jaksaa, ei jaksa, jaksaa, ei jaksa

Eli uusperheen äippänä toimin, oma yhteinen lapsi on miehen kanssa ja miehellä on yksi lapsi ja hän asuu meidän luona. Lapsi aikalailla ok, mutta olen lopen uupunut ja kyllästynyt siihen että saan itsekseni hoitaa kaikki asiat, eli kuuluuko minun hoitaa täyspäiväisesti myös mieheni lasta, oman lapsen lailla? miehellä normaali työ eli voisi olla kotona ja hoitaa asiota, mutta asiat menee yleensä niin että hän aina jossain ja paljon tekemistä muualla kuin kotona. Olen vaan niiiiin kyllästynyt, sitten kun yrittää jotain sanoa asiasta miehelle niin kauhea riita. Ei hän ymmärrä miksi valitan asiasta. Hänellä ehkä ajatus maailma että kun hän maksaa vuokrat ja useimmat laskut niin hänen ei tarvitse hoitaa mitään kotona, esim. myöskään lapsia, omaa tai yhteistä.
Saan huokaista vain ne viikonloput jolloin lapsi äidillään. TUlee sellainen olo että miksi minä olen täällä vaan kodin-ja lastenhoitajana, kun mies saa mennä ja harrastaa, samoin tämän lapsen äiti.
huh huh...

 

ei oo kiva kohtalo sulla. kyllä sun miehes täytys molemmille lapsille antaa aikaansa. mun miehellä 2 lasta edel liitosta, eivät asu meillä mutta olivat meillä joka viikonloppu ja lomat, eivättosin enää kun ovat murrosiässä
hali sulle

 

Täällä kohtalotoveri ja kaikki muu voisi olla minun suusta.Erona vaan on,että miehen lapsi ärsyttää välillä suunnattomasti. Ei kait oikein kemiat kohtaa ja tyttö muutenkin aika rasittava,johtuen varmasti lähinnä elämäntilanteestaan.Tyttö kun ei voi tavata äitiään. Joten minullakaan ei ole säännöllistä hengähdystaukoa hänestä.Meidän perheessä lisäksi yksi yhteinen ja minulla yksi oma.
Meillä kanssa riideltiin tuosta samasta asiasta tällä vkolla ja miehen on kauhean vaikea käsittää,että voisi ottaa lisää vastuuta omasta lapsestaan. Olisi kiva,jos touhuaisivat vaikka edes kerran viikossa jotain yhteistä kodin ulkopuolella,mutta ei niin ei.
Sen verran olen tiukkana,että miehen kontolle olen kokonaan jättänyt tytön r-harjoitukset,arvatkaapa onko niitä ollenkaan?
Ehkä ei opi sitä sitten koskaan,mutta raja se on johonkin vedettävä.

 

\

Täällä kohtalotoveri ja kaikki muu voisi olla minun suusta.Erona vaan on,että miehen lapsi ärsyttää välillä suunnattomasti. Ei kait oikein kemiat kohtaa ja tyttö muutenkin aika rasittava,johtuen varmasti lähinnä elämäntilanteestaan.Tyttö kun ei voi tavata äitiään. Joten minullakaan ei ole säännöllistä hengähdystaukoa hänestä.Meidän perheessä lisäksi yksi yhteinen ja minulla yksi oma.
Meillä kanssa riideltiin tuosta samasta asiasta tällä vkolla ja miehen on kauhean vaikea käsittää,että voisi ottaa lisää vastuuta omasta lapsestaan. Olisi kiva,jos touhuaisivat vaikka edes kerran viikossa jotain yhteistä kodin ulkopuolella,mutta ei niin ei.
Sen verran olen tiukkana,että miehen kontolle olen kokonaan jättänyt tytön r-harjoitukset,arvatkaapa onko niitä ollenkaan?
Ehkä ei opi sitä sitten koskaan,mutta raja se on johonkin vedettävä.

Näyttää siltä, että lapsi on paljon sinun ja teidän perheessä olevien muiden lasten kanssa. No, huomaa varmaan, ettet hänestä pidä. Mielestäni ei ole oikein, että lapsen r-harjoitukset laiminlyödään. Jos lapsen isä ei niitä ymmärrä tehdä, olisi sinun häntä siitä muistutettava. Ja onko se niin paljon vaadittu, että joskus jopa itse harjoittelisit lapsen kanssa. Itse en syrji mieheni lapsia, vaan yritän olla kaikessa tasapuolinen - ovathan he meidän perhettä vaikka eivät meillä asukaan vakituisesti!

 

\

Täällä kohtalotoveri ja kaikki muu voisi olla minun suusta.Erona vaan on,että miehen lapsi ärsyttää välillä suunnattomasti. Ei kait oikein kemiat kohtaa ja tyttö muutenkin aika rasittava,johtuen varmasti lähinnä elämäntilanteestaan.Tyttö kun ei voi tavata äitiään. Joten minullakaan ei ole säännöllistä hengähdystaukoa hänestä.Meidän perheessä lisäksi yksi yhteinen ja minulla yksi oma.
Meillä kanssa riideltiin tuosta samasta asiasta tällä vkolla ja miehen on kauhean vaikea käsittää,että voisi ottaa lisää vastuuta omasta lapsestaan. Olisi kiva,jos touhuaisivat vaikka edes kerran viikossa jotain yhteistä kodin ulkopuolella,mutta ei niin ei.
Sen verran olen tiukkana,että miehen kontolle olen kokonaan jättänyt tytön r-harjoitukset,arvatkaapa onko niitä ollenkaan?
Ehkä ei opi sitä sitten koskaan,mutta raja se on johonkin vedettävä.

Näyttää siltä, että lapsi on paljon sinun ja teidän perheessä olevien muiden lasten kanssa. No, huomaa varmaan, ettet hänestä pidä. Mielestäni ei ole oikein, että lapsen r-harjoitukset laiminlyödään. Jos lapsen isä ei niitä ymmärrä tehdä, olisi sinun häntä siitä muistutettava. Ja onko se niin paljon vaadittu, että joskus jopa itse harjoittelisit lapsen kanssa. Itse en syrji mieheni lapsia, vaan yritän olla kaikessa tasapuolinen - ovathan he meidän perhettä vaikka eivät meillä asukaan vakituisesti!

 

\

Täällä kohtalotoveri ja kaikki muu voisi olla minun suusta.Erona vaan on,että miehen lapsi ärsyttää välillä suunnattomasti. Ei kait oikein kemiat kohtaa ja tyttö muutenkin aika rasittava,johtuen varmasti lähinnä elämäntilanteestaan.Tyttö kun ei voi tavata äitiään. Joten minullakaan ei ole säännöllistä hengähdystaukoa hänestä.Meidän perheessä lisäksi yksi yhteinen ja minulla yksi oma.
Meillä kanssa riideltiin tuosta samasta asiasta tällä vkolla ja miehen on kauhean vaikea käsittää,että voisi ottaa lisää vastuuta omasta lapsestaan. Olisi kiva,jos touhuaisivat vaikka edes kerran viikossa jotain yhteistä kodin ulkopuolella,mutta ei niin ei.
Sen verran olen tiukkana,että miehen kontolle olen kokonaan jättänyt tytön r-harjoitukset,arvatkaapa onko niitä ollenkaan?
Ehkä ei opi sitä sitten koskaan,mutta raja se on johonkin vedettävä.

Kiva kuulla että on kohtalotovereita (jos niin nyt voi sanoa, kelleen en tietenkään toivo samaa ongelmaa)
Tuossa toinen kirjoitti että ei ole oikein lasta kohtaan että r-harjoitukset jäävät pois, mutta taidan tietää tasan tarkkaa miltä sinusta tuntuu. Ainakin meillä, minä olen se joka hoitaa siis ihan kaikki asiat, paitsi juuri muutaman laskun ja vuokran maksun. ja koska mieheni lapsi on vanhempi kuin meidän yhteinen niin hän tarvitsee jo paljon enemmän aktiviteettiä kuin yhteinen muksu joka on vuoden. Siispä joskus tuntuu että oma muksu jää paljon vähemmälle, kun juostaan harrastuksissa ja pyydetään kavereita leikkimään , viedään ystävien luo, pelataan....ym.... niin minusta on joskus säälikin omaa kohtaan kun hän vaan joutuu ns. roikkumaan mukana kun juostaan paikasta toiseen...(siis einyt ihan joka päivä). Mutta sitten taas toisaalta, vanhemmalla vois hyvinkin olla enemmänkin aktiviteettiä, jos vois käydä talvisin hiihtelemässä, uimassa ym. mutta se on hankalaa yksinään revetä joka suuntaa..ja sitten kaikki #&%?$!* kaatuu minun päälle, kiukuttelut ym. ei se ole lainkaan hauskaa kaiken sen jälkeen mitä olen todellakin koittanut kaikkien hyväksi tehdä. Ja kun mies kotona sen vähän aikaa, niin silloin koitan häntäkin miellyttää parhaani mukaan...vaikka joskus tuntuu tosi väsyneeltä. Joten kysyn nyt että annanko periksi ja muutan muualle, vai mikä neuvoksi?

ainiin ja kiitos vastauksista !

 

Varmaan näkyy kirjoituksessa kyllästyminen lapseen.Mutta yleensähän parisuhteeseen valitaan kumppani,eikä niitä lapsia.
Hieman eri asia on jos lapsi asuu koko ajan luonasi,kuin se että hän vierailee joka toinen viikonloppu ja muuten satunnaisesti. Joten olemme Dania hiukan eri tilanteissa.
Mieheni lapsi ei vietä äitinsä luona viikonloppuja,eikä minkäänlaista aikaa muutenkaan hänen kanssaan. Isä tekee kolmivuorotyötä ja on mielestäni "laiska" isä lapselle,joten minä olen se päävastuussa oleva aikuinen.

Mielestäni minun ei tarvitse aikuisellle miehelle niistä r-harjoituksista muistuttaa,eiköhän tuon luulisi muistavan itsekin.
Itse olen sitä mieltä,että hoidan toisten lasta jo niin paljon,että tuo asia kuuluu jo jollekin muulle. Lapsista pitää myös kantaa vastuu,jos niitä tekee.

 

Mä en edes suostuisi et mieheni lapsi muuttaisi meille ja olen tehnyt miehelle täysin selväksi et en hoida miehen lasta saati ota vastuuta. Olen kotiäiti ja meillä on kaksi yhteistä lasta, en vain yksinkertaisesti jaksa hoitaa miehen vahempaa lasta. Elän täysin omien lasteni ehdoilla ja teen mitä pienten kanssa tehdään. Kun miehen lapsi vierailee miellä on isä aina vapaalla kotona. En koe olevani miehen lapselle vanhempi ja siksi en myöskään halua ryhtyä. Meillä järjestely toimii mainiosti. Olisi ihan kamalaa jos joutuisin vielä kolmannekin lapsen äidiksi jota en edes ole synnyttänyt. Minä näen asian näin että lapsella on jo vanhemmat jotka vastaavat hänestä ja itse en koskaan ole ajtellutkaan että minulla olisi jonkinlainen vastuu toisten lapsesta. Tavallaan se on vähän niinkuin oma syy jos ryhtyy tollaiseen leikkiin. Yksinkertaisinta on sanoa et "hei sinun ja exän lapsi, olkaa hyvä ja hoitakaa lapsenne itse" Itse varmaan ottaisin ainakin lastenhoidosta palkkaa jos siihen hommaan ryhtyisin. Tosin en kyllä ryhdy kun ei valitettavasti ole enempää aikaa ja energiaa kun nämä kaksi omaakin on leikitettavänä. Kyllä oma lapsi menee aina toisen lapsen edelle vaikka lapsi olisi rakas ja oman rakaan miehen.

 

Niin,yleensä miehen lapsia on vaikea rakastaa tai ylipäätään kiintyä heihin. Omiaan on halunnut,odottanut ja kenties imettänyt ja hoitanut vauvana,joten heihin on aivan eri tavalla kiintynyt.
Mutta silti on tälläisiä perheitä,kuten meillä,jossa minä hoidan miehen ja hänen ex:n lapsen. Exät eivät aina ole kykeneviä lasten hoitoon,on mielenterveysongelmaa,päihdeongelmaa tai kumpaakin.
Silloin on pakko valita,jatkaako parisuhdetta ja hoitaa toisten lasta vai lopettaako suhde.
Usein nämä lapset,jotka ovat kokonaan äitiensä hylkäämiä myös oirehtivat,kuten meillä. Joten eivät ole lapsia helpoimmasta päästä.
Eli tavallaan tämä on myös valintakysymys,mutta toisaalta kenenkään ei pitäisi joutua hoitamaan toisten lapsia ilman minkäänlaista hengähdystaukoa tai niin,että on vastuussa ainoana.
Tässä tullaan klassiseen asetelmaan. Nainen hoitaa kodin ja lapset,mies käy töissä ja tekee miesten työt kotona. Näin ei mielestäni uusperheissä voi olla,nämä perheet eivät kestä tätä vanhanaikaista asetelmaa.
Miesten täytyisi se ymmärtää.

 

No eikö sun tapauksessa esim ole ihan helppo selittää miehelle, et jos sä pääsääntöisesti hoidat miehesi lasta niin saisit vapaata viikonloppuisin/iltaisin? Viikonloppuisin kun mies ei ole töissä niin hän voisi hoitaa enemmän kotia ja lasta ja sä saisit vapaata? Jos se ei onnistu niin palkkaa hoitoapua, ainakin tämän mies voisi kustantaa? Kuulostaa ihan hullulta sun elämä. Meillä mies hoitaa aina viikonloppusin enemmän ja siivoaa myös että minä saan hengahtää kotona. Miehen ei sit tarvii viikolla paljoa osallistua kotihommiin tai muihin. Asun muuten keski-euroopassa jossa edes tasa-arvo ei ole samalla tasolla kuin suomessa. Voi tietty olla et olen vaan tosi vaativa

 

Miehellä kolmivuorotyö ja joka kolmas viikonloppu vapaalla. Joten säännöllisesti tuo viikonloppuhomma ei onnistu.
Todellakin pitäisi omaa aikaa ottaa enemmän,mutta aina sen ottaminen ei vaan ole niin helppoa.
Kaikki kaverit on lapsellisia,joten menepä kylään rentoutumaan,kun toisten lapset melskaa vieressä.No tämmöistä se varmaan on useimmilla.Pitäisi kait iloita siitä,kun näkee vaihteeksi toisten lapsia omien sijaan.
Ainut keino on keksiä joku harrastus,mitä toteuttaa sitten säännöllisesti. Onneksi miehen lapsi oli viikonlopun mummollaan,joten minä sain irtiottoa lapsesta ja lapsi sai täyttä huomiota mummon luona.

 

Näin avioerolapsena on aika hurja lukea teidän mielipiteitä ja suhtautumista miehen lapsiin! :/ Kyllä lapsi ihan varmasti vaistoaa tilanteen, eikä ainakaan kiltimmäksi/helpommaksi tuosta muutu.

Itse onneksi sain tuntea olevani tasa-arvoinen uusien lasten kanssa ja äitipuoleni on hyvä ystäväni nyt aikuisena. Pidämme keskenämme yhteyttä ja hän kokee omat lapseni täysin lastenlapsikseen =)

Tsemppiä aikuiset, itse olette elämänne valinneet, tietäen että siihen kuuluu myös miehen lapset. Isä kantakoon myös vastuun kaikista lapsistaan tasapuolisesti :kieh:

 

Miten sitten jotkut vanhemmat adoptoivat lapsia, ihan jopa kaukaa, ulkomailta? Monesti heillä on omiakin ja silti rakkautta riittää aivan ventovieraalle lapselle...Käsittämätöntä tuollainen itsekeskeinen ajattelu, ettei jaksa eikä halua miehen lapsia! Jos omia lapsia rakastaakin, niin voisi miehen lapsia edes sietää!! Ja jos heidän käytöksensä on huonoa, niin siihen on varmasti syynsä. Tietysti omat on aina omia ja heitä rakastaa eri tavalla, mutta kylmiä väreitä kulkee, kun lukee näitä juttuja, miten miehen lapset ovat karmeita. Ajatelkaapa: sinun lapsesi voivat olla exäsi uudelle niitä inhokkeja!

 

JOtenkin tuntui kanssa pahalta lukea miten suhtaudutaan miehen lapsiin. JOs rakastatte miestänne ja olette hänet elämänkumppaniksenne ottaneet ja hyväksyneet myös hänen lapsensa elämäänne, koska lapsi on osa miehen elämää, niin miten ihmeessä voitte valittaa tilannetta? Ei kai se lasten syy ole että nykypäivänä joka toinen perhe on uusperhe. Koittakaa nyt jaksaa antaa rakkautta niille lapsille jotka nyt ei biologisesti ole teidän!

 

Ja taas täällä ruvetaan syyllistämään äitipuolia, vaikka kyse oli alunperin siitä, ettei lapsen OMA isä osallistu tarpeeksi ja välitä. Ehkäpä on itse tilanteen valinnut (kaikkea ei tosin voi etukäteen tietää), mutta päävastuun täytyy silti olla biologisilla vanhemmilla. Mielestäni myös adoptiotilanne on täysin eri. Silloin nimenomaan halutaan tämä lapsi, miehen lapset vain tulevat paketissa halusi sitä tai ei.

 

Noi kommentit oli varmaan mulle joka ei hoida ja vastaa miehen lapsesta. Selvennän: Miehen lapsi on ihan ja kiltti. todella pidän hänestä ja on aina tervetullut meille. Asumaan häntä en ottaisi kuitenkaan. Minusta lapsen etu on että kun hän vierailee niin isällä on aikaa hänelle. Ei hän minua tule katsomaan. Hän on tasavertainen sisarus yhteisille lapsilleni ja tulemme esim. tukemaan hänen opiskelujaan siinä missä omienikin (tämä on minun ideani) Adopitio on eri asia, minä en halua adoptoida kenekään lasta en mieheni enkä kenekään muun. Minulle riittää omat 2. Minun ja lapsen välit ovat hyvät en vain hoida häntä. Tämä tarkoittaa sitä että teemme paljon yhdessä perheenä tai joskus mieheni viettää omaa aikaa lapsensa kanssa. En ymmärrä miksi minun pitäisi vastata mieheni lapsesta jolla on molemmat vahemmat. Kohtelen lasta ihan niin kuin muitakin, ei se siitä ole kiinni. Omasta mielestäni tämä on jopa lapsen etu. Ihan normaalia uusperhe elämää. Ei minun tarvitse hoitaa kaikkia lapsia vain koska olen äiti ja nainen. Peräänkuulutan miehen velvollisuuksia. UUSIOÄIPPÄ: voisiko mies vaihtaa pois vuorotyöstä, olisihan tämä lapsenkin etu ja ennen kaikkea perheen etu? Etsi itsellesi harrastus ja ota omaa aikaa. Kukaan ei tarjoa sitä jos et itse tee aloitetta!

 

\

Miten sitten jotkut vanhemmat adoptoivat lapsia, ihan jopa kaukaa, ulkomailta? Monesti heillä on omiakin ja silti rakkautta riittää aivan ventovieraalle lapselle...Käsittämätöntä tuollainen itsekeskeinen ajattelu, ettei jaksa eikä halua miehen lapsia! Jos omia lapsia rakastaakin, niin voisi miehen lapsia edes sietää!! Ja jos heidän käytöksensä on huonoa, niin siihen on varmasti syynsä. Tietysti omat on aina omia ja heitä rakastaa eri tavalla, mutta kylmiä väreitä kulkee, kun lukee näitä juttuja, miten miehen lapset ovat karmeita. Ajatelkaapa: sinun lapsesi voivat olla exäsi uudelle niitä inhokkeja!

Kyse ei nyt ollutkaan siitä ettenkö hoitaisi tai huolehtisi, vaan jos luit edes alkuperäistä juttua niin siitä kävi kyllä ilmi, että ajatuksena oli kirjoittaa että miksi mies ei hoida omaa lastaan, vaan kaikki jää yksin minun kontolleni. Missään en ole tuonut ilmi että miehen lapsi oli karmea ym. vaan en pelkästään siedä vaan minusta hän on miellyttävä lapsi, lapsi siinä missä muutkin lapset, mutta hän ei kyllä ikinä saa paikkaa sydämmessäni siinä kohtaa missä oma lapseni saa.

 

\

\

Miten sitten jotkut vanhemmat adoptoivat lapsia, ihan jopa kaukaa, ulkomailta? Monesti heillä on omiakin ja silti rakkautta riittää aivan ventovieraalle lapselle...Käsittämätöntä tuollainen itsekeskeinen ajattelu, ettei jaksa eikä halua miehen lapsia! Jos omia lapsia rakastaakin, niin voisi miehen lapsia edes sietää!! Ja jos heidän käytöksensä on huonoa, niin siihen on varmasti syynsä. Tietysti omat on aina omia ja heitä rakastaa eri tavalla, mutta kylmiä väreitä kulkee, kun lukee näitä juttuja, miten miehen lapset ovat karmeita. Ajatelkaapa: sinun lapsesi voivat olla exäsi uudelle niitä inhokkeja!

Kyse ei nyt ollutkaan siitä ettenkö hoitaisi tai huolehtisi, vaan jos luit edes alkuperäistä juttua niin siitä kävi kyllä ilmi, että ajatuksena oli kirjoittaa että miksi mies ei hoida omaa lastaan, vaan kaikki jää yksin minun kontolleni. Missään en ole tuonut ilmi että miehen lapsi oli karmea ym. vaan en pelkästään siedä vaan minusta hän on miellyttävä lapsi, lapsi siinä missä muutkin lapset, mutta hän ei kyllä ikinä saa paikkaa sydämmessäni siinä kohtaa missä oma lapseni saa.

Sori :ashamed: En ole kirjoituksellani tarkoittanut ketään uusio-vara-tai mitään muutakaan äitiä henk.koht. Ihan yleisesti vaan tuntuu pahalta, kun näitä kaikkia juttuja on lukenut, miten negatiivisesti suhtaudutaan miehen lapsiin. Kirjoitukseni saattoi nyt vain kolahtaa johonkin tiettyyn ihmiseen...
Tottakai vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsistaan. Itsekin olen uusperheellinen, mutta lapset ovat jo kaikki isoja ja alkuvaikeuksista on selvitty. Olen hyväksynyt miehen lapset, eivät kylläkään asuneet meillä. Mies on hyväksynyt minun lapset osana perhettä, on siis tajunnut että minä ja lapset olemme koko paketti.

minusta hän on miellyttävä lapsi, lapsi siinä missä muutkin lapset, mutta hän ei kyllä ikinä saa paikkaa sydämmessäni siinä kohtaa missä oma lapseni saa.

Kirjoitinkin jo tuolla aiemmin että omia lapsia rakastaa, tottakai, aivan eri tavalla kuin muiden. Heidän eteensä tekee normaalisti tunteva ja välittävä vanhempi kaikkensa, että heillä olisi hyvä olla.

 

\

Näin avioerolapsena on aika hurja lukea teidän mielipiteitä ja suhtautumista miehen lapsiin! :/ Kyllä lapsi ihan varmasti vaistoaa tilanteen, eikä ainakaan kiltimmäksi/helpommaksi tuosta muutu.

Itse onneksi sain tuntea olevani tasa-arvoinen uusien lasten kanssa ja äitipuoleni on hyvä ystäväni nyt aikuisena. Pidämme keskenämme yhteyttä ja hän kokee omat lapseni täysin lastenlapsikseen =)

Tsemppiä aikuiset, itse olette elämänne valinneet, tietäen että siihen kuuluu myös miehen lapset. Isä kantakoon myös vastuun kaikista lapsistaan tasapuolisesti :kieh:

Samaa mieltä,tulee oikein paha mieli kun valitatte lapsista jotka ei ole teidän omia.Kaikella kunnioituksella:samalla tavallahan lapset joutuvat sietämään teitä ihan niinkuin te lapsia.Puhukaa miestenne kanssa asiat selviksi ettei tarvitse käyttää lapsia välikappaleena.Kyllähän aikuiset tietää että lapset ymmärtävät ja huomaavat asioita paljon enemmän kun arvaammekaan.Mä oon kanssa avioerolapsi ja mun äitipuoleni hehkuttaa aina kun on niin tasapuolinen kaikille lapsille,omillensa ja meille jotka olemme tulleet hänelle miehen kylkiäisinä.Ja höpöhöpö.Senkin voin ymmärtää että omat on kuitenkin omia mutta ei tarvitsis kuitenkaan puhua sellasta mitä ei tarkoita.

 

Hyökkäys tuli äitipuolia vastaan. On helppo ensinäkin arvostella,kun ei ole samassa tilanteessa. On eri asia olla "mukava ja rakastava" miehen lapsille muutaman viikonlopun verran kuukaudessa,kuin joka ikinen päivä.

Adoptio on huono vertauskohta uusioperheelle,koska adoptiossa lapsi halutaan. Lapsi on siis toivottu ja haluttu ja rakkauskin häneen syntyy helpommin,koska lapsi on oma.

Äitipuolia täällä syyllistetäään,vaikka me todella kannammme vastuuta toisten lapsisita,ilman mitään korvausta tai kiitosta keneltäkään. Isovanhemmat kyttäävät,kuinka meidän "janipetteriä" hoidetaan ja se ei aina ole mukavaa.

Entä miten olisi biologisten äitien syyllistäminen,jotka mielellään vietetävät mukavampaa ja huolettomampaa elämää ilman omia lapsiaan.Entä ne äidit jotka käyttävät huumeita ja joita ei voisi vähempää kiinnosta oma lapsi. Näiden äitien lapsia me hoidamme,mutta kuka saa haukut?

 

itsekkin ns.äitipuoli(en pidä tuosta sanasta) =)! kyllä sitä kiitosta ei koskaan tule vaikka kuinka päin venyy toisen lapsen takia, ja totuus on se ettei lapsi ole minun, vaikka minä häntä varmaan hoidan enmmän kuin biovanhemmat!! lähiäidin menoilla tärkeysjärjestyksessä ykkössija, ja isä taas käy töissä, minä olen oiva huolenpitäjä kun olen äippälomalla kotona!! mielelläni lasta katsonkin, ja huolehdin kuin omastani, mutta jos joskus olen asettanut oman menoni hoitamisen edelle, kyllä muitetaan ex rouvan taholta haukkua ja ryöpyttää,ja itsekkääksi leimata!!
ja nyt sitten ex oli miettinyt että lapsi voisi ollakin meillä aina to-ma niin saisi isäkin tavata enemmän lastaan, kiva ajatus, mutta kun tuo isä on pe ja ma pvät töissä, minähän sen lapsen hoidan!! eli taitaa olla ex rouvalla oma lehmä ojassa!!! jopa mieheni ymmärsi ettei siinä mitään järkeä ole, ainakaan sen suhteen että hän lastaan enemmän tapaisi lisäämällä 2 arkipäivää tähän vanhaan kuvioon!!

