Hei, ja ihan ekaksi onnittelut kaksosista ja hatunnosto siita, etta haluat imettaa pikkukavereita!
Meidan kaksoset (tytto ja poika) syntyivat taalla Ranskassa viikolla 38. Paria paivaa ennen suunniteltua sektiota alkoi lapsiveden tihkuminen ja supparit. Lapset olivat siis kaksosiksi ihan "valmiita", jos niin voi sanoa, ja painoakin molemmilla oli kaksi ja puoli kiloa. Imetys ei heti kuitenkaan lahtenyt sujumaan (ehka sektiosta johtuen), ja varsinkin poika veti sairaalassa melkoisia rintaraivareita. Lopulta myonnyin siihen, etta sairaalassakin annettiin pullosta maitoa. Tiukka paikka se mulle oli, etenkin kun olin paattanyt, etta imetyksella mennaan alusta lahtien.
Kun paastiin sairaalasta kotiin kuudentena paivana, annoin viela pullosta aina rinnan jalkeen viela lisaevasta. Pian kuitenkin luonto hoisi asiansa ja saatoin jattaa pullon kokonaan pois. Neljanteen kk asti mentiin niin, mutta sitten ryhdyin antamaan illan viimeisen maidon pullosta, ja se oli hyva idea. Yosyotot jatkuivat entiseen malliin, ja lapset eivat olleet yolla heratessaan liian nalkaisia ja kiukkuisia, vaan jaksoivat rauhallisesti imea. Pitkaan mentiin yhden iltapullon voimalla. Nyt lapset ovat pian 7 kk. Kolme kertaa paivassa imetan edelleen molempia. Aamulla ja illalla pidempaan. En ole meilla ainakaan huomannut, etta pullon antaminen korvaisi aidin rintaa ja rintamaidon makua ja lahellaolon tuntua. Teinkin yksi ilta pienen kokeen ja tarjosin molemmille samalla hetkella seka pulloa etta rintaa vierekkain, ja kylla valinta kohdistui molemmilla mamman rintaan, onneksi.
Maarat alkavat tosin olla maidon suhteen sellaisia, etta en ole varma, etta oma maito riittaa enaa taysin, joten annan pulloa paivallakin tarvittaessa ja kaytannossa se tarkoittaa ainakin yhta pullollista (240 ml) per paiva.
Olen tosi tyytyvainen ja onnellinen, etta imetys on omasta mielestani mennyt tosi hyvin. Lapset ovat taman 6 ja puolen kk aikana saaneet 90 prosenttisesti rintamaitoa, joten hyva vastustuskyky pitaisi olla, jos se nyt rintamaidolla muodostuu. Jos voisin sanoa omasta kokemuksestani jotain, niin tarkein on, etta ala ota stressia imetyksesta. Joku tuossa sanoikin, etta silloin maidontulo tyrehtyy takuuvarmasti. Nauti imetystilanteissa vauvasta/vauvoista (itse imetin yolla ja usein myos paivalla tyynylla molemmat samaan aikaan, saastat aikaa
ja hetkesta. Toiseksi vinkkaisin homeopaattisten laakkeiden kayttoon. Itse en uskonut niihin patkaakaan ennen tata imetysta, mutta voin vakuuttaa, etta toimivat. Itse kaytin imetysteeta, voin laittaa sulle tarkan "reseptin" myohemmin, jos haluat kokeilla. Taalla tuota teeta sekoitetaan apteekeissa, voi olla mahdollista myos Suomessa. Tai ehka imetysteeta on myynnissa valmiina sekoituksena. Lisaksi syon edelleenkin pienia palleroita (granules) joista toisessa vaikuttavana aineena urtica urens ja toisessa ricinus communis. Ja voin sanoa, etta olen totaalinen skeptikko, enka usko yleensa yrttilaakintaan, mutta nama todella toimivat. Taalla Ranskassa sairaalassa oli erityinen imetyskonsultti, tai -neuvoja, joka opetti oikeat asennot ja rentoutumisen. Han myos suositteli naita luonnonlaakkeita, samoin kuin lasten laakarikin. Kolmanneksi vinkiksi sanoisin, etta ala tunne syyllisyytta siita, etta annat tarvittaessa pullomaitoa. Kahden vauvan imetys on fyysisestikin rankka juttu, joten ole ylpea joka pisarasta jonka pikkukaverit sinulta saavat. Itse en osannut jotenkin pumppailla, joten en tiennyt millaisia maaria maitoa tuotan. Lasten painonnousu oli siis ainoa mittari maidon riittavyytta arvioidessani. Hommasinkin kotiin vaa'an, ja ihan alkuvaiheessa punnitsin lapset melkein paivittain.
Mutta ennenkaikkea, ala unohda nauttia tasta upeasta ajasta! Paivat kiitavat kuin siivilla, ota maitoasia rennosti, nauti aitiydestasi ja upeista lapsistasi! Tsemppia!