Jatkuvasta narinasta (mummo narisee)

Miten ihmeessä pitäis suhtautua äitiini joka aina meidän vieraillessa narisee kun tullaan väärään aikaan ja kuinka koira hermostuu kun lapset riehaavat ja sohvalla ei saa lapset olla ettei paskaannu.

Nyt kun olen joutunut käyttämään äitiäni lasten vahtina viime viikolla ollessani koulun pääsykokeissa ja tänään pitää päästä nikamanniksauttajalle niin hän ilmoitti ettei sitten enää tällä viikolla ole käytettevissä ihan kuin olisin pyytänyt.

Mä alan vaan todella olla täynnä tätä tilannetta ja ilmotinkin että tullaan seuraavan kerran jouluna jolloin ei tulla aattona vaan jompana kumpana joulupäivänä. No hänen mielestään pitäis nimenomaan tulla aattona, johon sanoin että korkeintaan joulukirkkoon lähdetään kotoa aattona.

Eipä äiti valittele veljilleni ja varsinkaan nuorimmalle veljelleni tulemisista lastensa kanssa. Juu ja sit kehtas sanoo perinnöstä jo, että jättää kaikki arvokkaammat nuorimmalle veljelleni, koska hän oli muka ainut joka antoi hänen tavaransa takaisin kun hän (äitini) muutti takaisin Suomeen ja oli kaikki tavaransa jakanut niin ettei niitä tarvitse palauttaa.


Mä siis puhisen täällä. :kieh:

 

Tuntuukohan äidistäsi että on tullut vanhaksi ja väsyneeksi.
Olen huomannut itsestäni että en enää oikein jaksa siivota lasten jälkiä, enkä kyllä omianikaan.

Minä hoidan omaa lapsenlastani pari kertaa vuodessa. Kylässä käydään puolin ja toisin muutaman kerran vuodessa. Välimatkaa on puolen tunnin verran autolla.

Joulun aikaan vaihdamme lahjat ennen joulua. Tapaamme sitten joko tapanina tai uuten vuotena. Minusta nuoret tulevat kylään silloin kun heille sopii ja minä olen lapsenvahtina jos minulle sopii.

Toivoisin kyllä että tyttäreni tulisi pesemään minulle ikkunat keväällä. Muutenkin kaipaisin siivousapua, mutta enpä taida pyytää kun heillä itselläänkin on ikkunat pesemättä.

 

vastaanpa tähänkin. eli sille mummille joka toivoi tytärtään ikkunan pesuun a jotka käy kylässä kun heille sopii..

lasten kanssa kyläily vaatii aina jotain suunnittelua. on päikkärit ja syömiset yms aikataulut. jos mies on töissä niin on vielä miehen aikatulut. tai jios molemmat vanhemmat on töissä niin aikaa on perin vähän..no, siitä kun oma äitini tuli äidiksi on jo yli 30vuotta ja hänestä ainakin joissain asioissa huomaa kuinka asiat ovat muuttuneet ja kuinka hän ainakin on unohtanut kuinka väsyttävää lastenhoito voi olla..

sen lisäksi etä nykyään moni äiti hoitaa kodin lapset ja käy vielä töissä, nin monen perheen rahaasiat ovat aika heikoilla kantimilla opinto ja asunolainoineen kun taas usein mummolla on jo kodit maksettu yms ja rahaa jää monella matkusteluun yms. eli en pahalla tarkoita enkä tarkemmin asiaa teidän kohdalla tiedä, mutta totta on että lasten kanssa ei aina ehdi omiakaan ikkunoita pestä, saati sitten oman äidin. mummoikäisellä saattaa jo olla sen verran rahaa että otaisi ulkopuolisen siivoojan vaikka kertaluonteisesti ne ikkunat pesemään ja maksaisi vielä vaikka tyttärelleen ikkunan pesut! näin teki oma äitini ja oli todella ihana ylläri!
se 30e mitä se ikkunanpesu suunnilleen maksoi niin itse en ikinä olisi raaskinut kun sillä rahalla me neljä henkeä syödään viikko, mutta äidilläni oli hyvin varaa.

 

Niinpä, on ikkunat täynnä taaperoikäisen kuopuksen rasvaisia kädenjälkiä, eikä ikkunoiden pesu ole aivan tärkein työ siltikään tällä hetkellä, monta muuta kun lasten kanssa oleminen, lukeminen, ruoanlaitto, ja ne kaikki muut pakolliset menee edelle, ja sitten ei tahdo jäädä energiaa millekään, joka ei ole aivan pakollista. Puhumattakaan että pienten lasten kanssa lähtisi jonkun toisen ikkunoita pesemään.

Totta on, että eniten kulutusta ovat lisänneet (eilisen lehden mukaan) yli 45-vuotiaat. Nuorilla on keskimäärin aika vähän rahaa, ja lapsiperheillä. Asumiskulut ovat korkeat siellä, missä työpaikat ovat. Jos puolet palkasta menee asumiseen, niin ei siinä tarvitse miettiä, mihin se lopun käyttää. kun on ruoka ostettavat perheelle, vakuutukset, kaikki muut laskut, auton pitäminen, jota työn vuoksi tarvitsee ym. Tiukkaa on rahan kanssa, ja suurin syy juuri nuo korkeat vuokrat, jotka on nousseet vuokrakaton poistamisen jälkeen (1995) aivan älyttömästi.

Sen sijaan eniten rahaa on tilastojen mukaan kaikkeen ekstraan juuri vanhemmilla ihmisillä, joilla nuo asunnot on maksettu, ja jotkut vielä saavat vuokratulojakin.

Varmasti mummonkin tytär ilahtuisi ikkunanpesuavusta ja muustakin palkallisesta avusta jos vain mahdollista. Tietysti on poikkeuksia, vähävaraisiakin vanhuksia, mutta keskimäärin aika usea saa sijoitettu a eläkkeestäkin kivasti, vaikka rahaa on matkusteluun ym. ylimääräiseen, mikä aika usealla lapsiperheellä on poissuljettu vaihtoehto. (tottakai esillä ovat nämä it-rikkaat perheet, mutta keskimäärin rahaa on vähän kun tilastoja katsoo, esille pääsevät poikkeukset).

 

Niinpä niin.
Kun nuorilla on oma kotitalo yli 170 m2, on 2 autoa ja tulot bruttona yli 5000 euroa kuussa + lapsilisät sun muut. Niinpä tuli toivomus että mummi antais joululahjat rahana. Jättäisinköhän joulukuun lääkkeet ostamatta. Siitä sais muutaman kympin joulurahaa.
Mummin eläke on 700 euroa kuussa bruttona. Revi siitä. Ja kyllä nuorilla on aikaa riehua erilaisilla kursseilla ja harrastuksissa useammin kuin joka toinen päivä.

Vaan mummilla on ajatus: kun seuraavan kerran pyydetään lapsenhoitoapua niin mummilla on ikkunanpesu juuri silloin. Seuraavalla kerralla myös koska mummi on niin hidas pesemään ikkunoita. Ja kun rahasta tulee puhe niin mummin rahat on menneet taksikyyteihin kun nuorilla ei ole aikaa kuskata mummia.

Jouluruokia en nyt laitakaan. Nuoret saavat vain kahvia ja keksejä. Ei tule itsetehtyä lanttulaatikkoa eikä kinkkua kun mummi ei jaksa nyt kun on niin paljon siivottavaa.

Kävin itse nuorena töissä ja hoidin lapset yksinhuoltajana. Jos nyt ei kaksi aikuista saa yhtä kouluikäistä lasta hoidettua niin että ehtisivät vähän jelppiä mummoa kerran vuodessa niin mummillakin alkaa olla kovasti kiirettä ja väsyä.

Ymmärrän kyllä että pienen lapsen kanssa on touhua, mutta ei siinä voi kahden aikuisen illat ja viikonloput mennä kokonaan.

 

Minun mielestä sinä kuulostat katkeralta, kateelliselta ja ilkeältäja itsekkäältä ihmiseltä, joka mietit vain mitä muut voivat tehdä sinun hyväksi etkä toisinpäin.

Tyttärelläsi on todennäköisesti isot lainat päällä talon maksusta, ja se vaatii molempien työssäkäynnin. Ei ole helppoa varmasti, ja ne kurssit ovat ehkä pakollisia nykyaikana että saa pitää työpaikan, niin on kehitettävä itseään ammatissaan. Kuvailit niitä riehunnaksi. Mikään työ ei ole nykyaikana varmaa, ja se aiheuttaa tyttärelläsi ja häne perheelleenkin ehkä väsymystä. Suurin osa heidän palkastaan saattaa mennä lainan maksuihin, ja mitä ihmettä heidän palkkansa ja asuntonsa koko tai autojensa määrä sinua niin kauheasti jurppii. Todennäköisesti tarvitsevat autot työssä käymiseen.

itse olet todennäköisesti eläkkeellä, ja eläkkeesi koko on yli kaksi kertaa suurempi kuin minimiäitiyspäiväraha tai kodinhoidontuki. Aktiivi-iässä olevat ihmiset maksavat sitten vielä vuokraa tai asuntolainaa, eivät pelkästään sähkön ja veden. ja asumiskulut ovat isot nykyään sekä oman ostaneilla että vuokralaisilla.

mitä tulee lääkkeisiin, varmaan suurin osa yli 50-vuotiaista ostaaa itselleen kolesterolääkkeitä tai verenpainelääkkeitä, jotka johtuvat molemmat vaivat ylipainosta. kun ei ajattele vain omia vaivojaan, vaan hankkii muutakin sisältöä elämään, laihtuu, niin saa nekin lääkkeet lopettaa.

Jos olet eläkkeellä, on mielestäni todella itsekästä vaatia tytärtäsi, joka käy töissä, pesemään sinun ikkunoitasi. eikö sinun pitäisi pestä hänen ikkunat, kun hän käy töissä ja on lapsi ruokittavana ja hoidettavana?

Tottakait voit tehdä kuten haluat. lopeta lapsenlapsesi hoitaminen ja älä kutsu heitä joulunviettoon. ovat varmasti tyytyväisiä kun pääsevät katkeran itsekkään ihmisen kanssa viettämästä aikaansa. sinä olet tehnyt päätöksesi omassa elämässäsi, ne eivät ole sinun tyttäresi vika, että olet yksin joutunut lapsesti hoitamaan. olet itse vastuussa oman elämäsi kulusta, ei tyttäresi.

 

Niinpä.
Vastatkoon lapset itse omista lapsistaan.
Turha tulla vanhaa ihmistä vaivaamaan.
Eikä olis pitänyt antaa ilmaiseksi isoa taloa lapsille. Olisi pitänyt myydä ja pistää itse rahat menemään.
Ja autonkin lahjoitin että olisi molemmilla ajopelit.
Kyllä on nykynuoret itsekkäitä.
Odotetaan vanhoilta ihmisiltä rahaa ja palvelua eikä kiitoksen sanaa saa.

 

\

Niinpä.
Vastatkoon lapset itse omista lapsistaan.
Turha tulla vanhaa ihmistä vaivaamaan.
Eikä olis pitänyt antaa ilmaiseksi isoa taloa lapsille. Olisi pitänyt myydä ja pistää itse rahat menemään.
Ja autonkin lahjoitin että olisi molemmilla ajopelit.
Kyllä on nykynuoret itsekkäitä.
Odotetaan vanhoilta ihmisiltä rahaa ja palvelua eikä kiitoksen sanaa saa.

Ikävästi on asiasi ja jotenkin katkera elämälle

Annoitko lastesi ymmärtää että antaessasi talon ja auton ilmaiseksi kauppaan kuuluu mummista huolehtiminen?

Olen itsekin jo mummi vasta yhdelle lapselle, mutta toivon kovasti että mummitettavia lisää tulee.(anopillani on jo 30)
Meillä on jo kolme omillaan asuvaa lasta ja heitä on autettu mahdollisuuksien mukaan elämän alkuun, mutta vain ihan ilman takaisin maksu vaatimusta. Nautin suunnattomasti kun nään nuortemme pärjäävän hyvin ja olevan onnellisia se ei ole poissa minulta vaikka "maallisella mammonalla" heitä olisi auttanutkin(rahalla, autokoulumaksuin sekä omat autot jokaiselle ostettu)

Hoidan mielelläni mumitettavaa että nuoret saisi sitä "omaa aikaa" oli he sitten kaksin kotona tai menossa, sekin on tärkeää. Olen senkin puolen nähnyt kun vanhemmat uupuvat.


=) =)

 

Hoidan mielelläni mumitettavaa että nuoret saisi sitä "omaa aikaa" oli he sitten kaksin kotona tai menossa, sekin on tärkeää. Olen senkin puolen nähnyt kun vanhemmat uupuvat.


=) =)
[/quote]

Mistäs noi hymiöt hyppäs?

