Itsepohdiskelua..

Elikkästä haluisin kuulla teidän mielipiteitä siihen että millaisen ihmisen kannattaa unohtaa adoptio ja taas millaisia piirteitä tulisi omata kun tähän hommaan mukaan lähtee??!!
Kiitos etukäteen ja vinoilijat: ÄLKÄÄ vaivautuko!! :kieh:

 

hei! minun mielestäni....avoimia,lasta kunnioittavia. osaavat hakea apua, eivät unohda hoitaa myös itseään, rehellisiä itselleen, tavallisia ihmisiä jotka väsyvät ja tunnustavat sen, hyväksyvät lapsen sellaisina kun he ovat, halu tulla äidiksi ja isäksi, iloitsevat lapsesta. huumori...terve sellainen ja
ei saa olla : lapsi täyttää vanhm.toiveet ,yli-ihminen, osaa kaiken. ei kunnioita lasta itsessään, siinäpä niitä...

 

:hug:
Kiitos ja kumarrus!!
Meillä tosiaan koko prosessi vasta odottaa aloitusta..naimisiin meno ja toisen biolapsen odotus täyttää päivät tällä hetkellä, mutta tuo adoptio elää ikuisena haaveena!!
Joskus tuntuu kun kaikkia siihen liittyviä juttuja lueskelee, että odotetaan olevan joku yli-ihminen tai, että motiivit pitäisi olla just samat ja ne pitäisi osata pukea sanoiksi niin hienosti..
Siksi niin ihanaa kun joku tänne kirjoittelee noita asioita selkokielellä ja kun niitä lukee; tajuaa kelpaavansa juuri sellaisena rakastavana äitinä ja isänä kun on!! :heart: