istukkatutkimus / punktio

\

Kikkara :hug: :hug: :'( . Olen erittäin pahoillani vauvasi menetyksestä. Mielestäni tätä keskenmenoriskiä väheksytään aivan liian paljon: vaikka se olisi sen 1% luokkaa (en nyt muista onko alle vai himpun yli tuon), ei se paljon tuskaa vähennä, jos omalle kohdalle osuu!

Aivan samaa mieltä. Ja :hug: Kikkaralle!
Vaikka prosenttina sinänsä pieni 0,5-1%, mutta jos itse kuuluu tähän pieneen prosenttiin niin silloin se keskenmeno on kyllä 100%:n.
Silläpä eräs lääkäri perusteli miksei kaikille äideille tehdä istukkabiopsiaa tai lapsivesipunktiota.

Kyllä se biopsia oli sen verran järkky kokemus etten siihen uudestaan halua.

 

Aika mielenkiintoinen keskustelu. Itseäni jäi vaivaamaan monen kromosomiraskauksien keskeyttämistä vastustaneiden tokaisu: elät sen päätöksen kanssa / kannat sitä mukanasi jne.

Itse tiedän varmasti, että keskeyttäisin raskauden, jos saisin alkuraskaudesta tietää lapsen kromosomipoikkeavuudesta. Ja kyllä, jos asia paljastuu syntymän jälkeen, niin lasta ei voi palauttaa. Mutta pointtihan tässä koko seulonnassa on antaa se valinnan mahdollisuus ENNEN lapsen syntymää.

No joka tapauksessa, se mitä tahdoin sanoa on se, että jos päätyisin keskeytykseen, olisi se mielestäni minulle (huom. minulle, ei ehkä muille) oikea ratkaisu. Niin että elättekö joka päivä surren tekemiänne oikeita ratkaisuja? Vai mitä tässä nyt pitää kantaa muassaan? En käsitä. Sitä varmaankin surisin, etten saisi toivomaanin toista lasta, koska uudelleen en enää ikäni takia yrittäisi.

 

Ehkä moni on tarkoittanut sitä, että on oltava varma päätöstä tehdessään että sen kanssa elää. Kun kuitenkin näitä syyllistäjiä aina löytyy. Se syyllisyys ei tule itsestä, vaan ympäristö niin mielellään syyllistää, ilman parempaa tietoa.
Eikä biobsia ole mikään kamala kokemus, kuten joku väitti.

 

Jospa laittaisin minäkin lusikkani tähän soppaan =)
Aloin odottaa ekaa ja ainoatani 39v (muutama kuukausi ennen 40v)
Kävin istukkabiobsiassa, koska halusin tietää ettei ole dawn. Selvisi että odotetaan tervettä tyttöä. Istukkabiobsia ei satu, on ehkä hieman epämukava, se johtuu varmaan siitä että jännittää niin pirusti.
Tiedän myös että lapsi voi vammautua vasta synnytyksessä, mutta meille oli tärkeä tieto että lapsi joka kasvaa sisälläni on terve. Suunnitellusti en tämän ikäisenä ainoata lastani tekisi jos tietäisin että kaikki ei ole kohdallaan.
Tämä oli meidän perheen tietoinen valinta. Ja nyt meillä on 7v terve tyttö, joka toivottavasti saa kasvaa terveenä myös tästä eteenpäin. =)

 

Eräässä viime vuonna ilmestyneessä kehityvammaisuutta käsitteleväss lehdessä (oliskohan ollut Ketju) oli aika hyvin sanottu. Jos vaikka eduskunnassa tarjottaisiin mahdollisuutta älykkyystestiin, jonka seurauksena 1% testatuista kuolisi, kuinkahan moni osallistuisi. Voisi ajatella myös näin: Jos leikki-ikäiselle lapsellenne tarjottaisiin testiä, jolla voidaan selvittää sairastuuko hän joskus parantumattomaan sairauteen. Riski menehtyä testiin olisi vain vaivaiset 1/100 ja tulos lähestulkoon 100% varma. Kuinka moni suostuisi?

 

sakari lainattu tekstisi on todella hyvä ja antaa ajattelemisen aihetta!

