Isompi päiväkotiin ja itse vauvan kanssa kotona?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Kaipailisin kokemusta aiheesta ja ennen kaikkea siitä, oletteko kokeneet arjen helpommaksi isomman ollessa osa-aikaisessa päivähoidossa ollessanne itse kotona vauvan kanssa? Onko tullut jotain yllätyksiä (esim. mustasukkaisuuden lisääntyminen tms.)?

Entäs te joilla molemmat lapset on kotona. Miten arki sujuu? Ehditkö nauttia molemmista lapsista yksi kerrallaan? Onko päivissä hengähdystaukoja/omaa aikaa?
Kyseessä 2,5vuotias ja 6kk.

En kaipaa moralisointia siitä, kuinka molempien lasten tulisi olla kotona.
 
vierailija
Nuoremman syntyessä esikoinen oli 2 vuotias. Olin kaksi vuotta kotona molempien lasteni kanssa. Tottakai arki oli hektistä kahden pienen kanssa. Olisin menettänyt paljon, jos olisin siivonnut isomman pois jaloista päivien ajaksi. Hengähdystaukoja sai lasten päiväunien aikaan ja miehen katsoessa lapsia.

Vauvan vaatiessa huomiostani isoimman ajan olisi todellakin ollut törkeää laittaa pieni 2 vuotias vielä muualle hoitoon.

Aika naiivi olet, jos kuvittelet, ettet tuollaisella otsikolla tule saamaan moralisointia.
 
vierailija
Miksi noin pienellä ikäerolla lapaet jos on valmis lykkäämään isomman lapsen päiväkotiin? Silloinhan isompi saa vain entistä vähemmän huomiota kun päivät joutuu olemaan pois. Lapsi aina mustasukkainen kuitenkin pikku sisaruksesta, sitten vielä joutuu pois " äidin jaloista". Jos oikeasti on uupumusta tmv sairautta voi lapselle olla parenpi välillä olla päiväkodissa. Mutta mielestäni tuohon vedotaan nykyään aivan liian usein.
 
Meillä lapsilla 2v2kk ikäeroa. Koko ajan esikoinen ollut kotihoidossa. Hyvin on mennyt arki enemmänkin esikoisen ulkoilujen/syömisten mukaan ja vauva siinä mukana. Kiva vaan ollut järjestää tekemistä, kun esikoisen vauva-aika tuli oltua lähinnä pelkästään vauvan kanssa kotona.
Itselle olisi ollut vaan hankalampaa viedä ja hakea tiettyyn aikaan päivähoidosta. Nyt kun kolmas syntyy esikoinen on n.3,5v ja kerhopaikkaa (2x/vko) haettu että saisi vähän säännöllisemmin ikäistään seuraa.

Muok. varsinaisia hengätystaukoja ei kyllä kovin usein ole kun esikoinen ei enää sisaruksen synnyttyä nukkunut säännöllisesti päiväunia. Omaa aikaa otin säännöllisesti silloin kun mies pääsi töistä kotiin, toki vain n. tunnin kerrallaan imetyksen takia kun ei pulloa nuorempi huolinut ja söi pitkään tiheästi.
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Meillä 6v, 3v ja 2v. Keskimmäinen erityislapsi joka vienyt paljon aikaa. Ja väsy ollut ihan valtava. Silti ei ole tullut mieleeni lykätä toisia lapsia päiväkotiin ja saisivat vaan entistä vähemmän huomiota. Mielummin kotiin aapua jos oikeasti tarvii. Isaompi ollit kerhossa kerran viikossa 4 vuotiaasta eteenpäin. Hengähdy taukoja ei hirveästi ole ollut mutta en niitä itselle niin ottaisi että sen vuoksi lapset joutuu päiväkotiin. Pari vuotta menee vähemmilläkin omilla menoilla.
 
vierailija
Meillä 3-vuotias jatkaa päiväkodissa 4 tuntia päivässä kuopuksen syntymän jälkeen. Kaipaa selvästi toisten lasten seuraa nyt kun ollaan oltu pari viikkoa lomalla. Jatkaa samassa ryhmässä missä on ollut 1-vuotiaasta alkaen. Kuulemma ryhmään tulee kolme lasta lisää (nykyisestä neljästä seitsemään) kun loputkin täyttävät syksyllä kolme.
 
vierailija
Minulla myös ikäeroa lapsilla n 2 vuotta,ei olisi tullut mieleenkään laittaa isompaa hoitoon,mutta mulla on ollut kaksi perustervettä suht hyvin nukkuvaa lasta. Oma aikaa ei kotivuosina päivällä juurikaan ollut,jossain kohtaa sain lapset samaan päiväunirytmiin niin silloin sai hengähtää hetken,kyllä mun lepohetkeni oli silloin kun mieskin oli illalla kotona. Me käytiin perhekerhoissa yms ahkerasti ja muutenkin loin aika tarkan päivärytmin,se helpottii elämää hirmuisen paljon.
 
