Olin alani vuosittaisessa yhteistyötahojen kokoontumisessa, jossa kaikki osallistujat esittelivät vuorollaan oman, valmistellun alustuksensa. Tilaisuus tuntui hedelmälliseltä, keskustelua käytiin paljon, pääosin hyvässä hengessä, ja vaikka aikaa oli varattu koko päivä, aika tuntui loppuvan kesken.
Porukka oli lähes pelkkiä äijiä, vain yksi nainen oli mukana, hän oli viranomaisen edustaja, Mari, entinen alaiseni omalta työpaikaltani, joka oli siirtynyt kaupalliselta puolelta viranomaisen palkatuksi vahtikoiraksi. Viranomainen oli tehnyt hyvän valinnan, Mari oli sympaattinen, yhteistyökykyinen ja osaava. Lisäksi minua miellytti kovasti hänen pehmeän kaunis äänensä, joka yhdistyi hänen tyylikkääseen olemukseensa ja tanssijan ryhtiinsä jotenkin niin saumattomasti, että hän oli ilo niin silmälle kuin korvallekin. En tainnut olla ainut, joka katseli Maria sillä silmällä, että hänen kanssaan voisi olla mukava tehdä muutakin kuin kokoustaa.
Olin kuitenkin tehnyt jo työurani alussa sangen selkeän päätöksen, etten antaisi houkutuksille periksi työkaverien suhteen, en halunnut ihmissuhdesotkujen sotkea työasioita. Olin saanut jo kerran nenilleni, kun olin nuorempana hiukan liikaa antautunut virrran vietäväksi, kun eräs, kaunis alaiseni oli viekotellut minut siihen, ja kun sitten lopulta en ollut kuitenkaan valmis minkäänlaiseen suhteeseen, oli siinä nieltävää pitkäksi aikaa,. Nuori nainen oli loukkaantunut niin, että sain osakseni häneltä ja hänen lähimmiltä naispuolisilta työkavereiltaan aika jäähileistä suhtautumista pitkän aikaa. No, jäähilenainen ei ollut ollut Mari, ja Mari ei ollut enää varsinaisesti työkaverini, vaan paremminkin ”vihollisleirissä”, alaa säätelevän viranomaisen vastuuvirassa. Järjellä ajatellen oli entistä tärkeämpää, etten suututtaisi häntä.
Olimme tehneet Marin kanssa aika tiivistäkin tiimityötä aiemmin samassa työpaikassa, ja yhteistyömme sujui aina oikein hyvin. Hän oli sopivasti flirtti, tosi fiksu ja tyylikäs mimmi, ja olin salaa häneen vähän ihastunut. Hän tiesi sen aika varmasti ja vaikutti nauttivan tilanteesta, naimisissa oleva kahden lapsen äitikin nauttii saadessaan tuntea vetovoimansa, kun voi leikkiä sillä turvalisesti, olin kai hänelle lähinnä turvallinen ja piristävä flirttailun kohde, joka ymmärsi rajat.
Sama flirttileikki jatkui kokouksessamme. Istuimme aivan vastakkaisilla puolilla kokoushuonetta, ja Mari pelaili kanssani silmillään, heitti muutaman nokkelan sanan keskustelujen lomaan, muistutti sopivan tilaisuuden tullen yhteisistä hetkistämme niin, että juttu tuskin aukesi kenellekään muulle paikallaolijalle.
Kahvitauoilla äijät piirittivät Maria niin, etten oikein edes päässyt hänen juttusilleen, kaikilla oli olevinaan jotain tärkeitä kysymyksiä viranomaisen näkökulmista. En viitsinyt tunkea väliin, mutta Mari huomioi minut niin, että pyysi tuomaan itselleen kupin kahvia ollessaan intensiivisessä keskustelussa yhden röllömahaisen urakoitsijan kanssa, joka oli varmaan kokouksen tyhmin osallistuja, ja ehkä Mari kaipasi tähän tilanteeseen hiukan taustatukea. Annoin hänen selviytyä tilanteesta yksin, toin pyydetyn kahvin ja tarjoilin sen parin ystävälisen sanan kera.
Pettymyksekseni en päässyt lounastauollakaan Marin kanssa samaan pöytään. Lounaan jälkeen oli oma vuoroni astua porukan eteen, ja ihmiset tuntuivat olevan kiinnostuneita, Mari taisi olla ainut, joka ei kysynyt mitään, mutta hymyili ja seurasi hyvin intensiivisesti, miten selviydyin visaisista kysymyksistä, jouta minulle esitettiin. Hitto, että hän osasi vetää oikeista naruista, sanomatta mitään. Minun olisi pakko pyytää hänet kokouksen jälkeen kahville kanssani; mietin, mihin hänet veisin.
Istuin pöytään esitykseni jälkeen. Kännykkäni oli äänettömällä edessäni pöydällä, ja siihen tuli viesti. Tsekkasin viestin muilta piilossa. ”Tänään juoksulenkille? Linda”. Olin ollut varma, että viesti olisi ollut Marilta, pöydän toisesta nurkasta, mutta ei ollutkaan, Mari seurasi keskittyneesti jo seuraavaa esiintyjää, joka piirteli fläppitaululle kaavioita. Vastasin tekstariin: ”Olen Manskulla, hotellin kokoustiloissa kokoustamassa koko päivän. Valitettavasti ei ole lenkkikamoja mukana. Mutta ehkä se kuppi teetä tänään, joka jäi viimeksi juomatta? Pääsen viimeistään viideltä.” ”Tee sopii hyvin, juostaan ensi kerralla. Tule, kun ehdit.”
Iltapäivä tuntui loputtomalta ja venähti puoli kuuteen. Kun lähdimme hotellilta, Mari kysyi, voisinko vielä istahtaa hänen kanssaan hetkeksi hotellin aulaan kahville, vaihtamaan kuulumisia, kun emme olleet nähneet pitkään aikaan. Olin otettu pyynnöstä, mutta jouduin kieltäytymään, koska olin sopinut kaverin kanssa treffit ”juoksulenkin merkeissä” tilaisuuden jälkeen, ja olin jo vähän myöhässä. Sovimme, että käydään kahvilla joskus toiste, olisi kiva vaihtaa kuulumisia, ja molempia tuntui yhdistävän jälleennäkemisen ilo.
Kysyin hotellin respasta, mikä oli lähin kukkakauppa. Ei aavistustakaan, kukaan ei tiennyt. He googlasivat minulle kukakaupan lähikulmilta, ja kävin siellä kävellen ennen kuin hain autoni hotellin parkkihallista.
Vähän kuuden jälkeen seisoin Lindan oven takana kukkapuska kädessäni. Linda avasi oven kevyessä kesämekossa. ”Ihania!”, hän huudahti kukkapuskan nähdessään. Astuin sisään ja annoin kukkapuskan hänelle. Hän laski kukkapuskan kädestään eteisen pöydälle ja suuteli minua. ”Luulin, että sanoit pääseväsi viimeistään viideltä?”, Linda sanoi. Pahoittelin hänelle kokouksen venymistä, mutta pyysin, että hän hyväksyisi kukkapuskan hyvityksenä. ”Hyvitys on kyllä hyväksytty”, hän sanoi asetellessaan kukkia maljakkoon, ”mutta jos saan sanoa ihan suoraan, olen odottanut sinua aivan kiimoissani, ja teelle varattu aika on nyt käytetty.” Hän kuoriutui kesämekostaan hetkessä ja oli edessäni ilman rihman kiertämää. Hän kävi kiinni vyöni solkeen. Heitin pikkutakkini sohvalle ja aloin pujotella kravattia kaulastani. Hän veti housuni kinttuihin, bokserit menivät samalla, minulla oli vielä kengätkin jalassa.
Horjahdin, kun eteeni polvistunt Linda painautui reisiäni vasten, ja kun housut olivat nilkoissani mytyssä, muksahdin nurin, samalle olohuoneen matolle, jolla olin pari päivää aiemmin päässyt maistamaan Lindan hikistä ihoa. Linda nauroi ääneen, painoi minut selälleni, istui päälleni kahareisin ja alkoi napittaa paitaani auki. Taiteilin samalla kengät, sukat ja housut jaloistani ja potkaisin mytyn sivummalle.
Minulla oli t-paita kauluspaitani alla, ja Linda veti paidat yltäni, yhtä määrätietoisin ottein kuin äsken housut jalastani. ” No niin!”, hän sanoi voitonriemuisena hymyillen, päälläni istuen, ” Uhri on selätetty!”. Murahdin ja kaadoin hänet alleni. En antautuisi ihan noin helposti. Suudelmat olivat kiihkeitä, kädet hivelivät alastomia vartaloita. Linda pyörähti taas päälleni ja makasi päälläni pitkin pituuttaan, tunsin hänen vartalonsa lämmön päästä jalkoihin. Otin häntä kiinni hiuksista ja vedin hänen huuulensa suudeltavikseni. Tämä tyttö ei ollut estynyt, hän tiesi, mitä hän halusi.
Kaadoin hänet taas selällen matolle, kävin hänen jalkoväliinsä kieleni kera. Hän oli aivan märkä. Mainitsin siitä hänell, ja hän keskytti toimeni, nousi ylös ja veti minut perässään makuuhuoneeseen. Hänen sänkynsä oli sijaamata. Pelmahdimmme lakanoiden keskelle ja jatkoin siitä, mihin olin jäänyt. Voihke oli kiihottavaa, ja saattoi kuulua naapuriin saakka. Sain välillä häpykarvan hampaideni väliin, nappasin sen pois sormillani, ja jatkoin työtäi. Otin klitoriksen huulteni väliin, imin sitä hellästi, ja työnsin kieleni niin syvälle kuin se ylsi. Voihke loppui äkisti, Linda jännitti selkänsä karelle ja vapisi orgasmin vallassa. Olin kuin olinkin onnistunut tuottamaan hänelle orgasmin kielelläni. Tällaista ei ollut sattunut minulle koskaan ennnen. Tunsin itseni suureksi rakastajaksi.
Hengähdyksen jälkeen siirryin suutelemaan Lindaa taas suulle, hän hymyili niin onnellisen näköisenä, eikä sanonut mitään. Hetken päästä hän otti päänsä alta kaksi tyynyä, asetti ne takamuksensa alle ja pyysi saada minut sisäänsä. Menin hänen jalkojensa väliin ja kullini luiskahti sinne, minne se tuntui kuuluvankin, aivan kuin itsestääön. Tuntui taivaalliselta.
Kiihdytiin tahtia, ja ei mennyt paljon minuuttia kauempaa, kun tulin. Annoin rakkaudennesteeni purkautua Lindan sisään. Rentouduin täysin, jäin makaamaan Lindan päälle koko painollani. Hän siveli käsillään hellästi selkääni. Käännyimme kyljikkäin, minä edellen hänen sisällään. Hän pyöritteli sormiaan hiuksissani, hymyili hiukan, vakavoitui sitten ja sanoi: ”Olen rakastunut sinuun,haluan sinut omakseni.”
Porukka oli lähes pelkkiä äijiä, vain yksi nainen oli mukana, hän oli viranomaisen edustaja, Mari, entinen alaiseni omalta työpaikaltani, joka oli siirtynyt kaupalliselta puolelta viranomaisen palkatuksi vahtikoiraksi. Viranomainen oli tehnyt hyvän valinnan, Mari oli sympaattinen, yhteistyökykyinen ja osaava. Lisäksi minua miellytti kovasti hänen pehmeän kaunis äänensä, joka yhdistyi hänen tyylikkääseen olemukseensa ja tanssijan ryhtiinsä jotenkin niin saumattomasti, että hän oli ilo niin silmälle kuin korvallekin. En tainnut olla ainut, joka katseli Maria sillä silmällä, että hänen kanssaan voisi olla mukava tehdä muutakin kuin kokoustaa.
Olin kuitenkin tehnyt jo työurani alussa sangen selkeän päätöksen, etten antaisi houkutuksille periksi työkaverien suhteen, en halunnut ihmissuhdesotkujen sotkea työasioita. Olin saanut jo kerran nenilleni, kun olin nuorempana hiukan liikaa antautunut virrran vietäväksi, kun eräs, kaunis alaiseni oli viekotellut minut siihen, ja kun sitten lopulta en ollut kuitenkaan valmis minkäänlaiseen suhteeseen, oli siinä nieltävää pitkäksi aikaa,. Nuori nainen oli loukkaantunut niin, että sain osakseni häneltä ja hänen lähimmiltä naispuolisilta työkavereiltaan aika jäähileistä suhtautumista pitkän aikaa. No, jäähilenainen ei ollut ollut Mari, ja Mari ei ollut enää varsinaisesti työkaverini, vaan paremminkin ”vihollisleirissä”, alaa säätelevän viranomaisen vastuuvirassa. Järjellä ajatellen oli entistä tärkeämpää, etten suututtaisi häntä.
Olimme tehneet Marin kanssa aika tiivistäkin tiimityötä aiemmin samassa työpaikassa, ja yhteistyömme sujui aina oikein hyvin. Hän oli sopivasti flirtti, tosi fiksu ja tyylikäs mimmi, ja olin salaa häneen vähän ihastunut. Hän tiesi sen aika varmasti ja vaikutti nauttivan tilanteesta, naimisissa oleva kahden lapsen äitikin nauttii saadessaan tuntea vetovoimansa, kun voi leikkiä sillä turvalisesti, olin kai hänelle lähinnä turvallinen ja piristävä flirttailun kohde, joka ymmärsi rajat.
Sama flirttileikki jatkui kokouksessamme. Istuimme aivan vastakkaisilla puolilla kokoushuonetta, ja Mari pelaili kanssani silmillään, heitti muutaman nokkelan sanan keskustelujen lomaan, muistutti sopivan tilaisuuden tullen yhteisistä hetkistämme niin, että juttu tuskin aukesi kenellekään muulle paikallaolijalle.
Kahvitauoilla äijät piirittivät Maria niin, etten oikein edes päässyt hänen juttusilleen, kaikilla oli olevinaan jotain tärkeitä kysymyksiä viranomaisen näkökulmista. En viitsinyt tunkea väliin, mutta Mari huomioi minut niin, että pyysi tuomaan itselleen kupin kahvia ollessaan intensiivisessä keskustelussa yhden röllömahaisen urakoitsijan kanssa, joka oli varmaan kokouksen tyhmin osallistuja, ja ehkä Mari kaipasi tähän tilanteeseen hiukan taustatukea. Annoin hänen selviytyä tilanteesta yksin, toin pyydetyn kahvin ja tarjoilin sen parin ystävälisen sanan kera.
Pettymyksekseni en päässyt lounastauollakaan Marin kanssa samaan pöytään. Lounaan jälkeen oli oma vuoroni astua porukan eteen, ja ihmiset tuntuivat olevan kiinnostuneita, Mari taisi olla ainut, joka ei kysynyt mitään, mutta hymyili ja seurasi hyvin intensiivisesti, miten selviydyin visaisista kysymyksistä, jouta minulle esitettiin. Hitto, että hän osasi vetää oikeista naruista, sanomatta mitään. Minun olisi pakko pyytää hänet kokouksen jälkeen kahville kanssani; mietin, mihin hänet veisin.
Istuin pöytään esitykseni jälkeen. Kännykkäni oli äänettömällä edessäni pöydällä, ja siihen tuli viesti. Tsekkasin viestin muilta piilossa. ”Tänään juoksulenkille? Linda”. Olin ollut varma, että viesti olisi ollut Marilta, pöydän toisesta nurkasta, mutta ei ollutkaan, Mari seurasi keskittyneesti jo seuraavaa esiintyjää, joka piirteli fläppitaululle kaavioita. Vastasin tekstariin: ”Olen Manskulla, hotellin kokoustiloissa kokoustamassa koko päivän. Valitettavasti ei ole lenkkikamoja mukana. Mutta ehkä se kuppi teetä tänään, joka jäi viimeksi juomatta? Pääsen viimeistään viideltä.” ”Tee sopii hyvin, juostaan ensi kerralla. Tule, kun ehdit.”
Iltapäivä tuntui loputtomalta ja venähti puoli kuuteen. Kun lähdimme hotellilta, Mari kysyi, voisinko vielä istahtaa hänen kanssaan hetkeksi hotellin aulaan kahville, vaihtamaan kuulumisia, kun emme olleet nähneet pitkään aikaan. Olin otettu pyynnöstä, mutta jouduin kieltäytymään, koska olin sopinut kaverin kanssa treffit ”juoksulenkin merkeissä” tilaisuuden jälkeen, ja olin jo vähän myöhässä. Sovimme, että käydään kahvilla joskus toiste, olisi kiva vaihtaa kuulumisia, ja molempia tuntui yhdistävän jälleennäkemisen ilo.
Kysyin hotellin respasta, mikä oli lähin kukkakauppa. Ei aavistustakaan, kukaan ei tiennyt. He googlasivat minulle kukakaupan lähikulmilta, ja kävin siellä kävellen ennen kuin hain autoni hotellin parkkihallista.
Vähän kuuden jälkeen seisoin Lindan oven takana kukkapuska kädessäni. Linda avasi oven kevyessä kesämekossa. ”Ihania!”, hän huudahti kukkapuskan nähdessään. Astuin sisään ja annoin kukkapuskan hänelle. Hän laski kukkapuskan kädestään eteisen pöydälle ja suuteli minua. ”Luulin, että sanoit pääseväsi viimeistään viideltä?”, Linda sanoi. Pahoittelin hänelle kokouksen venymistä, mutta pyysin, että hän hyväksyisi kukkapuskan hyvityksenä. ”Hyvitys on kyllä hyväksytty”, hän sanoi asetellessaan kukkia maljakkoon, ”mutta jos saan sanoa ihan suoraan, olen odottanut sinua aivan kiimoissani, ja teelle varattu aika on nyt käytetty.” Hän kuoriutui kesämekostaan hetkessä ja oli edessäni ilman rihman kiertämää. Hän kävi kiinni vyöni solkeen. Heitin pikkutakkini sohvalle ja aloin pujotella kravattia kaulastani. Hän veti housuni kinttuihin, bokserit menivät samalla, minulla oli vielä kengätkin jalassa.
Horjahdin, kun eteeni polvistunt Linda painautui reisiäni vasten, ja kun housut olivat nilkoissani mytyssä, muksahdin nurin, samalle olohuoneen matolle, jolla olin pari päivää aiemmin päässyt maistamaan Lindan hikistä ihoa. Linda nauroi ääneen, painoi minut selälleni, istui päälleni kahareisin ja alkoi napittaa paitaani auki. Taiteilin samalla kengät, sukat ja housut jaloistani ja potkaisin mytyn sivummalle.
Minulla oli t-paita kauluspaitani alla, ja Linda veti paidat yltäni, yhtä määrätietoisin ottein kuin äsken housut jalastani. ” No niin!”, hän sanoi voitonriemuisena hymyillen, päälläni istuen, ” Uhri on selätetty!”. Murahdin ja kaadoin hänet alleni. En antautuisi ihan noin helposti. Suudelmat olivat kiihkeitä, kädet hivelivät alastomia vartaloita. Linda pyörähti taas päälleni ja makasi päälläni pitkin pituuttaan, tunsin hänen vartalonsa lämmön päästä jalkoihin. Otin häntä kiinni hiuksista ja vedin hänen huuulensa suudeltavikseni. Tämä tyttö ei ollut estynyt, hän tiesi, mitä hän halusi.
Kaadoin hänet taas selällen matolle, kävin hänen jalkoväliinsä kieleni kera. Hän oli aivan märkä. Mainitsin siitä hänell, ja hän keskytti toimeni, nousi ylös ja veti minut perässään makuuhuoneeseen. Hänen sänkynsä oli sijaamata. Pelmahdimmme lakanoiden keskelle ja jatkoin siitä, mihin olin jäänyt. Voihke oli kiihottavaa, ja saattoi kuulua naapuriin saakka. Sain välillä häpykarvan hampaideni väliin, nappasin sen pois sormillani, ja jatkoin työtäi. Otin klitoriksen huulteni väliin, imin sitä hellästi, ja työnsin kieleni niin syvälle kuin se ylsi. Voihke loppui äkisti, Linda jännitti selkänsä karelle ja vapisi orgasmin vallassa. Olin kuin olinkin onnistunut tuottamaan hänelle orgasmin kielelläni. Tällaista ei ollut sattunut minulle koskaan ennnen. Tunsin itseni suureksi rakastajaksi.
Hengähdyksen jälkeen siirryin suutelemaan Lindaa taas suulle, hän hymyili niin onnellisen näköisenä, eikä sanonut mitään. Hetken päästä hän otti päänsä alta kaksi tyynyä, asetti ne takamuksensa alle ja pyysi saada minut sisäänsä. Menin hänen jalkojensa väliin ja kullini luiskahti sinne, minne se tuntui kuuluvankin, aivan kuin itsestääön. Tuntui taivaalliselta.
Kiihdytiin tahtia, ja ei mennyt paljon minuuttia kauempaa, kun tulin. Annoin rakkaudennesteeni purkautua Lindan sisään. Rentouduin täysin, jäin makaamaan Lindan päälle koko painollani. Hän siveli käsillään hellästi selkääni. Käännyimme kyljikkäin, minä edellen hänen sisällään. Hän pyöritteli sormiaan hiuksissani, hymyili hiukan, vakavoitui sitten ja sanoi: ”Olen rakastunut sinuun,haluan sinut omakseni.”