Inseminaatio

Meillä on inseminaatio edessä ens kuussa, ja sitä ennen menen tarkistuttamaan munajohtimen tilanetta.
Voisitteko hieman kertoa kokemuksia näistä?
Kuinkakohan suuri todenäköisyys on että tärppää ensimmäisellä inseminaatio kerralla, vai joutuuko yleensä sen tekemään useammin kuin vaan kerran?
Entä mitäs jos inseminaatio ei onnistu, niin mitä seuraavaksi?

Pakko hirveesti kysellä, kun olen aika tietämätön näissä asioissa vielä!

 

Inseminaatiohan on helppo ja nopea toimenpide (ainakin omasta mielestäni!). Muistaakseni onnistumisprosentti on aika lailla sama kuin luonnollisessa tavassa. Riippuen siis tietysti mikä on lapsettomuuden syy, esim. siemennesteen laatu vaikuttaa olennaisesti. Inssi yhdistettynä hormonihoitoon antaa 10-20 % onnistusmismahdollisuuden hoitokertaa varten.

Meillä takana 2 inssiä, ensimmäinen tehtiin marraskuussa, jolloin ajoitus taisi mennä pieleen... Nyt sitten reilu vko sitten tehtiin toinen, eli piinaillaan tässä sitten vkon ajan =) Ajoitus tällä kertaa oli kyllä parempi. Miehen simpat olleet erinomaista laatua, ihan kehuivatkin viime kerralla! Me olemme kuitenkin selittämättömiä tapauksia. Teillä ei ilmeisesti ole syytä selvillä, ainakaan vielä?

Inseminaatioita yleensä kokeillaan 3-4 kertaa, riippuen tietysti parin syistä lapsettomuuteen. Meilläkin kokeillaan inssiä vielä kerran, jos ei nyt tärppää. Sitten siirrymme koeputkihedelmöitykseen.

 

retuli82: Meissä molemissa löytyy vikaa.Mulla on monirakkulaiset munasarjat ja ovuloimattomuus. miehelle on sperman laatu vähän heikko. Olen nyt syönnyt kaks kertaa clomifen kuurin, nyt vloppuna alan tekee taas ovulaatio testejä, ja yritetään vielä kerran koto-oloissa. mutta jos ja kun ei tärppää niin käyn tarkistuttamassa munajohtimen tilanne, ja sen jälkeen yritetään ensimmäistä kertaa inseminaatioo. Jännittää ja toivon että munajohtimissa ei olis mitään vikaa!

 

Löytyykö muita joilla on Inseminaatio pian edessä??

 

Meillä tehty kaksi inseminaatioita ja toisesta raskauduin, mutta se tuli kesken nyt joulun alla. Nyt aloitan clomit huomenna ja sit ens viikon loppuna pistelen puregonit ja toivottavasti inseminaatio vko 9. Niin ja selittämättömiä ollaan. Meillä nyt keskenmenon jälkeen jatketaan vielä insseillä, en tosin tiedä montako tehdään, mut toivottavasti tärppäis vielä, eikä tarttis lähtee ivf:ään.

mmm

 

Olen pahoillani keskenmenonne takia :hug: . Saako udella, että monellako vkolla meni kesken? Oliko sinulla raskausoireita missä vaiheessa? Anteeksi tosiaan, kuin näin utelen, mutta itselläni on tässä piinapäivät menossa... ja kummallinen alavatsakipuilu on alkanu tänään, nyt siis 9 päivää inssistä. Ja valkovuoto on ollut melko runsasta, kirkasta sellaista.

 

Vko 11 ultrassa todettiin, että sikiö on kuollut ja vastasi n. vko 8 Noi sun oireet kyllä viittaa vahvasti raskauteen Mullakin oli runsasta valkovuotoa, rinnat kipeena ja turpos ja jonkin verran paineen tunnetta alavatsalla sekä etovaa oloa. Joten ei muuta kun peukut pystyyn sun puolesta ja lupaavaltahan noi oireet jo vaikuttaa.

mmm

 

Olen aikalailla samassa tilanteessa kanssasi:minulle tehtiin inseminaatio 7 päivää sitten. Tämä oli ensimmäinen hormonihoito/inseminaatio ja nyt tietenkin jännittää. Minulla on mieheni kanssa 6 vuotias tyttö, toista olemme yrittäneet reilun vuoden. Mitään vikaa ei kummassakaan pitäisi olla. "Elämme jännittäviä aikoja"...

