Lapsella on ollut lievää motorista viivettä, arkuutta, lievää aistiyliherkkyyttä (ei näy kotona eikä tavallisissa arkipäivän tilanteissa muualla kuin suuressa lapsiryhmässä) ja r-vika puheessa, joka nyt korjaantunut. Saimme joka tapauksessa toimintaterapiaa lapselle.
Toimintaterapeutin käytös jäi mietittyttämään, että tätäkö tämä nyt sitten on.
Päiväkodissa on tapahtunut niin että toinen lapsi (jolla ilmeisesti kaikesta näkemästämme päätellen on jotain häiriötä myös) oli käynyt lapsemme kimppuun usemamman kerran. Päiväkoti on vaiennut asiasta, sanovat vain että eivät saa puhua. Nyt kuitenkin tuli uusi hoitaja joka ehdotti meille, että tämä lapsi tulisi erottaa lapsestamme, koska häiritsee jatkuvasti lastamme mm. juoksemalla häntä päin ja takertumalla kiinni, leikkiessä saattaa alkaa huutaa ja itkeä ilman mitään järkevää syytä.
Hämmennytin tästä kovasti, sillä tämä asia on ollut meillä tavallaan tiedossa, mutta aina on puhuttu vain siitä, kuinka aistiyliherkkä lapsemme on kun hän ajoittain väistää tätä lasta, eikä uskalla edes istua aina hänen vieressään.
Nyt kuitenkin uusi hoitaja sanoi että pistetään stoppi tälle pelleilylle ja asia kuntoon. Hän myös kertoi meille, että tämä lapsi oli jo eristetty aiemmin samoista sysistä useammastakin muusta lapsesta, joka eivät edes ole aistiherkkiä. Hän ihmetteli että miksi ihmeessä tuo lapsi on puskettu meidän lapsemme ryhmään (koska meidän lapsi juuri erityisesti kärsii tuollaisesta arvaamattomasta huutamisesta ja räyhäämisestä). Tuo lapsi on kerta toisensa jälkeen yrittänyt painostaa myös meidän lastamme huutamaan ja remumamaan, päiväkotitädin mukaan. Luojan kiitos hoitajat sanovat, etttä onnistumatta siinä kuitenkaan.
Ja sitten toimintaterapeuttiin. Halusin tästä esille tuleesta asiasta puhua terapautille. Olen kuullut kuinka terapiapaikan eteisessä muut toinmintaterapeutit kyslelvät lapsien kuulumisisa, ja ovat tukemassa heitä, silloin kun joku on käynyt kimppuun, kiusannut tai raapinut. Tämänhän on aika merkittävä asia, joka varmasti vaikuttaa herkän lapsen varuilla oloon.
Mediän toimintaterapautin reaktio oli kuitenkin aivan odottamaton.
Hän nosti etusormensa pystyy ja rupesi vihaisesti paasaamaan minulle, että "sinä vaadit että lapset pitäisi erottaa, että sitten ei ole kavereita". Hän syyytti minua asiattomasti myös siitä että " sinä sanot lapsellesi että et hyväksy tuota kaveria!"
Olin hyvin hämmästynyt ja sanoin, että en tietenkään voi sanoa tai sano mitään sellaista lapselleni, sen sijaan sanon että hyväksyn kaverin, mutta että en hyväksy kaverin käytöstä. En voi hyväksyä sellaista käytöstä että huudetaan ja painostetaan toisiakin.
Toimintaterapaeutti meni ihan hiljaiseksi.
Sitten hän aloitti uudelleen että minun pitäisi ottaa yhteys perheneuvolaan jotta oppisin asettamaan rajat lapselle.
Sanoin, että voi hyvänen aika, niitähän minä juuri asetan sanomalla lapselle, että kaverin huutava ja riehuva käytös ei ole hyväksyttävää. Eikä sellaista käytöstä saa matkia vaikka kaveri painostaisikin.
Tämän jälkeen toimintaterapeutti alkoi puhua omista ongelmistaan, joita hänellä oli ollut tyttärensä kanssa jota oli kiusattu ja painostettu koulussa.
Tuijotin toimintaterapauttia ihan ihmeissäni,näin että hänen kätensä tärisivät. Ihmettelin, että miten ihmeessä tuo hänen asiansa nyt tähän meidän asiaan liittyy ja sanoinki, että nyt emme taida ollenkaan ymmärtää toisiamme. Että hän ei näytä ymmärtävän yhtään mistä minä puhun.
Sitten terapiakäynnin jälkeen, toimintaterapeutti tuli lapsen kanssa aulaan ja alkoi puhumaan omituisia. En kerro tässä mitä, koska joku voisi tunnistaa koska kuulijoita oli niin paljon. Ihmiset aulassa tuijottivat ihmeissään. Kun lähdimme kysyin lapselta mistä on kyse ja hän vastasi että tt kuuli väärin mitä hän sanoi, ja väitti siksi niin omituisia.