 

Kyllä täytyy sanoa että vaikeeta on varmaan molemmissa päissä. Lapsiperheet tarvitsisivat apua isovanhemmiltaan, ja tietysti isovanhemmat nuoremmilta. Rahaa tuskin kenelläkään on liikaa. Mutta olisi hyvä muistaa että meillä on kuitenkin velvollisuus huolehtia perheenjäsenistä, puolin ja toisin. Varmaankin olisi syytä etsiä sellainen tasapainoinen vaihtoehto, jossa kummatkaan eivät lopahda ja hommat luistaisi. Aina on toivomisen varaa, tuskin koskaan on kukaan täysin tyytyväinen, oma asenne ratkaisee. Mutta koettakaa olla kuitenkin ymmärätäväisiä toisianne kohtaan, älkääkä katkaisko välejänne toisiinne kokonaan kuitenkaan. Minä tiedän miten ikävää se voi olla, koska äitini hylkäsi minut koska en täyttänyt hänen toiveitaan. Ei ole ikkunoita joita pestä eikä lapsenvahtia ollut näkyvissä. Ite oon koettanut pärjäillä!

 

äippä

hylkäsikö äitisi sinut jo lapsena vai nyt aikuisena? surullista. mutta toisia emme voi muuttaa.

 

\

. Niinpä tuli toivomus että mummi antais joululahjat rahana.

Vaan mummilla on ajatus: kun seuraavan kerran pyydetään lapsenhoitoapua niin mummilla on ikkunanpesu juuri silloin. Seuraavalla kerralla myös koska mummi on niin hidas pesemään ikkunoita. Ja kun rahasta tulee puhe niin mummin rahat on menneet taksikyyteihin kun nuorilla ei ole aikaa kuskata mummia.

Jouluruokia en nyt laitakaan. Nuoret saavat vain kahvia ja keksejä. Ei tule itsetehtyä lanttulaatikkoa eikä kinkkua kun mummi ei jaksa nyt kun on niin paljon siivottavaa.

Ihan tervettä itsekkyyttä. Luulen että alkuhämmennyksen jälkeen nuoret ilahtuvat kun sinulla on omaakin elämää ja tahtoa. Voihan olla, että olet niin ahkerasti pyytänyt lapsia hoitoosi, että he eivät kehtaa pyytää lapsenvahtia muualta siinä pelossa että loukkaisivat sinua.

Monissa perhissä on jo niin paljon leluja että sinne ei toivota yhtään lisää. Vaateasioissakin monet ovat kovin tarkkoja värien ja tyylien yhteensopivuudesta. Rahalahjat ratkaisevat silloin monta pulmaa.

Kun tiedän mikä vaiva joulun ruokatarjoamisissa on, käyn paljon mielummin kylässä vain kahvilla. On noloa olla aina vaivaksi ja jättää jälkeensä iso tiski. Kahvittelun jälkeen kaikilla on hyvä mieli. Mieluusti tuon myös kahvileivän tullessani, sopisiko tämä?

 

Onnensirkalle: onko se mummin hoitamista jos kerran elämässä kävisi pesemässä ikkunat.

Kyllä nykynuoret jättävät vanhukset todella heitteille jos tuonvertainen on liikaa toivottu. Onneksi en ole ääneen sanonut toiveitani.

Nyt rupeankin oikein valitusvirsien kanssa olemaan vanha ja väsynyt. En esitä mitään reipasta ikinuorta mummia joka hypähtää aina apuun kun nuoret vähänkin vinkaisevat. Niinhän ne nuoretkin valittavat kun ei ole varaa käydä taas Karibianristeilyllä tai muualla kauempana. Ja lapsen ratsastustunnitkin maksavat. Mummihan niitä on tähän asti kustantanut, mutta nyt mummin rahat menevätkin palveluyrityksille ja muuhun omaksi iloksi.

No, tokihan nautin omasta olostani vaan olin ajatellut että vuorotellen oltais toistemme apuna. Mutta kun ei niin ei. Opetteln olemaan katkera vanha ämmä.

 

pahapa sitä on mennä toisten asioita arvostelemaan.
sitä kyllä ihmettelen kun tuo mummi on talon ja auton LAHJOITANUT että mitäs tuo verottaja sanoo koko talon lahjoittamisesta?? aika erikoiselta kuulostaa. vai maksavatkohan sitten isoja ennakkoperintö veroja?

noh oli miten oli. itselläni on ihanat välit omaan mummooni. ikää jo kohta 80v. ja silti, minä en pese mummon ikkunoita eikä hän hoida lapsiani, on siihen liian vanha. mutta pari kertaa viikossa tapaamme kyllä muuten.

äitini kanssa myös läheiset välit. äitini omasta halustaan ottaa lapsia yöksi kylään ja käy heidämn kanssan reissussakin yms. ja vasta käytiin yhdessä heurekassa yms. ja äitini maksoi koko reissun.

