Ikäloput pystyynkuolleet raadot tekee vielä vauvoja, kamalaa

Niin, näinhän ne 20-vuotta just täyttäneet ja kuolemattomat ajattelee. Ne ajattelee: mä ainaki pidän ittestäni huolta, ja näytän ikuisesti max 25 wee..
Ja sitten ne on kamalan kypsiä, aikuisia, vastuuntuntoisia, mutta silti vahvasti elämässä kiinni, nuoria, ja juuri oikeassa ikässä lapsia tekemään, sillä kun nuorena tekee, jaksaa paremmin, ymmärtää lapsen ja nuoren maailmaa ja ennenkaikkea: lapsen tarvitse hävetä vanhempiaan, että nämä on ikäloppuja raakkeja.

35 kun täyttää alkaa jo olla toinen jalka haudassa.

Järkyttävää, että jotkut tekee vielä lapsia vaikka ovat jo 40 täyttäneet. Ikäloput pystyynkuolleet raadot.

VÄÄRIN!
Ei voi olla pystyynkuollut kuiva kurppa jos kerran tulee raskaaksi ! :attn: Sitä on hyvinkin elinvoimainen, koskapa on onnistunut raskaaksi tulemaan - silloin sitä myös jaksaa sen lapsen hoitaa ! - ja semminkin, kun ne teini-iän biletykset ja festarit ja muut juoksut on juostu, voi ilman kaveripiirin painostusta ja moitteita keskittyä siihen mikä on tärkeintä eli lapsi ja perhe (ja silti näyttä hyvältä, vaikka näyttääkin ikäiseltään ja juuri sen takia)

Nimimerkillä 40+ ja TAAAAS raskaana :heart:

 

Otsikosta päättelin että joku haastaa riita...

Oikeassa olet, lisään vielä että lapset pitää nuorena ja kun on teinejä talossa kolme vuosikymmentä niin pysyy menossa mukana.

 

ei 40v viel oo vanha

 

\

Otsikosta päättelin että joku haastaa riita...

Oikeassa olet, lisään vielä että lapset pitää nuorena ja kun on teinejä talossa kolme vuosikymmentä niin pysyy menossa mukana.

tämä on totta. Kun talosta löytyy eri-ikäistä väkeä niin oma maailmantuntemus säilyy siinä laajana. Ja lasten kanssa saa/tulee tehtyä asioita joita ei muuten tekisi. KUka olisi ilman lapsia 45 v mennyt eka kerran elämässä vuoristoradalle? ajatella sekin olisi jäänyt tekemättä jos nuo nuorimmat lapset olisi jääneet saamatta.
Ja tämän päivän musiikistakin tiedän aika paljon kun vajaa 20 v ja nuo nuoremmat kuuntelee omanlaistaan ja pitää äidin ajantasalla....
Mitä muita etuja... No kunhan lunta vähän lisää niin lähdetään lasten kanssa hiihtämään.

 

\

Niin, näinhän ne 20-vuotta just täyttäneet ja kuolemattomat ajattelee. Ne ajattelee: mä ainaki pidän ittestäni huolta, ja näytän ikuisesti max 25 wee..
Ja sitten ne on kamalan kypsiä, aikuisia, vastuuntuntoisia, mutta silti vahvasti elämässä kiinni, nuoria, ja juuri oikeassa ikässä lapsia tekemään, sillä kun nuorena tekee, jaksaa paremmin, ymmärtää lapsen ja nuoren maailmaa ja ennenkaikkea: lapsen tarvitse hävetä vanhempiaan, että nämä on ikäloppuja raakkeja.

35 kun täyttää alkaa jo olla toinen jalka haudassa.

Järkyttävää, että jotkut tekee vielä lapsia vaikka ovat jo 40 täyttäneet. Ikäloput pystyynkuolleet raadot.

