Istukkabiopsia vai lapsivesitutkimus????

Heippa kaikki vauvaa odottelevat "ikätoverit"!
Ikää on 41 vee ja kolmas viikko takana. Nyt pitäisi kohtapuoliin päättää kumpi vaihtoehto olisi parempi, istukkabiopsia vai lapsivesitutkimus.
Onko kenelläkään kokemuksia tms. joka voisi auttaa päätöksessäni?
Kertokaa kokemuksia ja ihan mitä vain, jotta saisin asiaan vähän selvyyttä. Tietoa tuli heti postitse kun soittelin Naisten Klinikalle, mutta mielestäni ei kuitenkaan tarpeeksi kerrottu, että mitä hyötyä vkolla 11 tehtävästä istukkabiopsiasta on verrattuna myöhemmin tehtävään lapsivesitutkimukseen.
Olo on ihan loistava, ainoastaan alavatsaa kipristelee jonkin verran, enkä muista oliko ekassa raskaudessa yhtä paljon kipristelyä. Kertokaa kokemuksia muutkin, pliis. )
Ja väsymys on myös aikamoista, mutta saattanee johtua myös siitä että kesäloman loputtua, päiväunia ei tietty pääse ottamaan, siihen kun ehti tottua lomalla. )
Mukavaa odotusta kaikille!

 

Minun mielestäni ehdottomasti istukkabiobsia, koska silloin saat tuloksen aikaisemmin. Tosiasia ikävästi on nimittäin se, että mikäli sikiössä on jotakin häikkää, minusta se on parempi tietää mahdollisimman aikaisin. Istukkabiobsian vastauksen saadessasi et vielä ole ehtinyt tuntea sikiön liikkeitä ja raskaus ei ole niin pitkällä kuin myöhemmin tehtävän lapsivesipunktion tuloksen tullessa.
Minusta kumpikaan ei ollut toistaan vaikeampi. Istukkabiobsiaa ei aina pystytä tekemään ja silloin voit joutua sitten odottamaan lapsivesipunktiota.
Toivon että tästä ketjusta ei nyt tehdä taas sitä moralisoivaa juttua. Kukaan joka ei ole oikeasti kokenut ei tiedä mitä se on.

 

Niin, "hyöty " on mielestäni just se, että istukkabiopsia tehdään aikaisemmin, jo noin 10.raskausviikolla ja siten myös tuloksen saa aikaisemmin. Lapsivesipunkito tehdään myöhemmällä raskausviikolla.

Itse menin istukkabiopsiaan, tosin alle 40 vuotiaana en ollut oikeutettu kunnalliseen, menin yksityisesti. Kokemus on siis tästä toimenpiteestä, joka oli kivuton, ei ongelmia, ei keskenmenoa -molempiin tutkimuksiin kuuluu keskenmenoriski

 

Kiitos teille nopeille mielipiteistä, nämä vahvistivat omaakin arviotani asiasta.
Kävi mielessäni myöskin tuo mahdollinen moralisointi, ja että kaikkihan eivät näitä tutkimuksia edes hyväksy, mutta onneksi nämä kaikki ovat vapaaehtoisia tutkimuksia, ja ketäänhän näihin ei käsittääkseni pakoteta.
Iloista ja turvallista odotusta kaikille onnellisille!!

 

Kaikki on tosiaan vapaaehtoista.

Minäkin täyttänyt 40v ja päätöksen teko lähenee. Mihin tosiaan kannattaa mennä?

 

Luulen myöskin olevani raskaana ja kolmannella viikolla.
Miten varmistuit asiasta? Itse tehtävä raskaustesti ei tiettävästi anna plussaa ennenkuin kuukautisten jo pitäisi alkaa (4.s viikko)

Meinaan uskaltaako jo testata?