äidilläni on jopa oma asuntolaina, tosin on vielä työikäinenkin. mutta silti hänellä riittää halua ja rahaa viedä meitä tai lapsia reissuun.

itellä siihen ei todellakaan ole rahaa. minun huimat tuloni ovat alle 400e kuukaudessa käteen. lapsilisät meenee suoraan opintolainan lyhennyksiin. Mies tavallinen duunari eli palkka ei huima mutta sillä on kustannettafva auto, vakuutukset, laskut, jne. minun tuloni kun eivät riitä edes maksamaan vuokraa! eli kädestä suuhun on elettävä, mutta en valita.

kukin tyylillään, ja kyullä ne asiat toimii puolin ja toisin tai ei toimi.
eli jos mummi odottaa että lapset jotak hoitavayt omia lapsiaan ja käyvät töissä yms, tulevat juuri silloin kun mujmmin eläkekerhojen lomassa hänelle sopii ja siltikin valittaa, niin ei se kauaa toimi.

ja kyllä se mummous pitää lähteä sydämestä. eli meillä mummo, siis äitini, haluaa itse hhoitaa lapsiani silloin kun hänellä mahdollisuus, eli ei hoitoon tyrkytetä vaan hänelle lapsenlapet ovat tärkeitä. eli minusta mummous ei ole vain pelkkä sukulaisuus suhde. vaan mummon on haluttava olla mummo..

 

\

Onnensirkalle: onko se mummin hoitamista jos kerran elämässä kävisi pesemässä ikkunat.


*Eikä olis pitänyt antaa ilmaiseksi isoa taloa lapsille. Olisi pitänyt myydä ja pistää itse rahat menemään.
Ja autonkin lahjoitin että olisi molemmilla ajopelit. *

-Viittasinkin tähän*antaa ilmaiseksi talo=huolehdi minusta*
Kyllä toisista huolehtiminen ja välittäminen ilman mitään vaadetta kuuluisi hyvään elämään.


Onneksi en ole ääneen sanonut toiveitani.

-Ehkä tässä onkin se syy...asioista PITÄÄ puhua ja PYSTYÄ puhumaan, ei aina elämässä osaa eikä arvaa toisen ajatuksia ja niitä hiljaisia toivetat joita toiselta odottaa.


Nyt rupeankin oikein valitusvirsien kanssa olemaan vanha ja väsynyt. En esitä mitään reipasta ikinuorta mummia joka hypähtää aina apuun kun nuoret vähänkin vinkaisevat.

-Ei pidäkkään esitää muuta mitä on, jos on väsynyt ja vanha miksi pitää esittää ikinuorta?


nyt mummin rahat menevätkin palveluyrityksille ja muuhun omaksi iloksi.

-Näin pitääkin mennä ja sanoa ihan reippaasti ja selvällä suomen kielellä, että nyt mummi satsaa omaan hyvinvointiin ja nauttii vanhuuden päivistä niinkuin kuuluukin. Uskon että lapsenne sen ymmärtää ja tajuaa kun asioista vaan PUHUTAAN

No, tokihan nautin omasta olostani vaan olin ajatellut että vuorotellen oltais toistemme apuna. Mutta kun ei niin ei. Opetteln olemaan katkera vanha ämmä.

-ÄLÄ katkeroidu, vaan esti se elämänilo omaan elämääsi, mutta tapaa kuitenkin lapsenlapsia silloin kun itse katson parhaaksi muuten lapsenlapsilta jää jotain arvokasta elämästä pois.


Elämä on arvokasta vanhanakin :hug:

 

Jaa että muuten lapsenlapsilta jää jotain tärkeää pois.

Tuo todella kuvastaa nuorten ajattelua. Mummihan on sitä varten että lapsille jää jotain. Mummin tarpeista viis. Eikä kai mummille tarvitse mitään jäädäkään. Kuolkoon pois kunhan jättää paljon rahaa.

Kuvittelin että auttamalla nuoria antamalla ajoissa omaisuuttani pois, heillä olisi helpompaa ja ehtisivät myös käydä kylässä joskus, vaan kävikin päinvastoin. Nyt ollaan hienoja ja on paljon menoja ja kuluja.
Ja lahjaverothan maksoin minä tietenkin. Ja keittiöön kelpaa vain Alessin ruostumattomat.