VÄÄRIN!
Ei voi olla pystyynkuollut kuiva kurppa jos kerran tulee raskaaksi ! :attn: Sitä on hyvinkin elinvoimainen, koskapa on onnistunut raskaaksi tulemaan - silloin sitä myös jaksaa sen lapsen hoitaa ! - ja semminkin, kun ne teini-iän biletykset ja festarit ja muut juoksut on juostu, voi ilman kaveripiirin painostusta ja moitteita keskittyä siihen mikä on tärkeintä eli lapsi ja perhe (ja silti näyttä hyvältä, vaikka näyttääkin ikäiseltään ja juuri sen takia)

Nimimerkillä 40+ ja TAAAAS raskaana :heart:

:heart: tsemppiä sulle nelikymppinen odotuksesi kans,en tunne itteäni et olis toinen jalka haudas vaikka olenkin "JO" 35 täyttänyt,päinvastoin-tunnen itseni erittäin kypsäksi tulevaksi äidiksi minäkin,sillä olen TAAAAAAS RASKAANA!!!!!! :hug: en olis voinut kuvitella tähän samaan olotilaani itseäni 20-25v. :\|

 

\

\

Otsikosta päättelin että joku haastaa riita...

Oikeassa olet, lisään vielä että lapset pitää nuorena ja kun on teinejä talossa kolme vuosikymmentä niin pysyy menossa mukana.

tämä on totta. Kun talosta löytyy eri-ikäistä väkeä niin oma maailmantuntemus säilyy siinä laajana. Ja lasten kanssa saa/tulee tehtyä asioita joita ei muuten tekisi. KUka olisi ilman lapsia 45 v mennyt eka kerran elämässä vuoristoradalle? ajatella sekin olisi jäänyt tekemättä jos nuo nuorimmat lapset olisi jääneet saamatta.
Ja tämän päivän musiikistakin tiedän aika paljon kun vajaa 20 v ja nuo nuoremmat kuuntelee omanlaistaan ja pitää äidin ajantasalla....
Mitä muita etuja... No kunhan lunta vähän lisää niin lähdetään lasten kanssa hiihtämään.

Nuorison musiikkivalinnoista: minulle on ollut yllättävää että omat nuoret aikuiset kuuntelee ja tykkää samasta musiikista kuin minä itse teininä, -80-luvun alussa plus sitten myöhemmästä musiikkityylistä myös, ja ovat kolunneet minun levyhyllyä: hei, sulla on tällä Claptonia, saanko lainata.

Mies on nauranut: 40 vuotta lastenhoitoa Onhan siinä kunnon työura, kun ensimmäisen tekee 20 v ja viimeisen (?) 40 jo täytettyään..

 

Hitsit, mäkin säikähdin otsikkoa, että mikähän provo täältä löytyy

Onnee vaan plussasta :flower:

 

:flower: :heart:

 

Tsemppiä vaan vanhemmat raskaana olevat!
Tuon haukkujan täytyy olla mies.Hehän kuvittelevat olevansa aina ja ikuisesti nuoria-naiset vaan rupsahtavat.
En usko, että kukaan nainen tuollaista kirjoittaisi.

 

\

Tsemppiä vaan vanhemmat raskaana olevat!
Tuon haukkujan täytyy olla mies.Hehän kuvittelevat olevansa aina ja ikuisesti nuoria-naiset vaan rupsahtavat.
En usko, että kukaan nainen tuollaista kirjoittaisi.

Ap on nainen, raskaana, ja kirjoitti tämän jutun otsikoineen provokatiivisesti. Koska tämmöseen törmää aika ajoin - naisten taholta !

 

En mä enää jaksaisi vauvoja vaikken itseäni ihan raadoksi tunnekaan. Aikansa kutakin. Olen onnellinen, että lapset on nyt tehty ja saatu. Naisen elämässä on muutakin kivaa kuin lasten saaminen ja hoitaminen.

 

Miksi täytyy koko ajan täällä todistella ettei ole liian vanha pienen lapsen äidiksi,jos ei sitä sydänmessään mieti ?
Itseäni ainakin pelottaisi suuri riski yli nelikymppisenä saada kehitysvammainen lapsi...vaikka sain lapseni lähemmäs neljääkymmentä. Ikä on ikä ja sille ei voi mitään, vaikka kuinka todistelisi toisin. Ei tässä nuoriksi enää tulla...ja täytyy vaan ajatella, että lapsilla olisi helppo murrosikä, kun itse on lähempänä eläkeikää... .
Tulee kaiketi vielä aika, joilloin lapsia otetaan kuin kaupan hyllyltä ja vuokrakohdussa tai hormoonilääkkeillä tehdään yli 50-vuotiaana. Kun on sopiva aika lapselle, niin ne tekee jo suuressa maailmassa...
Kukaan ei ajattele lapsen parasta...kyllä 60-vuotias on jo kelkasta pudonnut ja ei jaksa enää lasten maailmaa oli kuin vitaalinen tahansa =)! Aika aikaansa kutakin, sillä ajan pyörää ei voi pysäyttää...

 

Alkutalvesta laitoksella olleena ja vauvan saaneena tunsin itteni vanhaksi (olen syntynyt siis v. -75) kun viereisessä sängyssä oli v. 88 syntynyt äiti.... Voi että oli VANHA olo.

 

Satuin tässä sattuneesta syystä käymään maakunta-arkistossa tutkimassa vanhoja kirkonkirjoja 1700-1800-luvuilta. Katselin mikrofilmeiltä erityisesti kirkon kastekirjoja ja ns.lastenkirjoja.

Huomiotani kiinnitti kastekirjoissa merkintä lapsen nimen perässä olevan "synnyttäjän ikä" ja kun niitä aikani tutkailin, en voinut kuin ihmetellä sitä ikäkirjoa.Nuorimmat olivat 21-23 vuotiaita synnyttäjiä ja niitä vanhempia
35-39 oli melkoisesti ja erikoisinta koko vuosisatojen aikana oli että kymmeniä naisia oli 40-49 ikävuoden välillä synnyttäneet terveitä "poika-tai tyttölapsia"!

Mikähän se tässä meidän ajassamme mättää, kun tuntuu että on jotenkin epänormaalia synnyttää lapsia yli 40 vuotiaana?
Ettei olisi tämä iänikuinen nuoruuden yli-ihannointi ja markkinavoimat mainoksineen, jotka vievät meitä naisia kuin pässiä narussa!

Älkää hyvät naiset uskoko naistenlehtien trendisettereiden yms. valheellisia kuvakollaaseja ja kirjoituksia ikuisesta nuoruuden ylivoimasta.
Nainen on nainen,iästä huolimatta.Siis rohkeasti lapsia saamaan jos siltä tuntuu!!!

 

\

Miksi täytyy koko ajan täällä todistella ettei ole liian vanha pienen lapsen äidiksi,jos ei sitä sydänmessään mieti ?
Itseäni ainakin pelottaisi suuri riski yli nelikymppisenä saada kehitysvammainen lapsi...vaikka sain lapseni lähemmäs neljääkymmentä. Ikä on ikä ja sille ei voi mitään, vaikka kuinka todistelisi toisin. Ei tässä nuoriksi enää tulla...ja täytyy vaan ajatella, että lapsilla olisi helppo murrosikä, kun itse on lähempänä eläkeikää... .
Tulee kaiketi vielä aika, joilloin lapsia otetaan kuin kaupan hyllyltä ja vuokrakohdussa tai hormoonilääkkeillä tehdään yli 50-vuotiaana. Kun on sopiva aika lapselle, niin ne tekee jo suuressa maailmassa...
Kukaan ei ajattele lapsen parasta...kyllä 60-vuotias on jo kelkasta pudonnut ja ei jaksa enää lasten maailmaa oli kuin vitaalinen tahansa =)! Aika aikaansa kutakin, sillä ajan pyörää ei voi pysäyttää...

Olin 3-kymppinen kun ensimmäiset lapset olivat murrosiässä, eikä se mikään helppo aika ollut. En voi ajatella, että "murkut möykkäsi mutta onneksi minä olin nuori niin jaksoin sen ajanjakson hyvin" joten en voi ajatella, että "kun iltatähti on murkkuiässä, minä olen eläkeiässä tai vaihdevuosi-iässä, voivoi mitenhän jaksan"

Ja jokainen on just niin vanha kuin tuntee itsensä vanha olevan. Ei siis kyse ole iästä. Minä olin vanha 24-vuotiaana. Nyt olen 42, enkä koe olevani vanha.

Ja miksikö vakuutellaan, että jaksaa lapsen kanssa? Siksi, että muut pitävät sitä mahdottomana. Nuoremmat siis. Ei se itselleen mikään vakuuttelun asia ole.

Minulla on myös parikymppiset lapset, eivät he minua pidä ikäloppuna pienen lapsen äitinä, ikäloppuna he pitivät minua kun itse olivat murrosiässä ja minä siis sen kymmenkunta vuotta nuorempi

 

Ai niin. Jos vammaisen lapsen syntyminen pelotta, sitä varten on istukkabiopsiat ja lapsivesipunktiot. Jos ei ole ikäindikaatiota kunnalliselle puolelle, voi mennä yksityiselle. Sitten jos tulos on "positiivinen" eli että lapsi olisi vammainen kromosomistoltaan, voi valita keskeytyksen.

 

Itse sain iltatähteni 39- vuotiaana, mulla onedellisestä liitosta 20 ja 17 vuotiaat , nyt tämä 8- vuotias on ihana ja pitää vanhemman äidin ajan tasalla, ei pääse rupsahtamaan. henkisesti eikä fyysisesti. :kieh: :kieh:

 

Minähän en tälle palstalle kuulu, mutta tulinpa hetkeksi
En todellakaan osaa ajatella 4kymppisiä ikäloppuina, mutta itse olen ajatellut että siinä vaiheessa nautitaan elämästä jo aikuistuvien lasten kanssa. Tietysti koskaan ei pidä sanoa ei koskaan B) voihan olla, että minullekin iskee se iltatähden kaipuu juuri silloin.
Mutta se on pakko mainita, että usein vanhempana äidiksi tulleiden juttuja lukiessa tulee mieleen, että miksi niin paljon korostetaan sitä, että "enpähän ainakaan enää ole villi ja vallaton, nuoruuden baareissa juoksemiset on jääneet taakse ja osaan keskittyä tärkeimpään eli lapsiin". Ei me kaikki nuoret äidit olla aivottomia... vaikka 4kymppisenä äidiksi tullut ei osaa kuvitella että olisi tullut äidiksi 2kymppisenä, ei se tarkoita sitä, etteikö kukaan muukaan olisi valmis äidiksi nuorena...
Tällaisia mietteitä 19-vuotiaana äidiksi tulleelta

 

\

Minähän en tälle palstalle kuulu, mutta tulinpa hetkeksi
En todellakaan osaa ajatella 4kymppisiä ikäloppuina, mutta itse olen ajatellut että siinä vaiheessa nautitaan elämästä jo aikuistuvien lasten kanssa. Tietysti koskaan ei pidä sanoa ei koskaan B) voihan olla, että minullekin iskee se iltatähden kaipuu juuri silloin.
Mutta se on pakko mainita, että usein vanhempana äidiksi tulleiden juttuja lukiessa tulee mieleen, että miksi niin paljon korostetaan sitä, että "enpähän ainakaan enää ole villi ja vallaton, nuoruuden baareissa juoksemiset on jääneet taakse ja osaan keskittyä tärkeimpään eli lapsiin". Ei me kaikki nuoret äidit olla aivottomia... vaikka 4kymppisenä äidiksi tullut ei osaa kuvitella että olisi tullut äidiksi 2kymppisenä, ei se tarkoita sitä, etteikö kukaan muukaan olisi valmis äidiksi nuorena...
Tällaisia mietteitä 19-vuotiaana äidiksi tulleelta

OLin itse äiti jo 20-vuotiaana ja hyvin tiiviisti kotona. Mutta ... tietyllä tavalla se vaan oli erilaista, se oma suhtautuminen. Se halu mennä, se irrallisuus, tässä ja nyt, en osaa selittää sitä kun en runoilija ole, mutta näen sitä samaa nyt näissä omissa, täysi-ikäisissä lapsissani.
Se ei ole vastuuttomuutta, mutta semmosta, mikä on vain nuorena, mikä kuuluu nuoruuteen. SAmaa ei ole enää sitten vanhemmalla iällä. Menemisen hinku on erilaista ja se hiipu pois jossain vaiheessa.

Ei minullakaan ollut ajatusta tehdä lapsia "näin vanhana". reippaasti yli 30 vuotiaana ajattelin että lapset on tehty, kiitos näkemiin, enempää ei tule. Eron jälkeen oli näitä vajaa 4-kymppisiä eronneita, jotka etsi äitiä tulevalle lapselleen,halusivat perustaa perheen ja tehdä vielä yhden lapsen, kun se perhe oli hajonnut ja lapset erossa menetetty.. ei kiitos, ei kiinnostanut. Äkkiä pois.

Ja sitten tapasin tämän miehen, joka oli kansani samaa mieltä.

Iltatähden sain vajaa 40 vuotiaana ja nyt 40 + odottelen toista.. ja odottelen kromosomitestin tuloksia.

