Heippa! Haluan nyt kanssasisariani auttaakseni kertoa tarinani,koska itse olen sormet punaisena etsinyt ja saanutkin tietoa tähän liittyvistä asioista 
Tässä hieman taustoja: Olen tällä hetkellä 37-vuotias 15-vuotiaan lapsen äiti ja minulle tehtiin sterilisaatio 7 vuotta sitten. Olen katunut asiaa siitä lähtien,koska tuolloin juuri 30v. täytettyäni olin aika romuna,kun lääkäri sitä minulle ehdotti. Lapseni isä oli juuri n. vuotta aikaisemmin menehtynyt äkillisesti ja minä yhden illan jutusta tullut raskaaksi joten hakeuduin aborttiin. Tiedän,että hätäisimmät lyttää minut jo nyt,mutta tiedän myös,että en ole ainoa kuka tässä elämässä on tehnyt virheitä.
Nyt siis olen viidettä vuotta onnellisesti naimisissa ja meillä on kiva uusperhe :flower: Pari vuotta sitten aloimme kuitenkin mieheni kanssa miettimään,että olisihan se ihanaa jos meilläkin olisi ikioma rakkauden hedelmä,mutta haaveet tyssäsi siihen faktaan,että minulla on klipsit piuhoissa ja that´s it
Lueskelin näitä palstoja ja myös "ihan kirjatietoakin" asiasta ja aloimme pohtimaan koeputkihedelmöityksen mahdollisuutta. Homma tyssäsi kuitenkin siihen,kun lähipiiristämme tuli tietoa,että siellä on "tahatonta lapsettomuutta".
Tajusin itsekin,että kyllä minä sitten olen typerä,jos aion klipseineni kiilailla hoitojonoihin,kun joillain on kuitenkin itse aiheuttamatonta ongelmaa lapsensaannissa.
Kunnes...sain vihiä Tallinnassa toimivasta yksityisklinikasta ja siellä työskentelevästä Suomessa opiskellesta lääkäristä =)
Emailia sinne ja samana päivänä tuli vastaus,että tervetuloa vaan heille hoitoihin. Samalla laittoivat hintatietoa hiukkasen ja kun emme tulisi saamaan Kelan korvauksia hoidoista Suomessa,niin toki edullisempi hintatasokin houkutti.
Ensikäynti klinikalle oli huhtikuun alussa ja kyllä meitä jännitti mennä. Turhaan,sillä klinikka oli aivan todella viihtyisä ja siisti ja henkilökunta (kenen kanssa kouluenglannilla ilmoittautuminen suoritettiin) ystävällistä. Lääkäri oli aivan hurmaava ja kysyi ensimmäiseksi,että miksi hoitoihin ollaan hakeutumassa. Ei tyrmännyt vaan passitti meidät kokeisiin,minulta verinäyte ja alapäästä näytteet ja mieheltä spermanäyte ja verinäyte. Ensikäynti maksoi n. 130 kokeineen. Lääkäri kirjoitti minulle e-pillerireseptin,millä saisin kuukautiset säädeltyä hoito-ohjelman mukaisesti.
Seuraava käynti oli muistaakseni pari viikkoa tuon jälkeen ja silloin maksettiin ensimmäinen erä ivf:stä,1400. Minulle tehtiin munasarjojen ultraääni ja sain reseptin Gonal-f hormoonikyniin,ne maksoi Virossa 150/kpl ja kaikenkaikkiaan minä jouduin niitä pistelemään 5 kynällistä.
Pari kontrollikäyntiä tuossa välissä oli ja loppupäiviksi sain gonalin rinnalle Cetrotide-"jarrupiikit",5 ruiskua,mitkä maksoivat 42/kpl. Loppuun vielä Ovitrelle-irroituspiikki,14.
Eilen käytiin punktiossa ja mies antoi spermasatsin samalla ja sekin oli erilainen,kun olin lukenut täältä palstoilta kokemuksia. Syömättä ja juomatta piti mennä. Hoitaja haki minut pienen sairaalahuoneen näköiseen paikkaan ja antoi "yöpaidan",tossut ja suojahatun päähän. Omat vaatteet piti kaikki heittää veks. Sitten tippakanyyli kyynertaipeeseen ja hetken lepäilyä. Saatteli minut "leikkaussaliin".missä odottelikin tämä tuttu tohtori ja anestesiahoitaja. Jalat telakalle ja hoitsu avasi kanyylin korkin,sitten pimeni
Jossain vaiheessa havahduin kun olin taas siinä sairaalahuoneessa ja hoitsu hymyili vieressä ja kysyi vointia. Katsoin kelloa,niin 20 minuuttia olin unessa ja operaatiossa ollut.
Olo oli minulla hyvä,mutta eivät antaneet nousta vielä ylös ennen kuin saivat verenpainemittarilla normaalit lukemat. Kokoajan oli hoitaja vierellä ja kyseli vointia
Pääsin vihdoin odotusaulaan ja talo tarjosi kaakaon
Lääkärillä vielä käväisin ja hän kertoi,että munasoluja oli saatu 12 ja spermakin hyvin virkeää eli hedelmöitysennuste näyttää hyvältä.
Huomenna on vuorossa alkion siirto,mikä fyysisenä toimenpiteenä on ihan "pala kakkua",mutta toki henkisellä puolella myllertää kovastikin.
Maksuja vielä tulee 550 + mahdollisten alkioiden pakastus n. 250/6kk. Tietysti keltarauhashormooneja tulee viel,mutta ne ei paljon tule maksamaan. Sitten vaan jännitetään pari viikkoa
Tässäpä tarinaani ja toivottavasti keskustelu tästä viriää :wave:
Tässä hieman taustoja: Olen tällä hetkellä 37-vuotias 15-vuotiaan lapsen äiti ja minulle tehtiin sterilisaatio 7 vuotta sitten. Olen katunut asiaa siitä lähtien,koska tuolloin juuri 30v. täytettyäni olin aika romuna,kun lääkäri sitä minulle ehdotti. Lapseni isä oli juuri n. vuotta aikaisemmin menehtynyt äkillisesti ja minä yhden illan jutusta tullut raskaaksi joten hakeuduin aborttiin. Tiedän,että hätäisimmät lyttää minut jo nyt,mutta tiedän myös,että en ole ainoa kuka tässä elämässä on tehnyt virheitä.
Nyt siis olen viidettä vuotta onnellisesti naimisissa ja meillä on kiva uusperhe :flower: Pari vuotta sitten aloimme kuitenkin mieheni kanssa miettimään,että olisihan se ihanaa jos meilläkin olisi ikioma rakkauden hedelmä,mutta haaveet tyssäsi siihen faktaan,että minulla on klipsit piuhoissa ja that´s it
Lueskelin näitä palstoja ja myös "ihan kirjatietoakin" asiasta ja aloimme pohtimaan koeputkihedelmöityksen mahdollisuutta. Homma tyssäsi kuitenkin siihen,kun lähipiiristämme tuli tietoa,että siellä on "tahatonta lapsettomuutta".
Tajusin itsekin,että kyllä minä sitten olen typerä,jos aion klipseineni kiilailla hoitojonoihin,kun joillain on kuitenkin itse aiheuttamatonta ongelmaa lapsensaannissa.
Kunnes...sain vihiä Tallinnassa toimivasta yksityisklinikasta ja siellä työskentelevästä Suomessa opiskellesta lääkäristä =)
Emailia sinne ja samana päivänä tuli vastaus,että tervetuloa vaan heille hoitoihin. Samalla laittoivat hintatietoa hiukkasen ja kun emme tulisi saamaan Kelan korvauksia hoidoista Suomessa,niin toki edullisempi hintatasokin houkutti.
Ensikäynti klinikalle oli huhtikuun alussa ja kyllä meitä jännitti mennä. Turhaan,sillä klinikka oli aivan todella viihtyisä ja siisti ja henkilökunta (kenen kanssa kouluenglannilla ilmoittautuminen suoritettiin) ystävällistä. Lääkäri oli aivan hurmaava ja kysyi ensimmäiseksi,että miksi hoitoihin ollaan hakeutumassa. Ei tyrmännyt vaan passitti meidät kokeisiin,minulta verinäyte ja alapäästä näytteet ja mieheltä spermanäyte ja verinäyte. Ensikäynti maksoi n. 130 kokeineen. Lääkäri kirjoitti minulle e-pillerireseptin,millä saisin kuukautiset säädeltyä hoito-ohjelman mukaisesti.
Seuraava käynti oli muistaakseni pari viikkoa tuon jälkeen ja silloin maksettiin ensimmäinen erä ivf:stä,1400. Minulle tehtiin munasarjojen ultraääni ja sain reseptin Gonal-f hormoonikyniin,ne maksoi Virossa 150/kpl ja kaikenkaikkiaan minä jouduin niitä pistelemään 5 kynällistä.
Pari kontrollikäyntiä tuossa välissä oli ja loppupäiviksi sain gonalin rinnalle Cetrotide-"jarrupiikit",5 ruiskua,mitkä maksoivat 42/kpl. Loppuun vielä Ovitrelle-irroituspiikki,14.
Eilen käytiin punktiossa ja mies antoi spermasatsin samalla
ja sekin oli erilainen,kun olin lukenut täältä palstoilta kokemuksia. Syömättä ja juomatta piti mennä. Hoitaja haki minut pienen sairaalahuoneen näköiseen paikkaan ja antoi "yöpaidan",tossut ja suojahatun päähän. Omat vaatteet piti kaikki heittää veks. Sitten tippakanyyli kyynertaipeeseen ja hetken lepäilyä. Saatteli minut "leikkaussaliin".missä odottelikin tämä tuttu tohtori ja anestesiahoitaja. Jalat telakalle ja hoitsu avasi kanyylin korkin,sitten pimeni Jossain vaiheessa havahduin kun olin taas siinä sairaalahuoneessa ja hoitsu hymyili vieressä ja kysyi vointia. Katsoin kelloa,niin 20 minuuttia olin unessa ja operaatiossa ollut.
Olo oli minulla hyvä,mutta eivät antaneet nousta vielä ylös ennen kuin saivat verenpainemittarilla normaalit lukemat. Kokoajan oli hoitaja vierellä ja kyseli vointia
Pääsin vihdoin odotusaulaan ja talo tarjosi kaakaon
Lääkärillä vielä käväisin ja hän kertoi,että munasoluja oli saatu 12 ja spermakin hyvin virkeää eli hedelmöitysennuste näyttää hyvältä.
Huomenna on vuorossa alkion siirto,mikä fyysisenä toimenpiteenä on ihan "pala kakkua",mutta toki henkisellä puolella myllertää kovastikin.
Maksuja vielä tulee 550 + mahdollisten alkioiden pakastus n. 250/6kk. Tietysti keltarauhashormooneja tulee viel,mutta ne ei paljon tule maksamaan. Sitten vaan jännitetään pari viikkoa
Tässäpä tarinaani ja toivottavasti keskustelu tästä viriää :wave: