Jännitysniska...

Olen päivitellyt tilannetta Niskavammaisten forumille, jos jota kuta kiinnostaa.

Klikkaa tästä päästäksesi ko. keskusteluketjuun.

 

MOIKKA, MOI !!!!!
Mitäs kuuluu kaikille????? Ihana ilma siä ulkona ja mä istun tää sisällä oman itseni ja vaivojeni kanssa. Niska ja alaselkä taas hulluttelevat, jalat jäätyy ja muutenki huimaa koko ajan. Olis niin kiva mennä ulos ja nauttia hienosta ilmasta mutta ko ei ni ei.....
Mulla on tullu uutena vaivana tää kyljen ja nivusen painaminen eli tuntuu ku joku olis siellä tiellä????

 

pakko oli itsekkin lähteä ketjuun rukaamaan kun oli neurologisista oireista/niskakivuista puhetta alussa. elikkä voisiko minun oireeni myös johtua niskakivuista? oireina ovat siis pään kevyt tunteisuus ja mitensennytsanoisi sanoisiko lievä huimaus? alkanut tässä yhtä äkkiä voimistumaan kokoajan ja tunne päällä melkolailla kokoajan. kuvat on otettu jokuaikasitten eeg ja magneettikuvaukset kaikki ok ja vasta kävin taas lääkärillä kun tuli ns kohtaus elikkä jäin katsomaan tyhjyyteen ja puhuin omiani. tilanteesta en mitään muista jnejne eli voisiko tämäkin olla vaan jumituksista? lähetettä odotellessa varuiksi neurologian osastolle ja epäilivät epilepsiaa mutta itse en usko moiseen. kertokaa toki jos olen väärässä ja jso jollain ollut samanlaisia oireita ja saanut itsensä kuntoon niin olisi kiva tietää että mitenkä on saanut

 

Hei!

Päätin kirjoitella palstalle ensimmäistä kertaa - vasta nyt oireista eroon päässeenä. Kärsin niskaoireista noin 6-8kk. Oireita olivat oikeastaan lähes kaikki täälläkin hyvin esille tulleet, kuten: lähes jatkuva keinuttava huimaus, näköhäiriöt, puutuneisuus, päänsärky, jumitukset jne. Varsinaisia niskakipuja ei minulla ollut.

Omalla kohdallani toimiva kuntoutusmalli meni seuraavalla tavalla:

1. Sopiva psyykenlääkitys. Jännitysniskan oireissa on usein taustalla sekä psyykkinen, että fyysinen kuormitustekijä. Molemmat lisäksi vahvistavat toisiaan. Minun ei ollut helppo hyväksyä tätä, joten vierailin 4 kertaa neurologilla ja 6 kertaa muilla eri lääkäreillä. Myös psyykenlääkkeissä on toki eroja, eikä ensimmäinen lääke välttämättä ole sopiva itselle. Hyvän psykiatrin tai psyykenlääkkeet tuntevan lääkärinkin rooli on siten tärkeä.

2. Kun psyyke on saatu riittävän hyvään kuntoon, niin toiseksi tärkein tekijä omalla kohdallani oli riittävän tehokas lihaskuntoharjoittelu. Aluksi harjoittelu aiheutti noin kuukauden verran voimakastakin huimausta, varsinkin selkä ja niska-alueelle kohdistuvien saliharjoitteiden jälkeen. Tästä välittämättä jatkoin treenausta ja nyt ollaan siinä pisteessä, että niskan aiheuttamat ongelmat ovat lähes täysin hävinneet.

3. Psykofyysinen fysioterapia. Omalla kohdallani tavallisesta fysioterapiasta ei ollut hyötyä. Yhdistettynä kuitenkin kohtiin 1 ja 2, on psykofyysinen terapia ja rentoutusharjoittelu tukenut parantumista erinomaisesti.