 

Nykyään apteekin testit ovat 99 - 99,9 % varmoja ja testin voit tehdä heti seuraavana päivänä kun kuukautisten pitäisi alkaa. Eli siitä vain testiä tekemään! =)

 

olen kohta 13 v kaksosten äiti ja olin aikoinaan myös 39 vuotiaana
"iäkäs" synnyttyjä. Kävin silloin viikolla 9 istukkabiopsissa tietääkseni
mahdollisimman varhain että kaikki on hyvin tai sitten ei.
Pirkko Ämmälä Helsingin lääkärikeskuksessa otti näytteet ja maksoin
omalla rahalla. Hän myös oli Naistenklinikan sikiöntutkimusosastolla
jossa myös jouduin käymään. Todella mukava ja asiantunteva lääkäri
ja tunsin olevani hyvissä ja varmoissa käsissä.

onnellista odotusta 39+ äideille ja muillekin

 

Itse olin helmikuussa istukkabiobsissa ja sain kolme viikkoa sitten terveen tytön. Istukkabiobsi on tarkempi kuin lapsivesitutkimus. Jos lapsivesitutkimuksessa ilmenee jotain niin sen jälkeen otetaan vielä istukkabiobsi. Oma päätökseni oli tämän pohjalta helppo tehdä kumpaan menisin. Tietysti kannattaa ensin tehdä itselle selväksi miksi yleensä haluaa sen tutkimuksen ja mitä jos jotain löytyy. Nämä oikeasti kannattaa miettiä ennenkuin valitsee tutkimusten välillä.

 

\

Jos lapsivesitutkimuksessa ilmenee jotain niin sen jälkeen otetaan vielä istukkabiobsi.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Tavallisimmat kromosomihäiriöt löytyvät ihan lapsivesitutkimuksella eikä sen jälkeen oteta enää näytettä istukasta. Istukkabiobsiassa voidaan myös havaita geenitutkimuksen avulla joitakin perinnöllisiä ja harvinaisia sairauksia, joihin perheessä on riskiä.
Biobsia otetaan (yleensä) niin pienillä raskausviikoilla, että lapsiveden määrä ei ole vielä riittävä punktion ottamiseksi.

 

Ihan ensiksi onnea ap:lle ja muille odotukseen. Itse sain lapsen n.41 vuotiaana yli kymmenen vuoden odottelun jälkeen. Asiaa punnittuani tulin siihen johtopäätökseen, jonka kerroin heti neuvolassakin: en osallistuisi sikiöseulontoihin lainkaan. Tulin siihen tulokseen, että pystyn paremmin elämään esim. down-lapsen kanssa kuin lopun elämääni surren tutkimuksen takia keskeytynyttä raskautta. Eihän riski tutkimuksesta aiheutuvasta keskenmenosta ole kovin suuri, mutta riski kuitenkin.Olin ottanut paljon selvää asioista, ja mietin myös sitä, kuinka pienen osan mahdollisista poikkeamista tutkimukset pystyisivät löytämään, eli niistä huolimatta riski vammaisen lapsen syntymiseen olisi olemassa

Minusta on hyvä, että äidit pohtivat näitä asioita, niin kuin ap:kin sitä, kumpi vaihtoehto olisi parempi. Jokainen tekee päätökset omista lähtökohdistaan, eikä toinen voi sanoa, mikä on ehdottoman oikein ja mikä ei. Ultraäänitutkimuksissa kävin kyllä, ja niissähän esim. pahat munuais- ja maksaongelmat olisivat voineet näkyä.

Iloista odotusta ja turvallisia tutkimuksia! :flower:

 

\

\

Jos lapsivesitutkimuksessa ilmenee jotain niin sen jälkeen otetaan vielä istukkabiobsi.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Tavallisimmat kromosomihäiriöt löytyvät ihan lapsivesitutkimuksella eikä sen jälkeen oteta enää näytettä istukasta. Istukkabiobsiassa voidaan myös havaita geenitutkimuksen avulla joitakin perinnöllisiä ja harvinaisia sairauksia, joihin perheessä on riskiä.
Biobsia otetaan (yleensä) niin pienillä raskausviikoilla, että lapsiveden määrä ei ole vielä riittävä punktion ottamiseksi.

Hei neiti näppärä! Kun kerran olet noin faktat omaava ja hyökkäävä niin kerro ihmeessä miksi Naistenklinikalla sanottiin että jos laspivesitutkimuksessa esiintyy poikkeavuuksia niin istukkatutkimuksessa saadaan lisää tietoa sen jälkeen. Sori, mutta alkaa näissä keskusteluissa todella ärsyttämään nämä epäkohteliaat faktaneidit. En kai minä päästä tuollaisian asioita esitä. Ja sairaaloilla on omat tyylinäs ja minulla ikää sekä elämänkokemusta varmaan hieman enemmän kuin sinulla.

