Isä ei näytä tunteitaan tytöilleen??

Tuli tosta yhdestä ketjusta mieleen, et mun mies, eli tyttöjeni isä ei juuri "ihaile" avoimesti tyttöjä, ei halaa oma-alotteisesti ja jos tytöt menee halaamaan, hän ei mun mielestä paljoo noteeraa tai "anna takaisin". Jotenkin hän ei tajua antaa huomiota mielestäni tarpeeksi sillä tavoin, siltä pohjalta, kun olen itsekin ollut pieni tyttö ja halunnut huomiota. Monesti tulee vaan kritiikkiä ja kireätä tekstiä, ei sellaista ihailevaa.

Kertokaa nyt miten mielestänne isän "pitäisi" huomata tyttönsä (4 ja 6-vuotiaat)että niistä kasvaisi tasapainoisia naisia?? Olen ymmärtänyt että isällä on suuri merkitys itsetunnon kannalta..

 

Voin kertoa että oma isäni ei mitenkään osoittanut rakkautta mua kohtaan ja uskon, että sen takia musta kasvoi huonon itsetunnon omaava nuori nainen, joka haki rakkauttaan ihan keneltä mieheltä vaan. Yritän miellyttää kaikkia miehiä, flirttailen paljon, yritän saada huomiota. Annan miehen kohdella mua huonosti... Listaa voisi jatkaa pitkästi, olisin toivonut että isäni olisi huomioinut mua lapsuudessa..jotenkin muuten kuin negatiivisesti :/

 

Isäni oli aina läsnä lapsuudessani ja on onneksi vieläkin. Hänet muistan todella etäisenä .
Ainoan kerran lohdutti minua silittämällä hiuksiani kun oli tapahtunut joku haaveri saunan uunilla. Isäni on hyvä ihminen, mutta todella todella etäinen. Nytkin kun hän on kahdeksankymppinen ja väkisin yritän halata häntä (tahallani ) hän menee aivan karrelle.
Eli ei ole tottunut kehumaan tai silittämään.
Äitinikin on ollut ennen vähän samanlainen, vanhemmiten on alkanut paijaamaan ja silittelemään.
Luulen että varsinkin isän kannustamattomuudella ja etäisyydellä on ollut suurta vaikutusta miessuhteisiini. Käyttäydyn kuin lapsi jollain tavalla, huomaan että vasta nyt nelikymppisenä olen alkanut tajuta vastuuni ja tekojeni syy-seuraussuhteet. Joten kyllä asialla on vaikutusta, mutta isäni on sodan lapsi ja hänellä oli taas omat syynsä käytökseensä joten en voi ketään syytellä.
Tiedän että aktiiviset, reilut ja tukevat vanhemmat olipa kyseessä isä tai äiti tukevat lapsen itsetunnon kehitystä varmasti aivan huomattavasti. Halaus voi olla vaikeaa mutta henkinen läsnäolo tulisi olla perusedellytys mikäli aikoo vanhemmaksi ryhtyä.

 

kiitos vastauksista. lisää?

 

Jotenkin mä olen sitä mieltä, että äidillä on suurempi merkitys itsetunnon kehittymisessä kuin isällä. Oma isäni oli myös etäinen, mutta äiti oli se joka tuhosi itsetuntoni rippeetkin. Koskaan ei äiti halannut, pitänyt sylissä, kehunut. Sen sijaan sain kuulla mitätöintiä ja toteamuksia, että paremminkin olisi voinut mennä. Että kuinka sä voit olla tuommoinen? Miksi se kiva Pasikin sut jätti, mitä vikaa sussa on?

Isä ei moista harrastanut, vaan pysytteli taustalla. Ei mennyt äidin juttuihin mukaan, muttei myöskään puolustanut mua. Silti koen isäni monin verroin läheisemmäksi kuin äitini.

 

Sama täällä. Mies ei halaa koskaan ensin, eikä ihaile jollen minä ensin huomauta, että katsopas mitä xxx osaa tai mitä xxx teki.

Mutta viettää kyllä aikaa tyttöjensä kanssa.

 

Sama täällä. Mies ei halaa koskaan ensin, eikä ihaile jollen minä ensin huomauta, että katsopas mitä xxx osaa tai mitä xxx teki.

Mutta viettää kyllä aikaa tyttöjensä kanssa.

Jotenkin olen niin tottunut että mies ei lapsiaa halaa eikä ihaile, että vastas nyt oikeastaan huomaan että ei tee niin. kun luin tämän aloituksen. ja lapset kouluikäisiä.

