itsestäänselvää?!?!

\

Rotta: en sanonut, että äitipuolen ei pidä puuttua vaan kysyin, miksi puuttuu? Ja kun tämäkään asia ei ole aivan yksioikoinen, vaikka se sitä sinun mielessäsi näyttää olevan.

Voi tsiisus, jos tuollaisen kanssa pitäisi olla tekemisissä. ANTEEKSI VAIN! Eihän sinun kanssa VOI KESKUSTELLA ASIOISTA, kun koko ajan takerrut aivan turhanpäiväisyyksiin.

Pystytkö yhteenkään kysymykseen vastata asiallisesti?

\

Nämä lähin ja etän ongelmat ovat heidän ongelmiaan. Miksi he ylipäätään eivät voi selvittää sotkujaan keskenään? Miksi äitipuoli puuttuu siihen?

Kyllä minun järjellä tästä saa juuri sen käsityksen että lähin ja etän ongelmat ovat vain heidän ongelmiaan. Sanasta sanaan.

Minähän olen vastannut moneenkin kysymykseen asiallisesti. Esimerkiksi siihen mikä oli se ohjelma missä keskusteltiin uusperheistä. Ja laitoin linkin sinne yh-ketjuunkin kun väitit että vain täällä uusperhepalstalla haukutaan muita..
Musta se oli ihan hyvä todistamaan että siinä sinä väitit ihan huuhaata.
Mun mielestä olen ollut koko ajan ihan asiallinen.
Ja minäkin olen ihan rauhallisella mielellä.

 

\

No mikäs näissä uusperhe asetelmissa sitten mättää, jos ei aikuisten keskinäinen kanssa käyminen? Kerro se sitten minulle, kun en sitä muuten ymmärrä? Lapsetko sen tekevät?

Tällä hetkellä meidän uusperheasetelmassa ei mätä mikään.
Aikuisten kanssakäyminen mätti aluksi.

 

\

\

Rotta: en sanonut, että äitipuolen ei pidä puuttua vaan kysyin, miksi puuttuu? Ja kun tämäkään asia ei ole aivan yksioikoinen, vaikka se sitä sinun mielessäsi näyttää olevan.

Voi tsiisus, jos tuollaisen kanssa pitäisi olla tekemisissä. ANTEEKSI VAIN! Eihän sinun kanssa VOI KESKUSTELLA ASIOISTA, kun koko ajan takerrut aivan turhanpäiväisyyksiin.

Pystytkö yhteenkään kysymykseen vastata asiallisesti?

\

Nämä lähin ja etän ongelmat ovat heidän ongelmiaan. Miksi he ylipäätään eivät voi selvittää sotkujaan keskenään? Miksi äitipuoli puuttuu siihen?

Kyllä minun järjellä tästä saa juuri sen käsityksen että lähin ja etän ongelmat ovat vain heidän ongelmiaan. Sanasta sanaan.

Minähän olen vastannut moneenkin kysymykseen asiallisesti. Esimerkiksi siihen mikä oli se ohjelma missä keskusteltiin uusperheistä. Ja laitoin linkin sinne yh-ketjuunkin kun väitit että vain täällä uusperhepalstalla haukutaan muita..
Musta se oli ihan hyvä todistamaan että siinä sinä väitit ihan huuhaata.
Mun mielestä olen ollut koko ajan ihan asiallinen.
Ja minäkin olen ihan rauhallisella mielellä.

Siis minun mielestä ongelman ydin on heidän. Sitä tässä juuri yritän miettiä, että miksi äitipuoli/isäpuoli ei voisi olla puuttumatta. Onko se tarpeellista tai hyväksi kenellekään.

Ja johtuuko se joillain siitä, että äitipuoli kenties on lasten kanssa enemmän kuin isä. Niinkuin monet tuntuvat valittelevan. Ja katsoo sen kuuluvan asiakseen. Mutta hyvä on, tämä on liian laaja alue.

Näin kapeakatsoisesti lähiäidin silmin katsottuna on varmasti helpompaa että UO ei ole juurikaan kuvioissa mukana. Tämä ei siis ole minun mielipide, vaikka sen sanon.

JOka tapauksessa kunnes ehkä minusta tulee äitipuoli, olen nyt ottanut sen kannan, että yritän pysyä taka-alalla.. Lapset saavat viikonloppuinaan olla niinkuin lomakodissa. Jos he ovat sen joka toinen viikonloppu. Sen haluan suoda. Ja ovat vain isänsä kanssa. Olen paikalla, mutta yritän olla puuttumatta.

Tiedän, että ex ei varmasti tule olemaan tyytyväinen. Eivät ne äidit ole tarhantäteihinkään tyytyväisiä aina. On heilläkin kestämistä jos jonkinmoisten vaatimusten kanssa. Saa todellakin nähdä, lähdenkö siihen, ja mitä siitä mahdollisesti tulee...

Voisin olla paljonkin eri mieltä asioista jos minulla ei olisi sellaista isä- ja äitipuolta kuin on. JOs minun siskoni isäpuoli olisi ollut toisenlainen ja ystävieni... Olisin varmasti paljon uusperheystävällisempi. Puhun pitkälle myös "lapsen" näkökulmasta.

Siksi haluan korostaa biologisten vanhempien tärkeyttä ja sitä, että hoitavat keskinäiset välinsä kuntoon yhdessä. Koska usein kait ongelmat johtuu siitä, että eroamistuskaa ei ole käsitelty loppuun.

Mutta tuntuu myös erittäin pahalta, kun uusi äiti/isä kohtelee lasta hyvin usein tiedostamattaan huonosti.
Tarkoitan tällä siis hyvin pieniä asioita. Mutta siitä jää lapselle ikuiset ja syvät arvet.

Lapset toivovat kyllä aina että oikea isä ja äiti olisi väleissä. Ja kärsivät siitä, jos eivät saa olla koskaan hetkeäkään yhdessä. Esim. kahvilla. Tiedän, että tästä on eriäviä mielipiteitä. Mutta joku lapsista voi tuntea näin.