 

\

Ehkä moni on tarkoittanut sitä, että on oltava varma päätöstä tehdessään että sen kanssa elää. Kun kuitenkin näitä syyllistäjiä aina löytyy. Se syyllisyys ei tule itsestä, vaan ympäristö niin mielellään syyllistää, ilman parempaa tietoa.
Eikä biobsia ole mikään kamala kokemus, kuten joku väitti.

Juttu nyt kuitenkin on niin että kaikki kokee asian niinkuin kokee. Jos biopsia oli minun mielestä kamala kokemus et sinä voi tulla sanomaan ettei se ole. Minulle oli :kieh:

Donnanen, jolla todella suloinen ja ihana down-poika reilu 3 kk =)

 

Heips
En mennyt alkuraskaudesta noihin lapsivesi/istukka tutkimuksiin juuri keskenmenon pelosta, vaikka seuloista jäinkin kiinni.
Nyt kuitenkin rakenne ultran mukaan on syytä epäillä, että lapsella mahdollisesti on jonkin asteinen kehityshäiriö ( reisimitta lyhyt, todella pienikasvuinen). Päätimme nyt rv 27 että lapsivesitutkimus tehdään, koska haluan vauvallemme mahdollisimman hyvän hoidon heti syntymän jälkeen jos noissa kokeissa jotakin ilmenee.
Toinen seikka on se, että haluan varmistua, että lapsella ei ole 13 tai 18 trisomiaa, jolloin lapsi ei tule elämään kovin kauan. Tämä on myös senkin takia, että en halua riskeerata omaa henkeä, jos jostakin syystä joudutaan tekemään hätäsektio tai synnytyksesä tulee ongelmia. Meillä on kotona terve lapsi joka vastaisuudessakin tarvitsee hengissä olevaa äitiä.
Nyt odotetaan vastauksia. Välillä pelottaa ja välillä olen rahallisin mielin. Rakkaus tähän lapseen on kasvanut masun myötä

Itse operaatio oli pientä pistosta lukuunottamatta kivuton. En suostunut katsomaan ollenkaan mitä masunpäällä tehtiin. Lääkäri totesi, että kohta pistää vähän ja yritin olla mahdollisimman rentona. Ei siinä näytteenotossa varmaan kauaa mennyt...taisi olla tosi pätevä lääkäri. Vatsa oli illalla vähän arka, mutta muuten kaikki meni ok.

 

\

Eräässä viime vuonna ilmestyneessä kehityvammaisuutta käsitteleväss lehdessä (oliskohan ollut Ketju) oli aika hyvin sanottu. Jos vaikka eduskunnassa tarjottaisiin mahdollisuutta älykkyystestiin, jonka seurauksena 1% testatuista kuolisi, kuinkahan moni osallistuisi. Voisi ajatella myös näin: Jos leikki-ikäiselle lapsellenne tarjottaisiin testiä, jolla voidaan selvittää sairastuuko hän joskus parantumattomaan sairauteen. Riski menehtyä testiin olisi vain vaivaiset 1/100 ja tulos lähestulkoon 100% varma. Kuinka moni suostuisi?

Minusta tässä puhutaan eri asioista, syntymätön on tuntematon johon ei tunnesidettä ole muodostunut, syntyneeseen tämä jo on.

Teksti on taas tätä syyllistämistä, niin minä sen luen rivien välistä, vaikka kuinka neutraalisti siteeraatkin lehtiartikkelia, lehti kun on ns. vammaisten lehti ja siten näkökantaan nähden puolueellinen.

 

Satuin kerran kuulemaan/näkemään tv:ssä kun syntymästään sokealta naistelta kysyttiin tämä älytön kysymys: mitä mieltä hän on siitä, että jos hänen äitinsä olisi saanut tietää odottaessaan, että hän ei ole terve ja olisi sitten päätynyt abortiin. Nainen vastasi ainoalla oikealla tavalla: "en ole asiasta mitään mieltä, koska eihän minua silloin olisi". Varmaan hän oli joutunut miettimään samaa kysymystä ennenkin.

Tottakai ihmisillä tätyy olla oikeus seulontaan ja aborttiin tapauksissa, joissa lapsi ei ole terve. Tottakai näillä samoilla ihmisillä on kykyä, oikeus ja velvollisuus rakastaa myös vammaista lasta, jos sellaisen saa. Ja tottakai vammaisilla on aivan täysi ihmisarvo. Eivät nämä asiat sulje toisiaan pois.

