Pilli
[quote title="20.12.2004 klo 08:38 vieras kirjoitti"]
Kyllä se totuus on vielä kamalampi. Usein sanotaan, että kaikessa on aina kaksi puolta, mutta olen sitä mieltä että ihan kaikessa ei ole kahta puolta. Anoppi ja appiukko voivat tehdä lastensa perheen elämästä helvettiä. Useimmiten tässä on toisena puoliskona poika ja pojan perhe, koska se häirikkö tässä on useimiten anoppi ja potee sitten jotakin traumaa. Tämä anoppi sitten omassa avioliitossaan useimmiten on pitänyt miestään tossun alla siten, että appiukkokin on leikissä mukana.
Olen huomannut saman, että yleensä (vaikkakaan ei tässä tapauksessa, koska mummi puhuu tyttärestään) mummo kiusaa pojan perhettä. Pojalta odotetaan jotain kuin palkkaa siitä, että äiti on kasvattanut poikansa, ei haluta päästää poikaa elättämään omaa perhettään, vaan ollaan käsi ojossa, vaikka omaisuutta on omakotitalon, sijoitusasuntojen ym. muodossa kertynyt kivasti, niin silti soitetaan pojalle kalliit lahjatoiveet ym. vaikka poika olisi opiskelija ja eläisi lainalla, ja vaikka asuisi itsenäisesti, soitellaan milloin vainn töihin lapsuudenkotiin, vaikka pojalla oma elämä ja perhe. Ja ymmärtäisi, jos olisi kyseessä varattomat vanhemmat, mutta kun on kyse hyväpalkkaisista duunareista, kouluttamattomia, mutta isän palkka lähellä kolme tonnia, ja äitikin palkansaaja.
Miksi tehdä lapsia ylipäätään, jos on ihminen, joka odottaa jokaisesta antamisesta vastalahjaa? Itse en odota omilta lapsiltani mitään sen vuoksi, että hoidan heidät ja ruokin ja olen turvana ja kustannan harrastukset sen mukaan mitä palkka antaa myöten. Minä olen heidät tehnyt tähän pahaan julmaan maailmaan. Minun kait se kuuluu heidät hoitaa ja saan vastalahjaa koko ajan joka herran päivä kun saan seurata heidän kasvua ja kehitystä. Jos he haluavat aikuisena pitää yhteyttä ja käydä ja jos saaan hoitaa heidän lapsiaan ja seurata heidänkin kehitystään, niin se on kaikki ekstraa. Omasta vanhuudestani eivät lapseni ole vastuussa.
Miehen vanhemmat osaavat tehdä elämästä helvettiä. esim. miehen pääsykokeisiin lukeminen ei onnistunut, kun isänsä soitteli ja pyysi ilmaiseksi rakentamaan vuokra-asuntoa tälle. Näin meni vuosia. Tajusin viimein että ulkomaille on mentävä, jos miehelle lukurauhaa toivoo, ja onnistuihan se. Elimme tuolloin minun opintorahalla ja miehen työttömyyskorvauksella. ja ilmaiseksi teetti isänsä töitä, jotta ei poika kirjastossa laiskottelisi. Kerrottavaa olisi vaikka miten paljon näistä vanhemmista. soitellaan jatkuvasti nyt ja pojan pitäisi ilmaiseksi tehdä paperihommia ym. vuokra-asioita hoidella, jotta vanhemmilla vuokratuloja riittäisi. Ei koskaan olla tuettu poikaa taloudellisesti opiskelussa mutta nyt kun on lainalla luettu, niin pojan kuuluisi auttaa ilmaiseksi, jotta vanhemmille kertyisi vuokratuloja.
No,noin kerran vuodessa nähdään nyt. Muuten elämä jatkuvaa hyväksikäyttöä.
Kyllä se totuus on vielä kamalampi. Usein sanotaan, että kaikessa on aina kaksi puolta, mutta olen sitä mieltä että ihan kaikessa ei ole kahta puolta. Anoppi ja appiukko voivat tehdä lastensa perheen elämästä helvettiä. Useimmiten tässä on toisena puoliskona poika ja pojan perhe, koska se häirikkö tässä on useimiten anoppi ja potee sitten jotakin traumaa. Tämä anoppi sitten omassa avioliitossaan useimmiten on pitänyt miestään tossun alla siten, että appiukkokin on leikissä mukana.
Olen huomannut saman, että yleensä (vaikkakaan ei tässä tapauksessa, koska mummi puhuu tyttärestään) mummo kiusaa pojan perhettä. Pojalta odotetaan jotain kuin palkkaa siitä, että äiti on kasvattanut poikansa, ei haluta päästää poikaa elättämään omaa perhettään, vaan ollaan käsi ojossa, vaikka omaisuutta on omakotitalon, sijoitusasuntojen ym. muodossa kertynyt kivasti, niin silti soitetaan pojalle kalliit lahjatoiveet ym. vaikka poika olisi opiskelija ja eläisi lainalla, ja vaikka asuisi itsenäisesti, soitellaan milloin vainn töihin lapsuudenkotiin, vaikka pojalla oma elämä ja perhe. Ja ymmärtäisi, jos olisi kyseessä varattomat vanhemmat, mutta kun on kyse hyväpalkkaisista duunareista, kouluttamattomia, mutta isän palkka lähellä kolme tonnia, ja äitikin palkansaaja.
Miksi tehdä lapsia ylipäätään, jos on ihminen, joka odottaa jokaisesta antamisesta vastalahjaa? Itse en odota omilta lapsiltani mitään sen vuoksi, että hoidan heidät ja ruokin ja olen turvana ja kustannan harrastukset sen mukaan mitä palkka antaa myöten. Minä olen heidät tehnyt tähän pahaan julmaan maailmaan. Minun kait se kuuluu heidät hoitaa ja saan vastalahjaa koko ajan joka herran päivä kun saan seurata heidän kasvua ja kehitystä. Jos he haluavat aikuisena pitää yhteyttä ja käydä ja jos saaan hoitaa heidän lapsiaan ja seurata heidänkin kehitystään, niin se on kaikki ekstraa. Omasta vanhuudestani eivät lapseni ole vastuussa.
Miehen vanhemmat osaavat tehdä elämästä helvettiä. esim. miehen pääsykokeisiin lukeminen ei onnistunut, kun isänsä soitteli ja pyysi ilmaiseksi rakentamaan vuokra-asuntoa tälle. Näin meni vuosia. Tajusin viimein että ulkomaille on mentävä, jos miehelle lukurauhaa toivoo, ja onnistuihan se. Elimme tuolloin minun opintorahalla ja miehen työttömyyskorvauksella. ja ilmaiseksi teetti isänsä töitä, jotta ei poika kirjastossa laiskottelisi. Kerrottavaa olisi vaikka miten paljon näistä vanhemmista. soitellaan jatkuvasti nyt ja pojan pitäisi ilmaiseksi tehdä paperihommia ym. vuokra-asioita hoidella, jotta vanhemmilla vuokratuloja riittäisi. Ei koskaan olla tuettu poikaa taloudellisesti opiskelussa mutta nyt kun on lainalla luettu, niin pojan kuuluisi auttaa ilmaiseksi, jotta vanhemmille kertyisi vuokratuloja.
No,noin kerran vuodessa nähdään nyt. Muuten elämä jatkuvaa hyväksikäyttöä.