 

Itselläni on ollut erityinen kontakti tyttöön heti syntymästä alkaen. Olen lohduttanut, halinut, silittänyt, kuunnellut, kehunut ja tukenut kaikessa. Nyt tyttö on jo aikuinen ja olemme edelleen läheisiä ja lämpimät ja luottamukselliset välit.

 

Miehiäkin on niin erilaisia. Lasteni oma isä halaa noita molempia ehkä pari kertaa päivässä, siis silloin kun näkevät ja olen ihan tyytyväinen siihen. Nykyinen mieheni, ei siis lasten biologinen isä, halaa/kehuu/lohduttaa huomattavasti enemmän, koska on vaan sen tyyppinen. Lapset: poika 6v, tyttö 4v

 

Saara Kinnunen luennoi pälkäneläisille isän kasvatusvastuusta
Isä on itsetunnon turva

- Lapsi tarvitsee isän joka ihailee ja jota voi ihailla. Silti siihen riittää ihan tavallinen isä, tiivisti Vaasan seurakuntien perheneuvoja Saara Kinnunen maanantai-iltana Kostian koululla järjestetyssä Eväät elämään -sarjan luentotilaisuudessa.
Kaukaisesta menneisyydestä aina viime sotien jälkeiseen aikaan asti isän ja äidin roolijako perheessä oli selkeä ja staattinen. Isän tehtävänä oli toimeentulon hankkiminen ja perheen, heimon tai isänmaan suojeleminen vihollisilta. Äidin piti huolehtia kodin asioista ja lasten hoidosta. Vaikka murrosvaihetta on eletty jo pitkään, vanhempien roolit eivät ole vielä täysin selkiytyneet.
- Äidit ovat lähteneet kodista poispäin, isät eivät ole vielä kerinneet ihan kotiin asti, Saara Kinnunen muotoili.
- Tämän päivän tilanne on jaettu vanhemmuus. Sellaisesta vanhemmuudesta meiltä puuttuu malli, eikä aina ole tietoa siitä, mihin isää tarvitaan.


Pikkulapsi kasvattaa vanhemman

- 1-3-vuotias lapsi elää molempien vanhempien kautta, Saara Kinnunen kertoi. Silloin ei ole kehityksellisesti suurta merkitystä siltä, kumpi vanhemmista hoitaa lasta, kunhan lapsella on kiinteä ja pysyvä suhde yhteen vanhempaan. Isä-lapsi -suhteessa lapsen ensimmäiset vuodet ovat merkityksellisiä ennen kaikkea isän itsensä kannalta, sillä ne ovat tärkeää aikaa lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen synnyssä. Mitä varhaisemmin tunnesuhde lapsen kanssa syntyy, sitä luonnollisempaa on lapsen hoitoon ja kasvatukseen osallistuminen.
- Nykyään isät löytävät lapsen jo vauvaiässä. Monet ovat innokkaasti mukana myös vauvan odotuksessa. Se on erinomainen asia, sillä meillä on ollut aivan liian paljon naisia, jotka ovat joutuneet olemaan raskautensa kanssa yksin, Saara Kinnunen totesi.


Välittävä isä suojelee tytärtä

Ikäkausi neljästä vuodesta murrosiän alkamiseen on lapsen kehityksessä vastakkaisen sukupuolen vaihe. Silloin lapsen identiteetti tyttönä tai poikana selkiytyy.
- Isä on kuin peili, josta tyttö katsoo omaa arvoaan, Saara Kinnunen sanoi. - Tämän ikäiset tytöt, joista isä tykkää, ovat saaneet syntyä hyvälle oksalle. Saara Kinnusen mukaan tyttö, josta isä ei välitä, kokee epäonnistuneensa isän huomion valloittamisessa ja hänessä kasvaa epävarmuus omasta viehätysvoimastaan.
Silloin on vaara eksyä harhapolulle kahta kautta: heikon itsetunnon vuoksi tyttö on valmis lähtemään ensimmäisen miehen mukaan, joka kiinnittää häneen huomiota, koska *kukaan muu ei kuitenkaan huoli*. Suuri määrä epäonnistuneita parisuhteista on saanut alkunsa juuri tällä tavalla.
Toinen isän hyväksynnän puutteesta johtuva toimintamalli on lähteä testaamaan, saako jonkun välittämään itsestään. Halu kokeilla ja näyttää johtaa varhaisiin irrallisiin sukupuolisuhteisiin, joiden seurauksista voi pahimmassa tapauksessa kärsiä loppuelämänsä. Isän välittäminen on tyttären paras henkivakuutus tällaisia suhteita vastaan, Saara Kinnunen painotti.


Isän kanssa miesten kesken

Pienelle pojalle isä on tärkein samaistumisen ja ihailun kohde. Yhteenkuuluvuus isän kanssa vahvistaa pojan itsetuntoa: jos isä on ihailtava niin poikakin tuntee olevansa.
- Suuri riskitekijä pojan elämässä on, jos hänellä on mitätön isä. Se tarkoittaa isää, jota joutuu häpeämään, josta ei löydy mitään ihailemisen arvoista. Silloin poika saattaa samaistaa itsensä isän mitättömyyteen ja kokea rankasti huonommuutta esimerkiksi lapsiryhmässä.
- Tällaisen kohtalon kokeneita poikia täytyy auttaa erottamaan itsensä isästään. Hänelle täytyy tehdä selväksi, että hän on hyvä ja hyväksyttävä, vaikka isä ei olekaan. Poikaa auttaa myös, jos hän näkee isässä ongelmien ohella edes joitakin hyviä puolia, Saara Kinnunen muistutti.
- Jos miehinen identiteetti on jäänyt heikoksi, suhteiden solmiminen toisiin poikiin voi olla jo murrosiässä vaikeaa. Joitakin poikia vaivaa koko lapsuuden ja nuoruuden ajan epävarmuus siitä, miten miehet käyttäytyvät. Isätön poika omaksuu helposti filmisankarien karskin ja piittaamattoman miehenmallin, jolle tunteiden näyttäminen on vierasta. Lapsen pitäisi saada nähdä isässä aito ihminen, joka uskaltaa näyttää tunteensa ja myöntää tehneensä väärin. Pojalle on arvokas oppi, että tosi mies osaa pyytää anteeksi.


Isän huomio ravitsee itseluottamusta

Tutkimuksissa on havaittu, että isällä on sekä tytön että pojan itsetuntoon suurempi vaikutus kuin äidillä. Ajatus kuulostaa ensi kuulemalla tyrmäävältä, kun äidit kuitenkin viettävät lapsen kanssa huomattavasti enemmän aikaa. Meneekö kaikki peseminen, niistäminen, pullien leipominen ja komentaminen siis ohi jälkiä jättämättä?
- Ei, ei suinkaan niin, Saara Kinnunen lohdutti. - Aikuisena lapset kyllä ymmärtävät äidin arvon.
Keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että äiti kodin arkisena ylläpitäjänä ja kiukunpuuskien vastaanottajana on liian tuttu ja tavanomainen hahmo kelvatakseen oman lapsensa ihailijaksi tai sankariksi. Äiti on eräänlainen elämän perusturva, isä ennen kaikkea kannustaja ja rohkaisija. Isän rinnalla poika saa tuntea itsensä pikku sankariksi ja isän prinsessasta kasvaa omasta arvostaan tietoinen nainen.

 

Hmm.. kanttaisko jutella miehelles mietteistäsi?

meillä mun mies on ihan innoissaan tyttöjen jokaisesta saavutuksesta, samantien soittaa aina äidilleen ja kehuu kun tytöt on oppineet jotain uutta, pusuja ja haleja tulee päivässä kymmenittäin :heart:

 

Hmm.. kanttaisko jutella miehelles mietteistäsi?

meillä mun mies on ihan innoissaan tyttöjen jokaisesta saavutuksesta, samantien soittaa aina äidilleen ja kehuu kun tytöt on oppineet jotain uutta, pusuja ja haleja tulee päivässä kymmenittäin :heart:

Ei kaikki miehet ole sellaisia, ei munkaan mies tytölle eikä pojalle pitkin päivää anna pusuja tai haleja. Halaa kylläkin jos lapsella on paha mieli tai iltasella nukkumaan laittaessa. Minusta hänestä kuitenkin näkee ilman tätäkin,että raskastaa lapsiaan aivan kamalasti ja on heistä ylpeä. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia

 

ihmisiäkin nyt vaan on niin erilaisia. Jos äiti halaa ja pusuttelee, ei se maailmaa kaada jos isä ei siihen luonnollisesti kykene, jos muuten on ok isä. Jos vaan kaikki halailevat isät tässä maailmassa lapsia saisivat, oltaisiin jo kuoltu sukupuuttoon.

 

Olen 13-vuotias ja isäni lähti pois toiseen pitäjään uuden naisen luo. Rakastan ja tarvitsen häntä paljon mutta me ei olla nähty tänä vuonna ja puhelimessakin ollaa juteltu vaan 8 kertaa. Uusi nainen tai joku muu vie isän kaiken ajan=( En soita enää isälle koska ei isi koskaan vastaa mutta olen ihan oikeasti yrittäny kaikkeni saada isän takaisin ja olisin valmis mihin vaan hänen vuokseen <33 Voiko joku auttaa mua tarvitsen häntä <33