 

\

Satuin kerran kuulemaan/näkemään tv:ssä kun syntymästään sokealta naistelta kysyttiin tämä älytön kysymys: mitä mieltä hän on siitä, että jos hänen äitinsä olisi saanut tietää odottaessaan, että hän ei ole terve ja olisi sitten päätynyt abortiin. Nainen vastasi ainoalla oikealla tavalla: "en ole asiasta mitään mieltä, koska eihän minua silloin olisi". Varmaan hän oli joutunut miettimään samaa kysymystä ennenkin.

Tottakai ihmisillä tätyy olla oikeus seulontaan ja aborttiin tapauksissa, joissa lapsi ei ole terve. Tottakai näillä samoilla ihmisillä on kykyä, oikeus ja velvollisuus rakastaa myös vammaista lasta, jos sellaisen saa. Ja tottakai vammaisilla on aivan täysi ihmisarvo. Eivät nämä asiat sulje toisiaan pois.

Tätä peesaan ja lisään samalla että tämä oikeus aborttiin täytyy olla myös silloin kun kysymys on terveestä lapsesta. Eli jokainen ihminen on itse oman elämänsä herra ja jos hän kokee ettei halua juuri tätä lasta, niin hänellä täytyy olla mahdollisuus keskeyttää raskaus ilman sen suurempia selittelyjä.

Kukaan abortoitu sikiö, oli sitten terve tai vammainen, ei pysty jälkikäteen olemaan katkera abortoitumisestaan. Häntähän ei yksinkertaisesti ole koskaan ollutkaan.

Tuohon perään korjaisin että kenelläkään ei automaattisesti ole kykyä tai velvollisuutta rakastaa rakastaa ei-toivottua lasta. Oli lapsi siis ei toivottu vammansa tai väärän ajoituksen takia. On monia vammaisen lapsen vanhempia jotka eivät koskaan kykene rakastamaan lastaan, jotka ovat ikuisesti katkeria kohtalostaan eivätkä näin kykene tarjoamaan lapselle sellaista kotia ja huolenpitoa mitä tämä tarvitsisi. Sama pätee myös ei-toivottuihin terveisiin lapsiin. Liian paljon kuulee juttuja ihmisiltä, joiden äiti on olosuhteiden pakosta pitänyt lapsen jota ei ole alunperin halunnut. Vaikka lapsi on ollut terve ja hänen perustarpeistaankin kenties huolehdittu, on hän koko ikänsä saanut tuntea olevansa vahinkolapsi ja pilanneensa katkeroituneen äitinsä elämän pelkällä olemassaolollaan. Tuosta syntyy haavoja jotka eivät kenties koskaan parane ja pahimmillaan niitä siirretään aikanaan vielä seuraavalle sukupolvelle.

En sano että kaikkien pitäisi tehdä abortti, vaan tuon sen vaan esille varteenotettavana ratkaisuna. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna ja sen takia kannattaa miettiä etukäteen onko todellakin valmis tähän tehtävään. Jos tulee vahingossa raskaaksi ja tuntee ettei pysty rakastamaan lastaan, abortti on parempi ratkaisu kuin synnyttää lapsi. Samoin jos toivotun lapsen kohdalla tietää ettei halua vammaista lasta niin hankkiutukaa ihmeessä kaikkiin mahdollisiin testeihin, jotta pystytte estämään tällaisen lapsen syntymisen. Rakkaus lapseen ei suinkaan kasva raskauden myötä ja ei-toivottu lapsi ei muutu toivotuksi ja rakastetuksi vain siksi että sattuu syntymään.

 

Miten joku voi sanoa, että tottakai on oikeus abortoida sairas tai vammainen lapsi? Kyllä meidän perheessä ainakin on tunneside tulevaan lapsen ollut ihan raskauden alusta saakka. Miksihän jotkut sitten niin kovin surevat keskenmenoja, eihän niissä vielä mitään tapahdu? Ei ole mitään eikä ketään jota tarvisi surra, tuolla logiikalla. Niin kauan on tasa-arvo kaukana, kun vamman perusteella saa abortoida. Joku voi tuntea tämän syyllistämisenä, ja ihan aiheesta. Ihan oikeastiki osa raskaana olevista naisista suhtautuu ihan välinpitämättömästi siihen kohdussa olevaan lapseen? Sitä ei vielä ole, siellä ei ole ketään? Missähän vaiheessa se lapsi sitten alkaa olla? Näitä tulee näin vanhana ja jo isoisänä mietittyä kun katselee noita pikkuisia.