Nyt meni uusiksi nämä käsitykset Toimintaterapeuteista...
Toimintaterapeutin käytös jäi mietittyttämään, että tätäkö tämä nyt sitten on.
Päiväkodissa on tapahtunut niin että toinen lapsi (jolla ilmeisesti kaikesta näkemästämme päätellen on jotain häiriötä myös) oli käynyt lapsemme kimppuun usemamman kerran. Päiväkoti on vaiennut asiasta, sanovat vain että eivät saa puhua. Nyt kuitenkin tuli uusi hoitaja joka ehdotti meille, että tämä lapsi tulisi erottaa lapsestamme, koska häiritsee jatkuvasti lastamme mm. juoksemalla häntä päin ja takertumalla kiinni, leikkiessä saattaa alkaa huutaa ja itkeä ilman mitään järkevää syytä.
Hämmennytin tästä kovasti, sillä tämä asia on ollut meillä tavallaan tiedossa, mutta aina on puhuttu vain siitä, kuinka aistiyliherkkä lapsemme on kun hän ajoittain väistää tätä lasta, eikä uskalla edes istua aina hänen vieressään.
Nyt kuitenkin uusi hoitaja sanoi että pistetään stoppi tälle pelleilylle ja asia kuntoon. Hän myös kertoi meille, että tämä lapsi oli jo eristetty aiemmin samoista sysistä useammastakin muusta lapsesta, joka eivät edes ole aistiherkkiä. Hän ihmetteli että miksi ihmeessä tuo lapsi on puskettu meidän lapsemme ryhmään (koska meidän lapsi juuri erityisesti kärsii tuollaisesta arvaamattomasta huutamisesta ja räyhäämisestä). Tuo lapsi on kerta toisensa jälkeen yrittänyt painostaa myös meidän lastamme huutamaan ja remumamaan, päiväkotitädin mukaan. Luojan kiitos hoitajat sanovat, etttä onnistumatta siinä kuitenkaan.
Ja sitten toimintaterapeuttiin. Halusin tästä esille tuleesta asiasta puhua terapautille. Olen kuullut kuinka terapiapaikan eteisessä muut toinmintaterapeutit kyslelvät lapsien kuulumisisa, ja ovat tukemassa heitä, silloin kun joku on käynyt kimppuun, kiusannut tai raapinut. Tämänhän on aika merkittävä asia, joka varmasti vaikuttaa herkän lapsen varuilla oloon.
Mediän toimintaterapautin reaktio oli kuitenkin aivan odottamaton.
Hän nosti etusormensa pystyy ja rupesi vihaisesti paasaamaan minulle, että "sinä vaadit että lapset pitäisi erottaa, että sitten ei ole kavereita". Hän syyytti minua asiattomasti myös siitä että " sinä sanot lapsellesi että et hyväksy tuota kaveria!"
Olin hyvin hämmästynyt ja sanoin, että en tietenkään voi sanoa tai sano mitään sellaista lapselleni, sen sijaan sanon että hyväksyn kaverin, mutta että en hyväksy kaverin käytöstä. En voi hyväksyä sellaista käytöstä että huudetaan ja painostetaan toisiakin.
Toimintaterapaeutti meni ihan hiljaiseksi.
Sitten hän aloitti uudelleen että minun pitäisi ottaa yhteys perheneuvolaan jotta oppisin asettamaan rajat lapselle.
Sanoin, että voi hyvänen aika, niitähän minä juuri asetan sanomalla lapselle, että kaverin huutava ja riehuva käytös ei ole hyväksyttävää. Eikä sellaista käytöstä saa matkia vaikka kaveri painostaisikin.
Tämän jälkeen toimintaterapeutti alkoi puhua omista ongelmistaan, joita hänellä oli ollut tyttärensä kanssa jota oli kiusattu ja painostettu koulussa.
Tuijotin toimintaterapauttia ihan ihmeissäni,näin että hänen kätensä tärisivät. Ihmettelin, että miten ihmeessä tuo hänen asiansa nyt tähän meidän asiaan liittyy ja sanoinki, että nyt emme taida ollenkaan ymmärtää toisiamme. Että hän ei näytä ymmärtävän yhtään mistä minä puhun.
Sitten terapiakäynnin jälkeen, toimintaterapeutti tuli lapsen kanssa aulaan ja alkoi puhumaan omituisia. En kerro tässä mitä, koska joku voisi tunnistaa koska kuulijoita oli niin paljon. Ihmiset aulassa tuijottivat ihmeissään. Kun lähdimme kysyin lapselta mistä on kyse ja hän vastasi että tt kuuli väärin mitä hän sanoi, ja väitti siksi niin omituisia.
Nyt meni uusiksi nämä käsitykset Toimintaterapeuteista...