Jos saisit valita: sektio/alatie?

Heh.. harvemmin SEKTIOLLA SYNNYTTÄNEET varmaan ovat sitä mieltä että vauva ei ole minun..
Itse tunsin heti oman tyttäreni ja yhteyden kun sain syliini + tunsin että häntä minä juuri viimeiset 9 kuukautta olen kantanut ja hänelle jutellut.
Ja kyllä siitä sektiostakin voi olla sotajuttuja..
Minusta on kiva tietää etukäteen jotta voi laittaa kaiken valmiiksi + hoitojärjestelyt esikolle.

-tunto palasi kesken-

 

Mä oon synnyttäny (heh heh) esikoisen hätäsektiolla, tuosta SYNNYTYKSESTÄ on nyt aikaa 1v6kk. Vieläkään en osaa sanoo mistä meinaan seuraavan puskee. Sektion jälkeen oli ehdottomasti kamalinta se että muut hoiti mun lastani ja mä sain maata sängys. Nyt kuitenki sektion kannalla, huomanna taas varmaan synnyttäisin alakautta.

 

mamika: siksi perhehuone oli ihan ehdoton että mies hoiti alkuun.. otetaan taas pikkukakkosen kohdalla perhehuone (jos ja kun toivottavasti taas saadaaan) ettei olla ihan hoitajien armoilla..

 

Meille ei annettu perhehuonetta heti kun olin niin huonos kunnos, saatiin se vasta 2 päivää synnytyksen jälkeen.

 

Sektioäideillä tuntuu olevan hyökkäys paras puolustus, karmeimmat synnytyskertomukset tulee sektioitujen äitien suusta... Minä en tahdo enkä tarkoita loukata ketään sillä faktalla, että sektio on oikeastikin leikkaus, ei synnytys. Ei se vähennä kenenkään arvoa äitinä, mutta onhan se tosiasia että sektioitu äiti ei ole synnyttänyt äiti, vaan leikattu. Tästä riittää varmaan taas rääpimistä, joten olkaatte hyvät
Itselläni takana hyvä alatiesynnytys, jossa ponnitusvaihe meni vähän pieleen. Kesti 40 min ja vauvalta katosi sydänäänet, tehtiin valtava eppari ja viisi kätilöä auttoivat lasta maailmaan minun ponnistaessani. Vauvalla oli hapenpuute ja hän syntyi sinisenä, solisluu katkesi matkalla. Pystyin kävelemään normaalisti kk päästä synnytyksestä ja istumaan 6vk päästä. Nyt on edessä toinen synnytys piakkoin, vauva on iso ja olen menossa pelkopolille siksi, että pelkään vauvan koon takia joutuvani sektioon, kun edellisenkin teki tiukkaa tulla maailmaan ja oli pienempi kuin tämä. Minusta on hyvä, että pääasiassa sektioita tehdään suomessa vain pakkotilanteissa, eikä äidin omasta halusta. Sekin kertoo osaltaan siitä, että lääketieteellinenkin näkökanta on normaalin alatiesynnytyksen kannalla, mutta sektio voi pelastaa sekä äidin että vauvan silloin kun kaikki raskaudessa tai synnytyksessä ei ole mennyt "normaalisti".
Itselleni on tullut sektiokertomuksia kuunnellessa sellainen ikävä olo, että nykyään kun kaiken pitää olla niin helppoa ja mukavaa, niin äidit "valitsevat" puhtaasti mukavuudenhalusta sektion voidessaan. "Onhan se kiva kun voi varata lapsille hoidon valmiiksi ja harrastaa kolmen viikon päästä jo seksiä.." Jotenkin aika kaukaista ajattelua minulle, mutta meitä on moneen junaan - ja suomessahan noita rautateitä riittää.

 

Kaksi alatiesynnytystä takana ja alatien koen oikeaksi minulle. Mulla on hirveä sektiopelko joten en henkilökohtaisesti ymmärrä kuka sen haluaa vapaaehtoisesti (siis ensisynnyttäjänä )
Koen kyllä että sektio on "synnytys" siinä missä muutkin itse kokisin jääneeni jostain paitsi jos lapsi olisi leikattu ulos...

