Noniin, josko nyt saisi kirjoitettua hieman synnytystarinaa...
Viime to-pe välisenä yönä nukuin aika huonosti, oli melko ikävää menkkajomotusta puoli yhdestä eteenpäin. Perjantai iltapäivällä, kun mies tuli töistä, niin sanoin, että noinkohan tulee ensiyönä lähtö, kun oli tuollainen yö.
Pe illalla klo 20.50 tuli ensimmäinen kipeähkö supistus, joita jatkuikin suht säännöllisinä tuosta eteenpäin. Otin panadolia ja yritin mennä nukkumaan, mutta ei siitä mitään tullut, kun supisteli. Nousin ylös, kävelin, torkuin nojatuolissa ja sohvalla sen minkä supistusten välissä ennätti. Kellotin supistuksia koko ajan, niitä tuli n. 7-10 minuutin välein läpi koko yön. Monta kertaa yön aikana mietin, että joko pitäis lähteä, herätänkö miehen, hälytänkö isovanhemmat vahtimaan esikoista... Klo 4 soitin synnärille mitä mieltä ovat. Sanoivat, että melko harvakseltaan vielä tulee supistuksia, koska minut lasketaan ensisynnyttäjäksi, koska esikoinen syntynyt sektiolla. Mutta koska pitkä matka, niin lähteä sitten, kun itsestä tuntuu siltä. Yön ja aamun aikana otin kaikkiaan kolme kertaa panadolia, mutta ei apua.
No päätin vielä jaksaa, samalla kaavalla meni loppuyö. Lauantai aamulla herätin miehen klo 7.30, että kyllä meidän pitää alkaa lähtemään. Sitten soitin vanhempani hakemaan esikoista. Klo 9 lähdettiin sairaalaan, matka sujui pituudesta huolimatta siedettävästi. Perillä synnytysvastaanotolla oltiin n. klo 11. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin vasta sormelle auki (oli tosi iso pettymys koko sen yön tuskaisen olon jälkeen), käyrillä kaikki ok. Lääkäri ultrasi ja tutki käyrän jälkeen uudestaan ja oli auki 2cm. Päättivät ottaa meidät osastolle, koska yliaikaiskontrolli/käynnistys kuitenkin parin päivän päästä tulossa. Osastolla otettiin käyrää ja supistukset jatkui koko ajan samanlaisina. Sain taas panadolia, mutta ei mitään apua. Illalla sain peräruiskeen, että suoli tyhjenisi, koska ei ollut toiminut kunnolla ja tuntui olevan tukossa. No maha tyhjeni ja myös kunnon limatulppa (paksu verensekainen) alkoi irrota tuolloin illalla ja sitä sitten riittikin. Sain yöksi kipupiikin, joka vei supistuksilta terävimmän kärjen ja jonka avulla nukuin jonkin aikaa alkuyöstä. Piikki uusittiin yöllä, mutta ei enää kunnon helpotusta tuonut. Supisteli koko yön.
Sunnuntai aamu jatkui samanlaisena. Puolilta päivin lääkäri tarkisti tilanteen ja olin 4cm auki. Jotain edistystä sentään! Sanoi, että katsotaan vielä pari tuntia ja sitten voitaisiin alkaa vauhdittaa, jos ei itsellään nopeudu. Oksitosiinintipan mainitsi, mutta sanoin, että mielellään ei sitä, koska esikoisen aikaan käytettiin ja tulin niin kipeäksi siitä. Kalvojen puhkaisu myös mainittiin. No supistukset jatkui samanlaisina. Noin klo 14.15 meidät siirrettiin synnytyssaliin, jossa tutkittiin, edelleen 4cm auki ja puhkaistiin kalvot. Supistukset vähän voimistui ja tiheni, sain kipupiikin jälleen, josta vain pieni apu.
Klo 17 jälkeen kätilö ehdotti epiduraalia tai kohdunkaulanpuudutetta (pcb). En vielä halunnut ja epiduraalia en mielellään ollenkaan. Klo 18 tultiin tekemään taas tilannekatsaus, 6cm auki ja pyysin saada sen kohdunkaulanpuudutteen. Se auttoi taivaallisesti! Ensimmäistä kertaa sitten pe illan ei tuntunut kipua vain pientä painetta alapäässä, kun supistus tuli. Sain nukuttua tuon voimalla jonkin aikaa. Tuon puudutteen vaikutus kesti reilut pari tuntia. Klo 20.15 tutkimus, 8cm auki (kaksi senttiä auki nukkuessa ilman kipua!) Sain saman puudutteen uudelleen ja auttoi edelleen ihan hyvin noin reilun tunnin. Kolmannen kerran sama puudute n.klo 22 ja oli puhe, että ponnistusvaiheeseen laitettaisiin sitten pudentaalipuudutus lisäksi. Samalla laitettiin oksitosiinitippa tukemaan supistuksia, koska ei tullut riittävän tiuhaan. Tuon viimeisen pcb:n jälkeen makoilin sängyllä kyljellään, supistukset tuntui kovana kasvavana paineena takapuolessa ja alapäässä. Tuntui, että tulee läpi. Sitten tajusin, että nyt ponnistuttaa, sain sanottua sen miehelle samalla, kun hälytin kätilön paikalle. Kätilö sanoi, että ei kyllä käyrän mukaan näytä siltä, mutta paikat oli kokonaan auki ja vauvan pää jo ihan hollilla. Kysyin sitä pudentaalia, mutta ei kuulemma voi enää laittaa. Pikkaisen meinasi iskeä kauhu, kun tajusin, että pitää mennä sen viimeisen pcb voimalla...
No ponnistusvaihe oli suht nopea vain 12 minuuttia (ja minusta helpommin siedettävä kivuiltaan, kuin supistukset) ja meidän ihana tyttö syntyi jouluaattoiltana klo 23.00. Pitkä pinnallinen repeämä tuli emättimeen, jonka seurauksena menetin n. 1000ml verta. Sen ompelussa ja vuodon tyrehdyttämisessä meni sitten melkein tunti. Tyttö sai olla rinnalla koko ajan ja häntä ihastellessa kesti tuon ompelun vaikka tuntui ihan todella epämiellyttävältä. Osastolle siirryttiin kahden jälkeen yöllä, tytöllä päässä tonttulakki. Osastolla hän sai myös joulupaketin, jossa villasukat ja tumput.
Synnytyksen aikana mulla nousi myös lämpö, jokin infektio, mutta ei tiedetty mistä johtui. Sain siihen salissa antibioottia ja panadolia suoneen. Tuon infektioriskin vuoksi vauvalle tehtiin myös infektioseurantaa kolme kertaa vuorokaudessa, mutta kaikki arvot hyvät. Oma vointi ollut myös ihan hyvä verenhukasta ja hb laskusta huolimatta. Onneksi oma hb oli niin hyvä, muutoin ois voinut käydä vähän heikomminkin. Nyt pitää syödä vain rautaa, jotta tasot lähtee nousuun. Perhehuoneessa oltiin synnytyksen jälkeen ja eilen iltapäivällä kotiuduttiin. Ihana kätilö oli synnytyksessä ja todella hyvä mieli jäi synnytyksestä kaikkinensa.
Vauva on aivan ihana!
Viimeyö meni tilatessa ruokaa, siis koko yö tissittelyä, mutta nyt heräsi juuri muutaman tunnin unilta syömään. Maitokin alkanut nyt päivällä nousta. Meillä vietetään nyt joulua.
Huomenna jo neuvolaan ensikäynnille!
Onnea
@aprikoosinkukka ja
@Vihersmoothie myös teille vauvoista ja tsemppiä alkumetreille!
Tsemppiä myös viimeisille odottajille, kohta on kaikilla nyytit kainalossa.
Nanna ja neiti 2,5vrk