 

Tottakai ihmisillä tätyy olla oikeus seulontaan ja aborttiin tapauksissa, joissa lapsi ei ole terve. Tottakai näillä samoilla ihmisillä on kykyä, oikeus ja velvollisuus rakastaa myös vammaista lasta, jos sellaisen saa. Ja tottakai vammaisilla on aivan täysi ihmisarvo. Eivät nämä asiat sulje toisiaan pois.

Kyllä nämä asiat sulkevat toisiaan pois ja räikeästi!!! Vammaiselle ei ole täyttä ihmisarvoa, jos hänet voidaan vamman perusteella poistaa maailmasta.

 

\

Nyt kuitenkin rakenne ultran mukaan on syytä epäillä, että lapsella mahdollisesti on jonkin asteinen kehityshäiriö ( reisimitta lyhyt, todella pienikasvuinen). Päätimme nyt rv 27 että lapsivesitutkimus tehdään, koska haluan vauvallemme mahdollisimman hyvän hoidon heti syntymän jälkeen jos noissa kokeissa jotakin ilmenee.

Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa suunnilleen samoilla raskausviikoilla vuosia sitten. Meillä selvisi silloin lapsemme 21-trisomia. Haluan toivottaa sinulle voimaa kohdata tuleva :hug: . Päivääkään en vaihtaisi pois elämästäni tavallista erityisemmän lapseni kanssa :heart: .

 

Kiitoksia...vielä ei vastaukset ole tulleet, mutta toivottavasti viimeistään ensiviikon alussa.....

 

\

Miten joku voi sanoa, että tottakai on oikeus abortoida sairas tai vammainen lapsi?

Kyllä suomessa naisella on oikeus aborttiin, sekä terveen että sairaan lapsen abortoimiseen. Että ihan hyvin niin voi sanoa ja myös tehdä. Minullekin on täysin selvää, että abortoisin sairaan lapsen. Valitettavasti en ole mikään äiti teresa, joka pyhimyksen viitta olkapäillään kantaa hänelle annetun taakan. Enkä tunne tunnontuskia sairaan lapsen aboitoimisesta.

Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että äiti tuntee ja tiedostaa omat voimavaransa! Ei ole mitään järkeä synnyttää vastentahtoisesti sairas lapsi, ja sitten todeta ettei jaksa fyysisesti eikä etenkään henkisesti lapsenhoitoa. Ja että on päätynyt tilanteeseen ihan vaan siitä syystä, että joku herranenkeli on syyllistämisellään saanut äidin jatkamaan raskauttaan. Ihmiset on yksilöitä, sitä ei pidä koskaan unohtaa.

 

Tottakai jokaisella on oikeus syntyä! Jokaisella on oikeus elää se oma elämänsä! Ei kenellekään toisella ole oikeutta päättää toisen elämän tarpeellisuudesta. Mitenkähän toimivat nämä äidit , joille on selvää abortoida sairas lapsi, kun/jos heille kuitenkin syntyy sairas tai vammainen lapsi. Miten he yleensä voivat tietää onko lapsi sairas???? Mitättömän pieni osa kromosomipoikkeavuuksista voidaan selvittää sikiöaikana. Siis pienen pieni osa kehitysvammaisista, mutta sairaita löytyy vielä vähemmän. Voi näitä poloisia, jotka kuvittelevat voivansa hallita kaikkea. Eivät kuitenkaan voi hallita itseään ja olla hankkimatta lapsia, jos ei kelpaa muuta kuin valioyksilöt.

 

\

Ehkä moni on tarkoittanut sitä, että on oltava varma päätöstä tehdessään että sen kanssa elää. Kun kuitenkin näitä syyllistäjiä aina löytyy. Se syyllisyys ei tule itsestä, vaan ympäristö niin mielellään syyllistää, ilman parempaa tietoa.
Eikä biobsia ole mikään kamala kokemus, kuten joku väitti.

