaikessa joustaa. Mut näkyy myös siinä, et mies on kärsivällinen, taitava jne. Kyllä mulla on ollut paljon vaikeuksia ikäeron kanssa. Onneksi oma perhe ja ystävät on suhtautunu ihan positiivisesti, ei ole mitään ikävää kommenttia tullu. Mut ymmärrän ap:n kokemuksen siitä, että voi kokea häpeääkin.

Oon myös itse miettiny, että miten rakennan omaa identiteettiä ja kuka mä olen, kun olen jo nuorena naimisissa miehen kanssa, joka on eri sukupolvea. En tiedä, minkä ikäiseksi itseni kokisin, kun tuntuu, että jos ajattelen, että "oon niin nuori" se vain rakentaisi kuilua mun ja miehen väliin (ja ehkä en vaan koe olevani stereotyyppinen opiskelijaikäinen, kun en juo humaltuakseni ja suhteet opiskelijaavereihin on kyllä tosi olemattomat yhtä läheisempää lukuunottamatta eli siitäkin kysymys omasta henkisestä iästä).

Mut noh. Nyt mua harmittaa meidän suhteessa sellaiset asiat, joita on mahdollista muuttaa. Tänään tein plussatestin (kunhan ei ois ollu mikään väärä hälytys...), että kohta on toivottavasti kahden sijaan kolme... Me on lähdetty siitä, että ollaan yhdessä loppuun asti vaikka hampaat irvessä ja on koettu (no ainakin omasta puolestani voin sanoa) lukuisia onnellisia ja ihastuksen hetkiä. Mut mä oon kriiseilly ikäerosta paljon eikä se ole vieläkään mikään helppo asia.

 

Siis silloin kun menee hyvin, ikäero ei pyöri jatkuvasti mielessä. Silloin kun menee huonommin, se on mielessä ihan niin kuin ois syynä vaikeuksiin. Mun mielestä oli rohkaiseva kommentti, että voi mennä hyvin tai huonosti ilman että ikäero vaikuttaa kumpaankaan tilanteeseen. Ei tarttis syyttää ikäeroa vaan todeta, että kahden ihmisen nyt on yleensäkin välillä vaikea sovittaa toiveensa ja tarpeensa yhteen.

 

Mitäs tuumaatte 28 vuoden ikäerosto?Sukulaisillamme onsellainen.Minusta se on kyllä vähän luonnoton.En voisi kuvitellakkaan olevani naimisissa appiukkoni kanssa(ikäeroa 28v.)Eli minä olisi naimisissa nyt 73v. miehen kanssa.

 

meillä ikäeroa 25 vuotta. mies vanhempi, nyt ensimmäinen yhteinen vauva tulossa. meille ikäero ei ole ongelma, muille kyllä senkin edestä!

 

uppista.. josko vielä löytyisi muita ikäerollisia..

 

Meillä on ikäeroa mieheni kanssa 10 vuotta. Ite täytän kesäkuussa 35 ja mies heinäkuussa 45. Ollaan oltu yhessä 7 vuotta. Lapsia kaksi ja kolmas tulossa. Ikäero ei ole tuntunut juurikaan, sillä mieheni pitää itsestään hyvää huolta jaksaakseen
enemmän meidän kohdalla ollaan varmaan kiinnitetty huomiota meidän pituuseroon. Minä itse kun olen tällainen 155 cm siro pätkä ja mies 193 cm kaappi. Siis kaikin puolin "kummajais-pariskunta"

 

Hups. Laitoin vahingossa ihan omaksi keskusteluksi.

Meillä ikäeroa 12 vuotta. Mies 34, minä 22. Hyvin toimii, eikä kyllä ole herättänyt minkäänlaista ihmetystä kenessäkään. Esikoisemme syntyy elokuussa.

Eipä ikäeroa arjessa juurikaan huomaa.

 

5,5vuotta nuorempi mies mulla.Kaksi yhteistä lasta 1,9v ja kohta 4kk.Ikäero ei ainakaan suhteessamme ole haitannut millään tavalla.

 

Minä 29 ja mies 49. Nyt on ensimmäisen vauvan odotus ihan aluillaan. =) Joitain mun kavereita/tuttuja ikäero tuntuu häiritsevän, mutta kummankin sukulaiset on ainakin näyttäneet hyväksyneen asian. Miehen kaverit välillä vitsailee/kuittailee asiasta. Meidän arjessa ikäero ei juuri näy.

Saa nähdä miten tähän raskauteen suhtaudutaan sitten kun aikanaan asiasta kerromme. Lapsi on myös miehelle ensimmäinen.

 

Meillä myös yhdeksän vuotta ikäeroa, minä olen iältäni 28 ja mies 37. Ensimmäinen lapsi tulossa meillälin.
Ympäristö on suhtautunut aika kivasti, paremmin kuin mitä odotin. Tuntuu siltä, että meitä yhdistää iän sijasta muut tekijät, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja elämänarvot. Elikkäs meidän kahden välisessä suhteessa ei siis ikäeroa paljon ajatella. Lähinnä ikäero edustaa meille lukuja.
On kuiteskin kyllä vähän vaikeaa tiettyjen kaveripariskuntien kanssa, lähinnä kun pariskunnan miesosapuoli edustaa omaa miestä kovasti nuorempaa ikäpolvea... Niinpä viihdytään nykyisin paljon myös kahdenkin. Enemmän kuin mitä aiempaan elämäntyyliini on kuulunut! Olisi kyllä kiva oppia tuntemaan enemmän pariskuntia, joilla myös ikäeroa =)

