Kärsiikö lapsi kun hän on ainokainen?

Mielipiteitä.

 

Ei kai nyt sentään kärsi Sisarukset voivat tietysti olla rikkaus

 

Kyllä, en toivois tätä samaa sisaretonta kohtaloa kenellekään..ihan oikeasti :/

 

taas tämä sama kysymys

 

Jotkut kenties 'kärsii', toiset ei. Sen verran olen kuitenkin huomannut, että ne jotka ovat kasvaneet ainoina lapsina, niin heillä on hankalempaa asettaa itseään toisen asemaan. Tarkoitan siis sillä tavalla, että eivät osaa automaattisesti ajatella, että kuinka heidän omat tekonsa suoraan vaikuttavat toisiin ihmisiin. Se ei vaan näytä tulevan yhtä automaattisesti ja itsestäänselvästi kuin monilapsisten perheiden kasvateilla. Saattavat siis toimia ajattelemattomasti toisten kustannuksella, vaikkeivat ilkeitä luonteeltaan olisikaan.

 

[QUOTE="Vieras";28470935]Jotkut kenties 'kärsii', toiset ei. Sen verran olen kuitenkin huomannut, että ne jotka ovat kasvaneet ainoina lapsina, niin heillä on hankalempaa asettaa itseään toisen asemaan. Tarkoitan siis sillä tavalla, että eivät osaa automaattisesti ajatella, että kuinka heidän omat tekonsa suoraan vaikuttavat toisiin ihmisiin. Se ei vaan näytä tulevan yhtä automaattisesti ja itsestäänselvästi kuin monilapsisten perheiden kasvateilla. Saattavat siis toimia ajattelemattomasti toisten kustannuksella, vaikkeivat ilkeitä luonteeltaan olisikaan.[/QUOTE]

vainoharhainen.

 

[QUOTE="vieras";28470948]vainoharhainen.[/QUOTE]

Totuus sattuu?

 

[QUOTE="Vieras";28470935]Jotkut kenties 'kärsii', toiset ei. Sen verran olen kuitenkin huomannut, että ne jotka ovat kasvaneet ainoina lapsina, niin heillä on hankalempaa asettaa itseään toisen asemaan. Tarkoitan siis sillä tavalla, että eivät osaa automaattisesti ajatella, että kuinka heidän omat tekonsa suoraan vaikuttavat toisiin ihmisiin. Se ei vaan näytä tulevan yhtä automaattisesti ja itsestäänselvästi kuin monilapsisten perheiden kasvateilla. Saattavat siis toimia ajattelemattomasti toisten kustannuksella, vaikkeivat ilkeitä luonteeltaan olisikaan.[/QUOTE]

Mä luulen, että tämä on enemmänkin yksilökohtaista kuin sisaruksista riippuvaa.

 

Se on varmaan monesta asiasta kiinni. Mulla on kavereita jotka ei kärsi ja ovat ihan tyytyväisiä ainokaisia, sitten on taas muutamia niitäkin jotka ovat surullisia siitä ettei heillä ole sisaruksia ja ovat saaneet itse useampia lapsia koska eivät ole halunneet samaa kohtaloa lapsilleen.

Itse olisin kärsinyt itse ajatuksesta että esikoiseni olisi jäänyt ainokaiseksi. Ihan kamala ajatus. Itse olen onnellinen että edes kaksi sisarusta on ja toinen nyt samassa elämäntilanteessa kuin minä (pienten lasten äiti) niin saadaan vertaistukea toisiltamme ja muistellaan yhdessä omaa lapsuuttamme samalla. Ja olen onnellinen että esikoisellani on pikkuveli ja toivottavasti muutama sisarus vielä lisääkin tulossa. Sisaruksista on kuitenkin seuraa ja lapsena leikkikaveria (yleensä) ja ainakin aikuisena vertaistukea (puhun omasta puolestani) kukaan muu ei ymmärrä samalla tavalla esim. menneisyyttä kuin sisarukseni. Sitä voimme aina muistella yhdessä ja muutenkin on läheisemmät välit kuin hyviinkin kavereihin.

En silti mitenkään paheksu yksilapsisia perheitä (vai miten sen sanoisi) koska jokaisella on varmasti omat syynsä miksei lapsia ole enempää. Ja kyllä kai heillä on kavereita ja serkkuja ympärillä, toivottavasti.

 

[QUOTE="Vieras";28470935]Jotkut kenties 'kärsii', toiset ei. Sen verran olen kuitenkin huomannut, että ne jotka ovat kasvaneet ainoina lapsina, niin heillä on hankalempaa asettaa itseään toisen asemaan. Tarkoitan siis sillä tavalla, että eivät osaa automaattisesti ajatella, että kuinka heidän omat tekonsa suoraan vaikuttavat toisiin ihmisiin. Se ei vaan näytä tulevan yhtä automaattisesti ja itsestäänselvästi kuin monilapsisten perheiden kasvateilla. Saattavat siis toimia ajattelemattomasti toisten kustannuksella, vaikkeivat ilkeitä luonteeltaan olisikaan.[/QUOTE]

Mä olen huomannut päinvastaista. Sisarusparvilapset ovat aina itsekkäämpiä kun on täytynyt koko elämänsä taistella jostain. Ainokaiset tuntuvat aina olevan empaattisempia ja käyttäytyvät paremmin aikuisena ja lapsena, koska heihin on keskitytty paremmin.

 

Olen ainoa lapsi. En ikinä ole "kärsinyt" (ihme verbi tässä yhteydessä ylipäänsä) olla ainoa lapsi, siinä on kyllä kiistattomat etunsakin =). Ehkä helpomalla olisi joissain asioissa päässyt jos olisi ollut sisaruksia. Vanhempana myös vastuu omista vanhemmista on pelkästään minun harteilla. Omille lapsille halusin kyllä ehdottomasti sisaruksia, mutta kai kyse on paljolti sisarusten välisistä suhteistakin. Ei kai nekään aina niin auvoisia ole???

 

Minä en ole kärsinyt. Itsekin olisin voinut tyytyä vaikka yhteen lapseen, jos olisimme asuneet jossakin muualla. Täällä meilläpäin on pitkät välimatkat ja kavereita harvassa, joten halusin saada useamman lapsen, mieluusti pienin ikäeroin. Ainokainen olisi turhan yksin. Itse olen asunut lapsuuteni lähiöissä, joissa vilisi lapsia eikä siellä tarvinnut olla yksin.

Aikuisiällä minulla on ystäviä, mies ja muita tukijoukkoja niin, etten vielä(kään) ole haikaillut sisarusten perään.