Itse en voi korostaa tuota psyykkisen puolen tärkeyttä hoidon aloitusvaiheessa. Kaikki fyysiset oireet ovat täysin aitoja ja tapahtuvat todellisuudessa. Psyykkiset ongelmat eivät suinkaan tarkoita sitä, etteivät niiden aiheuttamat vaivat olisi todellisia. Lisäksi psyykkisiin ongelmiin suhtaudutaan, ikäänkuin ne olisivat tahdosta riippuvaisia. Usein taustalta löytyy kuitenkin puhtaasti geneettisiä ja aivokemiallisia reaktioita, joten kyse on täysin fyysiseen sairauteen rinnastettavissa olevasta asiasta, jota ei kannata arastella! Lisäksi lähes kaikillla ihmisillä esiintyy myös psyykkistä oireilua, toisilla eri tekijöistä johtuen vain vahvempana.

Näillä terveisillä halusin lähestyä tätä palstaa lukevia aivan puhtaasti siksi, että tiedän niskaongelmien kiusallisuuden ja kuormittavuuden. Omasta mielestäni ainoa oikea tie on hyväksyä oireiden monimuotoisuus, jolloin myös oireiden hoidolta vaaditaan paljon. Joillain voi olla tietysti kyse puhtaasti vain jumissa olevasta niskasta, suotakoon se onni heille! Uskallan kuitenkin väittää, että valtaosalla tämänkin palstan kirjoittajista vaaditaan kokonaisvaltaisempaa hoitoa oireista eroon pääsemiseksi.

Tsemppiä kaikille!

 

Ja mä jo niin luulin saaneeni helpotuksen asiaan, mutta alkaa oireet uudestaan.Reilu vuosi menikin suht hyvin.. Nyt tosin lievempinä, mutta pahoinvointi on uutena oireena..lievä oksettava olo kokoajan. Ja ihme bongauksena tässä tullut kummia herneitä ihon alle..Lääkäri totesi ne harmittomiksi.(tosin niillä pitää itse stressata). Polvitaipeiden takana ja kädessä jne... jumitus niskoista tuntuu meinaan tuonne reisien taakse asti. Mulla on pikkuinen vauvakin tässä ja ei kovin kehnoon kuntoon itseään tahtoisi.

 

eli tämä ketju oli kyllä todellinen helpotus siis sinänsä kun olen pelännyt oireillani et olisi joku kuolemantauti eli siis päässä paineentunne/näköhäiriöitä normaaliakin enemmän(näköhermonsurkastuma) puutumista käsissä/jaloissa jnejne ja kuumotuksen tunne on minulla myös niskassa/hartioissa kokoajan. mutta millä tämän saisi nyt laukaistua tämän jännitysniskan? olen käynyt hierojalla runnottavana venytellyt reenannut airobisesti ja vaikkamitä mutta ei hetken helpotus sitten taas ollaan lukossa. koneella istumista vähennetty PALJOn koska huomasin että tämä vaikuttaa myös todellapaljon niskoihin eli huono asento jnejne. mutta jos jollain olisi joku kunnon ratkaisu niin hep. tuo alexander tekniikka niin minä en oikein sitä sisäsitänyt mutta onko muita hyviä ideoita TAI kunnon hierojaa jyväskylän alueella joka on erikoistunut tähän juminiskan hoitoon?

 

Heipat!

Oli aivan pakko tulla kertomaan pätkä omaa tarinaa, kun nämä oireet täällä ketjussa ovat niin tuttuja.
Eli olen lapsesta asti harrastanut kamppailulajia. Siinä on tullut erinäisiä venähdyksiä, jumeja yms. 2006 loukkasin selkäni ja se piti leikata. Siitä kaikki repesi. Selkä on jo ok, kun pitää "tukilihakset" kunnossa. Muita murheitä tuli, enkä voi enää kilpailla, kuten ennen.
Vielä leikkauksen jälkeenkin olen hypännyt neurologit/fysiatrit/ortopedit. Elohiiriä on vieläkin ja myös nuo vilkkaat heijasteet. Mitään ei kuitenkaan ole löytynyt. MRI:t otettu niskarangasta ja päästä myös.
Oireita on myös: rintarangan ajoittaiset lukot
sydämen muljahtelut/tykytykset
niska/hartia jumit
korvissa humisee ajoittain
huimaus
alaraajojen kivut ja pistely
pääsärky jne.