 

Todellakin, elämme oikeita piinispäiviä =)
Onko sinulla ollut minkäänlaisia tuntemuksia suuntaan tai toiseen? Mulla on ajoittain ollut outoja alavatsakipuja, ovat ilmaantuneet lähinnä levossa. Eilen illalla meni nenä tukkoon, ja aamuyöstä oli nenäverenvuotoa... mutta tuokin voi johtua ihan kuivista nenänlimakalvoista, tähän aikaan vuodesta.
:snotty:

Meillä on tosiaan esikoinen tilauksessa, ensi syksynä tulee yritystä 3 vuotta. Ja tämä oli toinen inssi, clomeilla varustettuna. Ensimmäinen tehtiin ihan luonnolliseen kiertoon. Saitteko tytön ihan normaalisti, luomusti?

 

Tyttömme tuli ns. "ensi laakista", erittäin luomusti ja uumoilinkin että toinen onnistuu yhtä helposti, mutta eihän se niin mene
Oireiluja ei sen kummemmin ole ollut. Koko tämän yrittämisen ajan on tuntunut vähän väliä nipistelyä vatsassa, väsymystä, öklötystä, rintojen arkuutta jne. mutta olen tullut siihen tulokseen että kohdallani nämä oireilut ovat olleet psyykkistä "haaveilua", joten odotan nyt jotain konkreettisempaa. Ensimmäisen kohdalla en edes tajunnut olevani raskaana ennenkuin iski TODELLA voimakas uupumus, toinen selkeä merkki oli kun oltiin mieheni kanssa ulkomailla; istuimme kauniissa kevätsäässä terassilla ja minulle ei olut maistunut...silloin viimeistään tajusin olevani raskaana (oli vko 7 tai 8) . En todellakaan kuvitellut että olisi heti tärpännyt.
Tämän Inseminaation pohjiksi otin 6. päivänä hormonipistoksia (jotain p:llä alkavia, olen surkea muistamaan tuotteiden nimiä), Kehittyi 2 cm ms, sitten irrotuspistos ja ruiskulla inseminaatio. Siittiöt oli kuulemma loistokamaa. Saas nähdä...
Miten kauan sinun inseminaatiosta nyt onkaan ts. milloin saat tehdä raskaustestin?

Lisäyksenä vielä lääkitykseen, että inseminaation jälkeen muutaman päivän päästä aloin tökkimään alapäähän keltarauhashormoni-pillereitä, taitaa olla nimeltään Lugesterol tai sinnepäin :/ Näitä pitää laittaa 2 viikkoa tai kun kuukautiset alkaa

 

Nyt olisi 11 päivää kulunu inssistä, sanoivat siellä että vois testailla 2 vkon päästä insistä... eli perjantai ois mun päivä, vaikken varmaan vielä silloin viiti edes testata kun kuitennii sieltä nega tulee. Jos vaan oottais ne menkat alkaviksi...

Vatsatuntemuksia mulla on ollu, mutta ne voi taas olla jottain joopa joo-oireita... Sitä kun kuitenkiin tarkkailee ihteään paljon enemmän kuin normaalista, rekisteröi jokaisen vatsan kurnauksen ja piston

 

Mulla vähän samat fiilikset. Maanantaina voisi testin tehdä ja huonosti alkaa viikko jos tulee pettymys. Toisaalta, pitää yrittää ajatella että miksipä en olisi raskaana tai jos ei nyt niin varmaankin seuraavalla kerralla :saint:

 

Huomenia =)

Eilen illalla mulla alkoi melko kovat nivuskivut, lähinnä tuossa vasemmalla puolella. Oli jopa vaikeuksia ruveta nukkumaan... Ja sitten yöllä heräsin toistamiseen outoon yöhikoiluun. Kävin vessassa, ja sitten vilutti. Eikun peitto korviin! Silloin myös vihloi alavatsaan muutaman sekuntin, ja heräsi taas pieni toive raskautumisesta yön tunneilla Mutta katsellaan, katsellaan... Kuis siellä Agua?