Siksi on välillä niin tuskastuttavaakin lukea keskinäistä riitelyä siitä, kuka on vaikea ja kuka ei. Ja uhkaillaan oikeudenkäynneillä. Ja vielä jos asiaa ajaa UO. Koska minun mielestä siinä mennään jo liikaa lähivanhemman ja etävanhemman yksityisyyteen. Ja vaikkakin ovat eronneet, on heilläkin jollain tasolla oltava se yksityisyys.

Olkoot että tämä vastaus meni varmasti hyvin kauas alkuperäisestä asiasta...

 

\

Näin kapeakatsoisesti lähiäidin silmin katsottuna on varmasti helpompaa että UO ei ole juurikaan kuvioissa mukana. Tämä ei siis ole minun mielipide, vaikka sen sanon.


Voisin olla paljonkin eri mieltä asioista jos minulla ei olisi sellaista isä- ja äitipuolta kuin on. JOs minun siskoni isäpuoli olisi ollut toisenlainen ja ystävieni... Olisin varmasti paljon uusperheystävällisempi. Puhun pitkälle myös "lapsen" näkökulmasta.


Siksi on välillä niin tuskastuttavaakin lukea keskinäistä riitelyä siitä, kuka on vaikea ja kuka ei. Ja uhkaillaan oikeudenkäynneillä. Ja vielä jos asiaa ajaa UO.

Osa viimeisimmästä tekstistäsi sisälsi asiaakin, mutta kuitenkin puhuit taas itsesi pussiin.
Et siis ole uusperheystävällinen, koska sinulla on huonoja kokemuksia äiti-ja isäpuolista. No se siitä objektiivisuudesta sitten.

UO:na on vaikea olla olematta kuvioissa mukana, jos lapset asuvat luonamme puolet ajastaan, vuoroviikoin. On katsos muunkinlaisia tapaamissopimuksia kuin lapset isällä joka toinen viikonloppu. On hemmetin vaikea silloin vaan "antaa lasten käydä ja sitten taas keskittyä siihen ihanaan mieheen". Tuonkin sanoit ihan itse ketjun alussa.

Sinä et voi katsoa asiaa meidän lasten näkökulmasta koska sinä et tunne meitä etkä sinä voi katsoa asiaa kenenkään muunkaan täällä kirjoittelevan uusperheellisen näkökulmasta koska jokaisen perhe on jokaisen oma ja jokaisen perhe on erilainen.

Ainakaan tässä ketjussa ei kukaan riidellyt kenenkään kanssa kenenkään "vaikeudesta" ennenkuin sinä itse sen aloitit.
Oikeudenkäynneillä kai ei UO:t voi uhkailla?!
Parempi kai kuitenkin täällä palstalla valittaa kuin tosielämässä. Tosielämässä kun se loukkaa sitä biologisen vanhemman yksityisyyttä.

Kyllä se on paras nyt vaan antaa uusperheellisten valittaa uusperheellisten palstalla ihan mistä haluavat. Niin se vaan on. :/

 

En minä mielestäni itseäni mitenkään pussiin puhunut. Ei ole tarvetta peittää tunteitani ja ajatuksiani. Voin kertoa, että minulla on huonoja kokemuksia, mutta myös hyviä!

Kuten minun aiemmat kokemukseni vaikuttavat mielipiteisiini, niinkuin jokaisen, ei se todellakaan tarkoita sitä että ei voisi olla objektiivinen.
Tiedän varsin hyvin, että tapaamismalleja on monia. Minä otin vain esimerkin. Ja tiedän, että ihmisiä on joka junaan ja tapoja. En ole kommentoinut teidän perhe elämää, enkä kommentoi. Lasten ikäkin vaikuttaa. Juuri myös kirjoitin että tämä on aika laaja alue...

Toin asiaan ajatuksen, että uudet ja entiset puolisot yrittäisivät olla toisilleen kunnioittavampia, ja ymmärtää tuittuiluja puolin toisin. Koska nyt sinäkin tiedät, että tiedän henk.koht. kuinka paljon lapset siitä kärsii.

Olen siis toki seurannut uusperhe elämää hyvinkin läheltä. Eri puolelta vain.

 

Teidän juttuja on mukavata lukea, mutta yksi, mihin takerrun.. Että isin luona pitäisi olla "kuin lomalla". Jos tahdot lokaa niskaan, niin siitä vain. Miten lapset voi ottaa sinut vastaan "isin uutena vaimona", jos sinä vain höyryät kuin veturi ympäri kämppää häiritsemättä heidän aikaansa. En usko, että lapset siitä tulevat onnelliseksi. Lapset, myös "eroperheen" lapset kaipaavat myös rajoja ja rakkautta, ei seiniä pitkin hiihteleviä "uusia naisia". Se, ettet puutu heidän asioihin, ei nimittäin ole sama, kuin se että annat olla, ja olet taka-alalla.. Kokemuksesta tiedän, että lapselle on tärkeää turvalliset ja fiksut aikuiset. Joille voi kiukuta ja aukoa päätänsä, joka ei kuitenkaan käännä selkää tai lähde kiukutteluun mukaan..

Saatoin jo ohimennen puhua ohi aiheen ja voin olla myös väärässä, mutta tämä on minun näkökantani, ehkä hiukka jämäkämpi, kuin edellinen.. Ottakaa kantaa, rakkaat toverit.. :kieh:

 

\

\

Näin kapeakatsoisesti lähiäidin silmin katsottuna on varmasti helpompaa että UO ei ole juurikaan kuvioissa mukana. Tämä ei siis ole minun mielipide, vaikka sen sanon.


Voisin olla paljonkin eri mieltä asioista jos minulla ei olisi sellaista isä- ja äitipuolta kuin on. JOs minun siskoni isäpuoli olisi ollut toisenlainen ja ystävieni... Olisin varmasti paljon uusperheystävällisempi. Puhun pitkälle myös "lapsen" näkökulmasta.