Olen kärsinyt näistä jo kauan ja tiedän, että stressi pahentaa näitä oireita. Sen olen myös huomannut, että oireita alkaa helposti panikoimaan ja tarkkailemaan. Kierre on äkkiä valmis.
"Lääkkeeksi" olen jatkanut treenejä(siinä missä pystyn/voin) ihan harrastaen. Aloitin joogan myös, koska siinä rentoudun kokonaisvaltaisesti. Se on myös hyvää vastapainoa rankemmille harjoituksille. Olen myös pyrkinyt huolehtimaan enemmän levosta, ulkoilusta ja tarkkailemaan entistä enemmän syömisiäni (tarvittavat vitamiinit yms.).
Ikävää huomata tämän olevan näin yleistä. =( Yksäriä saa laittaa, jos joku haluaa kysellä tai muuten vain jutella asiasta enemmän.
Voimia kaikille tällaisten asioiden kanssa kamppaileville!!!

 

Hei!

Voisiko minunkin oireeni johtua jännitysniskasta vaikka varsinaista niskakipua ei olekaan;
toinen puoli niskasta pystysuuntaan jotenkin paksuuntunut. (lihasko)
Jännää paineentunnetta samalla puolella korvassa ja takaraivolla.
Saman puolen silmässä hajataittoa jota optikko ei saanut linsseillä korjattua. myös näkö
huonontunut voimakkaasti.
edelleen samalla puolella kaulassa ajoittain tuntuu niellessä patti. Ultrattu eikä löytynut mitään.
Käsissä joskus pientä vapinaa esim. syödessä.

Voiko kaikki tällainen johtua lihaksista vai jostain vakavammasta. Itse tietenkin ensimmäisenä
syöpää epäilemässä. Näköhän ei kyllä voi huonontua niskajumin seurauksena että sen syy
täytyy olla jokin muu.

Todellatodella rasittavaa olla koko ajan hirveässä stressissä eikä mitään muuta pyöri päässä
kuin että mikähän mulla on-

 

Mulla on ollut koko kesän ajan niskavaivoja; alkoivat korvan lukkoilemisella, sen jälkeen tuli karmeet niskakrampit, päänsärky ja viime aikoina sitten niskan-takaraivon kivuttomat puutuilut. Tällä hetkellä koko naama tuntuu puutuneelta (etenkin otsa) ja päänahka samoin, ihan kuin olis kiristävä pipo päässä koko ajan. Ja paineen tunnetta myös päässä. Käsissä tuntuu välillä pistelyä ja "hurinaa". Ja minäkin täällä tuskailen, josko tämä onkin jotain vakavaa tällä kertaa...

Taustaksi kerrottakoon, että oon ollut niskojen takia hierojalla ekan kerran 15-vuotiaana. Nyt oon 33 v. ja jo silloin ekalla kerralla hieroja varoitti, että mulla tulee olemaan tosi paha niskaongelma kolmekymppisenä, ellen muista jumpata niitä. Noh, arvatkaa oonko muistanut ja tässä tulos... Pari vuotta sitten multa hoidettiin monta kuukautta selästä fasettilukkoa. Nyt ei taida olla siitä kyse, ainakaan oireet ei ole samanlaiset.

Niin juu ja toki narskuttelen myös hampaita kaiken muun hyvän lisäksi. Ei varmaan yhtään auta asiaa...

En jaksanut ihan koko ketjua lukea, mutta onko kellään tietoa niskalihasten vaikutuksesta päänahkaan ja kasvoihin? Särkyä tai kipuja ei siis tällä hetkellä ole, vain tuo inha puutumisen tunne joka pahenee päivän mittaan.

 

...kävin just lääkärissä ja niskat on kuulemma juntturassa, varsinkin vasen puoli. Lääkäri sanoi, että just kun muksu kasvaa siihen vuoden ikään niin alkaa niskat olla kovilla äideillä. Antoi lähetteen fysioterapiaan ja Sirdalud-reseptin. Itse en vaan meinaa uskoa, että homma korjaantuisi noinkin helposti... Oireet on tosi inhottavia ja viime yönä nukuin huonosti, kun käsiä pisteli läpi yön. Ärsyttävä, ärsyttävä vaiva.