 

\

\

Minähän en tälle palstalle kuulu, mutta tulinpa hetkeksi
En todellakaan osaa ajatella 4kymppisiä ikäloppuina, mutta itse olen ajatellut että siinä vaiheessa nautitaan elämästä jo aikuistuvien lasten kanssa. Tietysti koskaan ei pidä sanoa ei koskaan B) voihan olla, että minullekin iskee se iltatähden kaipuu juuri silloin.
Mutta se on pakko mainita, että usein vanhempana äidiksi tulleiden juttuja lukiessa tulee mieleen, että miksi niin paljon korostetaan sitä, että "enpähän ainakaan enää ole villi ja vallaton, nuoruuden baareissa juoksemiset on jääneet taakse ja osaan keskittyä tärkeimpään eli lapsiin". Ei me kaikki nuoret äidit olla aivottomia... vaikka 4kymppisenä äidiksi tullut ei osaa kuvitella että olisi tullut äidiksi 2kymppisenä, ei se tarkoita sitä, etteikö kukaan muukaan olisi valmis äidiksi nuorena...
Tällaisia mietteitä 19-vuotiaana äidiksi tulleelta

OLin itse äiti jo 20-vuotiaana ja hyvin tiiviisti kotona. Mutta ... tietyllä tavalla se vaan oli erilaista, se oma suhtautuminen. Se halu mennä, se irrallisuus, tässä ja nyt, en osaa selittää sitä kun en runoilija ole, mutta näen sitä samaa nyt näissä omissa, täysi-ikäisissä lapsissani.
Se ei ole vastuuttomuutta, mutta semmosta, mikä on vain nuorena, mikä kuuluu nuoruuteen. SAmaa ei ole enää sitten vanhemmalla iällä. Menemisen hinku on erilaista ja se hiipu pois jossain vaiheessa.

Ei minullakaan ollut ajatusta tehdä lapsia "näin vanhana". reippaasti yli 30 vuotiaana ajattelin että lapset on tehty, kiitos näkemiin, enempää ei tule. Eron jälkeen oli näitä vajaa 4-kymppisiä eronneita, jotka etsi äitiä tulevalle lapselleen,halusivat perustaa perheen ja tehdä vielä yhden lapsen, kun se perhe oli hajonnut ja lapset erossa menetetty.. ei kiitos, ei kiinnostanut. Äkkiä pois.

Ja sitten tapasin tämän miehen, joka oli kansani samaa mieltä.

Iltatähden sain vajaa 40 vuotiaana ja nyt 40 + odottelen toista.. ja odottelen kromosomitestin tuloksia.

Mutta sitä tarkoitinkin, että vaikka jollain muulla on ollut menemisen hinku 2kymppisenä, ei sitä jokaisella 2kymppisellä välttämättä ole. Jokainen 2kymppinen äiti ei ole samanlainen, niinkuin ei ole jokainen 4kymppinenkään äiti

 

\

\

\Mutta sitä tarkoitinkin, että vaikka jollain muulla on ollut menemisen hinku 2kymppisenä, ei sitä jokaisella 2kymppisellä välttämättä ole. Jokainen 2kymppinen äiti ei ole samanlainen, niinkuin ei ole jokainen 4kymppinenkään äiti

ÄH :\| :x
En osanut näköjään kertoa mitä ajattelen, mitä ajan takaa.

Ei, minullakaan ei ollut menohinkuja tuolloin 2-kymppisenä eikä oikein myöhemminkään, olen perhekeskeinen.
En siis ravannut joka kuukausi rafloissa tai kavereiden kanssa tyttöjen illoissa tms.
2-kymppisenä puuhasin paljon kotona, leivoin, siivosin, ompelin, touhusin lasten kanssa, kaikkea sellaista.
Kaveripiiri koostui nuorista äideistä ja lapsista, ja keskityimme kotiin ja lapsiin. Eikä se harmittanut. Se oli ihan .. niin, semmosta kuten perhe-elämä lasten kanssa on. Ei ollut niitä hinkuja hengailla missään tai jossain, ei kaipuuta mihinkään "vapauteen" tms....

Tietyllä tavalla elämä oli siinä ja nyt.

Olin omasta mielestäni kypsä ja vastuullinen vanhempi. Hoidin hyvin tehtäväni, äitiytynei.

Mutta mutta..