vierailija
Meillä ero on melkein 5v. Ja isompi poika jatkaa nyt muutaman päivän viikossa päiväkodissa. Pihapiiriin ei jää muita lapsia syksyllä, kerhoihin ei mahtunut, avoimessa päiväkodissa on 2h viikossa "yleistä aikaa", muu toiminta on alle 3v, meillä ei ole sukulaisia täällä, eikä miestä tukena kuin joka toinen viikko (Ja tuolloinkin on siis normisti töissä).
 
vierailija
Joku kerho voisi sopia paremmin noin pienelle. Yli 3v jo hyötyy tarhasta joten sitten johonkin puolipäiväiseen laittaisin. :)

Jos on jaksamisessa ongelmia niin älä koe turhaan huonoa omatuntoa jos päiväkotiin laitatkin. Suomimammat rakastaa syyllistämistä, älä kuuntele. Se miten jaksatte parhaiten, on suuri rikkaus lapsille! :)
 
vierailija
Jos on mies kuvioissa tai mummoja, ukkeja tms. niin enpä veisi päiväkotiin. Mutta nykyisessä tilanteessa veisin jos esikoiselle syntyisi sisarus. Syy siinä että olen lapsen kanssa nytkin yksin. Ei sitä jaksa jos on 24/7 imettämässä ja toisella kädellä hoitaa uhmaikäistä. Ihan hyvällä omallatunnolla veisin hoitoon. Mutta jos mies edes vähänkin osallistuu perhe-elämään niin... silloinhan sitä omaakin aikaa on.
 
vierailija
Itsekin mietin tuota kolmannen lapsen synnyttyä. Kokeilinkin viedä esikoista virikehoitoon mutta se tuntui oudolta kun lapsi halusi olla kotona. Onko alueellasi avoimia varhaiskasvatuspalveluja eli kerhoja tms ? Otin esikoisen kotiin enkä ole katunut. Vaatii toki itseltä aktiivisuutta. Yritä verkostoitua, parhaimmillaan isompi lapsi kotona voi tuoda elämään uusia ystäviä. Alku on aina hankalaa, lapset reagoivat uuden perheenjäsenen syntymään. Olisi tärkeää että tuolloin olisi käytettävissä apua että saisi välillä hengähtää. Koen että meistä tuli kiinteä nelikko kun pärjättiin kotona, välit ovat läheiset. Jos voimat eivät riitä hoitoapu päiväkodista voi olla tarpeen. Kannattaa kuitenkin muistaa että moneen asiaan tottuu ja keinot monesti löytyy ajan kanssa. Kuuntele sydäntäsi!
 
vierailija
Noin pientä en veisi päiväkotiin, 4-5v voi olla jo eri asia kun on tottunut kaveriseuraan ja ohjattuun toimintaan.

Itsellä oli molemmat kotona ja käytiin aina heti aamusta leikkipuistossa tai perhekerhossa/avoimessa päiväkodissa, niin loppupäivä meni helpommalla.

Itse koen tosi tylsäksi vauvan hoitamisen, joten oli ihanaa kun oli isompi seurana. Vauva ei nukkunut hyvin joten olin kyllä tosi väsynyt usein. Kahtena iltapäivänä isompi oli SRK kerhossa ja silloin lepäilin jos sain vauvan nukkumaan.

Kahden kanssa oli kyllä paljon mielekkäämpää ja puuhakkaampaa se kotona oleminen.
 
Meillä vanhempi kävi kerhossa 2krt/vko. Keskellä viikkoa oli yhteinen perhekerho. Meillä kun lapsilla on isompi ikäero, niin tämä ratkaisu oli toimivin.
En tuomitse heitä, jotka vievät isomman sisaruksen päiväkotiin. Nuorempana en hyväksynyt sitä, mutta nyt kun mietin, niin asia on ok. Lapsi saa ohjattua toimintaa ja äiti voi ottaa päiväunet vauvan rytmin mukaisesti. Äiti jaksaa paremmin ja lapsi pysyy sosiaalisen elämän pyörässä. Jos vaikka vauva onkin itkuinen koliikkitapaus, niin silloin jaksaminen on kortilla. Näihin kaikkiin asioihin ei välttämättä pääse itse vaikuttamaan.
 