 

Jonkin aikaa näitä keskusteluja lukeneena päätin itsekin kirjoitella tänne. Minulla alkoi jännitysniska oireilemaan lähes vuosi sitten ja oireilua onkin jatkunut siitä lähtien. Niskan ja kaulan lihakset jumissa ja kipeenä, päivittäistä päänsärkyä, näköhäiriöitä, korvakipua. Fysioterapiaa, osteopatiaa ja akupunktiota jne. kokeillu. Venyttelyä ja jumppaa omatoimisesti. Lääkkeitä laidasta laitaan. Parhaiten toimi jatkuvassa käytössä klotriptyl mite, mutta ei sekään vaivoja poistanut ja sivuvaikutukset aika ikäviä. Kaiken lisäksi olisi raskaus toiveena, on ollut jo vuosia. Jännitysniska pamahti päälle kesken lapsettomuushoitojen. Kyllä jaksaminen on ollut koetuksella. Toivottavasti joskus helpottaa...

 

Kuinka kauan jännitysniskasta toipuminen oikein voi kestää???? Mulla siis oireet pamahti päälle n. 4 kk sitten ja niskaa on myös hoidettu siitä asti. Inhottavin oire mulla on päänahan kiristys päälaella, ohimolla ja osin otsallakin vasemmalla puolella, siis ihan sietämätön tunne ja siihen ei tunnu mikään auttavan. Olen kokeillut kesästä lähtien seuraavia hoitoja:

- 5 krt naprapaatilla
- 8 krt OMT-fysioterapiaa
- 2 krt akupunktiota
- 4 krt hierontaa
- 2 krt Voice Massage -terapiaa
- Sirdalud, Dolan ja Norflex lääkehoitona

ja näiden tukena olen jumpannut niskoja ohjeiden mukaan päivittäin + käyn säännöllisesti salilla tekemässä liikkuvuutta parantavia liikkeitä.

Apua on tullut hetkellisesti niskanikamien manipuloinnista, mutta enää sekään ei tunnu tehoavan tuohon kiristykseen. Masentaa aika lailla jo, kun mikään ei tunnu auttavan Kuinka kauan tätä vielä pitää sietää? Rahat alkaa olla lopussa, hoitovapaalla kun olen ja hoitoihin + tutkimuksiin menny varmaan 3000 e omasta pussista. Pään ja kaularangan MRI tehtiin elokuussa, olivat oikoryhtiä lukuun ottamatta puhtaat. Verikokeita otettu kolme kertaa, kaikki arvot ok.

 

Samaa asian olen miettinyt, että kuinka kauan tämä jännitysniska oireilu voi yhtäjaksosesti kestää. Itselläni noista lihasrelaksanteista ei ole ollut apua lainkaan. Tänään viimeeks OMT:llä joka teki samalla akupunktiota pitkästä aikaa. Mutta nyttenkin tuolla pään päällä on sellanen ikävä paineen tunne. Eikä minullakaan ole muuta löytynyt kuin oikoryhti ja se on ilmeisesti todella yleinen lähes jokaisella niskavaivoista kärsivällä. Päänsäryt ja oudot tuntemukset päässä ovat kaikkein pahinta kun niihin ei auta mikään eikä niitä voi olla huomioimatta kun ovat tuolla päässä.

 

Hei, en ole aiemmin tänne kirjoittanutkaan, lukenut kylläkin...kaipaisin jeesiä ja vertaistukea jännitysniskani kanssa.

Oma jännitysniskani historia on PITKÄ! Vaiva on kestänyt minulla nyt n. 10 vuotta, elikkä voisi ajatella että täysin kroonistunut . Oireina on huimausta 24/7, epätodellinen olo, näön "sumeneminen", päänsäryt ja paineen tunteet, huonot olot, kiput ja puutumiset milloin missäkin ym ym. Lista on loputon. Lääkityksiä ja hoitoja on kokeiltu kaikenmoisia ja olo on toisinaan siedettävä ja toisinaan en vaan jaksaisi tätä pa**** yhtään enempää!

Pää on kuvattu eikä mitään vakavaa rakenteellista löydy, joten en enää pelkää mitään vakavia tauteja taikka kasvaimia. Pystyn mielestäni tuntemaan että kyse on syvistä lihaksista ja jokseenkin vääristyneestä lihastasapainosta...jos näin voi sanoa. Välillä tulee pieniä toivonpilkahduksia ja sitten tulee taas roppakaupalla kuraa niskaan. No enpähän ole ainakaan vaivani kanssa yksin...

Syy miksi tänne halusin nyt kirjoittaa on se, että kaikesta kurjuudesta huolimatta päätimme mieheni kanssa muutamia kuukausia sitten yrittää lasta ja olen tällä hetkellä raskaana (1/3 raskaudesta takana). Lapsi on erittäin toivottu ja olen onnellinen raskaudesta! Raskauden suhteen kaikki on mennyt hyvin, niskan ja omien olojeni suhteen taas ei. Ennen raskautta söin Triptyliä ja Cipralexia vaivaani ja vaivan tuomaan ahdistukseen, nyt en tietenkään syö mitään lääkettä.

Onko teillä kokemuksia vaivasta raskauden aikana, miten olette selvinnyt? Entäs synnytys? Tuntuu vaan niin pelottavalta ajatella edes synnytyskipuja kun olo on "normaalistikin" aika kauhea niskan vuoksi . Olen yrittänyt kertoa tästä perussairaudestani neuvolassa ja on myös muutamia terv.kesk.lääkärikäyntejä raskausaikana takana vaivaan liittyen. On vaan todellakin semmonen tunne ettei terveydenhoitajat ja yleislääkärit tätä tajua ollenkaan.

Muutamia lyhyitä saikkuja takana nyt rask.aikana, muuten olen töissä yrittänyt jaskaa. Olen vaan aivan loppu ja tällä hetkellä tulevaisuus tuntuu synkältä tulevasta vauvasta huolimatta. Pliis auttakaa mua mammat, miten olette selvinnyt? ...ja tiedän, itse olen itseni saattanut tähän tilaan! Vaikka sairaus kiusaa, halua silti lapsia.

Kiitti jos joku jaksaa kommentoida, ja jaksamisia teille kaikille!

 

Hei mamma_81

Ja onnittelut raskaudestasi! Itse laitoin alkuvuodesta raskaustoiveet jäähylle tämän kurjan olon takia, mutta nyt olen jo alkanut ajattelemaan, että en voi elämääni laittaa täysin pysähdyksiin jännitysniskan takia, koska siitä ei ole mitään takeita milloin oloni helpottaa. Syön tällä hetkellä triptyliä ja mirtazapiinia ja molempia voi käyttää myös raskauden aikana, ainakin mitä teratoloogiseen tietopalveluun on uskominen. Olen jutellut lääkityksistäni myös synnytysten erikoislääkärin kanssa ja hän ymmärtää tilanteeni ja hänen puolestaan voisin lapsettomuushoitoja jatkaa. Tietenkin parasta olisi jos mitään lääkkeitä ei tarvitsisi raskausaikana käyttää, mutta saavathan lapsia myös kroonisista sairauksista kärsivät ihmiset eivätkä hekään voi lääkitystä raskauden ajaksi jättää. Omalta kohdaltani tiedän, että ainakin tällä hetkellä kaikista lääkkeistä luopuminen olisi täysin mahdotonta, koska en saisi kivuiltani edes nukuttua. Lääkkeistä huolimatta jännitysniska vaivaa minua päivittäin enkä edes uskalla kuvitella millainen oloni olisi ilman lääkkeitä. Suosittelen, että otat asian puheeksi lääkärisi kanssa. Yleislääkärien mielipiteistä en itse välitä pätkääkään ja olenkin sen heille sanonut. Toivoisin, että jokainen lääkäri joka vähättelee jännitysniskan oireita saisi sen omaksi riesakseen. Jaksamista myös sinulle!