 

Hei,

minulle ei voitu/haluttu tehdä riskein vuoksi istukkatutkimusta istukassa olevan hyytymän vuoksi. Nyt odotelen lapsivesitutkimusta. Yksitysilääkäri (professori) sanoi, että lapsivesitutkimuksessa keskenmenoriski pienempi ja siitä saa enemmän tietoa tiettyjen sairauksien osalta. Nyt sitten odottelen lapsivesitutkimusta.

 

Äiskä-64:lle. Anteeksi, ei ollut tarkoitus olla mitenkään pisteliäs. En tiedä miksi sinulle on näin kerrottu Nkl:llä, olisiko kyse juuri mainitsemastani geenien kautta mahdollisesti periytyvästä sairaudesta. Samassa paikassa olen jokunen vuosi sitten käynyt raskausaikana kuulemassa oman "tuomioni" -mulla on siis kehitysvammainen lapsi, jonka vammaisuutta ja mahdollisia lisäsairauksia tutkittiin aika paljon jo raskausaikanani Naisten- ja Lastenklinikalla (mm. sydänosastolla). Perusdiagnoosi tehtiin ihan vaan lapsivesipunktion avulla, jossa kromosomiviljely antaa tulokset kaikista yleisimmistä kromosomivirheistä ja muutamasta muustakin. Lisätutkimukset tehtiin sitten erilaisilla ultrausvälineillä. Että omakohtaista kokemusta on kertynyt tässä asiassa vuosien varrella. Siitä elämänkokemuksen määrästä en tiedä, pari erityislasta ja siinä sivussa miehen henkilökohtaiset ongelmat on tuonut ehkä jonkinlaista katsontakantaa maailman menoon...ikää on toki vähemmän, nimimerkistäsi päätellen yksi vuosi. Ja mikäli epäilet sanomisiani, osoitteesta http://www.verneri.net/yleis/index.php?id=1244 löytyy lisää faktaa.

 

Mä valitsin lapsivesipunktion, koska siinä selviää myös joku vakava maksasairaus. Aika moni kai ottaa istukkabiobsian siks kun sen saa aikasemmilla raskausviikoilla. Mulle oli ihan sama koska se koe tehdään, jos jotain vakavaa ois ilmenny, päätöksen teko ois ollu ihan yhtä vaikeeta oli viikot mitkä hyvänsä. Tosin punktioon menoo edellisenä iltana tunsin ekat liikkeet ja silloin pelotti että mitä jos asiat ei ookaan kunnossa. Onneks oli ja nyt 11 viikkonen vaavi nukkuu vaunuissa.
Onnellista odotusta sulle :heart: .

 

Olen kohta 41v, odotan kolmatta.
Pikku-kakkosen menetimme viime vuonna.
Kaikki piti olla todellakin hyvin, edes lääkäri ei huomannut mitään käydessä säännöllisesti sairaalassa tutkimuksissa, raskausdiabeteksen takia. Kunnes kerran olikin eri lääkäri, joka huomasi poikkeavuutta ja otatin lapsivesipunktion rv33. Ei se tuntunut pahalta, vain sen verran kuin vedetään jotain nestettä sisältä, hiukan nipisti alussa, mutta helpotti otatuksen jälkeen.
Lapsivesipunktiosta saimme tyrmäävän vastauksen, pienokainen ei tule jäämään henkiin.

Silloin lääkärit puhuivat, että kun seuraavan kerran tulen raskaaksi, voisin otattaa istukkabiopsian tai lapsivesipunktion.
No, tänä keväänä tuli se aika eteen, piti tehdä päätös. Päätös oli, että otatan istukkabiopsian. Menimme yliopistosairaalaan Kuopioon. Mutta siellä ultrassa kaikki näytti hyvältä. Lääkäri vielä kertoi istukkabiopsiasta ja siitä mikä uusi menetelmä on otettu heillä käyttöön vajaa vuosi sitten. Eli yhdessä ultrakuvan ja minun verikokeen tuloksen kanssa saimme tietynlaisen suhdeluvun, joka olisi hälyttänyt, jos olisi ollut esim. down-riski. Kaikki näytti todellakin valoisammalta nyt kohdallani.
Lääkäri kysyi mielipidettäni sellaiseen, että kun tällä iällä olen raskaana ja jos tulos on hyvä, joka tulee istukkabiopsiasta muutamassa viikossa, jos sattuu että ennen tuloksen tuloa meneekin kesken. Kerroin, että en enää yritä, voimavarani eivät riitä enää siihen, että haluaisin uudestaan raskaaksi, peläten alkuraskauden kokeita, jne....