eli minä kun olen aikoinani lapsellisen miehen valinnut ja häneen rakastunutm on minun velvollisuus hoitaa hänen ja ex naisen lapsi, aina kun ex naisella menoja, minun on joustettava ja ymmärrettävä elää vieraan lapsen ehdoilla, sekä hoitaa omakin lapsi!!kukaan ei sitten näe bioäitiä jolle on tuskaa selviytyä omasta vkolopustaan lapsen kanssa, kun menojalka vipattaa ja reissuja olisi, minulla sellaiseen ei oikeutta ole,tosin en kyllä moista elämää vietäkkään, sillä minulla on pieni lapsi kotona, jonka mukaan elän!! miksei näiltä yh äideiltä koskaan odoteta samaa, mikä oikeus heillä on mennä ja syyllistää muita jos ei aina olla hoitamassa lasta,kun bileet kutsuu!!

 

\

Niin,yleensä miehen lapsia on vaikea rakastaa tai ylipäätään kiintyä heihin. Omiaan on halunnut,odottanut ja kenties imettänyt ja hoitanut vauvana,joten heihin on aivan eri tavalla kiintynyt.
Mutta silti on tälläisiä perheitä,kuten meillä,jossa minä hoidan miehen ja hänen ex:n lapsen. Exät eivät aina ole kykeneviä lasten hoitoon,on mielenterveysongelmaa,päihdeongelmaa tai kumpaakin.
Silloin on pakko valita,jatkaako parisuhdetta ja hoitaa toisten lasta vai lopettaako suhde.
Usein nämä lapset,jotka ovat kokonaan äitiensä hylkäämiä myös oirehtivat,kuten meillä. Joten eivät ole lapsia helpoimmasta päästä.
Eli tavallaan tämä on myös valintakysymys,mutta toisaalta kenenkään ei pitäisi joutua hoitamaan toisten lapsia ilman minkäänlaista hengähdystaukoa tai niin,että on vastuussa ainoana.
Tässä tullaan klassiseen asetelmaan. Nainen hoitaa kodin ja lapset,mies käy töissä ja tekee miesten työt kotona. Näin ei mielestäni uusperheissä voi olla,nämä perheet eivät kestä tätä vanhanaikaista asetelmaa.
Miesten täytyisi se ymmärtää.

Minä ymmärrän hyvin tuon sun asetelman, vaikka eri näkökulmasta asiaa katselenkin. Eli olen omille lapsilleni etä-äiti täysin vastoin omaa tahtoani. Olen "normaali", työssäkäyvä, terve, alkoholiongelmaton ts. ihan TAVALLINEN ihminen. OIkeuden päätöksellä lapset vaan satuttiin määräämään isän luo asumaan :'(

oikeusprosessin ajan lasten isän uusi kumppani vakuutti olevansa hyvinkin halukas hoitamaan ja huolehtimaan MINUN lapsistani. Moneen kertaan sitä häneltä kysyin, ymmärtääkö hän, mihin on ryhtymässä, koska kokemuksesta kyllä tiedän, ettei lasten isä paljonkaan lasten hoitoon tai muuhun arhen pyöritykseen osallistu! Ja aina vastaus oli se, että kuinka tärkeitä lapset hänelle ovat ja kuinka hän on valmis tekemään kaikkensa lasten eteen :saint:

Mun ex on kovin voimakas persoona ja mulla on vahva aavistus, että tuo uusi kumppani vaan toisteli noita ex:n hänelle suuhun laittamia sanoja!
Nyt kun tätä uutta arkea on eletty puolisen vuotta, lasten jo ihan ulkoisesta olemuksesta huomaa, ettei isän uusi puoliso jaksa hirveesti kiinnostua esim. lasten vaatetuksesta (= esim. sadekelillä päiväkodissa ilman sadevaatteita tms.). Samoin lasten täällä meilläoloajat pitenee kaiken aikaa (no sehän sopii mulle, on vaan naurettavaa, että isä saa kaikki rahalliset etuudet ja LÄHIisän statuksen)