 

Retuli; kuulostaa lupaavalta. Huomennahan saat tehdä testin? Toivon sydämestäni että saisit plussan!
Minulla ei ole ollut mitenkään ihmeellinen olo, suuntaan eikä toiseen. Paitsi että havaittavissa on menkkoja enteilevää kiukkusuutta Täytyy kyllä myöntää etten edes kunnolla tiedä millaisia oireita näin varhaisessa vaiheessa voisi olla, edellisestä en rekisteröinyt oikeastaan mitään. On kyllä voinut unohtuakkin vuosien kuluessa.
Töissä on super kiire, ei oikein edes ehdi ajatella koko raskaus-asiaa mutta kun testauspäivä häämöttää (ens ma) niin varmasti pieni "paniikki" iskee.

 

Huomenia vaan kaikille!

Testaillu en ole vielä... nyttensä ei ole oireita suuntaan eikä toiseen, menkkojakaan ei kyllä kuulu. Katotaan, jos tästä töistä testin ostaisin ja illalla testailen. Tai sitten huomenaamulla. (jos tarvii testata...)

 

retuli82 pidetään pekkuja =)

 

retuli82, oliko tämä sun ensimmäinen inssi vai?
mä oon nyt sunnuntaista asti testailu ovista, mutta ei oo kuulunu, meen maanantaina lääkäriin ja katotaan että missä mättää.. sais nyt vaan se ovis tulla niin että menkat vaan nopeesti alkais (kun kotooloissa on aika epätodennäköistä että tärppäis), että päästäis tarkistuttamaan munajohtimen tilanne ja että pääsis sitten ensimmäiseen inssiin. Jännittää jo vähäsen, mutta pelkään vaan pahoin että saadaan se inssi koea moneenkin kertaan, vaikuttaa että niin harvalla tärppää ensimäisellä insilla :/

 

Meillä oli tämä nyt toinen inssi, ensimmäinen tehtiin marraskuussa luonnolliseen kiertoon. Silloin ei edes munarakkulaa löytyny, oli jo "lösähtäny". Oli lääkärin mielestä kuitenkin ihan ok tilanne, mutta itse luulen, että se inssi tehtiin vähän liian myöhään. Verikokein varmistettiin, että ovis oli kyllä tapahtunu.
Tässä kierrossa oli sit clomit apuna, ja inssi hetkellä munarakkula oli erittäin hyvä ja kypsä, limakalvokin oli melkein 12 mm. Hyvät oli tarpeet, näin lääkärin sanoja lainaillen
Mutta testaillu en ole vielä, menkkoja ei onneksi kuulu eikä näy (nyt 14 päivää inssistä) Kyllä mä töistä testin kannoin kotia, jos sitten testailis huomenna... jos ei sitten menkat yön aikana ala. En tiiä mistä tuulee, kun en vielä testaile. Jotenkin vaan tuntuu, että niitä negatestejä on tullu niiiin paljon tuijoteltua, että parempi vaan kun alkais suoraan ne menkat. Semmosta tänne.

 

Olisko jollain tietoa, millaisilla siittiöillä voidaan vielä yrittää inseminaatiota. Meillä vika miehessä. Aiemmin siittiöitä oli 0, mutta nyt niitä oli viimeksi 2milj. Jos ne tuosta toivon mukaan vielä nousis. Mut kuin paljon pitäis olla inssiä varten?

 

Halusin liittyä keskusteluun ja tulla hiukan valamaan uskoa, että ensimmäinen inseminaatio voi myös tuoda toivotun tuloksen. Meillä usean vuoden lapsettomuus takana ilman ensimmäistäkään plussaa ja syytä ei ole löytynyt kummastakaan. Inseminaatioon suhtauduin erittäin suurella varauksella, kun olin lukenut että onnistumisprosentti on aika matala. Niin vaan kuitenkin kävi, että ensimmäisestä inseminaatiosta saimme toivotun tuloksen ja nyt raskausviikkoja 22 ja risat. Tsemppiä yrityksiin kaikille

 

Meillä toi toinen inseminaatio toivotun tuloksen. Itsellä lievä PCO ja miehellä pientä häikkää siittiöissä. Nyt viikkoja täynnä 7 ja risat ja maanantaina ultra missä nähään montako löytyy ja onko kaikki hyvin.

 

Kirjauduin vasta ja tämä on ensimmäinen viestini. Itse olen 'asia kerrrallaan' - tyyppi, enkä ole halunnut sekoittaa päätäni keskustelupalstoilla ja "hyvillä vinkeillä", jotka usein vain harhaanjohtavat. Nyt haluan kuitenkin jakaa omat kokemukseni, jos niistä on apua ja kuulla myös muiden ajatuksia.