Siksi on välillä niin tuskastuttavaakin lukea keskinäistä riitelyä siitä, kuka on vaikea ja kuka ei. Ja uhkaillaan oikeudenkäynneillä. Ja vielä jos asiaa ajaa UO.

Osa viimeisimmästä tekstistäsi sisälsi asiaakin, mutta kuitenkin puhuit taas itsesi pussiin.
Et siis ole uusperheystävällinen, koska sinulla on huonoja kokemuksia äiti-ja isäpuolista. No se siitä objektiivisuudesta sitten.

UO:na on vaikea olla olematta kuvioissa mukana, jos lapset asuvat luonamme puolet ajastaan, vuoroviikoin. On katsos muunkinlaisia tapaamissopimuksia kuin lapset isällä joka toinen viikonloppu. On hemmetin vaikea silloin vaan "antaa lasten käydä ja sitten taas keskittyä siihen ihanaan mieheen". Tuonkin sanoit ihan itse ketjun alussa.

Sinä et voi katsoa asiaa meidän lasten näkökulmasta koska sinä et tunne meitä etkä sinä voi katsoa asiaa kenenkään muunkaan täällä kirjoittelevan uusperheellisen näkökulmasta koska jokaisen perhe on jokaisen oma ja jokaisen perhe on erilainen.

Ainakaan tässä ketjussa ei kukaan riidellyt kenenkään kanssa kenenkään "vaikeudesta" ennenkuin sinä itse sen aloitit.
Oikeudenkäynneillä kai ei UO:t voi uhkailla?!
Parempi kai kuitenkin täällä palstalla valittaa kuin tosielämässä. Tosielämässä kun se loukkaa sitä biologisen vanhemman yksityisyyttä.

Kyllä se on paras nyt vaan antaa uusperheellisten valittaa uusperheellisten palstalla ihan mistä haluavat. Niin se vaan on. :/

Miksi minusta tuntuu, että tämä keskustelu on kissa hiiri leikkiä. Yritin hyvin rehellisesti ja ystävällisesti kertoa kokemuksistani. Sitten tulee vastaus: "haa haa, puhuitpas itsesi pussiin".
Ketä minä yrittäisin täällä pettää ja miksi?

Ja todellakin. Moni UO on ollut alkuun paneva voima elatusmaksujen pienentämisyrityksille, ym. Mutta se siitä. Ei kommentoida siitä sen enempää.

Yritin kertoa tuntojani, mutta minusta tuntuu, että se otetaan loukkauksena äitipuoleutta kohtaan. Jonkin toisen mielestä minun isäpuoleni käyttäytyi hyvin. Kyllä. Mutta kuitenkin ei. Se on todella monimutkainen kuvio lapsen kannalta.

Joten olkoot sitten. Minun paras ystäväni on myös äitipuoli ja minusta on hirveää, kuinka hän mollaa lapsen äitiä ja lasta, täysin surutta. Ja poika asuu heillä. Tämä tuntuu olevan myös hänelle herkkä aihe.

Koskaan, eikä milloinkaan, ystäväni ei ole yrittänyt asettua pojan asemaan, kun hänellä meni esim. koulussa huonosti tai kiukutteli kotona.

No tämä on vain yksi esimerkki. Ja ystäväni käyttäytyy lapsellisesti. Mutta yritän koko ajan löytää onnellisia uusperhemalleja. Ja onnellisia uusperheitä. Mutta onko heitä?

Toivon, että kukaan ei väännä kysymystäni taas näin: "siis olet sitä mieltä, että uusperhe ei voi olla onnellinen". En ole.

 

\

Teidän juttuja on mukavata lukea, mutta yksi, mihin takerrun.. Että isin luona pitäisi olla "kuin lomalla". Jos tahdot lokaa niskaan, niin siitä vain. Miten lapset voi ottaa sinut vastaan "isin uutena vaimona", jos sinä vain höyryät kuin veturi ympäri kämppää häiritsemättä heidän aikaansa. En usko, että lapset siitä tulevat onnelliseksi. Lapset, myös "eroperheen" lapset kaipaavat myös rajoja ja rakkautta, ei seiniä pitkin hiihteleviä "uusia naisia". Se, ettet puutu heidän asioihin, ei nimittäin ole sama, kuin se että annat olla, ja olet taka-alalla.. Kokemuksesta tiedän, että lapselle on tärkeää turvalliset ja fiksut aikuiset. Joille voi kiukuta ja aukoa päätänsä, joka ei kuitenkaan käännä selkää tai lähde kiukutteluun mukaan..

Saatoin jo ohimennen puhua ohi aiheen ja voin olla myös väärässä, mutta tämä on minun näkökantani, ehkä hiukka jämäkämpi, kuin edellinen.. Ottakaa kantaa, rakkaat toverit.. :kieh:

En usko oikein, että lapset minusta ylipäätäänkään voisivat tulla pyyteettömän onnelliseksi. Suhde voi silti olla hyvä. Minä puhun nyt täysin omasta kokemuksesta ja siitä minkälaisen äitipuolen minä olen kokenut hyväksi.

Pieni lapsi varmasti tarvitsee rajoja. Mutta jos kyseessä on jo esim. murrosikäinen lapsi. Jos siinä uutena puolisona alan hirveästi rajoja etälapselle heittämään ym., luulen että teen enemmän hallaa.

Minä olen iloinen, että oma äitipuoleni ei puutu minun asioihin ja olemme ystäviä. Juuri tästä syystä. Mutta en toki väitä että se on ainoa oikea tapa. Minä koin sen oikeaksi ja haluan itsekin pyrkiä siihen. Riippuen toki tilanteesta ja lapsista.

Tarkoitin tällä lomalla olemisella sitä, että monia äitipuolia on tuntunut häiritsevän se, että isä hösää tapaamisviikonlopun vain lapsensa kanssa. Ja tuntee itse jäävänsä ulkopuoliseksi. Minusta isän tulee saada olla lapsensa kanssa ihan kahden.