 

Sektioäideillä tuntuu olevan hyökkäys paras puolustus, karmeimmat synnytyskertomukset tulee sektioitujen äitien suusta... Minä en tahdo enkä tarkoita loukata ketään sillä faktalla, että sektio on oikeastikin leikkaus, ei synnytys. Ei se vähennä kenenkään arvoa äitinä, mutta onhan se tosiasia että sektioitu äiti ei ole synnyttänyt äiti, vaan leikattu. Tästä riittää varmaan taas rääpimistä, joten olkaatte hyvät
Itselläni takana hyvä alatiesynnytys, jossa ponnitusvaihe meni vähän pieleen. Kesti 40 min ja vauvalta katosi sydänäänet, tehtiin valtava eppari ja viisi kätilöä auttoivat lasta maailmaan minun ponnistaessani. Vauvalla oli hapenpuute ja hän syntyi sinisenä, solisluu katkesi matkalla. Pystyin kävelemään normaalisti kk päästä synnytyksestä ja istumaan 6vk päästä. Nyt on edessä toinen synnytys piakkoin, vauva on iso ja olen menossa pelkopolille siksi, että pelkään vauvan koon takia joutuvani sektioon, kun edellisenkin teki tiukkaa tulla maailmaan ja oli pienempi kuin tämä. Minusta on hyvä, että pääasiassa sektioita tehdään suomessa vain pakkotilanteissa, eikä äidin omasta halusta. Sekin kertoo osaltaan siitä, että lääketieteellinenkin näkökanta on normaalin alatiesynnytyksen kannalla, mutta sektio voi pelastaa sekä äidin että vauvan silloin kun kaikki raskaudessa tai synnytyksessä ei ole mennyt "normaalisti".
Itselleni on tullut sektiokertomuksia kuunnellessa sellainen ikävä olo, että nykyään kun kaiken pitää olla niin helppoa ja mukavaa, niin äidit "valitsevat" puhtaasti mukavuudenhalusta sektion voidessaan. "Onhan se kiva kun voi varata lapsille hoidon valmiiksi ja harrastaa kolmen viikon päästä jo seksiä.." Jotenkin aika kaukaista ajattelua minulle, mutta meitä on moneen junaan - ja suomessahan noita rautateitä riittää.

Äläpäs kaisa pieni väärin tulkitse jos minun tekstiini viittaat.. huvittaa vaan tuo että synnytyksellä pitää voida leuhkia jälkikäteen.. no ehkä muuten elämässään kokemattomilla tarve tähän.
Kukaan ei varmaan mukavuudenhalussa valitse sektiota.. huh miten ahdas ajatusmaailma! Mutta sen hyvät puolet ovat että VOI suunnitella asioita etukäteen..
Täällä fanaattiset alateitse synnyttäjät vähättelevät sektiota + jopa äitiyttä..
Synnytystapahan ei liity mitenkään äitiyteen!
Plus faktasi ettei sektio ole synnytys, on itse asiassa mielipiteesi eikä fakta, alan ihmiset puhuvat sektiosta synnytyksenä, erilainen tekniikka mutta silti synnytys!
Jotkut vaan ovat kaukaa viisaita ja menevät mieluummin suunniteltuun sektioon kun vaarantavat vauvan terveyden tai jopa hengen.
Ehkä sinunkin tulisi laittaa vauvan turvallisuus etusijalle oman sektiopelkosi sijaan! Kuka haluaa ottaa riskin että vauva saa jopa niin pahan hapenpuutteen että vaikuttaa jo aivotoimintaan jos tällainen tiedossa etukäteen.. ja oletko tosissasi sitä mieltä että synnytyksesi oli hyvä..? :/

 

Sektioäideillä tuntuu olevan hyökkäys paras puolustus, karmeimmat synnytyskertomukset tulee sektioitujen äitien suusta... Minä en tahdo enkä tarkoita loukata ketään sillä faktalla, että sektio on oikeastikin leikkaus, ei synnytys. Ei se vähennä kenenkään arvoa äitinä, mutta onhan se tosiasia että sektioitu äiti ei ole synnyttänyt äiti, vaan leikattu. Tästä riittää varmaan taas rääpimistä, joten olkaatte hyvät
Itselläni takana hyvä alatiesynnytys, jossa ponnitusvaihe meni vähän pieleen. Kesti 40 min ja vauvalta katosi sydänäänet, tehtiin valtava eppari ja viisi kätilöä auttoivat lasta maailmaan minun ponnistaessani. Vauvalla oli hapenpuute ja hän syntyi sinisenä, solisluu katkesi matkalla. Pystyin kävelemään normaalisti kk päästä synnytyksestä ja istumaan 6vk päästä. Nyt on edessä toinen synnytys piakkoin, vauva on iso ja olen menossa pelkopolille siksi, että pelkään vauvan koon takia joutuvani sektioon, kun edellisenkin teki tiukkaa tulla maailmaan ja oli pienempi kuin tämä. Minusta on hyvä, että pääasiassa sektioita tehdään suomessa vain pakkotilanteissa, eikä äidin omasta halusta. Sekin kertoo osaltaan siitä, että lääketieteellinenkin näkökanta on normaalin alatiesynnytyksen kannalla, mutta sektio voi pelastaa sekä äidin että vauvan silloin kun kaikki raskaudessa tai synnytyksessä ei ole mennyt "normaalisti".
Itselleni on tullut sektiokertomuksia kuunnellessa sellainen ikävä olo, että nykyään kun kaiken pitää olla niin helppoa ja mukavaa, niin äidit "valitsevat" puhtaasti mukavuudenhalusta sektion voidessaan. "Onhan se kiva kun voi varata lapsille hoidon valmiiksi ja harrastaa kolmen viikon päästä jo seksiä.." Jotenkin aika kaukaista ajattelua minulle, mutta meitä on moneen junaan - ja suomessahan noita rautateitä riittää.

Äläpäs kaisa pieni väärin tulkitse jos minun tekstiini viittaat.. huvittaa vaan tuo että synnytyksellä pitää voida leuhkia jälkikäteen.. no ehkä muuten elämässään kokemattomilla tarve tähän.
Kukaan ei varmaan mukavuudenhalussa valitse sektiota.. huh miten ahdas ajatusmaailma! Mutta sen hyvät puolet ovat että VOI suunnitella asioita etukäteen..
Täällä fanaattiset alateitse synnyttäjät vähättelevät sektiota + jopa äitiyttä..
Synnytystapahan ei liity mitenkään äitiyteen!
Plus faktasi ettei sektio ole synnytys, on itse asiassa mielipiteesi eikä fakta, alan ihmiset puhuvat sektiosta synnytyksenä, erilainen tekniikka mutta silti synnytys!
Jotkut vaan ovat kaukaa viisaita ja menevät mieluummin suunniteltuun sektioon kun vaarantavat vauvan terveyden tai jopa hengen.
Ehkä sinunkin tulisi laittaa vauvan turvallisuus etusijalle oman sektiopelkosi sijaan! Kuka haluaa ottaa riskin että vauva saa jopa niin pahan hapenpuutteen että vaikuttaa jo aivotoimintaan jos tällainen tiedossa etukäteen.. ja oletko tosissasi sitä mieltä että synnytyksesi oli hyvä..? :/

Mun on sen verran pakko sanoa tähän että minäkään en koe sektiota synnytyksesksi vaan voi sanoa että "lapseni syntyi sektiolla" mutta ei että synnytin sektiolla. Mutta nämä ovat mielipide asioita... Ja olen Kaisa pienen kanssa samaa mieltä siitä että sektiolla lapsensa saaneet ottavat heti itseensä jos siitä sanoo jotain negatiivista. Tottakai itsekin valitsisin sektion jos se olisi lapselle ainoa turvallinen vaihtoehto, mutta koen virallisen synnytyksen osana naisellisuutta. Ja olen sitten kait kokematon mutta mulle mun synnytykset on iso ylpeyden aihe

Ja mikä tulee tohon kohtaan että "ei kai kukaan mukavuuden halusta valitse sektioo" niin tätä kyllä valitettavasti tapahtuu. Yksi kaveri on mm. tehnyt niin...

 

Sektioäideillä tuntuu olevan hyökkäys paras puolustus, karmeimmat synnytyskertomukset tulee sektioitujen äitien suusta... Minä en tahdo enkä tarkoita loukata ketään sillä faktalla, että sektio on oikeastikin leikkaus, ei synnytys. Ei se vähennä kenenkään arvoa äitinä, mutta onhan se tosiasia että sektioitu äiti ei ole synnyttänyt äiti, vaan leikattu. Tästä riittää varmaan taas rääpimistä, joten olkaatte hyvät
Itselläni takana hyvä alatiesynnytys, jossa ponnitusvaihe meni vähän pieleen. Kesti 40 min ja vauvalta katosi sydänäänet, tehtiin valtava eppari ja viisi kätilöä auttoivat lasta maailmaan minun ponnistaessani. Vauvalla oli hapenpuute ja hän syntyi sinisenä, solisluu katkesi matkalla. Pystyin kävelemään normaalisti kk päästä synnytyksestä ja istumaan 6vk päästä. Nyt on edessä toinen synnytys piakkoin, vauva on iso ja olen menossa pelkopolille siksi, että pelkään vauvan koon takia joutuvani sektioon, kun edellisenkin teki tiukkaa tulla maailmaan ja oli pienempi kuin tämä. Minusta on hyvä, että pääasiassa sektioita tehdään suomessa vain pakkotilanteissa, eikä äidin omasta halusta. Sekin kertoo osaltaan siitä, että lääketieteellinenkin näkökanta on normaalin alatiesynnytyksen kannalla, mutta sektio voi pelastaa sekä äidin että vauvan silloin kun kaikki raskaudessa tai synnytyksessä ei ole mennyt "normaalisti".
Itselleni on tullut sektiokertomuksia kuunnellessa sellainen ikävä olo, että nykyään kun kaiken pitää olla niin helppoa ja mukavaa, niin äidit "valitsevat" puhtaasti mukavuudenhalusta sektion voidessaan. "Onhan se kiva kun voi varata lapsille hoidon valmiiksi ja harrastaa kolmen viikon päästä jo seksiä.." Jotenkin aika kaukaista ajattelua minulle, mutta meitä on moneen junaan - ja suomessahan noita rautateitä riittää.

Olen lastensairaanhoitaja ammatiltani ja olen kahden erittäin tramaattisen alatiesynnytyksen jälkeen valinnut viime syksynä sen "helpomman" ns. sektion, koska en todellakaan halunnut vaarantaa vauvaani enää...ensimmäinen syntyi 20 tunnin käynnistyksen jälkeen käsi poskella, imukupilla vedettynä ja kohdusta loppui supistukset käynnistyksen takia niin eipä olisi syntynyt muuten, kun imukupilla.

Seuraava syntyi 1v.2kk edellisestä kaksi viikkoa meni yli, kesto taas sen 20 tuntia josta ponnistusvaihe 2 tuntia, sydänäänet laskivat vaarallisen alas, napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri, leveät hartiat, että oli sen vuoksi jäänyt synnytyskanavaan jumiin, naama virhetarjonnassa ja käsi kaulalla....Painoa oli 4340g eli yli ½ kiloa enemmän mikä oli aamun painoarvio....onneksi ylilääkäri päivysti perjantai iltana ja oli erittäin pätevä nappaamaan taas imukupilla vauvan maailmaan...ja terveenä....


Tosi lähellä oli poikani erbin pareesi (olkapään hermopunosvaurio) mikä on vaarana jos tulee hartiadystokia synnytyksessä. Riippuu tietenkin vamman vaikeusasteesta, mutta kädellä ei todellakaan tee enää mitään ja erittäin vaikeaa korjata leikkauksessa.

Kolmas raskaus päätettiin ihan lääkärin kanssa, että parempi tehdä sektio, koska sama synnytyksen kulku ollut molemmissa raskauksissa ja en halunnut enää vaarantaa tulevaa vauvaa, koska jos olisin siinä sanonut marttyyrimaisesti, että en kai nyt sektiota halua, kun naiset on tehty synnyttämään alakautta, mutta elämä ei ole aina niin mustavalkoista....päätin vauvani turvallisuuden puolesta sektiosta, koska jos synnytyksessä olisi taas mennyt joku vikaan niin olisin koko loppuelämäni katunut sitä, että vaaransin vauvani hengen.....

 

Alatiesynnytys. Sen haluaa vaan kokea. Ja mitä tutuilta kuullut niin sektiosta toipuminen vie aikaa ja haava on kipeä. Esikoinen syntyi alakautta, samoin tämä toinenkin syntyy, jos ei tietenkään mikään mene pieleen.

 

Sektioäideillä tuntuu olevan hyökkäys paras puolustus, karmeimmat synnytyskertomukset tulee sektioitujen äitien suusta... Minä en tahdo enkä tarkoita loukata ketään sillä faktalla, että sektio on oikeastikin leikkaus, ei synnytys. Ei se vähennä kenenkään arvoa äitinä, mutta onhan se tosiasia että sektioitu äiti ei ole synnyttänyt äiti, vaan leikattu. Tästä riittää varmaan taas rääpimistä, joten olkaatte hyvät
Itselläni takana hyvä alatiesynnytys, jossa ponnitusvaihe meni vähän pieleen. Kesti 40 min ja vauvalta katosi sydänäänet, tehtiin valtava eppari ja viisi kätilöä auttoivat lasta maailmaan minun ponnistaessani. Vauvalla oli hapenpuute ja hän syntyi sinisenä, solisluu katkesi matkalla. Pystyin kävelemään normaalisti kk päästä synnytyksestä ja istumaan 6vk päästä. Nyt on edessä toinen synnytys piakkoin, vauva on iso ja olen menossa pelkopolille siksi, että pelkään vauvan koon takia joutuvani sektioon, kun edellisenkin teki tiukkaa tulla maailmaan ja oli pienempi kuin tämä. Minusta on hyvä, että pääasiassa sektioita tehdään suomessa vain pakkotilanteissa, eikä äidin omasta halusta. Sekin kertoo osaltaan siitä, että lääketieteellinenkin näkökanta on normaalin alatiesynnytyksen kannalla, mutta sektio voi pelastaa sekä äidin että vauvan silloin kun kaikki raskaudessa tai synnytyksessä ei ole mennyt "normaalisti".
Itselleni on tullut sektiokertomuksia kuunnellessa sellainen ikävä olo, että nykyään kun kaiken pitää olla niin helppoa ja mukavaa, niin äidit "valitsevat" puhtaasti mukavuudenhalusta sektion voidessaan. "Onhan se kiva kun voi varata lapsille hoidon valmiiksi ja harrastaa kolmen viikon päästä jo seksiä.." Jotenkin aika kaukaista ajattelua minulle, mutta meitä on moneen junaan - ja suomessahan noita rautateitä riittää.

Olen lastensairaanhoitaja ammatiltani ja olen kahden erittäin tramaattisen alatiesynnytyksen jälkeen valinnut viime syksynä sen "helpomman" ns. sektion, koska en todellakaan halunnut vaarantaa vauvaani enää...ensimmäinen syntyi 20 tunnin käynnistyksen jälkeen käsi poskella, imukupilla vedettynä ja kohdusta loppui supistukset käynnistyksen takia niin eipä olisi syntynyt muuten, kun imukupilla.

Seuraava syntyi 1v.2kk edellisestä kaksi viikkoa meni yli, kesto taas sen 20 tuntia josta ponnistusvaihe 2 tuntia, sydänäänet laskivat vaarallisen alas, napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri, leveät hartiat, että oli sen vuoksi jäänyt synnytyskanavaan jumiin, naama virhetarjonnassa ja käsi kaulalla....Painoa oli 4340g eli yli ½ kiloa enemmän mikä oli aamun painoarvio....onneksi ylilääkäri päivysti perjantai iltana ja oli erittäin pätevä nappaamaan taas imukupilla vauvan maailmaan...ja terveenä....


Tosi lähellä oli poikani erbin pareesi (olkapään hermopunosvaurio) mikä on vaarana jos tulee hartiadystokia synnytyksessä. Riippuu tietenkin vamman vaikeusasteesta, mutta kädellä ei todellakaan tee enää mitään ja erittäin vaikeaa korjata leikkauksessa.

Kolmas raskaus päätettiin ihan lääkärin kanssa, että parempi tehdä sektio, koska sama synnytyksen kulku ollut molemmissa raskauksissa ja en halunnut enää vaarantaa tulevaa vauvaa, koska jos olisin siinä sanonut marttyyrimaisesti, että en kai nyt sektiota halua, kun naiset on tehty synnyttämään alakautta, mutta elämä ei ole aina niin mustavalkoista....päätin vauvani turvallisuuden puolesta sektiosta, koska jos synnytyksessä olisi taas mennyt joku vikaan niin olisin koko loppuelämäni katunut sitä, että vaaransin vauvani hengen.....

Tuttuni lapsella on tuo erbin pareesi. Lapsi oli synnytyksen jälkeen siinä happikaapissa. Lapsella tuo käsi on normaali, kasvanut normaalisti, kuntoutukesn ansiosta. Vauvana kädestä huomasi sen, että vaurioitunut käsi ei noussut juurikaan ylös. Nyt lapsi on 4 ja erittäin terve. Joillekin tietenkin voi käydä niin, että käsi ei kasva, vaan jää ns. tyngäksi.

 

Alateitse. Ei ole kokemusta sektiosta, mutta koska pahoja repeämiä ei tullut, niin istuin heti synnytyksen jälkeen ja olin elämäni voimissa. Kun taas naapuri viereisessä sängyssä joutui varomaan aika pitkään ja syömään kipulääkkeitä ja hänelle oli siis tehty sektio.

 

Alateitse. Ei ole kokemusta sektiosta, mutta koska pahoja repeämiä ei tullut, niin istuin heti synnytyksen jälkeen ja olin elämäni voimissa. Kun taas naapuri viereisessä sängyssä joutui varomaan aika pitkään ja syömään kipulääkkeitä ja hänelle oli siis tehty sektio.

Niinhän se menee jos hyvin käy, eli sinulla on sitten kai se synnyttäjän lantio..
Se vielä mainittakoon että naapurillasi ei välttämättä ollut ja popsi varmaan mielellään muutaman päivän, viikon kipulääkettä kuin että taistelisi loppuelämän pidätyskyvyn ja ongelmallisen seksielämän kanssa.. puhumattakaan lapsen terveydestä. =)

 

Valitsisin alatiesynnytyksen. Pelkään leikkauksia, inhoan kaikkea lääkitystä ja sairaana olemista. Siinä syy. Ikävä kyllä jouduin kohtaamaan pelkoni kolmannen syntyessä eli hänet jouduttiin leikkaamaan. Selvittiin kuitenkin vaikka ei se kivaa ollut Lapsen terveys on se tärkein asia, joten joutaa sitä äitinä vähän kärsiä. Odotan nyt neljättä ja tyydyn kohtalooni synnyttää niin kuin ammattilaiset arvioivat parhaaksi. Toivon tietenkin että alakautta saisin taas tällä kertaa.

 

Tottakai minäkin menisin sektioon, jos se olisi lääkärien mielestä parempi ja turvallisempi vaihtoehto, enkähän vielä tiedä miten tässä hetkellä minä hyvänsä käynnistyvässä synnytyksessä käy, vaikka joutuisin hätäsektioon. Sitten se menee niin, olen onnellinen jos minun ei sitä etukäteen tarvitse pelätä. kirjoitinhan, että sektio on hyvä olla olemassa silloin kun tapahtuu tai on tiedossa jotain sellaista, minkä takia normaali synnytys ei onnistu tai on vaaraksi sekä vauvalle että äidille. Arvostelin ainoastaan sitä, että tässäkin ketjussa moni on kehuskellut valinneensa sektion sen helppouden ja mukavuuden takia, kuinka ei tarvitse kärsiä kivuista ja lastenhoidonkin voi kätevästi järjestää jos sektio on suunniteltu. Minulle kipu kuuluu syntymään, enkä tarkoita että siihen tarvitsisi kuolla tai itseä tai lasta vaarantaa, mutta tietyllä lailla synnytyskipu luo uutta, sen kautta synnytään. Ei äitiys ja vanhemmuuskaan ole helppoa, aina ei voi valita mikä on mukavinta ja ehkä synnytyskivulla on merkitys senkin osalta. Minullekin synnytys on ylpeyden aihe, vaikka toivonkin että tämä toinen menisi loppuun asti vähän paremmin. Vauvani oli aivan kunnossa, tuota murtunutta solisluuta lukuunottamatta, vaikka loppurutistus olikin hurja ja otti molempien voimille. Terminologiaa tai ei, samaa mieltä tästä; "Mun on sen verran pakko sanoa tähän että minäkään en koe sektiota synnytyksesksi vaan voi sanoa että "lapseni syntyi sektiolla" mutta ei että synnytin sektiolla. Mutta nämä ovat mielipide asioita..."

 

Itse en ole kokenut muuta kuin alatie synnytyksen, ja nyt odotan toista ja minulle on kaavailtu jo sektioaikaa, sen vuoksi, ettei vauva tilanteensa vuoksi pysty välttämättä vatsassa oikein päin kääntymään ja nyt miten se siellä on ei vauva pysty alakautta syntymään ilman, että olisi henki vaarassa.
Minusta ei ole todellakaan puhumaan kummankaan synnytyksen puolesta, sillä en ole koskaan ajatellut niin että sektiolla synnyttäneet naiset olisivat jotenkin päässeet helpommalla tai vastaavaa.
Alatiesynnytys omalla kohdallani oli helppo ja todella ihana kokemus, mutta olisihan se voinut olla jotain muutakin kuin ihanaa..
En ole kummankaan raskauden aikana suonut yhtään ajatusta sille, että miten haluaisin vauvani synnyttää. Minulle tärkeää on, että vauva syntyy turvallisesti ja , että minua hoidetaan asian edellyttämällä tavalla turvallisesti. Eiköhän se ole kaikkista tärkeintä. Joten itselläni ei ole vielä tähän päivään mennessä minkäänlaista pakkomiellettä saada välttämättä synnyttää alakautta vain siksi että se olisi ainoa oikea tapa synnyttää..höpöhöpö. Eiköhän tärkeintä ole se, että lopputulos on ihana, eikä se, että mitä siinä välissä tapahtuu.

 

Rasittavaa kun tästä keskustellaan koko ajan ja joka palstalla, ja viä rasittavampaa että mä oikeesti osallistun näihin. Mä oon Pipsan kans hyvin samoilla linjoilla. Mä en ymmärrä sitä että joku on ylpee alasynnytyksestä?! Ja siis tämä että koen virallisen synnytyksen osana naisellisuutta?!! Mikä on "virallinen synnytys"?? Mä oon lähinnä ylpee lopputuloksesta enkä siitä miten se on tänne tullu.