Kävimme siellä uudestaan rakenneultrassakin ja edelleen kaikki näyttää hyvältä. Huomasimme heti keväällä, että saimme yliopistosairaalasta enempi tietoa kuin omastamme sairaalastamme.

Toivotan onnea, millaisen päätöksen teet. Toivon, että kaikki on hyvin.

Itsellä on tällä hetkellä menossa rv31. Odotan innolla pienokaista kotiin.

 

Aika vähänhän noissa kummassakin tutkimuksessa saa selville lapsen terveydestä. Jokunen tavallinen kromosomihäiriö, eipä juuri muuta. Suurin osa kromosomihäiriöistä on sellaisia, että ne eivät noissa tavallisissa tutkimuksissa näy. Ja yleensä tosiaan tehdään vain jompikumpi, ei esim istukkapunktiota lapsivesipunktion jälkeen.

 

istukkabiopsiassa tuplaten keskenmenoriski lapsivesipunktioon verrattuna 2% vs. 1%. mulle toi on jo iso syy jattaa istukkabiopsia ottamatta.

 

Minulle tehtiin Nkl:lla istukkabiobsia. Toimenpide kivuton, hiukan kuitenkin epämielyttävän tuntuinen. Sain etukäteen informaatiota, että molempiin tutkimuksiin sekä biopsiaan että lapsivesitutk. liittyy 0.5% keskenmenoriski. Halusin istukkabiobsian sen tähden, että se tehdään viikoilla 10-12 ja lapsivesitutk. vasta 15-16 vko:lla.
Molemmista tutkimuksista näkee samat kromosomipoikkeavuudet.
Tulosta odotellen...

 

Kävin lapsivesitutkimuksessa koska kuulin että istukkabiopsiassa olisi tihkuttavan vuodon mahdollisuus suurempi kuin lapsivesipunktiossa. Huilailin pari päivää "vamuuden vuoksi" punktion jälkeen ennen kuin menin töihin, taisi olla hätävarjelun liioittelua, mutta keskenmenoja oli siinä vaiheessa takana jo kaksi. Seerumiseulonnan perusteella meidän ei olisi tarvinnut mennä punktioon, mutta varma on aina varmaa. Nyt laskettuun aikaan on kokonaiset 4 päivää!!!

 

Itse kävin istukkabiopsiassa... ilman suurempaa omaa valintaa, ainakaan siitä että kumpi. Se vaan ilmoitettiin ä-polilta, että 'hei, olet näköjään ikäsi puolesta oikeutettu tähän ja aika on silloin ja silloin...', suurin piirtein. Paniikki iski vasta siinä lavitsalla maatessani, kauhea lapsen menettämisen pelko kaikkien km:n jälkeen! Sattuikin, päinvastoin kuin olen muitten kokemuksia kuullut, aivan sairaan paljon. Kyynel tuli silmään ja melkein hätä housuun, kirjaimellisesti. Kipu oli sekä fyysisesti että henkisesti kova mutta onneksi kaikki meni hyvin ja nyt on parivuotias lapsukainen elämässämme. Arkikin on juhlaa nykyisin vaikka väsyttääkin tietysti välillä, kun uran ja kodin väliä sukkuloi ja yrittää joka paikassa täysillä olla mukana.

Taas ollaan tilanteessa, että on muutama km takana (alkio ei ole lähtenyt kehittymään kunnolla, iästäni kenties johtuen) ja nyt tullut muutaman kerran testiin haamuviiva. Toiveikkaana mutta pelokkaana siis elellään. Olisi se pikku sisarus lapselle niin mukava saada. Hänenkin puolestaan!

Hyvää syksyn jatkoa kaikille elämäntilanteesta riippumatta!