vierailija
Meillä vanhempi kävi kerhossa 2krt/vko. Keskellä viikkoa oli yhteinen perhekerho. Meillä kun lapsilla on isompi ikäero, niin tämä ratkaisu oli toimivin.
En tuomitse heitä, jotka vievät isomman sisaruksen päiväkotiin. Nuorempana en hyväksynyt sitä, mutta nyt kun mietin, niin asia on ok. Lapsi saa ohjattua toimintaa ja äiti voi ottaa päiväunet vauvan rytmin mukaisesti. Äiti jaksaa paremmin ja lapsi pysyy sosiaalisen elämän pyörässä. Jos vaikka vauva onkin itkuinen koliikkitapaus, niin silloin jaksaminen on kortilla. Näihin kaikkiin asioihin ei välttämättä pääse itse vaikuttamaan.
Eikös virikehoitolasten hoitoajat ole sellaiset, etteivät saa jäädä päiväkotiin nukkumaan, vaan haetaan sitä ennen pois, joten eipä tuosta taida apua ainakaan äidin päiväunia ajatellen olla.
 
vierailija
Kiitos asiallisesti vastanneille :)

Meillä päin kerhot on yli 3vuotiaille, eli niistä ei tällä kertaa ole apua. Perhekahvila on auki 3päivänä viikossa, mutta kävijämäärä vaihtelee eikä siellä aina ole (lapselle) seuraa. Poika on tosi aktiivinen ja kaipailee kavereita eikä meillä tällä hetkellä oo kun yhdellä kaverilla samanikänen.

Ja en siis tosiaan olisi laittamassa päikkyyn, kun max. 15h/viikko. Syinä olisi isomman kaverikaipuu ja se, että haluaisin viettää enemmän aikaa myös vauvan kanssa. Tällä hetkellä (lapset 2v 2kk ja 2kk) tuntuu, että arjessa ehtii keskittyä vauvaan n.10min kerrallaan ja imettäessäkin pitää usein juosta esikoisen perässä.
 
Eikös virikehoitolasten hoitoajat ole sellaiset, etteivät saa jäädä päiväkotiin nukkumaan, vaan haetaan sitä ennen pois, joten eipä tuosta taida apua ainakaan äidin päiväunia ajatellen olla.
En tiedä koko virikehoidon systeemiä, että miten se menee. Entä jos puoliso/lapsen isä käy aamulla viemässä ja jättää äidin vauvan kanssa nukkumaan? Jos siis pystyy aamusta vaikka jatkamaan unia.
 
vierailija
Kiitos asiallisesti vastanneille :)

Meillä päin kerhot on yli 3vuotiaille, eli niistä ei tällä kertaa ole apua. Perhekahvila on auki 3päivänä viikossa, mutta kävijämäärä vaihtelee eikä siellä aina ole (lapselle) seuraa. Poika on tosi aktiivinen ja kaipailee kavereita eikä meillä tällä hetkellä oo kun yhdellä kaverilla samanikänen.

Ja en siis tosiaan olisi laittamassa päikkyyn, kun max. 15h/viikko. Syinä olisi isomman kaverikaipuu ja se, että haluaisin viettää enemmän aikaa myös vauvan kanssa. Tällä hetkellä (lapset 2v 2kk ja 2kk) tuntuu, että arjessa ehtii keskittyä vauvaan n.10min kerrallaan ja imettäessäkin pitää usein juosta esikoisen perässä.
Etköhän pysty keskittymään vauvaan silloin oikein hyvin, kun mies on kotona ja voi katsoa isomman perään.
 
vierailija
Riittämättömyys ja syyllisyys ovat tunteita, joita lähes jokainen äiti tuossa tilanteessa tuntee. Niitä kannattaa vain opetella sietämään. Ei kannata ajatella, että asiat ovat huonosti, ja ratkaisu siihen on näiden tilanteiden vältteleminen (eli toisen lapsen vieminen pois kotoa). Näin ei ole, tilanne on normaali ja asiat hyvin.Teidän kaikkien perheessä on opittava jakamaan huomiota ja aikaa eri tavalla kuin ennen, koska tilanne on uusi. Opetteluun menee aikaa, jonain päivänä se alkaa sitten sujumaan. Kukaan ei osaa mitään automaattisesti yhtäkkiä, ei olla kahden lapsen äiti tai isosisarus. Oppiminen vie teiltä kaikilta aikaa, ja nyt on vaan hankalampi vaihe menossa. Siitä selvitään yhdessä, ja ollaan sen jälkeen taas vähän viisaampi ja taitavia perheen dynamiikan ja vuorovaikutuksen rakentamisessa.