 

Kiitos lemmikki78. Tämä vauvakuvio on lykkääntynytkin jo vuosia vaivani vuoksi, ja jossain vaiheessa ajattelinkin että perhe-elämä ei vaan ole mua varten. En uskonut millään että jaksaisin pyörittää arkea lapsen/lasten kanssa. Olen kyllä jo nyt pyytänyt lähipiiristä vähän tukea tulevaan äitiyteen ja sitä tulen tarvittaessa saamaan. Ehkä vauva-ajatukset palasikin kuvioihin kun lääkitys oli vähän paremmalla mallilla ja pitkä loma töistä... nyt ei kuitenkaan yhtään harmita, odotan kovasti tulokasta vaikka vähän pelottaakin .

Sen verran olen juossut eri lääkäreillä ym terveydenhuollon ammattilaisilla että mua tosissaankin kummastuttaa se miten huonosti tätä vaivaa ymmärretään vaikka ilmeisesti kuitenkin kohtuu yleinen (toisilla ehkä vaikeampana ja toisilla vaan satunnaisesti oireilevana).

Lemmikki78: Jos halut lapsia, kannattaa kuitenkin yrittää. Älä anna tämän pilata elämääsi, varmaankin tulee rajoittamaan jossain määrin (mulla ainakin). Itse yritän ajatella asiaa myös siltä kantilta että ehkä lapsen myötä tulee elämään uudet prioriteetit ja se toivottavasti vie ajatukset pois omasta kurjasta olosta. Lapsi tuo varmasti mukanaan niin paljon uutta ja ihanaa että ehkä elimistö unohtaisi koko vaivan ...aina välillä pilkahtaa toivon kipinä että tämän saisi taltutettua...

 

Itsekin olen järkeillyt asiaa niin, että kaivattu raskaus ja lapsi voisi nimenomaan olla se keino, jolla tämän inhan vaivan selättäisin, koska itselläni tämä kaikki alkoi yhtäkkiä todella stressaavan ajanjakson myötä ja syynä juurikin lapsettomuus. Olenkin ajatellut, että jos lapsia jo olisi en varmaankaan käpertyisi samalla lailla tähän omaan olotilaani, koska lapsen takia pitäisi jaksaa.

Itselläni alkoi loppukesästä olemaan olo pikkuhiljaa parempi, mutta sitä ei kestänyt kovin kauan. Uskon nyt, että siihen vaikutti se, että olin juuri ollut kesälomalla. Olen ollut tämän takia aika paljon poissa töistä, mutta lähinnä viikkojen pätkissä. Nyt kun kaikki mahdolliset lääkitykset ja keinot on kokeiltu niin meinaan ehdottaa lääkärille pitkää sairaslomaa heti vuoden alusta. Toivottavasti ensi vuosi olisi meille kaikille parempi jännitysniskan osalta.

 

Ai tämä ketju on edelleen täällä! Kylläpä meitä niskakipuisia suomesta näköjään löytyy turhan paljon. Itse olin kirjoittelemassa täällä kun ketju alkoi, nimin. Keisari. Nyt salasanat kateissa tuolle nimimerkille. Niska-paskan kanssa olen taistellut kohta 6 vuotta! Pahimmillaan oli tuolloin -07, alkoi niin ottaa aivoon koko vaiva, että lopulta ajattelin sitä 24h/vuorokaudessa. Ei taatusti auttanut asiaa. Parhaimmat avut sain ehkä aloittamastani mielialalääkkeestä ja omt-fysioterapiasta sekä omatoimisesta jumpasta + kunnon venyttelyt AINA päälle. Mielialalääkettä suositeltiin käytettävän vähintään vuosi, mutta minä käytin sitä vain puoli vuotta. Nyt tämä paska tuli takas!!!! Tosin nyt tiedän, että niskassani on tulehdusta, jota en ole pystynyt saamaan kuriin. Liikunta, hieronta, kuuma pahentaa oloa ja kylmä ja burana helpottaa. Pahimmillaan kun on niin pyörryttää, oksettaa, ahdistaa, väsyttää, niskassa on jotkin lihakset kaulan alueella kovia kuin rautakanki. Ja niitä kun erehdyn hieromaan, niin olo pahenee.
Tiiteli: olosi voi todellakin olla lihaskireydestä johtuvaa tai siellä voi olla jokin nikama kääntynyt hieman väärään asentoon, josta kireydet johtuvat. Minulla on myös "paksuuntuneet" lihakset kaulalla ja kovat, sieltä voi helpostikin tulla oireita pään alueelle. On ollut kipua poskionteloiden seutuvilla, korvissa, leuassa, silmäoireita, näköhäiriöitä, käsien heikkoutta, vapinaa, vatsa löysällä, "sisäistä värinää" ja varsinkin jos yläniskassa on ongelmaa niin helposti tulee tunne, että kurkussa on pala. Näön heikkenemisestä ei ole kokemusta tämän vaivan osalta. Sehän voi olla sattumaankin, että juuri sen puolen silmän näkö heikentynyt. Oletko käynyt magneettikuvissa? Tai nikamankäsittelijällä, esim. Omt-fysioterapiassa tai kokeneella osteopaatilla tms.?

 

Jatkanpa vielä....Onko teistä kukaan kokeillut homeopatiaa? Itse olen kokeillut, ja nyt en olekaan varma oliko siitä apua siihen että niskani ovat olleet parempana parina edellisvuotena. Lopetin homeopatian viime syksynä ja oireet kyllä alkoivat kyllä pikkuhiljaa pahemaan sen jälkeen. Homeopaatilta en kyllä alunperin hakenut apua niskavaivaani vaan reumaan joka oireilee polvissa (varmaan muuallakin kehossa, mutta näkyvimmin polvissa) Sain sieltä avun siihen ja sain heittää reumalääkkeet veks. Vaikka olen reumaa sairastanut jo 16 vuotta!!!! Ja minulla on myös pco ja kuukautiset aina tulleet mieten sattuu, homeopaattisen hoidon jälkeen kuukautiseni ovat tulleet säännöllisesti ensimmäistä kertaa elämässäni! Ehdottomasti kannattaa hakea lapsettomuuteen apua homeopaatilta, ainakin jos on ongelmia epäsäännöllisten kuukautisten kanssa... Nyt pitkän tauon jälkeen varasin ajan homeopaatille, ja kokeilen auttaisiko se saamaan niskatulehduskierteen poikki.

 

Törmäsin tähän ketjuun hakiessani lisää tietoa ns. visual snow - ilmiöstä. Kyseessä on näköhäiriökokonaisuus, joka saa näkemään "lumisadetta" koko näkökentässä (sekä silmät kiinni ollessa, että auki), aiheuttaa jälkikuvia (esim. autojen takavaloista), huonontaa hämäränäkö ja saa jopa korvat tinnittämään. Erittäin häiritsevä vaivakokonaisuus siis kaikkinensa. Ohessa linkki kuviin tämän häiriön osalta: http://www.migraine-aura.org/content/e27891/e27265/e42285/e42288/e57536/index_en.html

Minulla kyseinen vaiva alkoi migreenikohtauksen jälkimainingeissa ja "tila" on ollut päällä siitä lähtien, oireet ovat hiljalleen voimistuneet. Lääkärit on tämän kanssa ihan hämillään, eikä kukaan tunnu koskaan kuulleenkaan tällaisesta. Jenkeissä tätä on alettu vasta tutkia tarkemmin ja alustavien tutkimusten perusteella näyttäisi, että häiriö johtuu aivojen takaosassa olevan näkökeskuksen (visual cortex) häiriötilasta. Se mistä häiriötila johtuu / miten tästä "paranee" on edelleen suuri kysymysmerkki.

Huomasin että jännitysniskoista kärsivillä näyttäisi olevan tämän tyylisiä näköhäiriöitä varsin paljon. Tämä herättikin kiinnostuksen esim. verenkierrollisten asioiden tiimoilta. Voisiko jännitysniska todella olla yhtenä osatekijänä tämän näköhäiriön kehittymisessä (en ihmettelisi vaikka näin olisi!). Niskavaivaiset: Kun katsotte tuota linkittämääni "visual snow" galleriaa, onko näköhäiriönne tuon kaltaisia?