 

Kaisapieni on kyllä väärässä siinä että suomessa ei saa sektiota helposti.
Kyllä saa ja helposti.
Minäkin sain.
kaksi alatiesynnytystä ja yhden sektion kokeneena kaikki
tyttäreni kuitenkin viettävät SYNTYMÄPÄIVÄÄ,
myös tämä kolmas, vai pitäisikö viettää "leikkauspäivää.

 

kaikki
tyttäreni kuitenkin viettävät SYNTYMÄPÄIVÄÄ,
myös tämä kolmas, vai pitäisikö viettää "leikkauspäivää.

Juu no tästähän juuri olikin kysymys. Rautalankaa tai ei, onhan jokainen lapsi tähän maailmaan syntynyt. Keskustelu vaan kävi siitä, onko sektio synnytys. Lapsi voi syntyä sektiolla, mutta äiti ei synnytä sektiolla, vaan lääkäri leikkaa eli tekee sektion. Kyllä se taitaa vähän ylpeyden päälle ottaa kuitenkin, vai miksiköhän musta tuntuu siltä Mielipiteeni vaan on, että toivon alatiesynnytystä jotta saisin itse synnyttää lapseni. Minä en sektion helppoudesta tiedä, voisin kuvitella että itse työn kyllä tekee lääkäri, mutta toipuminen on sitten jokaisen kohdalla yksilöllistä kuten on alatiesynnytyksenkin jälkeen. Moni vaan tuntuu mainostavan sitä kovin helppona juttuna ja itseäni vierastuttaa tosi paljon ajatus siitä, että olisi hienoa sopia vaan leikkausaika tiettyyn päivään, järjestää lastenhoidot ja miehelle vapaata, käydä hakemassa vauva kotiin ja jatkaa elämää, kun tällä siis moni tässäkin ketjussa on kovasti kehuskellut. Noh, tyylinsä kullakin. Mielestäni tämä on tosi hyvä keskustelunaihe ja mielipiteitä ja asiaa tulee sivutolkulla, mutta kun ei täällä palstalla ole mahdollista mistään keskustella. Sanot mielipiteesi suuntaan taikka toiseen, se väännetään joksikin muuksi, mennään henkilökohtaisuuksiin ja vajotaan suorastaan naurettavalle tasolle. (Ja tämä kommentti ei ollut tarkoitettu Porschelle, ettei kannata vetää herneitä nokkaan ) Jatkakaatten keskustelua ihan kaikessa rauhassa, minä jään odottelemaan seuraavaa synnytystäni jonka toivon tapahtuvan normaalisti alateitse (puhutaanko muuten muiden neuvoloissa normaalista alatiesynnytyksestä ja sektiosta, vai onko joku kuullut termin normaali sektio? :kieh ja mieluusti melko pian

Lämmintä kevättä kaikille äideille!

 

Mä voin vetää yhteen:
Sektio on iso leikkaus josta toipuminen on YKSILÖLLISTÄ JOKAISELLA ÄIDILLÄ.
(niinkuin myös alatiesynnytyksestäkin toipuminen.)
Sektiossa EI pääse "helpommalla".
Sektio on erilainen tapa synnyttää siinäkin mielessä että itse ei joudu ponnistamaan,
tai ohjaamaan "synnytyksen" kulkua.
Sektio on todella hallittu tapahtuma, itse ei voi kun makaa lääkittynä ja turtana,
olotila ei varmastikaan ole paras mahdollinen, kun saatat omaa lastasi maailmaan.
Kukapa haluaa olla puoliksi "halvaantuneena" kun sinun lastasi hoitavat muut ihmiset sillä välin?
Joillekin se on kuitenkin VAIHTOEHTO.
Minä taas kunnioitan suuresti niitä äitejä jotka ovat sektion kokeneet,
sillä siinä sinun vatsasi avataan kahdeksassa kerroksessa puukolla,
suolia siirrellään, ja siinä tilanteessa kuitenkin verrainnollisesti makaat suolet sylissä,
luottaen lääkärin osaamiseen..
Alateitsehan voit synnyttää vaikka saunassa..
Sektioon kuin myös alatiesynnytykseen liittyy paljon riskejä, ( niinkuin kaikkeen elämässä).
Kaikki on hyvin yksilöllistä ihan kummasta synnytytavasta riippuen, vauvan hyvinvointi, äidin hyvinvointi, palautuminen, maidon nouseminen, uudestaan raskaaksi tuleminen jne...
Mutta perimmäinen kysymys, "kumpi" kyllä alatiesynnytyksen kannalla olen,
itseäni toistaen=molemmat kokeneena.
(Sektion halusin vapaaehtoisesti, ja olen ylpeä että olen senkin kokenut).
=)