En osaa selittää mikä se "mutta" on, mikä ero oli silloin ja mikä nyt.
Ehkä jokin sisäinen juttu, en osaa sanoa mikä se on. Tasapaino? En tarkoita että olisin epävakaa ollut 20 v tai että ylipäätään 20 v olisi epävakaita, tarkoitan varmaan sitä mitä naisten lehdet kirjottaa "kypsästä iästä" "olen parhaassa iässä" - että uskaltaa olla oma itse välittämättä muista ja muiden mielipiteistä, ja vaikka se on näin myös nuorilla, voin sanoa että silti se on jotenkin erilaista.. nyt. kuin silloin.

Tätimäisesti voisin sanoa, että 20 vuoden kuluttua tiedät mitä tarkoitan :heart:

mutta se olisi jo tosi tätimäistä, joten en sano. :x

 

\

\

\Mutta sitä tarkoitinkin, että vaikka jollain muulla on ollut menemisen hinku 2kymppisenä, ei sitä jokaisella 2kymppisellä välttämättä ole. Jokainen 2kymppinen äiti ei ole samanlainen, niinkuin ei ole jokainen 4kymppinenkään äiti

ÄH :\| :x
En osanut näköjään kertoa mitä ajattelen, mitä ajan takaa.

Ei, minullakaan ei ollut menohinkuja tuolloin 2-kymppisenä eikä oikein myöhemminkään, olen perhekeskeinen.
En siis ravannut joka kuukausi rafloissa tai kavereiden kanssa tyttöjen illoissa tms.
2-kymppisenä puuhasin paljon kotona, leivoin, siivosin, ompelin, touhusin lasten kanssa, kaikkea sellaista.
Kaveripiiri koostui nuorista äideistä ja lapsista, ja keskityimme kotiin ja lapsiin. Eikä se harmittanut. Se oli ihan .. niin, semmosta kuten perhe-elämä lasten kanssa on. Ei ollut niitä hinkuja hengailla missään tai jossain, ei kaipuuta mihinkään "vapauteen" tms....

Tietyllä tavalla elämä oli siinä ja nyt.

Olin omasta mielestäni kypsä ja vastuullinen vanhempi. Hoidin hyvin tehtäväni, äitiytynei.

Mutta mutta..

En osaa selittää mikä se "mutta" on, mikä ero oli silloin ja mikä nyt.
Ehkä jokin sisäinen juttu, en osaa sanoa mikä se on. Tasapaino? En tarkoita että olisin epävakaa ollut 20 v tai että ylipäätään 20 v olisi epävakaita, tarkoitan varmaan sitä mitä naisten lehdet kirjottaa "kypsästä iästä" "olen parhaassa iässä" - että uskaltaa olla oma itse välittämättä muista ja muiden mielipiteistä, ja vaikka se on näin myös nuorilla, voin sanoa että silti se on jotenkin erilaista.. nyt. kuin silloin.

Tätimäisesti voisin sanoa, että 20 vuoden kuluttua tiedät mitä tarkoitan :heart:

mutta se olisi jo tosi tätimäistä, joten en sano. :x

 

\

Minähän en tälle palstalle kuulu, mutta tulinpa hetkeksi
En todellakaan osaa ajatella 4kymppisiä ikäloppuina, mutta itse olen ajatellut että siinä vaiheessa nautitaan elämästä jo aikuistuvien lasten kanssa. Tietysti koskaan ei pidä sanoa ei koskaan B) voihan olla, että minullekin iskee se iltatähden kaipuu juuri silloin.
Mutta se on pakko mainita, että usein vanhempana äidiksi tulleiden juttuja lukiessa tulee mieleen, että miksi niin paljon korostetaan sitä, että "enpähän ainakaan enää ole villi ja vallaton, nuoruuden baareissa juoksemiset on jääneet taakse ja osaan keskittyä tärkeimpään eli lapsiin". Ei me kaikki nuoret äidit olla aivottomia... vaikka 4kymppisenä äidiksi tullut ei osaa kuvitella että olisi tullut äidiksi 2kymppisenä, ei se tarkoita sitä, etteikö kukaan muukaan olisi valmis äidiksi nuorena...
Tällaisia mietteitä 19-vuotiaana äidiksi tulleelta

Jäin miettimään lausettasi:"...mutta itse olen ajatellut, että siinä vaiheessa nautitaan elämästä jo aikuistuvien lasten kanssa."