Ja mitä sitten jos jääkaapissa on vain sipsejä ja limskaa. Niinkuin joku joskus on sanonut. Minua se ei haittaa. Minusta se ei ole niin väärin, että lapsen elämä voisi olla tavallaan lomaa, kun tulee. Siis jos tapaamisia on harvoin!

Tiedän toki, että esim. vuoroasumisessa täytyy olla eri kuvio. Mutta minä en pidä lapsen kannalta sitä hyvänä, enkä lähtisi siihen. Koska en sitä itsekään kestäisi. Ja tästä on aivan turha suuttu!. Joillekin se voi sopia, en kiistä sitä.

 

\

En usko oikein, että lapset minusta ylipäätäänkään voisivat tulla pyyteettömän onnelliseksi. Suhde voi silti olla hyvä. Minä puhun nyt täysin omasta kokemuksesta ja siitä minkälaisen äitipuolen minä olen kokenut hyväksi.

Pieni lapsi varmasti tarvitsee rajoja. Mutta jos kyseessä on jo esim. murrosikäinen lapsi. Jos siinä uutena puolisona alan hirveästi rajoja etälapselle heittämään ym., luulen että teen enemmän hallaa.


Tiedän toki, että esim. vuoroasumisessa täytyy olla eri kuvio. Mutta minä en pidä lapsen kannalta sitä hyvänä, enkä lähtisi siihen. Koska en sitä itsekään kestäisi. Ja tästä on aivan turha suuttu!. Joillekin se voi sopia, en kiistä sitä.

...Miksi vaivaudun...
Jotain tämäntapaista juuri saattaakin taas odottaa ihmiseltä, jolla ei ole mitään hajua uusperheellisenä olemisesta. Voit seurata vierestä ystävääsi mutta et sinä toisen perhettä todellisuudessa voi kokonaan tuntea. Perhe on perhe.Ja siinä menee rajat.
Nythän sinä itse väität että lapset eivät uusperheessä voi tulla onnelliseksi vaikka ensin kirjoitit että etsit niitä onnellisia uusperheitä.
Tässä sinulle taas vähän luettavaa:

http://www.suomenuusperheellistenliitto.fi/kuvalehti.htm

lapsen näkökulmasta.

Kyllä murrosikäinenkin muuten rajoja tarvitsee.

Niinpä niin, toisille vuoroasuminen sopii toisille ei. Minun mielestäni taas on väärin, että jos molemmat vanhemmat ovat kykeneviä hoitamaan lasta, toinen saa aina vaan arjen ja toinen juhlan. Meillä on muuten monta kertaa varmistettu lapsilta, että haluavatko he jatkaa viikko viikko systeemiä vai olla enemmän jomman kumman luona. Ja vastaus on aina sama-näin on hyvä.
Kirjoitit, että et itse kestäisi (olla niin kauan erossa lapsista). Ajatteletko silloin vain ja ainoastaan lapsen etua?

Sinun mielestäsi tämä on kissa ja hiiri leikkiä!?!?
Minusta tämä on juuri sitä keskustelua, jota kuuluttelit.
Sinä sanot mielipiteesi.
Minä sanon mielipiteeni.
Minun mielestäni näissä asioissa jos haluaa tarkastella asioita objektiivisesti, on oltava puolueeton, eikä juuri ne omat huonot tai hyvät kokemukset saa näkyä mielipiteessä.
Sinun tekstistäsi paistaa kokoajan ylenkatse uusperheitä, etävanhempia, isiä, äitipuolia, vuoroviikkoasumista kohtaan. Sinä hymyssäsuin kirjoittelet kuinka sinä vain olet tätä ja tätä mieltä ja kuinka sinusta tuntuu siltä ja siltä ja kuinka et tahdo ketään loukata ja peräät kunnioitusta puolin ja toisin ja samalla haistatat p.a.s.k.a.t koko ajan kaikille muille.
Mieti vähän sanojasi.

 

\

Toivon, että kukaan ei väännä kysymystäni taas näin: "siis olet sitä mieltä, että uusperhe ei voi olla onnellinen". En ole.

\

En usko oikein, että lapset minusta ylipäätäänkään voisivat tulla pyyteettömän onnelliseksi. Suhde voi silti olla hyvä.

Eli voiko vai ei? Lapsethan näyttelevät pääosaa perheessä.

 

\

Tiedän varsin hyvin, että tapaamismalleja on monia. Minä otin vain esimerkin. Ja tiedän, että ihmisiä on joka junaan ja tapoja. En ole kommentoinut teidän perhe elämää, enkä kommentoi.

\

Tiedän toki, että esim. vuoroasumisessa täytyy olla eri kuvio. Mutta minä en pidä lapsen kannalta sitä hyvänä, enkä lähtisi siihen. Koska en sitä itsekään kestäisi.

Siinähän se juuri tuli!?!

 

\

Yritin hyvin rehellisesti ja ystävällisesti kertoa kokemuksistani.

Ketä minä yrittäisin täällä pettää ja miksi?

Asiat ei muutu mihinkään suuntaan, kerroit ne ystävällisesti tai epäystävällisesti. Tämä on netti.

\

Epäilen kyllä vahvasti aina näitä "tosiasioita". Monen uusperheellisen äidinkin elämää sivusta seuranneena.

Niin, ketä nämä muut sitten täällä yrittäisivät pettää? Ei varmaan sen enempää kuin sinäkään?

 

\

Teinpä ihan ihmeellisen havainnon tässä keskellä parisuhdekriisiä. Tajusin miksi kaikki on niin vaikeaa uusperhekuvioissa. Kun varmasti jokaisella parilla ja perheellä on omat kriisinsä ja hankalat aikansa, niin tässäpä uusperheessä niitä tulee tuplasti - lapset reagoivat molempien perheidensä; etä- ja lähijuttuihin, eikä aikuinenkaan siis voi olla piittaamatta ja kaikki heijastelevat kaikkeen. Ja sitten kun asioita setvitään sitä huomaakin että ei kaikki olekaan kiinni vain tästä meidän suhteesta ja vuorovaikutuksen vaikeudesta. Ja monesti asiat sotkeutuu, kun aina mukaan tulevat ne eri kokoonpanot - ainakin puheissa jollei konkreettisesti. Voi kuinka helppoa olisi, jos osattaisiin jotenkin ihmeellisesti löytää solmujen ydin ja pysyä sen ratkomisessa. Että mua helpotti! Tämä olisi ehkä pitänyt jo tajuta kauan sitten :snotty:. Olettekos te muut sen tajunneet? Ja kuinkas toimitte, kun huomaatte että asiat eivät oikeastaan olekaan siinä kiinni, mitä teillä kotona tapahtuu vaan seurausta osin jostain muusta?

