Itsemurha-ajatukset ja hoito

Olen ollut osastolla kerran vuosia, vuosia sitten, kun Suomi oli hyvin erilainen maa. Siksi en uskalla hakea apua. Kyllä tässä psykoosiinkin saattaa mennä.

Joka tapauksessa itsemurha on ihan todellinen vaihtoehto. Kun tapan itseni, teen sen kunnolla. Rahattomuus rajoittaa menetelmiä, mutta kun saa taas kuntoutustukea, voi ostaa tappovälineet.

Tekisi mieli taistella vastaan, hakeutua hoitoon, edes velvollisuudesta. Tällä hetkellä itsemurhasuunnitelmat täyttävät yhä suuremman osan tajunnasta.

 

Itselläkin ollut montakertaa mielessä että huomenna teen sen ja siirtänyt sitä aina huomiseen mutta tässä sitä ollaan velallisena perheettömänä ja kaikkivoipaisuudessaan yksin minulla oli perhe ja työ mutta psykoosissa jätin kaiken taakseni ja lähdin kauas kotoa jätin kaikki hoitamatta nyt ei ole kuin tuulenhuuhtoma perse ja mäkättävä akka mitä järkeä on elää kun ei saa asioita hoidettua elä kehtaa olla missään kun syyllisyys painaa ja olin itsekin hoidossa psykpolilla 3kk.. Ei auttanut kun en osannut ottaa apua vastaan kukaan ei välitä ja siitä kun toivuin toivoin vaan pääseväni takaisin hoitoon mutta pakenin vaihdoin sairaanhoito piiriä ja ongelmat se kun kasvoivat ajattelin että otan uuden alun mutta liika stressi sai aikaan uuden psykoosin ja tein itsestäni pellen en tule pärjäämään tässä maailmassa en sitten millään en kunnioita ketään en mitään ja muutos mikä lähtee lähtee omasta itsestä jos sitä haluaa mutta leima on ja pysyy joten pitääkö tässä vielä lähteä uudestaan vielä kauemmaksi ulkomaille asti jotta pääsee veloistaan ja hengestään helpommin? Itse en halua tuottaa kärsimystä omalla olemisella muille mutta ne jotka on tähän asti auttanut niin miltä heistä tuntuu kun tänään lähtisin lopullisesti?

 

En mä ainakaan ole hoitoon menossa.

Mulla on järkiperusteet kaiken lopettamiselle ja menetelmäkin melkein päätetty. Ei mikään hoito auta siihen, jos elämä on umpikujassa. En nauti nykytilanteestani, menneisyys on samaa turhuutta ja tulevaisuudessa tilanne ei ainakaan parane.

Miksi siis jatkaa?

Terapia ja muu mielenterveyshoito on niille, joiden ongelmat ovat kuvitteellisia. Meille joilla on oikeita ongelmia se ei kykene antamaan mitään. Kun päästää elämänsä tarpeeksi jyrkkään syöksykierteeseen ei sitä terapialla tai lääkityksellä ikinä oikaista.

 

En mä ainakaan ole hoitoon menossa.

Mulla on järkiperusteet kaiken lopettamiselle ja menetelmäkin melkein päätetty. Ei mikään hoito auta siihen, jos elämä on umpikujassa. En nauti nykytilanteestani, menneisyys on samaa turhuutta ja tulevaisuudessa tilanne ei ainakaan parane.

Miksi siis jatkaa?

Terapia ja muu mielenterveyshoito on niille, joiden ongelmat ovat kuvitteellisia. Meille joilla on oikeita ongelmia se ei kykene antamaan mitään. Kun päästää elämänsä tarpeeksi jyrkkään syöksykierteeseen ei sitä terapialla tai lääkityksellä ikinä oikaista.

Puhut mielestäni hieman paskaa, osastolla ollessa oli tosi suuri ilo toisista potilaista, ja olen ollut umpikujassa ja koittanut itsemurhaa lääkkeillä ja viinalla mutta mun mielestä kannattaa se viimenen kortti aina kattoa!

 

Puhut mielestäni hieman paskaa, osastolla ollessa oli tosi suuri ilo toisista potilaista, ja olen ollut umpikujassa ja koittanut itsemurhaa lääkkeillä ja viinalla mutta mun mielestä kannattaa se viimenen kortti aina kattoa!

En ymmärrä.

Ei mun ongelma ole pään sisällä. Terapia, lääkkeet, osasto eivät muuta tilannettani. Ne voivat tuoda hetkellisen helpotuksen, mutta lopulta löydän aina itseni tuijottamasta sitä samaa seinää, joka estää elämästä nauttimisen. Ei kaikkien kohdalla ole mahdollista muuttaa elämän suuntaa tai yrittää nauttia vähästä. Jos kaikki haluamasi asiat on sinulta erinäisten syiden takia estetty niin mikä on se asia, jonka takia hymyilisit edes vähän?

 

En ymmärrä.

Ei mun ongelma ole pään sisällä. Terapia, lääkkeet, osasto eivät muuta tilannettani. Ne voivat tuoda hetkellisen helpotuksen, mutta lopulta löydän aina itseni tuijottamasta sitä samaa seinää, joka estää elämästä nauttimisen. Ei kaikkien kohdalla ole mahdollista muuttaa elämän suuntaa tai yrittää nauttia vähästä. Jos kaikki haluamasi asiat on sinulta erinäisten syiden takia estetty niin mikä on se asia, jonka takia hymyilisit edes vähän?

Oletko kokeillut niitä kolmea? Vaikka maailma on nyt iloton, koita nauttia ihan mistä vaan, auringosta,ruuasta,kaupan kassantädistä!

 

Oletko kokeillut niitä kolmea? Vaikka maailma on nyt iloton, koita nauttia ihan mistä vaan, auringosta,ruuasta,kaupan kassantädistä!

Lääkitystä joo.

Otetaan esimerkin kautta. Sinulta menee jalka poikki omien hölmöilyjen takia. Tämä jalka ei parane koskaan kuntoon ja estää täten sinua saavuttamasta kaikkea sitä mistä olet unelmoinut. Ratkaisuksi tähän sinulle tarjotaan terapiaa. Siellä sinut saadaan vakuuttuneeksi, että jalkasi rikkinäisyys ei ole iso juttu ja se on vain pääsi sisällä. Onnellisena ja vakuuttuneena poistut terapeutin vastaanotolta. Itse asiassa olet niin iloinen, että päätät juosta kotiin. Otat ensimmäisen juoksuaskeleen vuosiin ja hupsis, jalka katkeaa uudestaan ja kaadut naama edellä koiranpaskaan.

Tämä on mun tilanne.

 

Ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.

Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.

Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaaja rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.