jaksamista

Olen pienen keskospojan äiti. Mieheni sairastaa masennusta, eikä pysty olemaan tukenani arjessa. Käytännössä hoidan kotonani sekä miestä että lasta. Valvon yksin yösyötöt ja koetan pärjätä päivät väsyneenä jatkuvassa epätietoisuudessa päivien kulusta. Mieheni keskittyy vain itsensä hoitoon, ja odottaa sitä minultakin. Tilanne on nytkin se, että kun en jaksanut paneutua häneen, hän läksi ulos. Olisin tahtonut nukkua vaikka nyt, koska yöllä se ei jälleen onnistunut. Minulle on tärkeintä vauvan hyvinvointi, keskityn häneen.
 
Sinulla yksi lapsi, etkä jaksa? Jätä miehesi, koska masennus vaikuttaa myös lapseen. Ei semmoista elämää pidä lapselle tartuttaa. Mielenterveysongelmat siirtyy vanhemmilta lapsille, jos lapset joutuvat asua semmoisessa ympäristössä. Sorry, kun en osaa sanoa lohduttavaa. En vaan tajua äitejä jotka valittaa miehestään, mutta jatkaa elämää semmoisen miehen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hupiaelämään;29415349:
Sinulla yksi lapsi, etkä jaksa? Jätä miehesi, koska masennus vaikuttaa myös lapseen. Ei semmoista elämää pidä lapselle tartuttaa. Mielenterveysongelmat siirtyy vanhemmilta lapsille, jos lapset joutuvat asua semmoisessa ympäristössä. Sorry, kun en osaa sanoa lohduttavaa. En vaan tajua äitejä jotka valittaa miehestään, mutta jatkaa elämää semmoisen miehen kanssa.
Ajattelitkohan nyt loppuun asti(?) Masennuksesta kyllä yleensä paranee ja perhekö sitten sairauden takia rikkomaan, höpöhöpö. MT ongelmat ei nyt mitenkään automaattisesti siirry lapsille vaikka perheenä asutaan masennuksesta sairastavan kanssa, miksi ihmeessä sellaista kuvittelet. Minä kyllä voin samaistua tilanteeseen ja ymmärrän, että jonnekin on hyvä vuodattaa jaksamisesta, vaikka olisikin vain yksi lapsi. Toivottavasti aloittajan tilanne on helpottanut jo tähän mennessä.
 

Yhteistyössä