Kyllä taas tunnen itseni ihan hölmöksi kun olen aina tyrkyttämässä apuani vaikka ei pyydetäkään. Pitäisi todella osata pyytää itse ja odottaa että toiset pyytää. Olen huomannut että kun joltain oikein kinutaan apua niin siitä kiitetään. Ja kyllä kiitos mielestäni kuuluu silloin jos saa jotain lahjaksi. Tosin eräät sukulaiseni eivät ole kiitelleet ylioppilaslahjoista ym. Taitaa olla sukuvika tuo kiittämättömyys.


Paljonko muuten laitatte joululahjoihin. Minä laitoin 300euroa jokaisen tilille, mutta keneltäkään ei ole tullut mitään tietoa että rahat olisi tullut tilille, kiitoksesta puhumattakaan. Luultavasti siirryn suklaarasioihin kuten anoppini, niin ei harmita niin paljon.


Ettekö te opeta lapsianne kiittämään saaduista lahjoista?

 

En tiedä oletko sinä tällainen mummi, mutta niin katkeralta kuulostat, että tuonpa yhden näkökohdan lisää: meillä mummi istui mieluummin lasi edessä olohuoneen sohvalla ja oli liian nuori mummiksi. Tarjosin aina apuani, milloin mihinkin, kun kylään menimme. Vein kukkia, yhden joulun vietimme siellä ja veimme muun lisäksi kinkun menessämme. Olin tarjoutunut tekemään myös osan ruoista valmiiksi. Välimatka oli pitkä, harvoin kävimme, mutta silloinkin ajankohta oli aina väärä. Joskus pyysimme lapsenvahdiksi illalla, että menimme miehen kanssa syömään. Tätä tapahtui n. 2 kertaa vuodessa. Mutta aina kuulin nälvimistä, arvostelua, haukkumista, vähättelyä. Ja sitten arvostelu, vertailu, haukkuminen alkoi kohdistua lapseen. Jonka jälkeen tulimme siihen tulokseen että tämä ei ole lapsille hyväksi ja päätimme pysyvän välimatkan olevan parempi vaihtoehto. Sitten jatkui haukkuminen selän takana. Ja se, ettei lahjoista ym. kiitetty, kun niitä lähetettiin, jos lähetettiin. Joka merkkipäivänä ja juhlapyhänä meillä pelätään etukäteen, mitä tällä kertaa on lapsille selitettävänä, muistavatko isovanhemmat vaiko eivät ja miten ja millaisilla viesteillä muistavat. Rahasta se ei heillä ole kiinni.
Eli tämän tarinan opetus mummille on se, ettei sillä rahalla osteta rakkautta, jos muuten ei ole mitään hyvää annettavaa. Rahalla ei poisteta pahoja sanoja ja ilkeyttä.

 

Ainakaan en istu lasi nenän edessä kun vieraita tulee.
Olen myös kysynyt mitä toiveita on nimipäivä-, synttäri- ja joululahjoiksi. En muista koskaan moittineeni lapsiani tai lapsenlapsiani mistään. Aina olen kehunut ja ihastellut heidän taitojaan.

Taidan vaan olla sellainen mummi joka on näkymätön ja huomaamaton kunnes lakkaa olemasta. Nyt odotan yhteydenottoja ja jos ei kukaan soita tai käy tai lähetä joulukorttia niin antaapi olla. Ensi jouluksi varaankin sitten reissun johonkin lomapaikkaan. Siitä olen haaveillut jo vuosia, mutta aina olen ajatellut että pitää laittaa toisille joulua. Tämä joulu on ensimmäinen kun en laita kinkkua enkä laatikoita. Olisi vaan niin mukavaa kutsua syöjiä joulupöytään.

Hyvää Joulua kuitenkin teille nuorille äideille ja jaksamista omien taakkojenne kanssa!

 

Hups millaista keskustelua täällä on käyty. Meillä tilanne on vaan se ettei meillä ole sitä rahaa kauheasti, mutta koitan jatkossa järjestää lastenhoidon niin ettei tarvitse mummoa vaivata saatikka sitten mummiakaan. Molemmat ovat alle 60 vuotiaita (mummo ja mummi siis) ja en todellakaan käytä turhanpäiväisissä vahtimisissa heidän apuaan, mutta kun pitää joskus päästä lääkäriinkin niin ei aina voi ottaa lapsia mukaan (varsinkaan gynekologille). Tänään minun piti mennä labraan verikokeisiin niin oli lapset mukana.

Toivon vaan että lapsemme saisivat samanlaisen kohtelun kuin muutkin lastenlapset, mutta esim. poikaamme ei halua kumpikaan mummoista vahtia kun on niin vaikeahoitoinen mukamas. Mutta tämä tästä tällä erää.

Hyvää joulua nyt kaikille mummoille, mummeille ja pienten ja isojen lasten vanhemmille :xmas: :wave:

 

\

Eli tämän tarinan opetus mummille on se, ettei sillä rahalla osteta rakkautta, jos muuten ei ole mitään hyvää annettavaa.

Tämä on niin totta! Se läsnäolo, lämpö ja rakkaus, helliminen ja jopa lelliminen, ne on niitä arvokkaita asioita joita mummo voi siirtää/antaa lapsenlapselleen ja näitä asioita pidän arvokkaana ja tärkeänä lapsenlapsen koettavaksi. kertoa voisi omasta elämästä (siitä kurjastakin jos niin) omista arvoista ja muusta minkä mummo tietää olevan elämässä tärkeää (se kiittämisen opettaminenkin jos omilta lapsilta se unohtuu).

Olen vasta yhdelle tosiaan mummi ja tunnen ja tiedänkin miten tärkeä olen tälle 2½v lapselle. Meidän perheessä on (vasta) 8 lasta joista osa ei ole edes bio.lapsia mutta niin rakkaita ja todennäköisesti yhdelle(hänen tuleville lapsilleen) tulen olemaan ei bio.mummi, mutta mummi kuitenkin sitten kun sen aika koittaa.

En enää ole nuori mutta en nyt kovin vanhakaan =) , onhan perheemme nuorin vasta vähän yli 1v.

Hyvää ja rauhallista joulua :hug: kera!

 

Hei!

Mielenkiintoista keskustelua!
Sopiikohan tähänkin sanonta: "Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa!"

Anoppini on jo kuollut. Mutta kovin hyvät välit ei sinnepäin ollut. Lahjat, joita hän aikoinaan osti, olivat hänen maullaan valittuja ja ei siis aina meille mieluisia. Mutta valittaa ei kehdannut. Toinen miniä olikin rohkeampi ja pyysi aina lahjat rahana ja osti itse mieleistään.

Yksi asia mistä pahoitin mieleni oli se, että hän sopi aina tapaamiset suoraan poikansa kanssa ja minulta ei kysytty, että sopiiko se minulle. Tietysti oli vähän pojankin vika, että toimi niin, mutta hän ei tahtonut pahoittaa yksinhuoltajaäitinsä mieltä.

Minulla on pieni asunto. Harmittelen jo nyt sitä aikaa kun omilla pojillani on perheet, että meille ei sovi kyläilemään. Haluaisin laittaa esim. joulua ja kutsua kaikki kylään.

Tällä hetkellä poikani sanoo, että kyllä minä sitten pidän sinusta huolta kun olet vanha ja saat tulla meille asumaan. No, sen näkee sitten - arvaan, että mieli voi vielä muuttua!

Joskus tuntuu, että jos lapset saavat kaikkea liian helpolla, kuten se kun "mummi" antoi talon ja osti auton, he eivät osaa arvostaa sitä.

Mielestäni jokaisen tulisi itse hankkia omat talonsa ja elää siten omien tulojensa mukaista elämää!

Muuten oma äitini, jolla olisi vähän annettavaakin, ei anna koskaan mitään lahjoja. Leuhkii vaan rahoillaan. Pikkusen harmittaa kun en saanut edes 50-vuotis lahjaa omalta äidiltä!

Hyvää joulua kaikille - vielä saan poikani jouluksi kotiin!

 

Tuo todella kuvastaa nuorten ajattelua. Mummihan on sitä varten että lapsille jää jotain. Mummin tarpeista viis. Eikä kai mummille tarvitse mitään jäädäkään. Kuolkoon pois kunhan jättää paljon rahaa.

haloo. tällä ei kyllä tarkoitettu rahaa, vaan yhdessäoloa, muistoja mukavista hetkistä. ei meillä jaeta kalliita lahjoja, mutta lapset ovat mielellään menossa mummoa ja isomummoa katsomaan..