Hyvää kevättä :heart:

 

Saako sitä valita kumman haluaa?? Jos vaikka sanoo, ettei suostu synnyttämään alakautta.. Ite oon aika kahen vaiheilla.. Molemmissa varmasti hyvät ja huonot puolensa, alatiesynnytys varmasti saattaa kestää kauan ja olla kivulias+ jos vielä repeääm mutta paraneminen varmaan huomattavasti nopeampaa?? mutta sektio taaseen ei koskaan kestä kovinkaan kauaa, eikä siinä tunne mitään, mutta leikkaushaava saattaa vaivata kauankin.. Näin minä epäilisin.. Pillereitä hakiessani, lääkäri sanoi, että ei ole varmaa pystynkö edes synnyttämään alakautta, kun kohtu jotenkin vinossa ja, että riippuu miten luut muotoutuu.. mutta siitäkin jo pari vuotta..

kukka88 rv 5+1

 

Kukka88, ei sitä niin vaan valita.. Suomessa sektio tehdään vain lääketieteellisin perustein.
Mutta esim. pelko on sellainen suomessa. Koko raskauden ajan pitää käydä Ns. pelkopolilla, lääkäreiden ja kätilöiden kanssa puhumassa (maksaa jokainen kerta n. 22E) Eli ei halpaa lystiä ja ihan viimemetreillä sinulle varataan leikkaus tai sitten ei.
Ensisynnyttäjänä ei kyllä kannata sektioon todellakaan pelon takia mennä, ethän voi tietää miten upea kokemus synnytys sillloin sinun kohdallasi voisi olla! =)

( ja ps. sektiosta jää pömppömaha ikuisiksi ajoiksi, katkaistujen vatsalihasten takia )

 

Kukka88, ei sitä niin vaan valita.. Suomessa sektio tehdään vain lääketieteellisin perustein.
Mutta esim. pelko on sellainen suomessa.

Ihan yksioikoinen ei ole tuo pelkoasiakaan, kaikki eivät saa sektiota pelon takia. Varsinkaan ensisynnyttäjät, koska suuri osa ensisynnyttäjistähän pelkää jollain tavalla synnytystä kun ei voi tietää minkälaista se on. Yleensä pitää olla takana jotenkin epäonnistunut synnytyskokemus jotta se pelon takia myönnetään. Sairaaloissa, lääkäreissä ja hoitohenkilökunnassa on eroja. Ystäväni mm. kävi koko raskauden ajan pelkopolilla ja vaati sektiota voimakkaaseen pelkoonsa vedoten, mutta ei sitä saanut ja lopulta synnytti alateitse.

 

Ennen synnytystä ajattelin, että haluan ehdottomasti synnyttää alakautta jos vain se suinkin on mahdollista - ja niin esikoinen syntyikin. Olen ehdottomasti alatiesynnytyksen kannalla edelleen, pelkään sektiota, ja kaikkia muitakin leikkauksia :ashamed:
Toivuin todella hyvin, eikä tullut isoja repeämiä tms. Olin luullut että paikat olis olleet PALJON kipeämmät synnytyksen jälkeen, että esim. istuminen olisi vaikeaa jne. mutta yllätyin todella positiivisesti.
Minä en ajattele, että sektio ei olisi "oikea" synnytys, vaan siksi en sektiota toivoisi itselleni, koska pelkään niin kovasti sitä miten kipee olis sit synnytyksen jälkeen. Ja ajattelen niin, että kautta aikojen naiset on synnyttäny alakautta, ja että se on luonnollisin tapa synnyttää kun se on niin "tarkoitettu" niin siksi jotenkin se tuntui "turvallisemmalta" vaihtoehdolta :xmas:

 

Ei sektio todellakaan takaa lapselle turvallisempia oloja. Jos kyseessä on normaali, terveen äidin ja terveen lapsen synnytys, on alatiesynnytys paljon parempi vaihtoehto. Sektio jostain syystä koetaan helpoksi ja turvalliseksi, mutta isot leikkaukset harvoin ovat "helppoja" tai "turvallisia". Tuohan on hyvin invaasivinen toimenpide, eikä lapsikaan pääse kulkemaan normaaleja reittejä kohdun sisäisestä kohdun ulkoiseen maailmaan.

Sektio on turvallisempi ja parempi vaihtoehto VAIN jos kyseessä ei ole normaali raskaus/synnytys, eikä se takaa silloinkaan että kaikki on hyvin.

Eihän se sinänsä ole synnytys, että ei siinä se äiti niinkään synnytä vaan ne lääkärit ja kirurgit ja hoitsut. Äitihän siinä on puudutettu ja lamautettu.