Hmm, etkö sitten nauti nyt jo elämästäsi lasten kanssa?
Tämäkin on kummallinen päähänpinttymä ihmisillä, että sitten se riemu repeää kun lapset ovat kasvaneet isoiksi ja lentäneet pesästä kenties. Eiköhän elämän tarkoitus ole NIMENOMAAN OLLA NAUTTIMISTA JO SILLOIN KUN NE LAPSET OVAT PIENIÄ? Iästä riippumatta, jokainen nainen varmaan kypsyy omia aikojaan äidiksi, jotkut eivät koskaan, tiedän heitäkin. Lukaiseppa tästä ketjusta eräs kirjoitus, jossa puhuttiin synnyttävien naisten iästä historiallisesta näkökulmasta. Viisastut!

 

voi elämä..mitä olin 19 v:nä ?? Tuon kirjoituksen kirjoitti 19 v, luulee elämästä tietävän kaiken salli munkin nauraa, ..noh edestään löytää karikot ja kun tulee 40 v ikään , saa hupia itsekin omasta naiviudestaan elämään. No ehkä sitten häntä alkaa baarit ja sinkkuelämä kiinnostaa, kun takana on avioero ja lapset isompia..voi ei voi muuta todeta että on siinä vaiheessa tälle tytölle tulee ajatus; voi miksi en elänyt vapaana nuoruuttani? mut sit se on myöhäistä katua, ja katsoa takapeiliin :kieh:

 

\

voi elämä..mitä olin 19 v:nä ?? Tuon kirjoituksen kirjoitti 19 v, luulee elämästä tietävän kaiken salli munkin nauraa, ..noh edestään löytää karikot ja kun tulee 40 v ikään , saa hupia itsekin omasta naiviudestaan elämään. No ehkä sitten häntä alkaa baarit ja sinkkuelämä kiinnostaa, kun takana on avioero ja lapset isompia..voi ei voi muuta todeta että on siinä vaiheessa tälle tytölle tulee ajatus; voi miksi en elänyt vapaana nuoruuttani? mut sit se on myöhäistä katua, ja katsoa takapeiliin :kieh:

No just, täti kommentoi sitten ihan tosissaan idioottimaisesti.

Aikas moni tämän palstan äideistä on vähintään toisessa liitossaan tai vasta vähän aikaa ollut siinä ensimmäisessä. "Kaiken elämästä tietävät" mamaneljäkakkoset, joilla tuntuu olevan kovin kova tarve puolustella lasten hankkimista iässä, jossa toiset ovat jo isovanhempia.

Ei kaikille tule mitään sinkkuelämäbaarivaihetta. On olemassa myös aidosti epäitsekkäitä ihmisiä, joiden elämän pyhä tarkoitus ei ole elää pintaliitoelämää. Ei missään iässä. Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka jo nuorena tietävät mitä omalta elämältään haluavat, ovat valmiita sitoutumaan, kantamaan vastuuta myös muista kuin itsestään.

Onnellisuus ja tyytyväisyys ei myöskään löydy "karikoiden" kautta, eikä ole mitään itseisarvoa siitä, missä iässä "tietää elämästä" jotain. Parikymppinen äiti voi olla ajatusmaailmaltaan hyvinkin kypsä ja jos verrataan kolmevitoseen sinkkuelämäbaaritapaukseen, "elämää nähneeseen", niin ei varmaan tarvi edes miettiä kumpi on kypsempi.

On myös suhteita jotka kestävät läpi elämän. Pahoittelut, jos oma liittosi on päättynyt eroon, mutta kaikille ei niin käy. On olemassa perheitä, joissa kaikilla lapsilla on sama isä, joissa kukaan ei muuta viikonlopuksi toisen vanhemman luokse, perheitä jotka ovat pysyneet koossa pitkän aikaa ja joissa on kestetty elämän "karikot". Ja joissa vanhemmat ovat hankkineet lapsensa nuorena.

Saattaa kuulostaa tuollaisen "elämää nähneen kovan bilehileluun" mielestä tylsältä ja typerältä, että joku on näin elämänsä elänyt. Väitänpä, että me, jotka hankimme lapsemme nuorena, olemme neljäkakkosina mamoina kovin paljon enemmän oikeasta elämästä tietäviä, kuin ne jotka ovat kahdenkympin ja kolmenkympin välin elämästään käyttäneet bilettämiseen. Vaikka olisimmekin olleet niin supertylsiä, ettemme edes miestä ole välillä vaihtaneet.