Miettikää miehen kanssa sitä teidän kaksivuotiaan maailmaa. Hän on kovin pieni vielä. Jos vauva nukkuu huonosti, myös kaksivuotias heräilee pitkin öitä. Hän ei vaan osaa sanoittaa sitä väsymystään, mikä voi purkautua sitten vilkkautena ja uhmana. Siihen paras ratkaisu ei ehkä ole, että väsyneen lapsen on pinnisteltävä päiväkodissa päivät ja tultava hirveässä äidinikävässä kotiin, jossa äiti on kyllä koko päivän ajatellut olevansa sitten kovasti läsnä esikoiselle kun tämä tulee kotiin, mutta ei sitten kuitenkaan oikein jaksa, kun vauva on vienyt niin paljon energiaa ja kaikenlaista muutakin on ollut. Kaksivuotias ei halua naama irveessä hymyilevää äitiä, joka on niin perkeleesti läsnä ja leikkii tässä legoilla ja suorittaa äitiyttä tunnin - kaksi päivässä. Hän haluaa tavallisen kuolevaisen äidin siihen ihan pitkin päivää. Vaikka väsyneenäkin.

Mieti kenen tarpeet tässä nyt ovat tärkeimpänä. Se ei voi olla sinun halusi keskittyä vauvaan, joka aivan varmasti saa riittävästi huolenpitoa nytkin. Et voi ottaa uusiksi sitä symbioottista aikaa esikoisen vauva-ajasta, koska se aika on mennyt ja nyt on eri tilanne. Älä vertaa asioita siihen, miten ne ennen olivat ja miten kuvittelet että niiden pitäisi olla, vaan keskity siihen että asiat ovat riittävän hyvin kaikkien kannalta.

Jos sinua huolettaa vauvan saama huomio, kysy ihan keneltä tahansa, jolla on sisaruksia, että oliko tosiaan se perheen pienin se, joka sai vähiten huomiota. Ei todellakaan. Se pienin saa paitsi vanhempien huomion, myös sisarusten huomion. Kuopukset ovat aivan riittävän hemmoteltuja noin yleensä ottaen, vaikka ovat jakaneet alusta asti huomion isomman sisaruksen kanssa. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Mun mielestä noissa jutuissa on tosi tärkeetä se, että minkä ikäinen on esikoinen.

Parivuotias ei tarvitse päivähoitoa ja ikäistensä seuraa, mutta 4-5-vuotias jo tarvitsee enemmän kuin vaikka yhden kerhokerran viikossa ja osaa jo leikkiäkin muiden kanssa.
 
vierailija
Meillä ikäero lapsilla oli täsmälleen sama ja oli ihanaa olla kotona heidän kanssaan, kun esikoisen rutiinit rytmittivät päivää. Kaikki tuntui paljon helpommalta kuin ekalla kerralla.

Joku tuossa edellä kommentoikkommentoikin jo viisaasti ettet voi enää viettää toista kertaa samanlaista vauva-aikaa kuin esikoisen kanssa. Esikoisesi on pieni vielä. Toivottavasti et laita häntä hoitoon.

Ja muista, että myös sisarussuhteille tämä on kullanarvoinen mahdollisuus kehittyä. Vauva nauttii suunnattomasti kun saa seurata isompaa ja isompi saa kokea itsensä taitavaksi. Muistan vieläkin ne vauvan nauruhepulit jotka ainoastaan Isoveli sai aikaan. :)
 
vierailija
Meillä isompi sisarus, joka oli kahden kun vauva syntyi, kävi kerhossa 2-3 krt/vko. Sehän oli hirveää värkkäämistä. Kaikki se lähteminen, kiire, ulkovaatteissa hikoilevan vauvan kärttyistä venkoilua kerhon eteisessä ja bussissa, sitten kotiin katsomaan kelloa että kohta pitää taas alkaa pukemaan pienempää, joka silloin oli juuri herännyt päikkäreiltä eikä taatusti halunnut lähteä hikoilemaan uudestaan yhtään minnekään.
Paljon helpommalla pääsi, kun vei koko konkkaronkan perhekerhoon tai puistoon. Samat kotihoidetut lapset kun sielläkin oli mitä kerhossa, mut myös äidille jotain seuraa. Itsekin palasi kotiin virkeänä, oli saanut happea ja liikuntaa ja jaksoi paremmin.
 
vierailija
Nämä keskustelupalsta aloitukset on hauskoja tai no vastaukset lähinnä.

Aika moni jatkaa esikoisen hoitoa tai laittaa lapsensa virikehoitoon, mutta palstalla paheksutaan. Jos taas katsoo Facebookists vastauksia, niin ne ovat toisenlaisia kun täällä.

Ja joo, oma esikoiseni 1v 10kk on kotona ja kuopus on nyt 2kk. Syksylle olen kuitenkin hakenut virikepaikkaa (2krt/vk) esikoiselle.
 
hohhoijjaa
Hohhoijjaa miksi niitä kakaroita pitää tehdä kun ei sitten jakseta hoitaa?? Kannattaa ajatella yläpäällä ei ala. Tosin jos ylhäällä ei ole mitään niin tulos on tämä.
 

Yhteistyössä