Voisin vielä tässä kaiken väittelyn jälkeen ottaa kantaa AP aiheeseen, joka mielestäni osui oikeaan.
Todellakin. Meilläkin on muutamankin kerran ihan konkreettisesti huomattu, että ihan aina se vika ei löydykään pelkästään sieltä omasta peilistä, sinnekin kun on tullut niin maan perusteellisesti katseltua. Esim. jokin aika sitten kun toinen miehen lapsista haastoi koko ajan toiselle riitaa, löi, käyttäytyi inhottavasti ja lopulta alettiin etsiä syytä siihen, koko homma repesi käsistä, poika puhkesi itkemään ja kertoi, että kun äidin luona ei välitetä.
Että kun äidillä on nyt (vihdoinkin) uusi mies niin äiti ei enää ehdi illalla lukemaan satua eikä muutenkaan tehdä mitään.
Toki lapsella varmaan oli päällimmäisenä epävarmuus uudesta tilanteesta ja mustasukkaisuus uutta kumppania kohtaan pinnalla. Mutta hjuu, mitä tästä opimmekaan. Tässä tilanteessa ratkaisun avaimet on valitettavasti sielä toisessa päässä.
Saman, minkä joku muukin täällä jo mainitsi, huomasin myös meillä. Sen lapsen lojaaliuden omaa vanhempaansa kohtaan. Poikahan ei nimittäin kertonut tätä asiaa minun kuullen vaan halusi poistua isän kanssa toiseen huoneeseen etten minä kuule kun hän sanoo äidistään jotain. Koska olen äiti itsekin, minusta tämä oli vaan hyvä todiste siitä, että lapsen rakkaus omaa vanhempaansa kohtaan on niin syvällä ettei se helposti horju.
Että kyllä joo, kaikki heijastelee kaikkeen.

 

Ja vielä edelliseen, jos tästä nyt joku "Lähiäiti" taas ottaa nokkiinsa, niin AIVAN SAMA. :x

 

\

Tiedän toki, että esim. vuoroasumisessa täytyy olla eri kuvio. Mutta minä en pidä lapsen kannalta sitä hyvänä, enkä lähtisi siihen.

Kun sinä niin tunnut tietävän, mikä on lapsen näkökulma ja lapsen kannalta hyvä, niin tiesitkö, että Lastensuojelun keskusliitosta puolletaan vuoroviikkoasumista, silloin kun siihen on edellytyksiä.

 

\

\

Teidän juttuja on mukavata lukea, mutta yksi, mihin takerrun.. Että isin luona pitäisi olla "kuin lomalla". Jos tahdot lokaa niskaan, niin siitä vain. Miten lapset voi ottaa sinut vastaan "isin uutena vaimona", jos sinä vain höyryät kuin veturi ympäri kämppää häiritsemättä heidän aikaansa. En usko, että lapset siitä tulevat onnelliseksi. Lapset, myös "eroperheen" lapset kaipaavat myös rajoja ja rakkautta, ei seiniä pitkin hiihteleviä "uusia naisia". Se, ettet puutu heidän asioihin, ei nimittäin ole sama, kuin se että annat olla, ja olet taka-alalla.. Kokemuksesta tiedän, että lapselle on tärkeää turvalliset ja fiksut aikuiset. Joille voi kiukuta ja aukoa päätänsä, joka ei kuitenkaan käännä selkää tai lähde kiukutteluun mukaan..

Saatoin jo ohimennen puhua ohi aiheen ja voin olla myös väärässä, mutta tämä on minun näkökantani, ehkä hiukka jämäkämpi, kuin edellinen.. Ottakaa kantaa, rakkaat toverit.. :kieh:

En usko oikein, että lapset minusta ylipäätäänkään voisivat tulla pyyteettömän onnelliseksi. Suhde voi silti olla hyvä. Minä puhun nyt täysin omasta kokemuksesta ja siitä minkälaisen äitipuolen minä olen kokenut hyväksi.

Pieni lapsi varmasti tarvitsee rajoja. Mutta jos kyseessä on jo esim. murrosikäinen lapsi. Jos siinä uutena puolisona alan hirveästi rajoja etälapselle heittämään ym., luulen että teen enemmän hallaa.

Minä olen iloinen, että oma äitipuoleni ei puutu minun asioihin ja olemme ystäviä. Juuri tästä syystä. Mutta en toki väitä että se on ainoa oikea tapa. Minä koin sen oikeaksi ja haluan itsekin pyrkiä siihen. Riippuen toki tilanteesta ja lapsista.

Tarkoitin tällä lomalla olemisella sitä, että monia äitipuolia on tuntunut häiritsevän se, että isä hösää tapaamisviikonlopun vain lapsensa kanssa. Ja tuntee itse jäävänsä ulkopuoliseksi. Minusta isän tulee saada olla lapsensa kanssa ihan kahden.

Ja mitä sitten jos jääkaapissa on vain sipsejä ja limskaa. Niinkuin joku joskus on sanonut. Minua se ei haittaa. Minusta se ei ole niin väärin, että lapsen elämä voisi olla tavallaan lomaa, kun tulee. Siis jos tapaamisia on harvoin!

Tiedän toki, että esim. vuoroasumisessa täytyy olla eri kuvio. Mutta minä en pidä lapsen kannalta sitä hyvänä, enkä lähtisi siihen. Koska en sitä itsekään kestäisi. Ja tästä on aivan turha suuttu!. Joillekin se voi sopia, en kiistä sitä.