 

Meillä on miehen kanssa vajaa 10v. ikäeroa ja jos en olisi hänen kanssaan niin luultavasti olisin suhteessa miehen kanssa, joka on minua 35v. vanhempi (minä 19, hän 54).. Nyt mieheni on 28.. Eihän sitä koskaan tiedä mihin elämä vie, mutta ainakin nyt olen mieheni kanssa.. Jotenkin pelottaisi hypätä suhteeseen 35v. vanhemman kanssa.. menisi varmaan vauvahaaveet sen siliän tien unholaan..? :/ Toisaalta miehen kanssa suhteesta tunteet kuolleet tai ainakin visusti piilossa ja tämä toinen mies antaa iloa elämään ja pitää lähellä jne.. juu.. hieman ohi aiheen, mutta olen vakavissaan miettinyt suhdetta häneen..

 

Meillä mieheni kanssa ikäeroa on 11v. mä täytän ihan kohta 29v ja mies siis 40. Yhdessä ollaan taaplattu kohtapuoleen 7 vuotta ja lapsia meillä on 3kpl (6v,2v ja 4kk).
Ei oo tuo meitin ikäero menoa haitannut eikä myös ystäviä tai sukulaisiakaan.

 

minä olen 24v ja mieheni on 32v. En ole vielä tainnut törmätä mihinkään ikäeroa koskevaan asiaan, mistä olisi ollut haittaa...hmm..en muista. Yhteistä taivalta on takana reilu 6 vuotta ja pojalla ikää 8kk

 

Minä olen 31 ja mieheni 42. Ikäero ei oo koskaan haitannut meitä, jotenkin tasapainotetaan toisiamme sopivalla tavalla! =) Yhdessä olemme olleet 6 vuotta ja niistä reilu vuoden naimisissa ja nyt esikoista odotetaan.

 

Minä olen 19 v ja Mieheni 27 v. Poikamme on 6 kk. Ikäerossa ei ole mitään huonoa, hyvää vain. Olin mieheni asiakas. Hän on fysioterapeutti ja hän hoiti selkäni kuntoon. Siitä se romanssi lähti

 

Pistetäänpäs sitten näinkin ... eli minä 40 ja mieheni 31 =) ... ja toimii !

 

itse olen 33 ja mies 42; minusta 9v eroa ei muuten näe kuin noissa mitä tapahtunut sinä ja sinä vuonna, lähinnä naureskellaan kun tosiaan toinen on ollut jo työelämässä ja meikäläinen ala-asteella...
Joku mietti ettei voisi olla vanhemman miehen kanssa kun kuolevat aiemmin. Se onkin ainoa asia jota joskus tavallaan pelkään, että joudun ehkä luopumaan tästä maailman mahtavimmasta ihmisestä aivan liian varhain, mutta loppujen lopuksi ikä ei siihenkään vaikuta: saattaa se osua poismeno omalle kohdalle milloin tahansa, tai sille rakkaalle oli hän sitten minkä ikäinen tahansa!

Sitä paitsi, ikäero on suuren suuri plussa miehen henkiselle kasvulle noin ylipäänsä (okei, naiselle myös, elämä opettaa...), ja meidänkin tapauksessa aika on tehnyt tehtävänsä ja miehestä on elämän kokemuksen myötä muokkautunut juuri se mulle maailman paras mies!!!

 

\

mut miksi aina mies vanhempi

... Mä olen tällä hetkellä jatkuvasti törmännyt siihen, et mies on ainakin 10v. nuorempi kuin minä... Ja kieltämättä se vähän mietityttää..., siksi ei kai suhteesta ole tullut mitään... :/
Pidetään aivan normaalina, että MIES on naistaan 10-15v. vanhempi, mutta entä jos onkin toisin päin...?!
Miehiä(poikia... ) ei tuo ikäero/elämäntilanteeni ole vaivannut, mutta kieltämättä minua...; MINÄ 39v. ja kolmen lapsen äiti!!!!
Mitä ne sukulaiset, tuttavat ja kylämiehet yms. sanoisivat yms... \|O (=voi poika parkaa jne.) No, ehkä sekin siitä sitten suttaantuu, kunhan löytää sen OIKEAN!? Silloin ei kait se ikäerokaan vaikuta... :attn:

Mitäs sitten....=)

Minä olen 34v. ja mies 21v. =)
Ja hyvin toimii....enemmän meidän ikäero on ollut kompastuskivi sukulaisille jotka epäilleet koko ajan, meil on jo yhteinen vauvelikin 3kk =)
Ja aivan ihanaa ollut, paras mies mitä minulla on koskaan ollut, enkä vaihtaisi pois. :heart:
Tottakai joskus mietitään mitä esim. minä oon tehnyt jo kun toinen opetellut kävelee ym.
Mutta ei oo meitä haitannut...ollaan älyttömän rakastuneita.
Ja kiva oli lukea että on muitakin joilla ikäero näin päin eikä aina että mies vanhempi....tutuillemme jotka kauhistelleetkin ikäeroa olisi ollut ihan ok jos toisinpäin, miksi niin????? se on aina ok jos mies vanhempi! MIKSI??? :/

 

Ihmisten välillä voi olla paljon merkittävämpiäkin eroja kuin ikäero. Meillä eroa 22 vuotta, mutta ollaanpahan molemmat hedelmällisessä iässä :kieh: