ja meidän lapsilla ei ole kellään ollut uhmaa...

ja väitän että tämä on kasvatuksen tulos.

 

Aivan varmasti, jos lapsella on liian tiukat rajat ja rangaistukset, ei hän tosiaankaan uskalla uhmata vanhemmilleen.

 

mä olisin huolissani jos omilla lapsilla ei olis ollut missään vaiheessa uhmaikää. Se kuuluu normaaliin kasvamiseen ja on ihan hyvä ja terve merkki.

 

ja väitän että tämä on kasvatuksen tulos.

Millainen se kasvatus sitten on ollut? Millaiset lasten luonteet? Hyviä vinkkejä olisin kyllä nyt vailla kun tuo oma uhmaa

 

Mä juttelin kerran erään psykologin kanssa ja hän sanoi että siinä vaiheessa kun vanhemmat sanovat ettei lapsella ole koskaan ollut uhmaa, hänellä alkavat hälytyskellot soida.

 

Olisin kanssa hyvin huolestunut, jollei lapsilla olisi uhmaa! Jotain on pielessä. Uhma kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen ja persoonan kehittymiseen.

 

Jep, se paljon puhuttu uhmaikä... Milloinkas se olikaan? Niin, aina kun lapsi vähän kiukuttelee...
Mitään uhmaikää ei ole. Lapsella on oma tahto, ja se on normaalia.
Meillä ei muuten ole ollenkaan liian tiukkoja rangaistuksia, mutta eipä ole kukaan aiheuttanut kohtausta esim. ruokakaupassa.
Tämä on vain elämää, lapset on erilaisia ja jokainen päivä ei ole ruusuilla tanssimista. Miksi siitä pitää aina vääntää joku ongelma ja keksiä syyksi se UHMA... Huoh.

 

ja väitän että tämä on kasvatuksen tulos.

Eli joku on mennyt kasvatuksessa metsään.

 

http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/uhmaika/uhmaika.html

 

meillä kasvatetaan rajoilla ja rakkaudella, johdonmukaisuudella. Uhmalla tarkoitan huutamista kurkku suorana uhmaa. Kaikilla lapsilla on omat mielipiteensä ja niitä todellakin kunnioitetaan. Tiettyjä asioita ei saa tehdä, ja siitä ei edes keskustella (turvasäännöt).

Lapset saavat tarpeeksi syliä, ja mä kuulen monta kertaa viikossa et olet paras äiti <3 Ja äiti, mä rakastan sua <3 Periaatteisiin kuuluu, että lapsi on oma yksilönsä, joita kunnioitetaan kuten aikuista. Ja mä en tod ole mikään curling-vanhempi, eikä meillä harrasteta vapaata kasvatusta.

 

Minustakin kuulostaa tosi pelottavalta, jos lapsella ei ole ollenkaan uhmaa. Mutta jos ei ole koskaan saanut kohtausta ruokakaupassa, niin se nyt ei ole vielä huolestuttavaa, koska jotkut lapset saattavat olla sen verran ujoja, etteivät kaiken kansan nähden järjestä pahimpia kohtauksiaan, vaan kiukuttelevat mielummin kotona.

 

Mä juttelin kerran erään psykologin kanssa ja hän sanoi että siinä vaiheessa kun vanhemmat sanovat ettei lapsella ole koskaan ollut uhmaa, hänellä alkavat hälytyskellot soida.

Ja kakanmarjat, sanois mun mummo...
Noilla ei todellakaan ole ollut mitään uhmaa. Miksi tässä nyt jollain pitäisi hälytyskellojen soida.
Omaa tahtoa ja erimielisyyksiä on toki ollut ja on joka päivä, jonkun kanssa, jostain asiasta.
Miksi mun pitäisi tässä aina syyttää jotain uhmaa, ihan oikeasti???