Olen tätä Rotan ja Lähiäidin riitelyä seurannut enkä aina oiken ole samaa meitä Lähiäidin kanssa ollut. Mutta tässä on jo hiukan asiaakin.
Olen siis lähiäiti ja yh omille lapsilleni, joiden kanssa olen elänyt yksinhuoltajan arkea.
Nyt olen ns. uusperheellinen eli lapsi on ne "sinun minun ja yhteinen" ja meillä käy miehen lapset viikonloppuvierailulla. Niin just: VIERAILULLA .
Olemme monen mutkan ja kipeän pohdinnan jälkeen löytäneet MEIDÄN PERHEELLE sopivan toimintamallin ja ajatusmallin tapaamisviikonloppuja ajatellen.
Lapset viettävät suurimman osan arjestaan ja elämässän lähiäidin luona ja koska lähiäiti ei huoli isää lasten arkeen millään tavalla (yritetty on, en mene nyt yksityiskohtiin), isän osuus jää tapaamisviikonloppuihin.
Ja kyllä ne ihan viikonloppuja on. Silloinhan ollaan normaalistikin (ydinperheessäki) vähän rennommin.
Mies ei ole mikään viihdytyskeskus lapsilleen, lapsilla on rajat ja säännöt ja heidän kuuluu hoitaa joitakin aivan normaaleja asioita, esim. vuoteen peraaminen ja oman huoneen siistinä pitäminen.

Mutta esim. siihen, mitä meillä syödään: onko se nyt ravintoarvoltaan sitä tai tätä, onkoa ruoka-ajat ihan pilkulleen, sisältääkö se sapuska jotain tai ei... Se kokonaisuus on äidin luona ja äidin vastuulla, koska hän on itse niin halunnut (kts. yllä) ja isän osuus on siis vain viikonloppua. Se on silloin sitä "sunnuntaita".
Kyllä lapset viettävät viikonloppuja ja lomia äidilläänkin, he saavat siellä sitten lähikodin näköisen "sunnuntain".

Mutta toista mieltä olen lapselle laitettavista rajoista. Rajat on oltava pienellä, mutta ehdottomasti ne oltava myös murrosikäisellä ja murkulla nimenomaan!! MYÖS etäkodissa!!

Murkkuikäinen uhmaa ja hakee rajoja, ja tekee sitä myös etäkodissa. Meidän vkl-lapsista toinen alkaa jo olla niskojaan nakkeleva uhmakas "mitä välii"-teni.
Olen hänelle sanonut sen, mitä mieltä olen tästä nimenomaan minuun, "äitipuoleen" kohdistuvasta oikuttelusta: minä olen siihen täysin väärä kohde! Uhmatkoon ensin äitiään, sitten isäänsä ja vasta sen jälkeen minua, jos on tarve. Minä en ole vastuussa hänestä, en ole hänen äiti enkä isä. Jos ei uskalla kapinoida äitiään vastaan, ei tarvitse minuakaan vastaan kapinoida!

Olkaa te lähit ja etät ja kaikki muut ihan mitä mieltä tahansa, mutta minä olen sitä mieltä, ettei minun tarvitse kestään "toisten kakaroiden" murkkuiän möykkää (minuun nimenomaisestí kohdistettuna), olen saanut ja tulen saamaan sitä ihan riittävästi omiltani. Siinäkin on jaksamista, siksi en aio ottaa sitä vastaan lapsilta, joista en ole vastuussa (saa olla) muutenkaan. Murrosiän kasvukivut ja irtautumisen uhman täytyy olla mahdollista kohdistaa omiin biologisiin vanhempiinsa - joista lähilinjalla on tietysti lähivanhempi ! Jos tämä ei ole mahdollista, on se terapian paikka (kotona on silloin jotain, minkä takia lapsi ei uskalla tai ei saa uhmata, eikä irtautumista siis sallita??) , eikä minun tehtävä ole asettua tulilinjalle ja ottaa vastaan kapinaa asioista, joita "en ole tehnyt".
Murkkuikäisten vanhemmat ehkä ymmärtävät mitä tarkoitan...

Mies tietää tämän näkökantani. :flower:

 

\

En usko oikein, että lapset minusta ylipäätäänkään voisivat tulla pyyteettömän onnelliseksi. Suhde voi silti olla hyvä. Minä puhun nyt täysin omasta kokemuksesta ja siitä minkälaisen äitipuolen minä olen kokenut hyväksi.

Pieni lapsi varmasti tarvitsee rajoja. Mutta jos kyseessä on jo esim. murrosikäinen lapsi. Jos siinä uutena puolisona alan hirveästi rajoja etälapselle heittämään ym., luulen että teen enemmän hallaa.

Joo, että sitten huono minä-kuva sinulla. Miten minä voisin tehdä jonkun onnelliseksi???? Et tietenkään ole suuna päänä komentelemassa rajoja, mutta tottakai myös sinun tulee pitää rajoista kiinni ja komentaa. Ja jos lapset tulevat SINUN kotiisi, et kai siellä ala hengailemaan, muuten, kuin käyttäytyisit OMASSA KODISSA.

Ja tuosta rajojen asettamisesta. Murrosikäinenhän niitä rajoja juuri tarvitsee. Ja sehän se niitä kokeilee. Tuskin nuori (lue:murrosikäinen) kaipaa välinpitämättömiä aikuisia ympärilleen. Päinvastoin! Mutta miksipä minä vääntämään tätä asiaa.. Johan media kertoo, kuinka huonosti nuoret nykyään voi, mutta ehkä asian ydin onkin se, että he tarvitsevat lisää aikuisia, jotka laistavat vastuuta ja isejä, jotka ostaa herkkuja syöttäen nuoret joulupossuiksi ensi joulua varten.

 

\

\

Tiedän toki, että esim. vuoroasumisessa täytyy olla eri kuvio. Mutta minä en pidä lapsen kannalta sitä hyvänä, enkä lähtisi siihen.