Mutta mä kyllä ymmärrän erittäin hyvin tuota ex:ni uutta puolisoa. En ees oleta, että se nainen rakastais mun lapsia kuten omiaan ja uskon, että alkaa olla katkera, kun huomaa, että se käytännön vastuu lapsista jää todella hänelle, eikä lasten isälle :kieh: Mutta säälittävää on musta se, että se ei uskalla sanoa lasten isälle mitään!, koska se suuttuu :kieh:

Mutta kyllä mun moitteet lähtee myös niille isille, jotka sysäävät kaiken vastuun omista lapsistaan uudelle "äitipuolelle".
Mut muistetaan, että kaikki etä-äidit ei ole lapsensa hylänneitä yhteiskunnan ulkopuolella eläviä luopioita!!

 

Oletko sinä hullu? Sano suoraan ettei sovi. En minä ainakaan exän menojen mukaan mieheni lasta hoitasi. Sitä varten on lastehoitajat joita saa ihan maksamalla palkkaa. Jos suostut exän vaatimukseen niin turha itkeä jälkeen päin kun et jaksa. Vieras naisihminenhän sinä olet et mihesi lapsen äiti. Mä en edes suostu et mieheni lapsi tulee meille joka viikonloppu, meillä tapaamiset on joka toinen viikko. Haluanhan tietenkin viettää aikaa ihan vain ydinperheemme kesken vaikka olemmekin uusperhe. Lapsi ei siis asu luonamme vaan vierailee

 

Toivon etten pahoittanut mieltäsi etä-äiti. Siksi yleistys,koska minulla on ainakin sellainen käsitys,että olet etä-äitinä harvinaisuus,viittaan siihen,ettei sinulla ole mitään itseaiheutettua ongelmaa.
Meilläkin isäntä esittää hyvää isää,vaikka päävastuu on minulla.

Ehkäpä ajan kuluessa saatkin lapset luoksesi kokonaan. :hug:

 

kunpa asiat olisvatkin vieras noin yksiselitteisiä!! johan mainitsin että joka kerta kun olen kieltäytynyt hoitamasta, olen itsekäs, mieheni lasta hyljeksivä idiootti..senkin uhalla olen kieltäytynyt!! samoin jos meillä on yhdessä mieheni kanssa joku sovittu juttu, tai mieheni töissä, tämä sama kuvio toistuu, meillä ei ole sananvaltaa tässä asiassa!!! ja olemme väsyneet tappelemaan!!

mutta viime aikoina kun olemme olleet itsekkäitä,ja emme ole pystyneet ottamaan etälasta extrana tänne, onkin tapahtunut sitä että kun lapsi tulee tänne pe, lähtee vasta su tai ke, koska äiti ei olekkaan kotona ottamassa lasta vastaan,tällä varmistaa että varmasti saa tahtonsa läpi!!minäkään en niin sydämetön ole, ettenkö kantaisi tällöin vastuuta mieheni lapsesta kun hän töissä, ja exä tavoittamattomissa!!! mutta kylläpä on reilua äidiltä,kyllä hän voi tehdä tätä, ilman että kukaan lähtisi häntä moittimaan, hän on YKSIN lapsen kanssa, häntä pitää ymmärtää, jos ei ymmärretä ollaan tosi joustamattomia ja itsekkäitä meidän päässä!!

en itkekkään täällä minkään muun takia, vaan sen,kun aina tuo lähiäiti on niin pyhä neitsyt maria, että kaikki muu ympärillä on täyttä p.askaa!! hän saa sysätä vastuun muille, hänen ei tarvitse jaksaa,mutta muiden ympärillä täytyy kantaa hänelle kuuluva velvollisuus väsymättä, ja kaikenlisäksi vielä maksaa hänelle siitä että ottaa vastuun YKSIN!!!
minulla tapana myös ajatella mieheni lasta, se että hänellä on meillä hyvä olla, saa minut jaksamaan!! mutta kirjoitin koska hämmästelen sitä kuinka vähän me uudet puolisot todellakin saamme kiitosta tästä kaikesta, meitä jaksetaan haukkua ja syytellä, vaikka mitä tekisimme!!en ikinä vaan voisi kuvitella että tapahtuipa mitä hyvänsä,voisin luopua lapsestani, kun en jaksa!!! tuon pienen ihmisen eteen teen kaikkeni, ja jos en jaksa, haen apua että jaksan enkä luovuta!!!