Tsemppiä ja jaksamista kaikille!

- Juha

 

Otsapanta: Narskuttelet hampaitasi, oletko kokeillut purentakiskoja, joita käytetään yöllä? Jos koko yön narskuttelee hampaita, ovat purenta ja niskalihakset kovilla. Jotkut saavat avun kiskoista....

Jos asuisin lähempänä, kävisin varmaan kokeilemassa hänen hoitoja
Hannu Timonen - Hoitokertomuksia....

 

Minun oloni on vain pahentunut tämän vuoden puolella eikä enää epäillä jännitysniskaa. Näköhäiriöille sain sentään silmälääkärin vahvistuksen, että ovat lasiaisen samentumia. Neuron puolella otettu selkäydinpunktio ja se oli puhdas, joten mitään neurologista ei edelleenkään epäillä ja tuskin sitä onkaan. Niskaani kuvattu tänä vuonna jo kaksi kertaa ja jotain pientä sieltä löytyikin, mutta vielä ei ole vahvistusta voiko aiheuttaa näin rajuja oireita eli jatkuva päänsärky ja leukakipu pahinpina oireina.

Edelleenkään ei mistään käsittelyistä tai lääkkeistä ole juurikaan apua. Liikuntaa harrastan niin paljon kuin pystyn ja niskajumppaa teen, mutta ei tunnu olevan vaikutusta.

 

Moi!
Täällä yksi "uusi" niskavaivainen ilmoittautuu :wave:
Olen kärsinyt jo monta vuotta tästä inhottavasta ja monimuotoisesta vaivasta,että hulluksi meinaa tulla. Tutunkuuloisia vaivoja kaikilla! Nyt maanataina tilanne meni sen verran pahemmaksi,että töissä tuli aivan järkyttävä päänsärky,jonka jälkeen yritin kuitenkin töitä jatkaa. Huonoa oloa pukkasi,mutta meinasin että pystyn vielä tunnin tekemään töitä ja sitten pääsen kotiin. Nyt kuitenkin sitten oli pakko käydä oksentamassa...nyt täällä taas pelkään kaikenmaailman kasvaimia yms. Onko joku muu joutunut oksentamaan huonon olon kanssa? Kun monet tuntuivat sanovan että huono olo on liittynyt tähän vaivaan? Vuosia sitten kävin pään tt kuvauksessa,mutta tarttiskohan nyt sitten varailla lääkärille aikaa? niskasta lähtösin oli kyllä selvästi se särky,niska oli maanataina tosi kipeä ja vieläkin on... apua

 

Hei Saaro! Mun työkaverilla meni päätetyöskentelystä niskat niin jumiin, että joutui kesken työn juoksemaan wc:hen oksentamaan. Jos niskasi tosiaan vaivaa just nyt kovasti, niin siitä todennäköisesti oksentelukin johtui. Jos sun työ on sellaista, joka pahentaa niskavaivaa, niin vois parin päivän sairasloma olla niskoille hyväksi.

 

Kiitos keisarinna kommentista! Helpottaa aina tietää että jollain muullakin ollut samanlaisia oireita eikä mitään vakavaa kuitenkaan ole löydetty. Olen laitoshuoltajana ja niskat on kyllä siinä kovilla,justiin olin 3 päivää sairaslomalla ja taas tänään töissä oireet palasi takasin
Kuinka pitkiä sairaslomia olette jännitysniskan takia ollut poissa?
Tuntuu ettei meidän työterveys lääkäri ota tätä tosissaan, on tyyliin että mene lenkille ja verrytele kyllä se siitä!
Voi kun meniskin noin helposti pois...täällä on kiva avautua kun muut tietävät tasan tarkkaan miltä tuntuu kun oireet on pahoja.. ei jotenkaan jaksa kellekään läheisellekään avautua,kun ei ne tunnu ymmärtävän tätä ollenkaan,ja miten tämä pilaa elämää ainakin silloin kun oireet on pahat!