Kun sinä niin tunnut tietävän, mikä on lapsen näkökulma ja lapsen kannalta hyvä, niin tiesitkö, että Lastensuojelun keskusliitosta puolletaan vuoroviikkoasumista, silloin kun siihen on edellytyksiä.

Tiesin. Ja tiedän myös tutkimustuloksia, jotka ovat olleet vuoroviikkoasumisen puolesta. Minä todellakin olen seurannut asioita.
Vaikka sinusta ehkä tuntuu, että en tiedä edes perusasioista tuon taivaallista.
Tiedän myös sen, että lapsen edun nimissä ei aina kuitenkaan ajatella lapsen etua. On paljon sanahelinää lastenhyvinvoinnin nimissä.

Jokainen muodostakoot näiden kaikkien seikkojen yhteisvaikutuksesta oman mielipiteensä, omalle kohdalleen. En mielestäni kyseenalaistanut sitä, etteikö vuoroviikkoasuminen sovi teille tai muille. Vai kyseenalaistinko???
Sehän juuri vaatisi erittäin hyvää yhteistyötä.

Minä en tiedä jokaisen lapsen parasta. Tiedän vain miltä minusta on tuntunut, kun elän ja olen elänyt elämääni uusperheessä. Minä en voisi vaihtaa kämppää joka viikko, enkä voinut. Koti oli koti, mutta se ei kuitenkaan tuntunut kodilta. Vaikea selittää sitä. Mutta se olin minä.

Siksi tähän olisi mielenkiintoista (ehkä rakentavaakin) saada kommentteja myös sellaisilta ihmisiltä joiden vanhemmat ovat eronneet. Ja jotka ovat eläneet uusperheessä.


Kyllä minäkin olen joskus erittäin harmissani siitä miten isäni käyttäytyy äitipuoleni takia, ja puhun siitä äidilleni. Mutta meillä on kyllä paljon hyviäkin aikoja.

Olen ajoittain erittäin harmissani myös äitini puolesta ja hänen miehensä käytöksen takia. Mutta olen sitä siis molemminpuolisesti. Kun siis vertasit teidän tapausta. Enkä todellakaan puhu nyt teidän puolesta vain vain omista tunteistani.

Siis te voitte olla aivan hyvin eri mieltä kanssani. Mutta tässä onkin vain kokemuksia siitä, miltä tuntuu olla se erolapsi. Kai teitä kiinnostaa tietää, kun esim. omat lapsenne ovat isoja, että miltä heistä on tuntunut?

 

Ensinnäkään minulla ei ole huono itsentunto vaan haluan olla realisti. Siksi en pilvilinnoja siitä rakentele. Poikkeuksia toki todella on! Hienoahan se silti olisi ja siihen pitää pyrkiä!

Ja tuosta murrosikäisen kiukuttelusta. Tiedän minäkin miksi "vieraana kakarana" (niin kuin joku sanoi) syyllistin/syyllistän uusia puolisoja. Toisten murrosikäisten kantaa en sitten tiedä.
Tiedän senkin että niitä rajoja pitää olla. Meillä vain nyt kävi niin että se pahensi tilannetta.

 

Minä ainakin toivoisin että lapseni saisivat kokea rakkautta,normaalia perhe-elämää ja rajoja myös siellä etäkodissa!Olisin onnellinen jos lapsellani olisi hyvät välit uuteen äitipuoleensa ja en haluaisi että tapaamiset olisivat mitään "kulutus-juhlaa" ja pelkkää "hauskaa"ja herkuttelua..Siinä voisi jo todellisuus sumentua!Ihan normaalia arkea vain..näin maalaisjärjellä ajateltuna!Enkä pahastuisi, jos äitipuoli lastani komentaisi..jokaisella aikuisella on oikeus "komentaa"väärin käyttäytyvää lasta.Myös minä saatan komentaa naapurin lapsia heidän tehdessä ilkeyttä tms..
Ei ihme jos lapset, joille korvataan vanhempien ero materialla ja "pellossa veräjät auki"-kasvatustyylillä kasvatettuna oireilevat pahastikkin...Lähiäidille vielä,sinä et voi tietää miltä oikeasti tuntuu olla äitipuoli!Et voi, koska kokemusta ei ole..ei ole sama seurata muiden elämää!Omat huonot kokemuksesi sumentavat ilmeisesti järkesi..MUISTA kuitenkin että ei kaikilla ole yhtä huonot lähtökohdat!Joskus jopa äiti/isäpuoli voi olla se antoisa,tärkeä,järkevä asia lapsen elämässä, jota tavataan vaikka oma äiti tai isä kuolisi tai tulisi uusi ero..

 

\

\

En usko oikein, että lapset minusta ylipäätäänkään voisivat tulla pyyteettömän onnelliseksi. Suhde voi silti olla hyvä. Minä puhun nyt täysin omasta kokemuksesta ja siitä minkälaisen äitipuolen minä olen kokenut hyväksi.

Pieni lapsi varmasti tarvitsee rajoja. Mutta jos kyseessä on jo esim. murrosikäinen lapsi. Jos siinä uutena puolisona alan hirveästi rajoja etälapselle heittämään ym., luulen että teen enemmän hallaa.

Joo, että sitten huono minä-kuva sinulla. Miten minä voisin tehdä jonkun onnelliseksi???? Et tietenkään ole suuna päänä komentelemassa rajoja, mutta tottakai myös sinun tulee pitää rajoista kiinni ja komentaa. Ja jos lapset tulevat SINUN kotiisi, et kai siellä ala hengailemaan, muuten, kuin käyttäytyisit OMASSA KODISSA.

Ja tuosta rajojen asettamisesta. Murrosikäinenhän niitä rajoja juuri tarvitsee. Ja sehän se niitä kokeilee. Tuskin nuori (lue:murrosikäinen) kaipaa välinpitämättömiä aikuisia ympärilleen. Päinvastoin! Mutta miksipä minä vääntämään tätä asiaa.. Johan media kertoo, kuinka huonosti nuoret nykyään voi, mutta ehkä asian ydin onkin se, että he tarvitsevat lisää aikuisia, jotka laistavat vastuuta ja isejä, jotka ostaa herkkuja syöttäen nuoret joulupossuiksi ensi joulua varten.

