Kadonneen siskon metsästys vol. 8 (etsintä päättynyt)

Sisko tosiaankin löytyi ja kirjoitin hälle kirjeen runsas viikko sitten. Pyysin ottamaan yhteyttä tai ilmoittamaan edes sen, ettei halua olla yhteydessä.

Kirje meni perille viimeistään viikko sitten, mutta eipä ole mitään kuulunut.

Jotta se siitä. Paska homma, mutta minkäs teet.

 

No, sinä ainakin yritit :hug:

 

Kyllä se voi vielä ottaa yhteyttä. Sehän voi olla vaikka lomamatkalla jossain, eikä oo saanu sun kirjettä.

 

Ootko bongannut facebookista? Voihan sille olla lievä järkytys aluksi?

 

No, sinä ainakin yritit :hug:

Joo, niin tein. Ja koska se on nyt tehty, niin ei enää tarvitse sitä aisaa pohtia tai pähkäillä.

 

Kyllä se voi vielä ottaa yhteyttä. Sehän voi olla vaikka lomamatkalla jossain, eikä oo saanu sun kirjettä.

Toki ihan kaikki on aina mahdollista, mutta en jaksa enää toivoa ja odottaa.

 

Ootko bongannut facebookista? Voihan sille olla lievä järkytys aluksi?

Ei ole sielä.

 

:hug: voi surkeus mut ainahan on mahdollista et vielä jonain päivänä siskos ottaa suhun yhteyttä kun on voinut tarvita vähän aikaa sulatella asiaa :hug:

 

pari viikkoa on tosi lyhyt aika, yhteydenotto saattaa tulla vaikka puolen vuoden kuluttua. ja nyt on lomat, jotkut on esim mökillä monta viikkoa putkeen eivätkä ole kääntäneet sinne postejaan. toivottavasti kuulisit siskostasi!

 

Mistä sä sait sen nykyisen osoitteen?

 

Mikäs juttu tään on? Saiskos lyhyen tiivistelmän?

 

Hänellä voi olla omat syynsä, jotka eivät mitenkään liity sinuun. Ei ehkä halua muuttaa omaa elämäänsä/pelkää, mitä yhteydenotosta seuraa. Voihan olla myös, että ei tuota yhteistä vanhempaa koe itselleen vanhemmaksi ja siten vastaaminen hänellä tarkoittaisi myös tuon vanhemman merkityksen arvioimista jne.

Summa summarum, olet todella rohkea ja voit olla ylpeä itsestäsi!

 

Itselläni lienee kolme vanhempaa sisarusta, joista en halua koskaan kuulla mitään. Mulla on ikioma perhe ja identiteetti, enkä kenekään mieliksi ala reviiriäni laajentamaan. Toivottavasti eivät koskaan ota yhteyttä, kun en ollenkaan halua tutustua.

Otan osaa sinun puolestasi, mutta ymmärrän siskosi kannan.

 

:hug: voi surkeus mut ainahan on mahdollista et vielä jonain päivänä siskos ottaa suhun yhteyttä kun on voinut tarvita vähän aikaa sulatella asiaa :hug:

Niin...mutta mä vaan en tiedä sitten siinä kohtaa että mitä ajatella ihmisestä joka ei voi vastata vaikka että "tarvitsen miettimisaikaa". Koska ihan yhtälailla mulla on ollut täällä ns. pasmat sekaisin kun olen pohtinut vaikka kuinka kauan että uskallanko ottaa yhteyttä ja kun vihdoin otin, niin vastaako ja koska.

Ei mielestäni järin reilu meininki.

 

Mistä sä sait sen nykyisen osoitteen?

Maistraatista sain osoitteen ja paljon muuta tietoa.

 

pari viikkoa on tosiaan lyhyt aika. ja varsinkin jos hän on lojaali äidilleen niin ei osaa tunteitaan käsitellä. onko siis kyse kuinka paljon vanhemmasta siskosta? oletan siis että sie olet se pikkusisko.

voi olla että ottaa yhteyttä sitten vasta kuukausien päästä kunhan ensin sulattelee asiaa ja juttelee äitinsä ja isänne kanssa. miten sie sait tietää siskostas ylipäätään, isännekö kertoi vai tuliko ihan puskista jotain muuta kautta? jotenki on semmonen tunne että siellä on taustalla jotan mitä sie et tiiä :/

 

Kyllä se voi vielä ottaa yhteyttä. Sehän voi olla vaikka lomamatkalla jossain, eikä oo saanu sun kirjettä.

Toki ihan kaikki on aina mahdollista, mutta en jaksa enää toivoa ja odottaa.

Mä en heti vastais koska onhan se shokki kun tuollainen tulee esille. En tietäisi mitä ajatella tai tehdä. kyllä se sieltä voi vastata vielä tai sitten se ajattelee että joku "kusettaa" häntä. Olisitpa mennyt oven taa niin kaikki asiat olisi tullut heti selväksi.. Toivon kyllä että hän vastaa sulle ni saatte asiat päätökseen oli se mikä tahansa... :hug:
Enkä sanonut mitenkään pahalla vaan pelkästään hyvällä =)

 

:hug: voi surkeus mut ainahan on mahdollista et vielä jonain päivänä siskos ottaa suhun yhteyttä kun on voinut tarvita vähän aikaa sulatella asiaa :hug:

Niin...mutta mä vaan en tiedä sitten siinä kohtaa että mitä ajatella ihmisestä joka ei voi vastata vaikka että "tarvitsen miettimisaikaa". Koska ihan yhtälailla mulla on ollut täällä ns. pasmat sekaisin kun olen pohtinut vaikka kuinka kauan että uskallanko ottaa yhteyttä ja kun vihdoin otin, niin vastaako ja koska.

Ei mielestäni järin reilu meininki.

No todellakin sanot syyn itsekin. Olet itsekin miettinyt pitkään uskallatko ottaa yhteyttä, joten tottakai se on siskolesikin ihan yhtä vaikeaa. Jos ei ole sinusta aiemmin tiennyt mitään, on voinut olla suurikin järkytys ja esim. pitääkirjettä pialana. Jo pelkkä tarvitsen miettimisaikaa- viestin lähettäminen voi tuntua liian paljolta tuossa tilanteessa. Sen lisäksi, että tosiaan voi olla ettei ole nyt tavoitettavissa tai esim. on juuri muuttanut, niin ettei kirje ole vielä perillä, kirje on kadonnut postissa tai muu vastaava täysin hänestä riippumaton seikka.

 

Hänellä voi olla omat syynsä, jotka eivät mitenkään liity sinuun. Ei ehkä halua muuttaa omaa elämäänsä/pelkää, mitä yhteydenotosta seuraa. Voihan olla myös, että ei tuota yhteistä vanhempaa koe itselleen vanhemmaksi ja siten vastaaminen hänellä tarkoittaisi myös tuon vanhemman merkityksen arvioimista jne.

Summa summarum, olet todella rohkea ja voit olla ylpeä itsestäsi!

Ei ne syyt oikeastaan voi minuun liittyä, koska emme ole edes koskaan tavanneet tms. Ja ymmärrän kyllä että saattaa pohtia/pähkäillä ja jopa pelätä.

Eikä tosiaan koe sitä vanhempaa vanhempana...ei pelkkä biologia tee isästä isää. Sen ymmärrän.

Ymmärrän varmasti kaiken muun paitsi sen, että miksi hän ei voinut ilmoittaa edes sitä että ei halua kuulla minusta enää. Ei minule tarvitse asiaa selittää, mutta mun mielestä on ilkeää olla ilmoittamatta MITÄÄN.

Mä itse näen asian niin, että jos saisin vastaavan kirjeen, niin ilmoittamalla että kirje tuli perille, mutta en halua että aisaa viedään eteenpäin takaisin sen, että vastapuoli varmasti tietää ja tajuaa tilanteen.

En aio yhteyttä enää yrittää ottaa, mutta enhän mä voi 100% varmaksi tietää että kirje on perille mennyt jne. Sitä sitten kuitenkin syvällä sisimmissä pohdin hautaan saakka. Ei kiva.

 

:hug: voi surkeus mut ainahan on mahdollista et vielä jonain päivänä siskos ottaa suhun yhteyttä kun on voinut tarvita vähän aikaa sulatella asiaa :hug:

Niin...mutta mä vaan en tiedä sitten siinä kohtaa että mitä ajatella ihmisestä joka ei voi vastata vaikka että "tarvitsen miettimisaikaa". Koska ihan yhtälailla mulla on ollut täällä ns. pasmat sekaisin kun olen pohtinut vaikka kuinka kauan että uskallanko ottaa yhteyttä ja kun vihdoin otin, niin vastaako ja koska.

Ei mielestäni järin reilu meininki.

Kuten itse sanoit "olen pohtinut vaikka kuinka kauan" anna toiselle hieman enemmän aikaa kuin viikko. Yllätys on voinut olla aika iso.
Kyllä siinä on miettimistä että mitä sanoo ja miten. Toivottavasti kaikki kuitenkin päättyy hyvin

 

Voi harmi :hug: Toivotaan nyt, että hän on saanut kirjeen ja aikansa ajateltuaan joskus vaikka ottaa sinuun vielä yhteyttä.

 

ja voihan siskosi olla matkoillakin,aika monella on tällä hetkellä kesäloma joten rauhassa odottelisin

 

Itselläni lienee kolme vanhempaa sisarusta, joista en halua koskaan kuulla mitään. Mulla on ikioma perhe ja identiteetti, enkä kenekään mieliksi ala reviiriäni laajentamaan. Toivottavasti eivät koskaan ota yhteyttä, kun en ollenkaan halua tutustua.

Otan osaa sinun puolestasi, mutta ymmärrän siskosi kannan.

En ymmärtänyt tota mieliksi kohtaa? Oletko katkera?

 

Ja näin kesäaikaan ainakin meille postin tulo kestää ><
Laskuissa eräpäivä samalla viikolla, viime viikolla sain 18.6 päivättyä postia että silleen...

 

Tollanen voi olla suurikin järkytys joka saattaa vaatia pitkän miettimisajan. Jokainen voi kohdallaan pohtia miltä tuntuis yht'äkkiä saada kirje siskoltaan/veljeltään jota ei ole tiennyt olevan olemassakaan. Olen näitä joskus joutunut pohtimaan kun nuorena likkana omassa huoneessani kuulin kun vanhempani kännissä sanailivat ja isä sanoi äidilleni näin "Sinä et tiedäkään mutta mulla on täällä Suomessa toinenkin perhe." Tuota sitten mietin ja siinä vaiheessa kun isäni kuoli ja jouduin metsästämään hänelle virkatodistuksia muutamasta eri kaupungista niin tuli mieleen, että mitä jos niistä paljastuu että isälläni on toisaan lapsi jossakin. No ei paljastunut mitään uutta tietoa mutta olis se aika paukku ollut.