 

Minulla on erittäin voimakastahtoinen 2v poika. hoitopaikassakin sanoivat, etteivät ole ikinä nähneet vastaavaa. Että miten hänen kanssaan sitten? Uhmaa ei voi välttää... Vai olisiko hyvä nujertaa hänen tahtonsa täysin?
Joitain lapsia voi nostella ja määrätä ihan miten vaan, eivätkä he ole moksiskaan. Poikaani ei voi, hänelle on selitettävä mitä tapahtuu, tai muuten hän ei "tottele"
Mikä sitten on parempi?

 

[QUOTE="vieras";25298392]http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/uhmaika/uhmaika.html[/QUOTE]

Siis eihän mitään uhmaikää ole olemassakaan. Niin on neljän lapsen äidit päättäneet. Asiantuntijat eivät tiedä tällaisia asioita, joten linkit ovat turhia....

 

jos kaiken antaa periksi, jos lapsi saa aivan kaiken mitä haluaa niin mitä syytä lapsen silloin onkaan kiukutella ja uhmailla, mutta kun on rajat ja kun lapsi ei saa kaikkea mitä pyytää niin silloin lapsi uskaltaa näyttää tunteensa ja ilmaista itseään, että nyt mua harmittaa kun en saa tahtoani läpi.

 

Jep, se paljon puhuttu uhmaikä... Milloinkas se olikaan? Niin, aina kun lapsi vähän kiukuttelee...
Mitään uhmaikää ei ole. Lapsella on oma tahto, ja se on normaalia.
Meillä ei muuten ole ollenkaan liian tiukkoja rangaistuksia, mutta eipä ole kukaan aiheuttanut kohtausta esim. ruokakaupassa.
Tämä on vain elämää, lapset on erilaisia ja jokainen päivä ei ole ruusuilla tanssimista. Miksi siitä pitää aina vääntää joku ongelma ja keksiä syyksi se UHMA... Huoh.

Niin, no miksi sitä sitten pitäisi kutsua? Onko se uhma joku kirosana, jota pitää välttää? Onko parempi sitten käyttää ilmaisuja "ajakohta, kun lapsi kiukuttelee", "ajanjakso, jolloin lapsi ilmaisee tahtoaan voimakkaasti" vai jotain muuta? Elämäähän se uhmakin on, onko se ongelman vääntämistä, jos käytetään uhma-sanaa?

 

Ja kakanmarjat, sanois mun mummo...
Noilla ei todellakaan ole ollut mitään uhmaa. Miksi tässä nyt jollain pitäisi hälytyskellojen soida.
Omaa tahtoa ja erimielisyyksiä on toki ollut ja on joka päivä, jonkun kanssa, jostain asiasta.
Miksi mun pitäisi tässä aina syyttää jotain uhmaa, ihan oikeasti???

No miksi sitä omaa tahtoa ja erimielisyyksiä ei voisi sanoa uhmaksi, oikeasti?

 

Jep, se paljon puhuttu uhmaikä... Milloinkas se olikaan? Niin, aina kun lapsi vähän kiukuttelee...
Mitään uhmaikää ei ole. Lapsella on oma tahto, ja se on normaalia.
Meillä ei muuten ole ollenkaan liian tiukkoja rangaistuksia, mutta eipä ole kukaan aiheuttanut kohtausta esim. ruokakaupassa.
Tämä on vain elämää, lapset on erilaisia ja jokainen päivä ei ole ruusuilla tanssimista. Miksi siitä pitää aina vääntää joku ongelma ja keksiä syyksi se UHMA... Huoh.

niinpä! Kukaan munkaan lapsista ei ole aiheuttanut kohtausta kaupassa. Olen kasvattanut ja opettanu lapsilleni esim käytöstapoja alusta alkaen. Lapsen kasvatus on rankkaa hommaa, ja väitänkin et monilta vanhemmilta on hukassa se taito.

 

Miten uhma määritellään? Ensin ajattelin, ettei meilläkään ole ollut uhmaa, mutta onko se uhmaa, kun meillä 3,5 v vähintään kerran päivässä makaa maassa ja itkee, kun asiat ei mene hänen mielensä mukaan. Siis 95 % päivästä menee leppoisasta, sitten on ne muutamat huutokohtaukset.