Kuvittelin että auttamalla nuoria antamalla ajoissa omaisuuttani pois, heillä olisi helpompaa ja ehtisivät myös käydä kylässä joskus, vaan kävikin päinvastoin. Nyt ollaan hienoja ja on paljon menoja ja kuluja.
Ja lahjaverothan maksoin minä tietenkin. Ja keittiöön kelpaa vain Alessin ruostumattomat. Paljonko muuten laitatte joululahjoihin. Minä laitoin 300euroa jokaisen tilille, mutta keneltäkään ei ole tullut mitään tietoa että rahat olisi tullut tilille, kiitoksesta puhumattakaan. Luultavasti siirryn suklaarasioihin kuten anoppini, niin ei harmita niin paljon.


tuo on kyllä minusta jo hulluutta. sillä opetetaan vaan nuoret elämään yli varojensa. ja itse en suostuisi asumaan talossa joka olisi mieheni vanhempien maksama.. eihän se silloin tuntuisi omalta vaan miehen omalta.itselle tulisi olo että mies voisi koska vaan potkaista pihalle ja minä olisin aivan rahaton kun hänen vanhempansa olisi maksaneet kaiken. kyllä minusta pitää osata elää omien varojen mukaan ja hankkia yhteinen omaisuus talot yms itse.

Ettekö te opeta lapsianne kiittämään saaduista lahjoista?


meillä ei kalliita lahjoja jaella puolin eikä toisin. mutta kaikista lahjoista lapset osaavat kiittää ja itse myös.
ja minulle ainakin rahaa ja tavaraa tärkeämpää on läheisyys. käydään kylässä puolin ja toisin, nähdään useamman kerran viikossa ja ollaan paljon yhdessä ihan omasta halusta.
ja meillä kyllä yritetään painostaa mummoani käyttämään rahoja itseensä eikä panttaamaan niitä perinnöksi. eli minusta on parempi että mummoni nauttii itse keräämistään rahoista ja elämästä kun että lahjoittaisi rahaa meille ja olsi katkera..
eli ehkäpä se on parempi lopettaa kalliit lahjat teilläkin ja vaikka koko yhteydenpito.jos se kerran on noin ahdistavaa

 

meillä mummut hoitaa mielellään ja auttaa rahallisesti kykyjensä mukaan ja me taas vastavuoroisesti autamma heitä!oma äitini vasta 40 ja mummoni 63 mummalleni käymme kaupassa siivoamme ja muuta pientä ku selkä ja jalat vähän jo huonona, äitini ei vielä apua tarvitse mutta varmasti autamme kykyjemme mukaan kun se aika tulee! Anoppi myös auttoi meitä niin rahallisesti kuin lastenhoidossa mutta nyttemmin olen avusta kieltäytynyt kun ajatteli että kun hän meitä niin paljon auttaa saa myös elämästämme päättää!

 

Olen kerrassaan masentunut tästä keskustelusta. Tällaisia läpeensä paskoja me ihmiset sitten ollaan kun päästään anonyymeina kertomaan totuuksia. kyse OMASTA LAPSESTA!! Luultavasti tämä mummi-henkilö (hieman skeptinen olen hänen kirjoituksistaan..) on minun anoppini, sen verran ilkeä ja julma. Kiitollisuudenvelka kasvaa vain korkoa, mikään ei ole koskaan hyvin, silloin kun tarjotaan apua, ei käy. Sitten kun tarvitsisi apua ja tyttärellä on juuri kokous meneillään, paiskataan luuri korvaan. Näin on toiminut siis minun anoppini tyttärelleen.
Perinnöillä uhkaamiset olisi minulle jo syy rikkoa välit lopullisesti, varsin alhaista ja sikamaista puhetta!
Hävetkää tuollaiset mummit!! :ashamed:

 

Kyllä se totuus on vielä kamalampi. Usein sanotaan, että kaikessa on aina kaksi puolta, mutta olen sitä mieltä että ihan kaikessa ei ole kahta puolta. Anoppi ja appiukko voivat tehdä lastensa perheen elämästä helvettiä. Useimmiten tässä on toisena puoliskona poika ja pojan perhe, koska se häirikkö tässä on useimiten anoppi ja potee sitten jotakin traumaa. Tämä anoppi sitten omassa avioliitossaan useimmiten on pitänyt miestään tossun alla siten, että appiukkokin on leikissä mukana.
Sairaitahan nämä henkisesti ovat ja alkavat loppujenlopuksi itsekin uskoa omia juttujaan, joita ovat keksineet. Ulospäin annetaan oikein ystävällisen ja anteliaan ihmisen kuva.

Äitinä tätä on vaikea ymmärtää, äitihän tämäkin nainen on joskus lapsilleen ollut. Mutta olisin myös sitä mieltä, että sieltä taustalta löytyy jo miehen lapsuudesta laiminlyöntejä tms. välinpitämättömyyttä tämän äidin osalta.

Totuus on todellakin vielä kamalampi ja kiusaamisen muodot moninaiset.