Olemme yrittäneet lasta yli kaksi vuotta ja tutkimuksiin päädyimme viime syksynä.
Normaali gynekäynnissä ei löytynyt mitään ja sitten passitettiin mies siittiöanalyysiin. Siittiöitä riittää ja eläviäkin on tarpeeksi, mutta liikkuvia on vain murto-osa - parin testin jälkeen ainoastaan hitaasti kaartelevia 1-6 %, kun normaalilukema on n. 50 %. Eli mahdollisuutemme saada lapsi normaalikonstein olisi ihme. Veti tuolloin maton alta ja lujaa.

Nyt vuoden alussa tarkistettiin munasarjat tähystysleikkauksella ja omalta osaltani kaikki on kunnossa. Huonoista siittiöistä huolimatta päätettiin yrittää inseminaatiota, joka tehtiin viime viisi päivää sitten. Munarakkuloita näkyi ultrassa 2 isoa ja yksi pienempi. Sperman pesun jälkeen liikkuvia oli 22 %, joka oli kohtuullinen lukema. Pyysin lääkäriä tähtäämään hyvin ja antamaan kunnon lähtönopeuden jotta laiskiaiset saataisiin liikkeelle. Nyt jännitetään ja jos ei tärppää niin siirrymme suoraan koeputkihedelmöitysjonoon. Lääkäri piti onnistumista epätodennäköisenä, mahdollisuus n. 5 %, joten ei auta vielä olla kovin positiivisella kannalla. Eipä uskoisi, että lapsen teko on näin rankkaa... Toivon että me oltaisiin tuon 5 % sisällä...!

Lähipiiristämme vain pari henkilöä tietää yrityksistämme emmekä ole halunneet puhua asiasta. Asia on niin vaikea puhua, mutta ehkä se helpottaisi. Työpaikalla tarvinnee kertoa jos koeputkihedelmöitys rumba alkaa ja sitten alkaa se vatsan tuojottelu. Plääh. Mitenkä te muut olette asian hoitaneet?

 

"uuden edessä" ja "miimu": Kiitos kannustuksesta. Mä itse kans yritän ajatella että koska mitään vikaa ei pitäisi olla, niin miksipä en tulisi raskaaksi. Viime vuosi töissä oli ihan kauhean stressaava, tolkuton kiire kokoajan ja ylitöitä etc. Uskon että se ei ainakaan edesauttanut raskaaksi tulemista luonnollisesti. Nyt olen pyrkinyt ottamaan asiat vähän lungimmin, mikä on minun luonteellani hieman vaikeaa. Toinen asia mitä mietin on se että ensimmäisen tenavan kohdalla sairastin vakavan raskausmyrkytyksen. Tämän ei pitäisi vaikuttaa toiseen raskauteen, mutta jotenkin se vaan piilottelee takaraivossa...tiedä sitten...

Retuli: Toivottavasti sinulla nyt onnistuu. Mä saan tehdä testin maanantaina vasta, mutta olen niin uuno ja kärsimätön että tein jo tänään, eihän siellä tietenkään mitään näkynyt....ihan höpöhommaa...

 

Tervetuloa joukkoomme, itsekkin olen kirjoitellut tänne vasta n. viikon verran. Me ei olla myöskään kovin monelle hoidoista kertoneet, vaikkakaan en näe siinä mitään salattavaa sinänsä. En vain halua että töissä saadaan asiasta mitään vihiä. Työpaikka on ihana ja työni juuri sitä mitä haluan tehdä, mutta pomo suhtautuu joihinkin asioihin hieman "erikoisesti", enkä halua testata mikä hänen suhtautumisensa mahdolliseen äippälomaan on juuri nyt kun vastuullani on yrityksestämme isoja juttuja.... mikä on tietenkin ihan älytöntä.
Jos koeputkihedelmöitykseen päädytään, niin tuskin silloinkaan siitä töissä mitään kerron.

 

Kiitokset Agua viestistäsi. Kiva kuulla omat kokemuksesi.

Aloitan tästä kertomisesta uuden pinon, jotta Inseminaatio-pino ei sotkeudu. Eli kaikki, jotka haluavat keskustella lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista kertomisesta läheisille, ystäville,työpaikalle, niin tulkaa uuteen pinoon mukaan.