Jatkuvaa taistelua 3-luokkalaisen läksyjen kanssa

Kertokaapas minulle jotain konsteja, joilla voisin helpottaa lapsen läksyjen tekemistä. Meillä ne ovat jatkuvan taistelun aiheita, en tahdo enää oikein jaksaa ja konstit on vähissä.

Olen koettanut porkkanaa ja keppiä. Ei suju kummallakaan tavalla.

Pojalla on kirjoittaminen vaikeaa, äidinkielen kaunokirjoituskirjasta on sivukaupalla läksyjä siis vanhojakin tehtäviä tekemättä. Saattaa istua ja 'tehdä' läksyjä tuntikaupalla, koko ajan saa olla muistuttamassa, vähintää ajatukset pojalta harhautuvat muualle. Minun ei ole mahdollista koko ajan istua vieressä, minulla on lisäksi 2- ja 4-vuotiaat pojat. Aikaa pitää olla heillekin, ja olemme uusperhe, esikoinen on siis minun lapseni, en voi vaatia miestäni tässä asiassa auttamaan.

Olen luvannut mukavia asioita, olen kieltänyt jotain mukavia juttuja, mm. uimaan menon, kun läksyt eivät ole tulleet tehdyiksi. Tuntuu, että saan huutaa palosireeninä, eikä silti mene jakeluun, että ne läksyt ovat vain hänen omaksi parhaakseen. Samoin jatkuvaa taistelua käydään oman huoneen siivouksesta, vaatteiden tuomisesta pyykkiin, ne kun tuppaavat jäämään tasan siihen mihin herra ne jättää.

Minusta tuntuu, että saan koko ajan olla siivoamassa pojan jälkiä.

On vaativa työ ja kaksi pienempää lasta. Vinkkejä, vinkkejä, etenkin tuohon läksyjen tekemiseen! Opettajan kanssa olen jo keskustellut, ajattelin ottaa yhteyttä myös kouluterveyden hoitajaa, jos hän osaisi vaikka neuvoa eteenpäin.

 

Meillä vuosi sitten sama tilanne, pojallani todettiin Add ja vaikea lukihäiriö.
Ja KYLLÄ voit miestäsi vaatia auttamaan, vaikkei olekaan hänen lapsi..olettehan perhe.

 

Kolmasluokkalaisen äiti minäkin ja melkoista tuskaa täällä myös läksyjen kanssa. Poika ei oikeastaan edes tiedä mitä minäkin päivänä on annettu tehtäväksi tai että miten niitä pitäisi tehdä. Esim päivästä toiseen ihmettelee luku- ja työkirjojen yhteyttä. Aiemmin sujunut matikkakin on alkanut kangertelemaan. Olen (sen minkä suinkin vaan ehdin muilta lapsilta ja työltä) alkanut tehdä pojan kanssa yhdessä läksyjä, ettei hän aivan putoa kärreiltä. Istun vieressä ja koko ajan ohjaan ajatuksiaan oikeaan suuntaan enkä päästä hairahtelemaan sivupoluille. Näin saamme tehtävät valmiiksi noin tunnissa, yksin häneltä menisi koko ilta ja itkun kanssa. Onkohan tokan ja kolmannen luokan välillä iso harppaus koulutyön vaatimuksissa, vai onko poikani vain mennyt taaksepäin?

 

\

Meillä vuosi sitten sama tilanne, pojallani todettiin Add ja vaikea lukihäiriö.
Ja KYLLÄ voit miestäsi vaatia auttamaan, vaikkei olekaan hänen lapsi..olettehan perhe.

Minä vannon E-EPAn nimeen ja opettajan kanssa yhteistyöhön. Meilläkin add-lapsi, ongelmia myös hienomotoriikassa.

Rohkeasti asia puheeksi opettajan kanssa, ehkä hänellä on käytännön vinkkejä.

 

meidan 3 luokkalaisella on vaikeuksia matematiikan kanssa.mm.kertolasku eimeinaa jaada mitenkaan mieleen.

 

Jos oman lapseni läksyt takkuaisivat samaan tapaan, tekisin kolme tehokasta liikettä. Kavereiden kanssa ei ole mitään asiaa leikkiä, eikä myöskään tietokoneelle mennä, eikä myöskään katsota mitään tv:stä ennen kuin läksyt on tehty. En myöskään suostuisi istumaan lapseni vieressä läksyjen ajan, ellei kyse ole todellisesta osaamattomuudesta. En myöskään hyväksyisi hutiloiden tehtyjä suorituksia.

Haluaisin nähdä sen tenavan, johon eivät nämä konstit muutamassa viikossa pure.

Poikien ajatukset on helppo lukea, miksi panostaa läksyihin, kun kuitenkin saan pelata, olla kavereitten kanssa ja katsella telkkaria. Kukahan olikaan se fiksu. joka sanoi, että jokaisella lapsella on rajansa, jolloin homma lähtee toimimaan. On kyse vanhempien viitseliäisyydestä, haluaako sitä selvittää!

 

\

Jos oman lapseni läksyt takkuaisivat samaan tapaan, tekisin kolme tehokasta liikettä. Kavereiden kanssa ei ole mitään asiaa leikkiä, eikä myöskään tietokoneelle mennä, eikä myöskään katsota mitään tv:stä ennen kuin läksyt on tehty. En myöskään suostuisi istumaan lapseni vieressä läksyjen ajan, ellei kyse ole todellisesta osaamattomuudesta. En myöskään hyväksyisi hutiloiden tehtyjä suorituksia.

Haluaisin nähdä sen tenavan, johon eivät nämä konstit muutamassa viikossa pure.

Poikien ajatukset on helppo lukea, miksi panostaa läksyihin, kun kuitenkin saan pelata, olla kavereitten kanssa ja katsella telkkaria. Kukahan olikaan se fiksu. joka sanoi, että jokaisella lapsella on rajansa, jolloin homma lähtee toimimaan. On kyse vanhempien viitseliäisyydestä, haluaako sitä selvittää!

Olisipa ihanaa, jos asia olisi näin yksioikoinen =)

 

\

Jos oman lapseni läksyt takkuaisivat samaan tapaan, tekisin kolme tehokasta liikettä. Kavereiden kanssa ei ole mitään asiaa leikkiä, eikä myöskään tietokoneelle mennä, eikä myöskään katsota mitään tv:stä ennen kuin läksyt on tehty. En myöskään suostuisi istumaan lapseni vieressä läksyjen ajan, ellei kyse ole todellisesta osaamattomuudesta. En myöskään hyväksyisi hutiloiden tehtyjä suorituksia.

Haluaisin nähdä sen tenavan, johon eivät nämä konstit muutamassa viikossa pure.

Poikien ajatukset on helppo lukea, miksi panostaa läksyihin, kun kuitenkin saan pelata, olla kavereitten kanssa ja katsella telkkaria. Kukahan olikaan se fiksu. joka sanoi, että jokaisella lapsella on rajansa, jolloin homma lähtee toimimaan. On kyse vanhempien viitseliäisyydestä, haluaako sitä selvittää!

Olisipa tosiaan näin yksi oikoista. Jos katsoo nimimerkkiäni, huomaa, että minulla on kaksi muuta lasta, kun rankaisen yhtä, saavat pienemmätkin rangaistuksen, siis jos esimerkiksi estän tv:n katselun. Kiellän kyllä tv:n katsomisen ennen kuin läksyt on tehty.

Meillä poika ei saa tartutuksi tehtäviin edes koulussa, ei häiriköi siellä, mutta ei vaan saa niitä tehdyksi. Samaa taistelua käydään lapsen isän luona ja isovanhempien luona.

Niin että minä haluaisin nähdä, kun tämä kirjoittaja tulisi laittamaan meidän poitsua järjestykseen.

Meillä läksyt tulevat parhaiten hoidetuksi, jos minulla on aikaa istua vieressä, mies on kuitenkin paljon poissa iltaisin, ja näiden kahden pienemmän kanssa on myös vietettävä aikaa, pienin on siis alle 2.

Meillä on siis yritetty rangaistuksia, peruttu uimisia, retkiä, viikkorahoja, ei ole päässyt kaverin luo jne. On yritetty myös porkkanaa, luvattu esim. että leivotaan yhdessä, kun hoitaa läksyt hyvin viikon ajan.

Mutta minä kävin lukemassa tuosta ADD:Stä, ja natsaa kyllä niin täysin omaan poikaan ettei ole tosikaan. Jo pojan ollessa pieni, olen väsynyt tavaroista huolehtimiseen. Hukkaa jatkuvasti jotain, ja juuri kuvauksissa oleva se, ettei lapsi saa tartuttua tehtäviin, sopii hyvin myös omaan poikaani. Eli seuraava osoite on varmaan lääkäri.

E-Epaa ostin myös kun sitä oli minulle jo aiemmin suositeltu.

 

Omalääkärin kautta saa lähetteen eteenpäin, tosin perhe- ja kasvatusneuvolan kautta pääsee myös testeihin. Meillä diagnoosien saaminen auttoi suunnattomasti.

Keskimmäinenkin tytär aloittaa tukimukset keväällä. Saa laittaa yv:tä, jos haluaa jakaa kokemuksia...

 

Olen samaa mieltä kanssasi poikia3, että haluaisin nähdä miten saa lapsen noilla keinoilla tekemään läksyt.
Meillä miehen tytöt 9 ja 7 asuvat äidillään ja juuri viime viikolla keskustelivat, että äiti ei jaksa enää tapella 9v lapsen kanssa. On tapellut 2 vuotta - tyttö uskoo ainoastaan isäänsä ja minua. Viime viikolla isänsä pyysi puhelimeen, että olisi keskustellut miksi on kotona riidellyt koko viikon ja koulutehtävät tekemättä eikä tottele äitiään ja noudata sovittuja sääntöjä (samaa ollut siis pari vuotta), niin näytti keskaria äidilleen ja juoksi ovesta pihalle. On sanottu, että jos ei homma toimi kotona, niin iskä puuttuu siihen ja sitä tyttö ei taas halua. Ei oikein tiedetä pelkääkö vai häpeääkö, kun ei noudata isän kanssa sovittuja sääntöjä eikä tule puhelimeen vai onko jotakin muuta. Eikä oikein tiedä mitä lapsen päässä liikkuu, kun ulosanti tosi vaikeaa . Nyt keskustelevat siitä, että josko muuttaisi kevääksi meille. Aina, kun tyttö kotona suuttuu, niin kuulemma alkaa pakkaamaan kassiaan ja on muuttamassa iskälle. Ei sitä kyllä tiedä miten se onnistuisi, mutta helpottaisi äitiä ja pikkusiskoa, koska hän ei enää halua olla kotona vaan haluaa vkl:ksi isovanhemmille.

Menee pitkäksi ja ehkä aiheen ohikin =)

Ymmärrän täysin äitiä, kun ei jaksa, mutta haluaisin ymmärtää lastakin. Ei ole sekään minusta reilua, että kaikki lapselta kielletään. 9v tytön kohdalla viime keväänä puhuttiin, että jos kiellettäisiin koripalloharkat, mutta ei haluta, että aiheutuisi taas se, että lopettaisi sen.

Olen koulussa töissä erityisluokalla ja viimeksi eilen yksi poika ei suostunut tekemään mitään käsityötunnilla. Kun kokeiltiin normaaleja keinoja, niin poika alkoi itkemään. Joka päivä lapsille saa keksiä porkkanoita joilla saadaan tunti menemään hyvin. Kyllä meillä koulussa kuunnellaan kotiväkeä siinä kuinka paljon millaisiakin läksyjä lapsille annetaan. :hug:

Meillä tapeltiin pienenä lotona nuorimman veljeni läksyistä aina. Äitini istui monta tuntia illassa veljeni kanssa ja teki läksyjä. Veljeni itki ja äitini väsyi. Isämme oli tuolloin harvoin kotona töiden vuoksi ja 7- luokalla veljeni siirtyi koulukotiin käymään koulua. Jos äitini ei olisi päättänyt laittaa veljeäni pois kotoa, niin uskon, ettei hän nyt olisi töissä ja avoliitossa vaan jossakin aivan muualla. Koulukodissa todistusnumerot nousi huimasti, käytös muuttui - olenkin monta kertaa mielessäni ja henkilökohtaisesti kiittänyt opettajaa tästä. Minusta meillä käytös johtui isän poissaolosta. Minusta poika tarvitsee isän mallin, josta tietää, että välittää vaikka ei olisikaan läsnä. Veljelleni ei ole tehty mitään diagnoosia. :flower:

Meni oikeasti pitkäksi =)
Ja aiheen ohitsekin =)

Toivon jaksamista teille kaikille jotka taistelette läksyjen kanssa =)

 

\

Jos oman lapseni läksyt takkuaisivat samaan tapaan, tekisin kolme tehokasta liikettä. Kavereiden kanssa ei ole mitään asiaa leikkiä, eikä myöskään tietokoneelle mennä, eikä myöskään katsota mitään tv:stä ennen kuin läksyt on tehty. En myöskään suostuisi istumaan lapseni vieressä läksyjen ajan, ellei kyse ole todellisesta osaamattomuudesta. En myöskään hyväksyisi hutiloiden tehtyjä suorituksia.

Haluaisin nähdä sen tenavan, johon eivät nämä konstit muutamassa viikossa pure.

Poikien ajatukset on helppo lukea, miksi panostaa läksyihin, kun kuitenkin saan pelata, olla kavereitten kanssa ja katsella telkkaria. Kukahan olikaan se fiksu. joka sanoi, että jokaisella lapsella on rajansa, jolloin homma lähtee toimimaan. On kyse vanhempien viitseliäisyydestä, haluaako sitä selvittää!

No tänne voit tulla vaikka heti katsomaan tuollaista tapausta jolle ei nuo keinot tehoa. Kolme viikkoa poika istui huoneessaan pohdiskelemassa läksykirjojen ääressä ja itki itkemistään. Läksyt venyivät ilta myöhäksi kunnes oli pakko käydä aina selän takana sanomassa että kirjoita seuraava sana. Pojalta jäi vallan ulkoilut, kaveri ja kaikki muut tekemiset harrastuksineen päivineen. Se aiheutti vain sen että pojasta tuli ärtyisä, väsynyt ja alkoi lihoa. Koulussakin alkoi ilmetä ongelmia, poika ei jaksanut keskittyä lainkaan tunnilla vaan haaveili sielläkin. Sen jälkeen päätimme että istumme pojan vieressä ja valvomme että tekee läksyt, vaikka sitten itkien. Nyt on alkanut sujumaan paremmin ja voin jo hetkeksi poistua vierestä. Eikä itkuakaan tule enää kuin niinä päivinä kun on paljon läksyjä.

 

Kyllä tokaluokalta on suuri harppaus kolmannelle luokalle! Kolmosella viikkotuntimäärä kasvaa, tulee uusia oppiaineita ja tutuissakin oppiaineissa tulee paljon uutta, vaativaa asiaa. Jos yhtään helpottaa, niin voin kertoa, että neljäs luokka on yleensä helpompi.

Mutta ehdottomasti ota yhteyttä opettajaan ja kerro näistä ongelmista. Pyydä tai tarvittaessa vaadi, että lapsesi saa erityisopetusta koulussa. Jos asia ei etene oman opettajan kautta, ota suoraan yhteyttä erityisopettajaan, kouluterveydenhoitajaan, koulupsykologiin ja rehtoriinkin- jatka, kunnes asia kuullaan ja sille tehdään jotain!

Koulutyö on tarkoitettu koulupäivän aikana tehtäväksi, kotiläksyjen tarkoitus on vain kerrata ja varmistaa koulussa opeteltuja asioita. Kuulostaa sekin oudolta, että vaikka kaunokirjoituksesta tulee kerralla tosi paljon läksyä! Eikä ole oikein, että läksyihin menee alaluokilla monta tuntia illassa. Olen itse aina vanhemmilta kysellyt, miten läksyjen teko sujuu ja kuinka paljon niihin menee aikaa. Mielestäni läksyjen tekoon ei saisi normaalisti mennä puolta tuntia enempää- kokeisiin valmistautuminen on sitten eri asia.

Läksyt ovat toki lapsen työtä. eivät vanhempien. Moni lapsi tarvitsee silti vielä kolmannella luokallakin vanhemman tukea ja apua läksyissään. Hyvä käytäntö on sellainen, että lapsi alkaa tehdä läksyjä itsekseen, mutta vanhempi puuhailee lähettyvillä ja tulee lapsen pyytäessä vähän vinkkaamaan, miten päästään asiassa eteenpäin, ja sitten taas lapsi jatkaa itsekseen.

Voimia taisteluun lapsesi hyväksi!!!

 

Älkää nyt hyvät ihmiset laittako rangaistukseksi liikuntaharrastuksesta poisjääntiä tai ulkoilun lopettamista! Juuri liikkuminen ja ulkoilu auttavat lasta jaksamaan. Myykää mielummin pelikone pois tai laittakaa televisio hetkeksi kaappiin. Pelatkaa lautapeli aina ennen ja jälkeen läksyjen. Lukekaa kirja.

Jos opettaja ei tiedä läksynteon vaikeuksista, hän antaa samat läksyt joka lapselle. Jos opettaja tietää, että läksyjen teko on hankalaa, hän eriyttää läksyjä. Joskus vanhemmat sanovat opettajalle, että kotona ei ole mitään hätää läksyjen teossa, vaikka olisikin.

Onko lapsilla aikuisten nälkä? Onko lapsella ikävä sitä vanhempaa, joka ei asu kotona? Tunteeko lapsi olevansa syyllinen eroon? Ärsyttääkö lasta katsoa, kun äiti halailee uuden isäpuolen kanssa?

Onko lapsella lukihäiriötä, onko jommalla kummalla vanhemmalla ollut vaikeuksia oppimisessa? Perheneuvolan testejen kautta saa diagnoosin, jos lapsella on jokin erityisvaikeus.

 

Jos yhtään helpottaa, niin myös sellaisia lapsia täytyy patistaa läksyjen tekoon, jotka osaavat kyllä. Lapsi saattaa heitellä kirjoja ja sanoa, että "En tee" vaikka kaikki olisikin helppoa. Lasten näköjään pitää kapinoida siinä asiassa, missä hänellä on valta.

 

Meillä samanlaista. Läksyjen teko on lähinnä painajaista.
Syksyllä väännettiin monta tuntia illassa ja minulta jäi koti työt ja muut tekemättä. Meillä myös isä pois iltaisin ja alle 2v. pikkuveli löytyy. Olin yhteydessä opettajaan joka rauhoitteli vaan, että hienosti tyttö koulussa pärjää ja jotkut lapset nyt on sellaisia läksyjen kanssa. Sanoi ettei puolta tuntia kauempaa pitäisi joutua läksyjä tekemään eikä vanhempien suhteettomasti auttamaan.
Päätin tylysti vähentää läksyissä auttamista. Jos joku asia ei onnistunut vaikka miten auttoi sanoin vaan jonkun ajan yrittämisen jälkeen, että vie tämä tehtävä takaisin kouluun opelle ja sano tarvitsevasi apua. Kohta läksyt alkoi luistaa paremmin...tai sitten ei.
Tyttö alkoi ilmoittelemaan aina vaan useammin jo tehneensä läksyt kun tulin kotiin. Välillä tarkastelin läksyjä, mutta kuulemma ope tarkastaa läksyt koulussa.
Nyt sitten ei kokeissa olekkaan päässyt läpi (ei ole edes kertonut kokeista etukäteen). Ilmeisesti on hutaissut läksyt tai jättänyt usein tekemättäkin. Enkussa ei ole opetellut sanastoja ajallaan ja vaikeahan niitä on oppia edellisenä iltana yhtäkkiä kerralla.
Nyt täytyy taas palata kädenvääntö politiikkaan. Tytöllä on todettu ongelmia omantoiminnanohjauksessa, omien taitojen arvioinnissa suunnitelmien teossa, kuulon varaisessa muistissa ja pientä ongelmaa keskittymisessä. Kai nämäkin ongelmat liittyvät siihen.
Opettajan mielestä mitään ongelmaa ei ole. Tyttökin kyllä kertoo koulussa pyörittelevänsä usein vaan kynää kun ei pysty keskittymään. Kavereita ei ole kun "muut yrittää olla niin isoja eivätkä enää leiki". Opettajan mielestä silti kaikki menee ongelmitta.