 

Ja kakanmarjat, sanois mun mummo...
Noilla ei todellakaan ole ollut mitään uhmaa. Miksi tässä nyt jollain pitäisi hälytyskellojen soida.
Omaa tahtoa ja erimielisyyksiä on toki ollut ja on joka päivä, jonkun kanssa, jostain asiasta.
Miksi mun pitäisi tässä aina syyttää jotain uhmaa, ihan oikeasti???

No mikä sun mielestä on uhma? Mun mielestä se on just sitä et osoitetaan omaa tahtoa ja ollaan eri mieltä ihan vaan siksi, että halutaan vastustaa ja tällaisissa tilanteissa aletaan huutamaan et sais tahtonsa läpi.

 

Niin, no miksi sitä sitten pitäisi kutsua? Onko se uhma joku kirosana, jota pitää välttää? Onko parempi sitten käyttää ilmaisuja "ajakohta, kun lapsi kiukuttelee", "ajanjakso, jolloin lapsi ilmaisee tahtoaan voimakkaasti" vai jotain muuta? Elämäähän se uhmakin on, onko se ongelman vääntämistä, jos käytetään uhma-sanaa?

No mikä se ajanjakso on? 1,5v-2v ja siinä se?
Siksi mun mielestä on tyhmää jankuttaa uhmaiästä, kun jollekin se on tuo ikä, sitten se onkin reilu 3v.na, sitten eskari-iässä jne...
Lapset on muutenkin erilaisia, eri ikäisinä.
Ilmaisee tahtoaan voimakkaasti? Tekeehän sitä teinitkin, ja monet aikuisetkin...
Mikä on voimakkaasti?
Tuntuu että uhma on joku muotiasia, mihin viitataan aina, kun menee sukset ristiin lapsen kanssa.

 

niinpä! Kukaan munkaan lapsista ei ole aiheuttanut kohtausta kaupassa. Olen kasvattanut ja opettanu lapsilleni esim käytöstapoja alusta alkaen. Lapsen kasvatus on rankkaa hommaa, ja väitänkin et monilta vanhemmilta on hukassa se taito.

Eli uhmaa on se, että lapsi aiheuttaa kohtauksen kaupassa. No, eipä meilläkään ole sitten uhmaa kummallakaan lapsella ollut. :saint:

 

[QUOTE="vieras";25298463]Miten uhma määritellään? Ensin ajattelin, ettei meilläkään ole ollut uhmaa, mutta onko se uhmaa, kun meillä 3,5 v vähintään kerran päivässä makaa maassa ja itkee, kun asiat ei mene hänen mielensä mukaan. Siis 95 % päivästä menee leppoisasta, sitten on ne muutamat huutokohtaukset.[/QUOTE]

on tuo mun mielestä uhmaa, se on vaan hyvä, että lapsi uskaltaa näyttää tunteensa ja tuo osoittaa sen, että lapsella on rajat, jos minkäänlaisia tunteenpurkauksia ei milloinkaan ole niin se on jo huolestuttavaa...

 

No miksi sitä omaa tahtoa ja erimielisyyksiä ei voisi sanoa uhmaksi, oikeasti?

Niin, eikö se uhma ole juuri omaa tahtoa? Sama kai se on millä nimellä sitä kutsuu, mut ei vältsii kande väittää että lapsi ei ole uhmainen kun on niin hyvä kasvattaja.

 

Meidän lapset eivät ainakaan huutamalla saa tahtoansa läpi. Eivät ole sitä kyllä yrittäneetkään. Keskustelu on meillä käytössä, ja esim joku lapsista pyytää kaupasta jotain lelua, mä perustelen sen miksi sitä ei saa. Ja kertaakaan ei ole tullut kellään minkäänlaista kohtausta asiasta. Ja mun vanhin on nyt 10 vuotta. Nuorin 3.