Kaikki Yh:t

Montako lasta teillä on huollettavana ja minkä ikäisiä ovat? Ja minkä ikäisiä olivat kun ero tuli tai jäitte yksinhuoltajiksi?

 

Kolme vuotta sitten erottiin, lapset oli 5v. ja 10 v. Kaikki on sujunut ihan ok.

 

lapsi 1v 1kk ja oli vielä masuasukki kun ero tuli :\|

 

lapsi oli 1,5vuotta ja minä 19v ku ero tuli,hyvin on menny kaikin puolin ja elämä hymyilee =)

 

minun lapset 15 ja 11 .yh:na 5 vuotta oon ollut. =)

 

Tyttö oli erotessamme 4v.
Nyt jo täysi-ikäinen 18v ja omassa kodissaan asustelee.
Hyvin pärjättiin itseasiassa paremmin ilman tytön isää.

 

3 lasta on, olivat erotessamme 3.5 v, 14v. ja 12.5v, erosta on nyt vuosi aikaa.

 

Poika oli vielä maha-asukki kun isä sai lähteä(viina vei liikaa miestä).Nyt lapsi on reilun vuoden ja hyvin ollaan pärjätty.

 

erosin syksyllä.vanhin tuolloin 2,5v,keskimmäinen 1v 7kk ja kolmas masussa hyvin menny ja olen tyytyväinen ratkaisuun.

 

\

erosin syksyllä.vanhin tuolloin 2,5v,keskimmäinen 1v 7kk ja kolmas masussa hyvin menny ja olen tyytyväinen ratkaisuun.

Mulla tilanne et lapset 3v, 1v9kk ja 4,5kk. Tekis mieli ukko jättää ja häipyä laten kans, mut oon miettinyt et kuinka jaksan yksin kolmen näinj pienen lapsen kans...paitisi et oon kyllä nykyäänki aina lasten kans yksin, ukko käy vaan nukkuu kotona yöt. ja miten riittä rahat.. juuliska kuin sä oot pärjänny rahallisesti ja jaksellu. Sinulla on kokemusta niin kerrotko mulle.

 

Mä olen ollut Sinkkuna n.5½kk ( karvat nousee pystyyn sanasta yh...) Ihan aloittelia vasta siis. Mutta oikein kivasti meillä lasten kanssa sujuu, lapset ovat 4½v 3v ja 2x 1vuotiaat. Henkisesti olen ollut aina yksin, vaikka miehen kanssa olikin kulissi perhe. Tunsin olevani yksin jo silloin kun esikko syntyi. Nyt mä olen äärettömän tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni.

Vuosi sitten kesällä "pääsin" vajaaksi parikis kuukaudeksi harjoittelemaan tätä ihan oikeasti yksin olemista. (miestä vaihtoi perhe-elämän irtopirkkoihin ja vapauteen..) lapset oli tuolloin noin 3v8kk, 2v3kk ja kaksoset n.3½kk Silloin oli pienoista paniikkia ilamassa, "mä en voi ikinä selvitä tästä hengissä.." Mutta. Arki lasten kanssa ei muutu mihinkään. Se pysyy samana. Omasta itsestäni voin sanoa että mä olen kasvanut paljon tänä lyhyenä aikana kun olen ollut yksin. Henkisesti olen niin vahva että onko asiaa mikä oikeasti pystyis heilauttamaan..?

Lapset ovat niin ihania, vaikka tänään tuntuisis vaikealta herätä. Pikkuisen hetken kun saa vaan seurata omia ihania enkeleitä. Hymy kiipeää väkisinksin huuleen ja aurinko alkaa pilkottaa. Nyt jaksan yksinäni lapsia ja lasten kiukuttelua paljonpaljon paremmin kun aikasemmin.
Asennetta, tukiverkostoa, niitä ei saa unohtaa. Yksin ei kannata jäädä asiota päässään hautomaan.

Rahallisesti meillä nyt ei kovin paljon ylimääräistä ole. Mutta kuitenkin säntilliselä penninvenyttämisellä mulla on pieni hätävara säästössä, oman vaatekaappini olen pistänyt uuteen uskoon. Pään väri vaihtelee fiiliksestä riippuen, (varaa ei tosin ole ihan oikealla kampaajalla käydä vaan tyydyn markettien väripurkkeihin :kieh: ) Asutaan vuokralla kivassa asunnossa, autoa en omista, mies maksaa minimi elareita..

Mitä ikinä päätätkin Voimia! :heart:

 

heippa..

Minulla on erosta nyt neljä vuotta..Avioliitosta jäi neljä lasta,vanhin
(5.v eron aikaan) eli nyt ovat 9.v,8.v, kohta 7.v,5.v ja vielä
vahinkona tullut poika elokuussa 2.v

hyvin on pärjätty ja pyöritetty tätäkin rumpaa... =)

 

Moi!
Minun erostani on nyt 8kk. Erotessa lapset olivat 6 kk ja 3,5 v.
Raskasta on ollut, henkisesti. Ero kyllä olikin minulle täysi yllätys ja mies lähti ihan ykskaks yllättäin toisen naisen matkaan.
Eroprosessini on edelleen aika alkutekijöissä ja itkeskelen ja ikävöin vieläkin paljon. Se vaikuttaa paljon jaksamiseen lasten kanssa. Hermot ovat aika kireällä.
Toisaalta ero on tehnyt minullekin hyvää. Minäkin olen kasvanut tosi paljon henkisesti ja muutenkin tutustunut itseeni uudelleen. Sekin prosessi on vielä kesken. Hain myös kouluihin, että saisin elämääni jotain uutta sisältöä. Pikkuhiljaa se tästä...

 

erosta 2 vuotta, tytöt nyt 9 ja 5..
elämä hymyilee eikä mitään valittamista vaikka toista aikuista seuraksi joskus vierelle kaipaiskin...
oikeestaan voi sanoo että elämä sujuu paremmin kuin ennen... :wave:

 

Erottiin 2v sitten. Esikko nyt 6v ja kuopus 1v8kk.

 

Seitsemän vuotta sitten erosin. Lapset tuolloin 12, 10, 8½, 7 ja 4-vuotiaat.

 

Erosta 1 vuos ja 3kk, lapsi silloin vuoden. Itse lähdin kun työt ja viinan juonti oli meitä tärkeämpää, ja ihan hyvin on pärjätty, lapsen isä on kyllä alku #&%?$!* jälkeen ollut suurena apuna (haluaa meidät takaisin; mutta en pysty enään luottaa, vaikkei pettänyt kenenkään naisen kaa niin silti petti henkiksesti minut kun ei ollut tukena tarvittaessa ja sitä on vaikeampi antaa anteeksi kuin ruumiillista pettämistä)

 

Sepä se,henkinen pettäminen kolahtaa pahemmin kun se että sen tekee jonkun kanssa.. Niinkun myös henkinen väkivalta sattuu ja jättää syvemmät arvet kun se että saa ihan oikeasti Turpaan..

Hyvää Äitienpäivää Äidit!!! :flower:

 

äiti jätti lapsen 1,5vuotiaana nyt ollut kahestaa 5v ei jaksanut hoitaa lasta vaan halusi olla villi ja vapaa itse olen 28v äiti oli silloin 20v kun jätti lapsen mulle. :flower:

 

\

äiti jätti lapsen 1,5vuotiaana nyt ollut kahestaa 5v ei jaksanut hoitaa lasta vaan halusi olla villi ja vapaa itse olen 28v äiti oli silloin 20v kun jätti lapsen mulle. :flower:

Hienoa, että äiti teki näin. Ettei jatkanut elämää lapsen kanssa, vaan tietyllä tavalla toimi vastuullisesti, kun tunnusti ettei kykene vastuuseen lapsesta vaan elämä ja nuoruus on elämättä ja kokematta ja näin ollen ANTOI lapsen sinulle. Hän jätti sinut, ja antoi lapsen sinulle, koska teistä kahdestä sinä olet kypsempi, vastuullisempi ja kykenevämpi kasvattamaan sen lapsen tasapainoiseksi.


Älä missään välissä lapsen aikana ja lapsen kuullen moiti tätä äitiä!! Biologiset vanhemmat ovat aina lapselle tärkeitä riippumatta siitä mitä ja millaisia he ovat. :heart:

 

mä jäin yksin 2kk ja 1vko sitten. Lapset on 5 ja 3 vuotiaat. Henkisesti olin ollut yksin jo pitkään ja fyysisestikin mies oli tehnyt pesäeroa koko menneen talven ajan. Miehen mielestä kun oli ihan kauheeta, kun hänenkin olisi kodin, minun ja lasten eteen jotain pitänyt tehdä. Eron jälkeen myönsi, että avioliitto olis hänen mielestään toiminut jos minä olisin tehnyt kaiken ja hän saanut mennä niin kuin halusi. Niinpä mies lähti viikon vanhan laivatuttavuuden matkaan joka (miehen sanoja lainatakseni) on niin ihana ja jonka kanssa voi keskustella ja joka ei nalkuta (ovat siis tunteneet peräti 2kk ja 2vko). Ihan kohtuullisesti pärjäillään, lapsilla on kova ikävä ja välillä itselläkin, mutta loppujen lopuksi luulen tällä hetkellä että on meille parempi että täysin vastuuton isä asuu eri osoitteessa.

 

Kahdesti olen jääny raskausaikana yksin. Mulla on vielä helppoa ku on vaan kaks.. pojat nyt 9v ja 1v. Käsittämätöntä että joku jaksaa 5 tai 6:n kans... HATUNNOSTO heille!!!!!!!!!!!1 :flower: :flower: :flower: =)

 

mulla on 5 ja 2 vuotiaat...vanhin oli 4v ja nuorin oli6kk kun ero tuli..alusta asti pärjänny ku yksin lapsia muutenkin hoitelin..lasten puolesta oli vaa raskasta katsoa kun esim vanhin oli isänsä perään...mutta pienellä käden väännöllä saatiin molemmin puolin asiat sujumaan ja olen onnellinen kun valitsin näin..lapset näkee isäänsä niin usein kun isä haluaa ..

 

Tyttö oli 2 vko kun muutin pois yhteisestä asunnostamme..tyttö on nyt kaksi vuotias :heart: hyvin olemme pärjänneet

Minulla on myös poika edellisestä suhteesta, hän on nyt 9-vuotias, hän oli puolentoistavuoden ikäinen kun erosimme hänen isän kanssa.

Hyvin olemme pärjänneet, varsinkin kun pojan isän kanssa meillä on todella hyvät välit..samaa ei voi sanoa tytön isästä

 

\

\

erosin syksyllä.vanhin tuolloin 2,5v,keskimmäinen 1v 7kk ja kolmas masussa hyvin menny ja olen tyytyväinen ratkaisuun.

Mulla tilanne et lapset 3v, 1v9kk ja 4,5kk. Tekis mieli ukko jättää ja häipyä laten kans, mut oon miettinyt et kuinka jaksan yksin kolmen näinj pienen lapsen kans...paitisi et oon kyllä nykyäänki aina lasten kans yksin, ukko käy vaan nukkuu kotona yöt. ja miten riittä rahat.. juuliska kuin sä oot pärjänny rahallisesti ja jaksellu. Sinulla on kokemusta niin kerrotko mulle.

no rahallisesti välil tiukkaa mut pärjätty on alkuun oli vaikeeta ku vauva oli just syntyny.Nyt asiat menee omalla painollaan.ainoot on kauppa ym reisuut jonka ajaksi joutuu lasten vahdin pyytää..Onneks on tää netti niin ei tunne aina oloa yksinäiseksi..Mäki mietin eroa jo pitkään ja tajusin että pakko kun ei miehestä ollu mitään apua ei rahallisesti eikä muutenkaa..nyt tullaan ukon kaa paremmin toimeen ku eriosotteet..