Imetys rassaa

Vauva on nyt 3,5kk suunnilleen. Imetän, ja nyt tuntuu että alkaa riittämään. Vauvalla ollut vatsavaivoja enemmän ja vähemmän koko pienen ikänsä mutta nyt parin viikon sisällä pahentuneet. Maha rupluaa ja kiukuttaa. On kokeiltu cuplatonit, jumpat, vitamiinien poisjätöt ja takasotot, mitä nyt tulee mieleenkään. Hän haluais vain kantamista hereillä ollessaan. Ei puklaa joten en usko että on refluksia.
Ja nyt on ollut saman päälle 2 viikkoa sairaan rasittavia rintaraivareita. Ottaa kiinni, lupsuttaa hetken tyytyväisenä ja irrottaa, ja huutaa. Sama uusiks ja uusiks ja uusiks. Kai se saa syötyä välissä jotain kun ei nälkään ole kuollut. Joskus suurimman raivon tullessa annan korviketta pullosta ja sen lupsuttaa sit ihan tyytyväisenä, rauhallisena ja lopettaa kylläisenä ja iloisena. Tissillä syönti loppuu lähes poikkeuksetta huutoon ja siihen että palaa hermo siihen vänkäämiseen. Tekis mieli vaan lopettaa koko homma ja siirtyä kokonaan pulloon, päästäis kaikki helpommalla. Omasta ruoastakaan ei voi oikein karsia mitään mikä aiheuttas vauvalle vaivaa ja silloin harvoin kun syö lakua niin sen huomaa vauvasta. Ärsyttää varoa omia ruokia tuon takia. Tuntuu ettei tässä huutamisessa ja räyhäämisessä oo mitään järkeä. Miten tyhmä olento vauva on kun se huutaa siinä hänelle elintärkeässä hetkessä (ravinnonsaamisessa) niin että ruokkijalla palaa pinna. (Joo joo, tiedän että ei se kiusallaan mutta vtuttaa silti) Esikoinen oli pullovauva enkä muista tällasta rähjäämistä hänen kanssaan. Alkaa tuntua se pullojenputsausrumba jo ihan houkuttelevalta tässä vaiheessa. Stressaa nytkin enkä saa unta kun ahdistaa tuleva yö 2h välein heräämisineen ihan helkkaristi. Jos ei nukkus ollenkaan niin ei tarvii heräillä? Miten pitkään ihminen voi valvoa putkeen ja pysyä elossa?

Tästä saa ottaa hernettä nenään ihan niin paljon kuin lystää, ei kiinnosta. Piti vaan päästä purkamaan. Kiitos ja anteeksi.

 

Moi! Kuulostaa kovin tutuiltanoi tunteet. Oma lapsi syntynyt tammikuussa, ja söi hyvin kyllä tissiä puolivuotiaaksi mutta sitten en saanut enää kelpaamaan. Vatsavaivoja oli myös pienenä, paljon puklailuakin vaikkei varmaan refluksia sentään kun ei tullut "kaaressa ja itkun kanssa" .. Onglema oli varmaam siinä että söi liian usein täyteen vatsaansa. Eli itki kun halusi maitoa ja itki kun masu siitä kipeänä.

Kaikki sanoo että vatsavaivat helpottaa 3-4kk iässä, ja niin rupes helpottamaan meilläkin. Ei oo tarvinnu enää disflatyliä tms, ja kaikki kakkavaivatkin (5vk iästä 1kakka/vk) helpotti kiinteisiin tottumisen jälkeen.

Mut pullo on usein vaan kivempi ku rinta. Rintaa syödessä joutuu odottamaan maidon nousua ja sit jos tulee vielä kaiken lisäks hitaasti tai epätasaisesti.. Tai niinku meillä suihkuumalla.
Rintaraivarit on kuitenkin myös normaaleja, ja vauva saattaa kieltäytyä rinnasta vaikka ei olis pulloa koskaan saanutkaan. Ilmeisestin tyypillistä että menevät ohi ja alkavat uudelleen. Silleen meilläkin meni. Vaihdellen. Meidän syömislakkoilut alko kuitenkin sillä että missään muualla ei suostunut syömään kunnolla kuin kotona. Aina kylässä tarjotessa selkä kaarelle ja huutoa. Sit sitä alko olee kotonakin silloin tällöin. Mut tässä kohtaa tuli pullot kuvioihin monen kk tauon jälkeen ja sit se alko se pullon suosiminen. Ja lopulta päätin että tää taistelu riitti, mun lapsi syö nyt vaan pullosta.

Niin monta mielipidettä ja neuvoa on kun on ihmisiä. Mä oon sitä mieltä että jokainen äiti saa hoitaa imetysasiansa niin kuin parhaaksi sen kokee. Sekä hyvää että huonoa fiilistä ne kaikki vaihtoehdot herättää, mutta päädyt varmasti parhaaseen ratkaisuun teidän perheen kannalta.
Jo se, että tämä asia herättää sussa näin vahvoja tunteita kertoo mun mielestä siitä, että suhtaudut imetykseen vakavasti.

Ps. Yösyöttöihin vinkiksi että vauva omaan kainaloon jos ei siinä vielä ole. Helpottaa omia heräilyjä. Meillä poika suostui öisin syömään tissiä vielä yli kk päiväimetyksen loputtua. Nyt ei syö öisin ollenkaan kun lopetti itse heräilyn tissille.

Tsemppiä, toivottavasti mun horinoista oli jotain iloa