 

Meilläki poika 3. luokalla. Ymmärrän kyllä että ei eläväistä ja liikunnallista poikaa voisi vähempää kiinnostaa läksyjen lukeminen. Pakkopullaa ne yleensä ovat. Lapsihan se 3. luokkalainen vielä on. Valvon ja neuvon läksyt mahdollisuuksien mukaan. En vaadi liikaa, sillä jo koulupäivät ovat itsessään melko pitkiä. Poika tietää että läksyt tehdään ja sitten voi alkaa kavereita jne. 3. luokalla on läksyjen määrä lisääntynyt huomattavasti. Kokeita on tämän tästä (enkun sanakokeita paljon) matikassa mennään nopeaa jne. Keskittymisessä tehtäviin olisi kyllä parantamisen varaa.

Meillä tulee reissuvihkoon merkintä, jos on 3x läksyt olleet tekemättä ja joutuu koulun jälkeen tekemään. Jos ei osaa tarpeeksi englannin sanakokeissa joutuu jäämään heti laiskanläksylle jne...

 

Onko lapsilla aikuisten nälkä? Onko lapsella ikävä sitä vanhempaa, joka ei asu kotona? Tunteeko lapsi olevansa syyllinen eroon? Ärsyttääkö lasta katsoa, kun äiti halailee uuden isäpuolen kanssa? </div></div><!-- /quote2 -->Minä olen eronnut pojan isästä vuonna 2000, joten tämä ei ole mikään tuore juttu tämä ero. Poika viettää isänsä luona 10 päivää kuukaudessa, siis keskimääräistä enemmän, tosin siellä lapsia onkin sitten hänen lisäkseen 4. Mutta uskon silti, että lapsella on ikävä sitä vanhempaa, joka ei ole paikalla. Uskon myös, että ero asia on työstetty jo loppuun, ja lapsi ei usko olevansa syyllinen eroon.

Isäpuoli muutti taloon 2002, ja hän on pojalle hyvin läheinen ihminen, eikä meillä enää eletä mitään kuherrusvaihetta. Isäpuoli on siis pojalle yhtä tuttu kuin oma isä, jollei jopa tutumpi, kun enemmän aikaa täällä kotona viettää.

Missä tahansa perheessä, jossa on pieniä lapsia, isommalle jää vähemmän aikaa. Tämä on varmasti ollut se kovin paikka, poika ehti 5 vuotta olla se ainut lapsi, paitsi isänsä luona, joka sai jakamattoman huomion, ja nyt pienemmät tarvitsevat apua ruokailussa, hygieniassa jne. Yritän silti tehdä esikoisenkin kanssa asioita ihan kaksin, viikottain käymme esim. uimassa.
<!-- quote2 --><div class="forumQuote">Lainaus:<div class="forumQuoteText2"> Onko lapsella lukihäiriötä, onko jommalla kummalla vanhemmalla ollut vaikeuksia oppimisessa? Perheneuvolan testejen kautta saa diagnoosin, jos lapsella on jokin erityisvaikeus.

Minulla itselläni on lukihäiriö, sitä ei ole koskaan diagnosoitu, mutta tunnistan sen selvästi edelleen, vokaaliparien kirjoittaminen on tosi vaikea edelleen. Poika on ollut erityisopetuksessa, lukemaan oppiminen kesti pitkään, nyt se sujuu heinosti, nyt hän on erityisopetuksessa kirjoittamisen vuoksi. Olen ollut yhteydessä erityisopettajaan ja terveydenhoitajaan. Toivottavasti vyyhti alkaa purkautumaan. Kokeet pojalla on mielestäni menneet tosi hyvin esim matikka 27/30, enkku 36/40, eli ihan fiksu poika kuitenkin. Kotiläksyjen kanssa vaan takutaan.