Mutta tässä täytyy tehdä ero ydinperheen ja uusperheen välille. Rajojen asettaminen ja ylipäätään ajatusmalli ei voi olla ydinperhelähtöistä uusperheessä. Se on selvä, että nuoriso tarvitsee kuria ja rakkautta, tukea ja ohjausta.

Tästä uusperhe-elämästä on tehty erilaisia tutkimuksia. Ehkä siksi että meillä ei ole vielä toimivaa uusperhemallia. Kaikki on murroksessa ja kukaan ei ihan tiedä paikkaansa. Niissä on hyvin selkeästi tuotu esiin, ongelmia, miksi uusperhe on törmäyskurssilla entisen perheen kanssa. Minusta hyviä ajatuksia.

 

\

Tiedän myös sen, että lapsen edun nimissä ei aina kuitenkaan ajatella lapsen etua. On paljon sanahelinää lastenhyvinvoinnin nimissä.

En mielestäni kyseenalaistanut sitä, etteikö vuoroviikkoasuminen sovi teille tai muille. Vai kyseenalaistinko???

Sanahelinäähän on. Puolin ja toisin.

Kyllä sinä kyseenalaistit. Vasta tässä viimeisimmässä korjasit taas omia sanojasi. Olisit heti ensimmäisessä kirjoittanut vain omasta puolestasi. Siitä sai sen kuvan, että se ei ole kenenkään lapsen etu.

 

\

Minä ainakin toivoisin että lapseni saisivat kokea rakkautta,normaalia perhe-elämää ja rajoja myös siellä etäkodissa!Olisin onnellinen jos lapsellani olisi hyvät välit uuteen äitipuoleensa ja en haluaisi että tapaamiset olisivat mitään "kulutus-juhlaa" ja pelkkää "hauskaa"ja herkuttelua..Siinä voisi jo todellisuus sumentua!Ihan normaalia arkea vain..näin maalaisjärjellä ajateltuna!Enkä pahastuisi, jos äitipuoli lastani komentaisi..jokaisella aikuisella on oikeus "komentaa"väärin käyttäytyvää lasta.Myös minä saatan komentaa naapurin lapsia heidän tehdessä ilkeyttä tms..
Ei ihme jos lapset, joille korvataan vanhempien ero materialla ja "pellossa veräjät auki"-kasvatustyylillä kasvatettuna oireilevat pahastikkin...Lähiäidille vielä,sinä et voi tietää miltä oikeasti tuntuu olla äitipuoli!Et voi, koska kokemusta ei ole..ei ole sama seurata muiden elämää!Omat huonot kokemuksesi sumentavat ilmeisesti järkesi..MUISTA kuitenkin että ei kaikilla ole yhtä huonot lähtökohdat!Joskus jopa äiti/isäpuoli voi olla se antoisa,tärkeä,järkevä asia lapsen elämässä, jota tavataan vaikka oma äiti tai isä kuolisi tai tulisi uusi ero..

Minä olen sanonut, että minulla on kaiken mittapuun mukaan hyvä äitipuoli. Ja pidän varmasti yhteyttä häneen. Minä yritän suuresti asettua äitipuoleni asemaan välillä useastikin.
Eikä minusta olekaan ongelma juuri äitipuoli. Vaan lapsen tunteet usein kulminoituu häneen.

Ja vaikka isäpuoleni, äitipuoleni ja kaikkien puolieni kanssa, joita meidän suku on täynnä tulen ihan hyvin toimeen. Ei lähtökohta ole silti sama.

Siksi rajojen asettaminen ei voi ollakaan samnlaista kuin, että komennan omaa lastani, teen sen samalla tavalla myös miehen lapseen. Tämä on minusta tärkeää. Ajatukset ja toimintatavat pitäisi lähteä eri näkökohdasta. Etälapsi ei ole naapurin lapsi. Hänellä on aivan eri ajatukset sinusta kuin naapurin lapsella.

En puhu karkin antamisesta, enkä ovien levällään pitämisestä, kaikki tietää, että rajat pitää olla. Mutta tämä tuntuu rönsyävän taas uusille urille.

Enemmän yksiselitteisemmin en ajatuksiani esille voi tuoda. Ja ehkä siksi, että minulle ne eivät ole niin suoraviivaisia. Mutta ehkä sitten pitäisi olla.

 

MITÄHÄN LÄHIÄIDIN LAPSET TEKEE KUN JOUTAA OLEEN TÄÄLLÄ KOKO AJAN?

 

\

\

Tiedän myös sen, että lapsen edun nimissä ei aina kuitenkaan ajatella lapsen etua. On paljon sanahelinää lastenhyvinvoinnin nimissä.

En mielestäni kyseenalaistanut sitä, etteikö vuoroviikkoasuminen sovi teille tai muille. Vai kyseenalaistinko???

Sanahelinäähän on. Puolin ja toisin.

Kyllä sinä kyseenalaistit. Vasta tässä viimeisimmässä korjasit taas omia sanojasi. Olisit heti ensimmäisessä kirjoittanut vain omasta puolestasi. Siitä sai sen kuvan, että se ei ole kenenkään lapsen etu.

Tiedän toki, että esim. vuoroasumisessa täytyy olla eri kuvio. Mutta minä en pidä lapsen kannalta sitä hyvänä, enkä lähtisi siihen. Koska en sitä itsekään kestäisi. Ja tästä on aivan turha suuttu!. Joillekin se voi sopia, en kiistä sitä.

Tämä oli ensimmäinen kommenttini vuoroasumisesta. Jos ymmärrät tämän kyseenalaistamisena jonkun toisen (sinun) kohdalla, tee niin. Minä kyseenalaistin sen omalla kohdallani. Kirjoitin että se sopii toisille, jos huomaat.

En viitsisi kaikkea vääntää rautalangasta, jos haluat pilkkuihin takertua.