Ja sitten on ihan pakko heittää lusikka soppaan.

Kyllä se melkoisen kamalalta minusta kuulostaa, kun ensinnäkin sinne mennään usein jo niin, että "on syytä olettaa jotain olevan vialla". Sen lisäksi toimenpide itsessään ei varmasti ole mitenkään nautinnollinen, jollei sitten satu tykkäämään siitä, että neuloilla pistetään. Ja itse toimenpiteen jälkeen saa vielä pelätä sitäkin, että tuleeko keskenmeno. Voisin helposti kuvitella, että kyseistä toimenpidettä ilmankin tulisi toimeen. Tosi typerää vähätellä toisten kokemuksia.

 

\

\

Miten joku voi sanoa, että tottakai on oikeus abortoida sairas tai vammainen lapsi?

Kyllä suomessa naisella on oikeus aborttiin, sekä terveen että sairaan lapsen abortoimiseen. Että ihan hyvin niin voi sanoa ja myös tehdä. Minullekin on täysin selvää, että abortoisin sairaan lapsen. Valitettavasti en ole mikään äiti teresa, joka pyhimyksen viitta olkapäillään kantaa hänelle annetun taakan. Enkä tunne tunnontuskia sairaan lapsen aboitoimisesta.

Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että äiti tuntee ja tiedostaa omat voimavaransa! Ei ole mitään järkeä synnyttää vastentahtoisesti sairas lapsi, ja sitten todeta ettei jaksa fyysisesti eikä etenkään henkisesti lapsenhoitoa. Ja että on päätynyt tilanteeseen ihan vaan siitä syystä, että joku herranenkeli on syyllistämisellään saanut äidin jatkamaan raskauttaan. Ihmiset on yksilöitä, sitä ei pidä koskaan unohtaa.

Ihan mielenkiinnosta, mitä teet jos lapsi vammautuu syntyessään tai myöhemmin?

 

\

\

\

Miten joku voi sanoa, että tottakai on oikeus abortoida sairas tai vammainen lapsi?

Kyllä suomessa naisella on oikeus aborttiin, sekä terveen että sairaan lapsen abortoimiseen. Että ihan hyvin niin voi sanoa ja myös tehdä. Minullekin on täysin selvää, että abortoisin sairaan lapsen. Valitettavasti en ole mikään äiti teresa, joka pyhimyksen viitta olkapäillään kantaa hänelle annetun taakan. Enkä tunne tunnontuskia sairaan lapsen aboitoimisesta.

Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että äiti tuntee ja tiedostaa omat voimavaransa! Ei ole mitään järkeä synnyttää vastentahtoisesti sairas lapsi, ja sitten todeta ettei jaksa fyysisesti eikä etenkään henkisesti lapsenhoitoa. Ja että on päätynyt tilanteeseen ihan vaan siitä syystä, että joku herranenkeli on syyllistämisellään saanut äidin jatkamaan raskauttaan. Ihmiset on yksilöitä, sitä ei pidä koskaan unohtaa.

Ihan mielenkiinnosta, mitä teet jos lapsi vammautuu syntyessään tai myöhemmin?

Nythän onkin puhe raskaudenajan seulonnoista. Jos lapsi syntyy vaikeasti sairaana, niin sitten syntyy, mutta pointti on siinä, että mitä teet JOS JA KUN VOIT TEHDÄ VALINNAN RASKAUSAIKANA. Siis VALINNAN. Pidätkö lapsen vai keskeytätkö. Mitä valitset?

Kuten tuolla joku sanoi, että jokaisella on oikeus elää omaa elämäänsä, niin sama koskee kyllä tätä seulontaa. Jokaisella on oikeus tehdä omat päätöksensä lakien ja määräysten puitteissa, jotka sallivat keskeytyksen piste. Ei täällä kukaan räyhää siitä, että joku päättää syynnyttää sairaan lapsen, joten en ymmärrä mikä oikeus teillä abortoinnin vastustajilla on sitten räyhtä ja puuttua muiden päätöksiin ja elämään??

 

[
[/quote]

Ja sitten on ihan pakko heittää lusikka soppaan.

Kyllä se melkoisen kamalalta minusta kuulostaa, kun ensinnäkin sinne mennään usein jo niin, että "on syytä olettaa jotain olevan vialla". [/quote]

No yleensähän sinne mennään silloin, kun on syytä epäillä jonkun olevan vialla. Ei niitä punktioita sun muita ihan huvikseen tehdä riskittömien ja normaalien raskauksien aikana! Usein syy on ikä, tai sitten se, että jossain muussa seulassa on löytynyt jotain, jota lähdetään selvittämään puntiolla.

 

Siinäpä se on. Kun tehdään valintoja siinä vaiheessa, kun se ihminen on jo olemassa! Siis tapetaan vamman tai sairauden takia. Onhan se lain mukaan luvallista, mutta moraalisesti ja eettisesti väärin. Tehkää valinta jo ennen raskaaksi tulon suunnittelua. Olkaa ilman lapsia tai ottakaa lapset vastaan. Ei kaikkien ole pakko lisääntyä.

 

[/quote]

Nythän onkin puhe raskaudenajan seulonnoista. Jos lapsi syntyy vaikeasti sairaana, niin sitten syntyy, mutta pointti on siinä, että mitä teet JOS JA KUN VOIT TEHDÄ VALINNAN RASKAUSAIKANA. Siis VALINNAN. Pidätkö lapsen vai keskeytätkö. Mitä valitset?

Kuten tuolla joku sanoi, että jokaisella on oikeus elää omaa elämäänsä, niin sama koskee kyllä tätä seulontaa. Jokaisella on oikeus tehdä omat päätöksensä lakien ja määräysten puitteissa, jotka sallivat keskeytyksen piste. Ei täällä kukaan räyhää siitä, että joku päättää syynnyttää sairaan lapsen, joten en ymmärrä mikä oikeus teillä abortoinnin vastustajilla on sitten räyhtä ja puuttua muiden päätöksiin ja elämään??
[/quote]

Sitä on melkein mahdoton sanoa, kun en kyseisessä tilanteessa ole. Jos näin kylmiltään pitäisi vastata niin todennäköisesti en keskeyttäisi. Minusta ei varmaankaan olisi elämään sen asian kanssa, että olen vienyt toiselta mahdollisuuden elää.

Ja missähän vaiheessa minä räyhäsin? Ehkä ei kannattaisi lukea rivien välistä, jos se taito on noin huonosti hallinnassa. Minähän vain kysyin, että mitä teet jos lapsi syntyykin vammaisena kaikesta huolimatta tai vammautuu myöhemmin?

 

\

Siinäpä se on. Kun tehdään valintoja siinä vaiheessa, kun se ihminen on jo olemassa! Siis tapetaan vamman tai sairauden takia. Onhan se lain mukaan luvallista, mutta moraalisesti ja eettisesti väärin. Tehkää valinta jo ennen raskaaksi tulon suunnittelua. Olkaa ilman lapsia tai ottakaa lapset vastaan. Ei kaikkien ole pakko lisääntyä.

Mielestäni nämä mm. Sakarin kommentit on rähjäämistä. On hienoa, että Sakari on selvillä ja sinut oman kantansa kanssa, mutta ei pitäisi käydä julistamaan muille, että tehkää sitä tai tehkää tätä.

Minäkin kunnioitan sinun vakaumustasi synnyttää sairas lapsi, joten ole ystävällinen ja kunnioita sinäkin muiden päätöksiä. Sinun moraalisi ja etiikkasi on sitä mieltä, että abortti on moraaliton, mutta tämä ei suinkaan ole se ainoa totuus. On muitakin vaihtoehtoja kun on-off (synnytä mitä tulee tai älä tee lapsia), ja elämä on hyvin harvoin mustavalkoista.

Ja pssst! Syntymätön lapsi on alkio tai sikiö, eikä esim. lain silmissä ole vielä olemassa. Joo tiedetään, sinun moraallilla on olemassa...

 

Sinä huoh et varmaankaan sitten sure lainkaan keskenmenoa? Et välitä elämäntavoistasi raskaana ollessa, koska kohdussasihan ei ole mitään? Miksi yleensä vaivaudut miettimään sellaisen terveyttä, jota ei ole edes olemassa?